Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

En pysty. En oikeasti pysty. Olen masentunut. En parannu. Koska en pysty. En pysty, koska en vain jaksa. En halua, eikä kiinnosta. En pysty.

Joo-o, silloin ei parannu jos ei halua eikä jaksa. Se on juurikin näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En pysty mihinkään."

Onko se koko totuus? Onko mahdollista että kuitenkin pystyt johonkin? Oletko pystynyt aikaisemmin? Mitkä asiat on esteenä sille että pystyisit? Et halua, et jaksa, et uskalla, et osaa, et yritä?

Haasta se ajatus siitä että et muka pystyisi.

Lopeta.

Hän voisi haastaa itsensä siihen, että ottaa selvää asioista ennen kuin alkaa esittää niitä totuuksina. Pystyykö hän pitämään suunsa kiinni? Pystyykö hän olemaan esittämättä omia näkemyksiään? Pystyykö hän korvaamaan omat näkemyksensä totuuksilla? Olisiko mahdollista, ettei hän olisikaan arveluineen oikeassa? 

 

Tuo "haasta se ajatus" -tyyppi on niitä ihmisiä, jotka hurahtelevat amerikkalaistyylisiin tsemppipuhujiin ja uskonlahkoihin. Huuhaatermeillä sun muilla mukavuusalueilla yritetään peitellä sitä, että ei oikeasti ole paljonkaan sanottavaa. Voi olla, että heillä itsellään on joskus ollut vähän suru puserossa, ja kun siitä on selvitty, onkin kaupattavana ikioma saarnavarasto. Jolleivät he saa muita uskomaan kauppatavaraansa, loukkaantuminen on syvää ja kulloinenkin raamattu alkaa paukkua. Tuo mielenterveyshihhuli näkyy eilisiltana olleen siinä kouristusvaiheessa, jossa hän tappelee viimeiseen saakka vaikka sokeana. Hän ei piittaa siitä, onko hänen puheistaan kenellekään apua, vaan tärkeää on se, että hän on Oikeassa. Ei kannata ottaa häntä tosissaan.

Tuo ajatuksen haastaminen on on kognitiivisen käyttäytymisterapian (KKT, CBT) kulmakiviä ja tätä tekniikkaa käyttävät terapeutit ympäri maailmaa.

Ajatukset ovat niitä mitkä niitä tunteita synnyttää. Kun opit suhtautumaan ajatuksiisi ilman vahvaa tunnereaktioita, pystyt helpommin muuttamaan myös käyttäytymistottumuksiasi. Toki jossain kuolemantapauksessa on ihan normaalia, että jonkin aikaa tuntuu surulliseslta ja toivottomalta, mutta jossain vaiheessa on opittava päästämään irti siitä surusta ja epätoivottomuudesta.

Tuo on aika turhanaikaista syyllistämistä. Moni pahasti masentunut on traumatisoitunut ja traumatisoituneen ongelma on se, että ne ajattelevat aivot on pitänyt sivuuttaa niin paljon ja niin kauan, että hermosto on muovautunut erilaiseksi kuin tavallisen ihmisen aivot. 

Traumatisoituneen pitää rakentaa ensin aivojaan ja hermoratojaan uusiksi, eikä niistä koskaan tule samanlaisia kuin terveellä ihmisellä. 

Sitten hän voi oppia paremmin ajattelemaan ennen tunnetta tai yhdistämään tunteen ja ajatuksen toisiinsa tai jopa ylipäätään tuntemaan, joillakin on aivopuoliskojen välisen sillan yhteys katki/heikko niin, että tunne ja tapahtuma eivät yhdisty toisiinsa. 

Luonnollisesti tällaiset toiminnat aivoissa kuormittavat, kun samalla pitäisi yrittää pystyä elämään normaalia  arkea, ja sitten voi tulla tilanne, kun ei enää pysty. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä masentunut lähtee nyt pihalle ja kävelylle ennen kuin pimeä tulee. 

Et taida olla oikeasti masentunut jos pystyt lähtemään ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ajatuksen haastaminen on on kognitiivisen käyttäytymisterapian (KKT, CBT) kulmakiviä ja tätä tekniikkaa käyttävät terapeutit ympäri maailmaa.

Tuo ei tuntuisi itselleni parantavalta, kun ongelma on syntynyt juuri siitä, että kukaan ei koskaan ole lempeästi puolellani ja tukenut ja ohjannut vaan on koko tähänastisen elämänsä jo epäillyt itse kaikkia ajatuksiaan ja tunteitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä masentunut lähtee nyt pihalle ja kävelylle ennen kuin pimeä tulee. 

Et taida olla oikeasti masentunut jos pystyt lähtemään ulos. 

Et taida olla elänyt 11 vuotta pidempään, jos pystyt seisomaan sanojesi takana. 

Vierailija kirjoitti:

En pysty. En oikeasti pysty. Olen masentunut. En parannu. Koska en pysty. En pysty, koska en vain jaksa. En halua, eikä kiinnosta. En pysty.

Joo-o, silloin ei parannu jos ei halua eikä jaksa. Se on juurikin näin.

Joo-o. Psyykkistä kasvua ei tapahdu, kun kaikki ohitetaan huuhaana. Toisen pystymättömyyskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika ignoranttia sanoa, että ne jotka suosittelevat itsestään vastuunottoa eivät ole olleet masentunteita, koska moni masentunut on juurikin parantunut "itseään niskasta kiinni ottamalla", ja se on se syy suositella sitä. Vaikka se on varmaan kaikista pahimman ja myrkyllisimmän kuuloinen ohje masentuneen mielestä.

Vuosikymmeniä masennuksesta kärsineenä sanoisin että nimenomaan ne jotka ovat olleet masentuneita, tietävät että alussa ei voi vaatia liikaa. Joten kehoitukset itsensä niskasta kiinni ottamisesta pitää ajoittaa myöhempään ajankohtaan. Ensin pitää saada sitä tukea että se vapiseva ihmisraunio kykenee edes seistä jaloillaan. Sitten sen jälkeen, kun oikea aika on - voi alkaa vaatia sitä vastuunottoa.

Kun sanotaan, että ottaa itseään niskasta kiinni ei se tarkoita, että heti seuraavana päivänä se masentunut menee töihin, juoksulenkille, leipoo kakkuja ja siivoa kämpän lattiasta kattoon.Se tarkoittaa sitä, että masentunut ottaa ensimmäisen pienen askeleen kohti parantumista. Se voi ihan vaikka olla sitä, että tänään se masentunut pesee hampaat jos ei ole niitä aikoihin pessyt. Joku masentunut tässä ketjussa juuri aiemmin tässä ketjussa kirjoitteli miten hän oli onnellinen kun oli onnistunut pesemään hampaat joka päivä viikon ajan. Juuri tuota se alkuun tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ajatukset ovat niitä mitkä niitä tunteita synnyttää. Kun opit suhtautumaan ajatuksiisi ilman vahvaa tunnereaktioita, pystyt helpommin muuttamaan myös käyttäytymistottumuksiasi. Toki jossain kuolemantapauksessa on ihan normaalia, että jonkin aikaa tuntuu surulliseslta ja toivottomalta, mutta jossain vaiheessa on opittava päästämään irti siitä surusta ja epätoivottomuudesta.

 

Tuo on aika turhanaikaista syyllistämistä. Moni pahasti masentunut on traumatisoitunut ja traumatisoituneen ongelma on se, että ne ajattelevat aivot on pitänyt sivuuttaa niin paljon ja niin kauan, että hermosto on muovautunut erilaiseksi kuin tavallisen ihmisen aivot. 

Traumatisoituneen pitää rakentaa ensin aivojaan ja hermoratojaan uusiksi, eikä niistä koskaan tule samanlaisia kuin terveellä ihmisellä. 

Sitten hän voi oppia paremmin ajattelemaan ennen tunnetta tai yhdistämään tunteen ja ajatuksen t

Kerro että missä kohtaa tuossa syyllistettiin? 

Vierailija kirjoitti:

En pysty. En oikeasti pysty. Olen masentunut. En parannu. Koska en pysty. En pysty, koska en vain jaksa. En halua, eikä kiinnosta. En pysty.

Joo-o, silloin ei parannu jos ei halua eikä jaksa. Se on juurikin näin.

Niin. Sitä se voimien ehtyminen tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En pysty mihinkään."

Onko se koko totuus? Onko mahdollista että kuitenkin pystyt johonkin? Oletko pystynyt aikaisemmin? Mitkä asiat on esteenä sille että pystyisit? Et halua, et jaksa, et uskalla, et osaa, et yritä?

Haasta se ajatus siitä että et muka pystyisi.

Lopeta.

Tuo "haasta se ajatus" -tyyppi on niitä ihmisiä, jotka hurahtelevat amerikkalaistyylisiin tsemppipuhujiin ja uskonlahkoihin. Huuhaatermeillä sun muilla mukavuusalueilla yritetään peitellä sitä, että ei oikeasti ole paljonkaan sanottavaa. Voi olla, että heillä itsellään on joskus ollut vähän suru puserossa, ja kun siitä on selvitty, onkin kaupattavana ikioma saarnavarasto. Jolleivät he saa muita uskomaan kauppatavaraansa, loukkaantuminen on syvää ja kulloinenkin raamattu alkaa paukkua. Tuo mielenterveyshihhuli näkyy eilisiltana olleen siinä kouristusvaiheessa, jossa hän tappelee viimeiseen saakka vaikka sokeana. Hän ei piittaa siitä, onko hänen puheistaan kenellekään apua, vaan tärkeää on se, että hän on Oikeassa. Ei kannata ottaa häntä tosissaan.

 

Tuo ajatuksen haastaminen on on kognitiivisen käyttäytymisterapian (KKT, CBT) kulmakiviä ja tätä tekniikkaa käyttävät terapeutit ympäri maailmaa.

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa (KKT) on useita tunnistettuja haitallisia ajatusmalleja, jotka voivat vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Nämä ajatusmallit ovat yleensä vääristyneitä tai epärealistisia tapoja ajatella itsestä, muista ja ympäröivästä maailmasta. Alla on esimerkkejä joistakin yleisistä haitallisista ajatusmalleista:

Mustavalkoinen ajattelu: Ihminen ajattelee äärimmäisin termein, kuten "kaikki tai ei mitään", ja ei ota huomioon harmaan sävyjä tai vaihtoehtoisia näkökulmia. Esimerkiksi, jos suoritus ei ole täydellinen, se nähdään täydellisen epäonnistumisena.

Yleistäminen: Yksittäinen kielteinen tapahtuma yleistetään laajemmin. Esimerkiksi, jos epäonnistuu jossakin asiassa, ajatellaan, että tulee epäonnistumaan kaikessa.

Suodattaminen: Ihminen kiinnittyy vain tiettyihin yksityiskohtiin tai negatiivisiin asioihin ja ohittaa kaiken positiivisen. Tämä voi vääristää kokonaiskuvaa.

Mentalisointi: Oletetaan tietävänsä, mitä muut ajattelevat, vaikka todellisuudessa ei ole mitään näyttöä siitä, mitä toiset todella tuntevat tai ajattelevat.

Tunteiden perusteella päättely: Ihminen tekee päätöksiä ja tulkitsee tilanteita voimakkaasti tunteidensa perusteella ilman asianmukaista näyttöä tai loogista pohdintaa.

Henkilökohtainen leimaaminen: Ihminen antaa itselleen negatiivisia leimoja ja tuntee olevansa esimerkiksi huono tai kelvoton henkilö yksittäisen tapahtuman perusteella.

Jatkuva syyllistyminen: Henkilö syyllistää itseään kaikista negatiivisista tapahtumista, vaikka ne olisivat hänen kontrollinsa ulkopuolella.

Kognitiivisen käyttäytymisterapian tavoitteena on auttaa yksilöitä tunnistamaan nämä haitalliset ajatusmallit ja haastamaan ne. Terapian avulla pyritään kehittämään terveempiä ja realistisempia ajattelutapoja, mikä voi puolestaan vaikuttaa myönteisesti tunteisiin ja käyttäytymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika ignoranttia sanoa, että ne jotka suosittelevat itsestään vastuunottoa eivät ole olleet masentunteita, koska moni masentunut on juurikin parantunut "itseään niskasta kiinni ottamalla", ja se on se syy suositella sitä. Vaikka se on varmaan kaikista pahimman ja myrkyllisimmän kuuloinen ohje masentuneen mielestä.

Vuosikymmeniä masennuksesta kärsineenä sanoisin että nimenomaan ne jotka ovat olleet masentuneita, tietävät että alussa ei voi vaatia liikaa. Joten kehoitukset itsensä niskasta kiinni ottamisesta pitää ajoittaa myöhempään ajankohtaan. Ensin pitää saada sitä tukea että se vapiseva ihmisraunio kykenee edes seistä jaloillaan. Sitten sen jälkeen, kun oikea aika on - voi alkaa vaatia sitä vastuunottoa.

Kun sanotaan, että ottaa itseään niskasta kiinni ei se tarkoita, että heti seuraavana päi

Miksi pitää väkisin kynsin ja hampain pitää kiinni tuosta brutaalista ja rumasta lauseesta, vaikka niin moni on jo sanonut, että se on loukkaava ja tuntuu inhottavalta?

Mikä siinä on ettei voi käyttää jotain muuta ilmaisua?

Johan jo joku trolli laittoikin listan tekoälyn löytämistä synonyymeista tuolle hirvitykselle, niin eikö sieltä listasta löytyisi joku vähemmän inhottava ilmaisu?

Kun tarpeeksi kauan väännetään ja käännetään, niin seuraavaksi tuo ottaa itseään niskasta kiinni, tarkoittaakin, että ottaa itselleen lepo hetken ja rentoutuu miettimään huomista kyljen kääntämisen suunnittelua tai sen suunnittelimisen orientaatio riittiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En pysty mihinkään."

Onko se koko totuus? Onko mahdollista että kuitenkin pystyt johonkin? Oletko pystynyt aikaisemmin? Mitkä asiat on esteenä sille että pystyisit? Et halua, et jaksa, et uskalla, et osaa, et yritä?

Haasta se ajatus siitä että et muka pystyisi.

Lopeta.

Tuo "haasta se ajatus" -tyyppi on niitä ihmisiä, jotka hurahtelevat amerikkalaistyylisiin tsemppipuhujiin ja uskonlahkoihin. Huuhaatermeillä sun muilla mukavuusalueilla yritetään peitellä sitä, että ei oikeasti ole paljonkaan sanottavaa. Voi olla, että heillä itsellään on joskus ollut vähän suru puserossa, ja kun siitä on selvitty, onkin kaupattavana ikiom

Nämä näkyy niin vahvasti näiden ihmisten viesteistä. Toivottavasti pääsevät KKT:aan. 

En ole koskaan kuullut että kukaan ehdottaisi leipomista tai lenkkeilyä masentuneelle. Ehkä nettipalstalla olen nähnyt mutta muuten en ole tällaista kuullut ja ihmiset tuntuvat melko hyvin ymmärtävän mitä masennus on. 

Te ketkä ette ole jaksaneet sängystä nousta ylös, niin ettekö käy edes vessassa? Tai jos vessaan pystyy nousemaan niin eikö saman pakon sanelemana voi tehdä jotain muutakin?

Kun Auri Kanasen videoita katselee, niin niissä masentuneen henkilön suihkutilat ja melkolailla koko koti näyttää lähinnä likaiselta roskakasalta. Sano siinä sitten masentuneelle, että pinnistä vaan ja tsemppaa, kyllä riittävällä tahdonvoimalla suihkuun kykenee, ajatuksena isompi juttu kuin todellisuudessa on, hyvä fiilis ja ylpeys itsestä sen jälkeen jne. Ei se ole vakavasti masentuneelle pikkujuttu ylipäätään, saatika sitten jos on kova raivausurakkakin edessä ennen kuin ylipäätään saa itsensä suihkun alle sopimaan. Vakava masennus ei iske hetkessä ja monilla se näkyy myös elinympäristön kunnossa.

"Kun masennus jatkuu riittävän pitkään, siihen tottuu. Omat ajatukset alkavat tuntua turvallisilta. Ei minun tarvitse jaksaa, koska olen masentunut. Sisäinen maailma on sulkeutunut negatiiviseen ajatteluun. Mitä järkeä elämässä on? Syvällä mustassa pohjassa on tavallaan hyvä olla, koska siellä saa olla rauhassa sellainen kuin on. Se on kuitenkin samaan aikaan vahingollista, sillä käpertyneenä itseensä on negatiivisten ajatustensa vanki."

" Muutosta täytyy todella haluta. Olisi niin helppoa vain antaa olla, pysyä paikallaan, pitää kiinni menneestä, turvallisesta, siitä, millainen olen tottunut aina olemaan. Joskus tuntuu, että masennuksesta ei edes halua toipua, koska ei kerta kaikkiaan jaksa edes ajatella muuttuvansa jotenkin." 

https://hidastaelamaa.fi/2018/05/vaikeinta-masennuksessa-on-toipuminen/

Vierailija kirjoitti:

Kun Auri Kanasen videoita katselee, niin niissä masentuneen henkilön suihkutilat ja melkolailla koko koti näyttää lähinnä likaiselta roskakasalta. Sano siinä sitten masentuneelle, että pinnistä vaan ja tsemppaa, kyllä riittävällä tahdonvoimalla suihkuun kykenee, ajatuksena isompi juttu kuin todellisuudessa on, hyvä fiilis ja ylpeys itsestä sen jälkeen jne. Ei se ole vakavasti masentuneelle pikkujuttu ylipäätään, saatika sitten jos on kova raivausurakkakin edessä ennen kuin ylipäätään saa itsensä suihkun alle sopimaan. Vakava masennus ei iske hetkessä ja monilla se näkyy myös elinympäristön kunnossia.

Jostain se on liikkeelle lähdettävä jos ei halua jäädä siihen tilaan. Heittää vaikka yhden roskan polulta syrjään, että on askeleen lähempänä sitä että suihkuun on polku kulkea. 

Vierailija kirjoitti:

Kun Auri Kanasen videoita katselee, niin niissä masentuneen henkilön suihkutilat ja melkolailla koko koti näyttää lähinnä likaiselta roskakasalta. Sano siinä sitten masentuneelle, että pinnistä vaan ja tsemppaa, kyllä riittävällä tahdonvoimalla suihkuun kykenee, ajatuksena isompi juttu kuin todellisuudessa on, hyvä fiilis ja ylpeys itsestä sen jälkeen jne. Ei se ole vakavasti masentuneelle pikkujuttu ylipäätään, saatika sitten jos on kova raivausurakkakin edessä ennen kuin ylipäätään saa itsensä suihkun alle sopimaan. Vakava masennus ei iske hetkessä ja monilla se näkyy myös elinympäristön kunnossa.

Osaako kukaan sanoa, miten helposti tämmöinen ihminen pääsisi osastohoitoon? Ainakin näin maalaisjärjellä ajateltuna tuntuu tarvitsevan sellaista. Onko kyse siitä, että henkilö itse ei hakeudu hoitoon tai kieltäytyy siitä vai se että sinne hoitoon on niin vaikea päästä, että vaikka koti olisi kuin kaatopaikka ja masentunut tuskin sängystä nousee ei silti saa hoitoa?