Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan
19.11.2023 |
Jos itsensä peseminen on jo liikaa niin millä voimavaroilla tämä ihminen vaivaisi pullataikinaa
Kommentit (1272)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa kaikki että te pystytte muuttamaan ajatuksianne. Teistä saattaa tuntua siltä että ette pysty siihen, mutta te pystytte. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta se ei tarkoita sitä että te ette pystyisi siihen.
Täh? Syvä masennus ei ole ajatuksista kiinni, enemmänkin tunteita. Et ole kai koskaan kokenut oikeaa syvää masennusta. Se on voimakas tunne joka vyöryy ylitse, silmät vuotaa kyyneleitä usean päivän ajan, ei sille ihminen voi itse mitään, aina ei ehkä tiedäkään mikä se syy on. Tunnen henkilön jolla kuoli läheisiä äkillisesti, joutui pitkälle sairalomalle, eikä pysty puhumaan asiasta ilman että itku tulee kokoajan, eikä hän itse sitä tee.
Psykoottinen masennus on taas askel syvemmälle. Eeim. synnytyksen jälkeinen masennus, usein alkaa niin että patterista kuuluu "ääniä", alkaa suunniytella per
Miten rääkyitket samalla kun teet haluamiasi asioita? Kiinnostaisi ihan käytännön seikat rään niistämisestä lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä on alapeukutettu, mutta tottahan tuo on. Ihminen suree! Ei sitä pidä sekoittaa masennukseen. On täysin tervettä surra, sybästikin, kun läheisiä kuolee.
Minulla masennuksen taustalla oli kaikkien läheisten menettäminen peräjälkeen. Menetin elämäni sellaisena kuin se oli minulle hyvää. Omaishoidin heitä kaikkia vaikka olin jo työuupunut. Todellakin otin itseäni niskasta kiinni ja pakotin itseni hoitamaan heitä vaikka en olisi millään kyennyt. Menin vain entistä huonompaan kuntoon. Toki minulla on myös traumatausta ja erittäin paha unettomuus.
Sängyssä makaamisesta. Kun ei pysty yöllä nukkumaan niin ei sitä päivällä jaksa mitään. Silloin pötköttelen, selaan nettiä, opiskelenkin netistä. Olen jopa uuden ammatin opiskellut netin avulla sängyssä maaten. Kun olen nukkunut hyvin jaksan olla aktiivinen ja touhuta.
Koska en ole saanut missään vaiheessa levätä, toipuminen ei lähten
Kuka on pakottanut sinut omaishoitajuuteen vaikka et jaksa? Ja on täysin eri asia työuupumuksessa "Ottaa itseään niskasta kiinni" eli suomeksi sanoen ruoskia itseään tekemään asioita vaikka on jo ylittänyt sillä kaikella tekemisellä omat voimavaransa, kuin ottaa itseään niskasta kiinni masentuneena, kun on vaan kuukausia maannut sängyssä eikä edes suihkussa käy.
Sinulla on moni asia ollut masennuksen taustalla, ei vain läheisten menetys. Ja ihan ohiksena vielä sanon, että työuupumus ja masennus ovat eri asioita. Voivat olla yhdellä ja samalla ihmisellä ja limittyä toisiinsa, mutta ne ovat eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
"Se pitää saada pois, jotta on taas terve. "
Kuulostaa tosi yksinkertaiselta. Sanohan vielä millä sen saa pois?
Ohis
Eihän siihen mitään takuita ole? Muuten ei olisi kroonisesti masentuneitakaan eikä masennustyökyvyttömyyseläkkeitäkään.
- se, jolta kysyit
Onko masennuksen takia myönnetty työkyvyttömyyseläke sinun mielestä joku peruste sille, että masennuksesta ei välttämättä koskaan tule parantumaan?
Eläke on vain virallinen päätös. Ihmisten terveys elää ja muuttuu jatkuvasti. Myös työkyvyttömyyseläkeläinen voi parantua.
Muistakaa masentuneet: Kun ympäristö on sairas, terveimmät ihmiset reagoivat masentumalla.
Jos ihmisellä on voimattomuus- ja masennusoireita raudanpuutteen vuoksi, ei hän virkisty milliäkään treenaamalla ja pitämällä yllä rutiinia vaan rauta-arvojen korjaamisella. Sama kokee jodinpuutosta, kilpirauhasen vajaatoimintaa jne. Niin kauan, kun arvot ovat pielessä, oireet ovat päällä, teet mitä tahansa (et välttämättä jaksa tehdä mitä tahansa).
https://www.duodecimlehti.fi/duo10942
Kilpirauhasen toiminnan muutosten on pitkään tiedetty vaikuttavan mielialaan. Siitä sen sijaan ei ole oltu perillä, kuinka yleisestä ilmiöstä on kyse.
Vastatakseen tähän kysymykseen taiwanilaiset tutkijat poimivat terveystietokannasta satunnaistetusti miljoonan henkilön tiedot, joista he analysoivat vakavan masennustilan sekä kilpirauhasen vajaatoiminnan ja liikatoiminnan diagnoosit vuodesta 2005 vuoteen 2010.
Vakavaa masennusta sairastavilla kilpirauhasen vajaatoiminta (1,20 %) ja liikatoiminta (2,46 %) oli yleisempää kuin muussa väestössä. Myös näiden kilpirauhassairauksien vuosittainen ilmaantuvuus viiden vuoden aikana oli masentuneiden keskuudessa suurempi kuin väestössä yleensä (riskisuhteet 2,47 ja 2,06).
Raudanpuute:
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000008729974.html
Jodi, jonka puutos johtaa myös kilpirauhasongelmiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä on alapeukutettu, mutta tottahan tuo on. Ihminen suree! Ei sitä pidä sekoittaa masennukseen. On täysin tervettä surra, sybästikin, kun läheisiä kuolee.
Minulla masennuksen taustalla oli kaikkien läheisten menettäminen peräjälkeen. Menetin elämäni sellaisena kuin se oli minulle hyvää. Omaishoidin heitä kaikkia vaikka olin jo työuupunut. Todellakin otin itseäni niskasta kiinni ja pakotin itseni hoitamaan heitä vaikka en olisi millään kyennyt. Menin vain entistä huonompaan kuntoon. Toki minulla on myös traumatausta ja erittäin paha unettomuus.
Sängyssä makaamisesta. Kun ei pysty yöllä nukkumaan niin ei sitä päivällä jaksa mitään. Silloin pötköttelen, selaan nettiä, opiskelenkin netistä. Olen jopa uuden ammatin opiskellut netin avulla sängyssä maaten. Kun olen nukkunut hyvin jaksan olla aktiivinen ja touhuta.
Koska en ole saanut missään vaiheessa levätä, toipuminen ei lähten
Mikä sinun nykytilanne on? Onko sinulla nyt mahdollisuus levätä ja parantua?
Vierailija kirjoitti:
"Se ei ole mitään negatiivista ajattelua ja haitallinen uskomus, että välillä pelkää, ettei se riitä eikä tule parantumaan koskaan."
Mitä se sitten on?
Realismia.
On eri asia taistella ilman tulevaisuudennäkymiä kuin tehdä töitä todennäköisen ja oletetun asian eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka on pakottanut sinut omaishoitajuuteen vaikka et jaksa? Ja on täysin eri asia työuupumuksessa "Ottaa itseään niskasta kiinni" eli suomeksi sanoen ruoskia itseään tekemään asioita vaikka on jo ylittänyt sillä kaikella tekemisellä omat voimavaransa, kuin ottaa itseään niskasta kiinni masentuneena, kun on vaan kuukausia maannut sängyssä eikä edes suihkussa käy.
Sinulla on moni asia ollut masennuksen taustalla, ei vain läheisten menetys. Ja ihan ohiksena vielä sanon, että työuupumus ja masennus ovat eri asioita. Voivat olla yhdellä ja samalla ihmisellä ja limittyä toisiinsa, mutta ne ovat eri asioita.
En ole hän. Enkä ole ollut omaishoitaja, mutta olen ollut tilanteessa, jossa on ollut pakko hoitaa läheistä henkilöä, koska hänellä ei ole ketään muutakaan. Ei varmastikaan täysin ainutlaatuinen tilanne.
Nyt, kun tuo läheinen on menehtynyt, minulla ei ole ketään, joka hoitaisi minua vastaavasti samassa tilanteessa, vaan yksin olisi pärjättävä. Olen seurannut sairaalassa, miten sieltä kotiutettiin suuressa leikkauksessa ollut yksinelävä nainen. Hän oli ollut viikkoja sairaalassa ja lähdössä yksin kotiinsa. Hoito-ohjeet olivat, että seuraavina viikkoina saa nostaa kerrallaan max 1,5 kiloa. Tämä oli juuri ennen kaikkien kotiinkuljetuspalveluiden yleistymistä. Miten tuollaisen henkilön ajatellaan selviytyvän yksin? Jos ainoa läheisesi on vastaavassa tilanteessa, pitäisi olla aika paatunut, jos ei auttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Se pitää saada pois, jotta on taas terve. "
Kuulostaa tosi yksinkertaiselta. Sanohan vielä millä sen saa pois?
Ohis
Eihän siihen mitään takuita ole? Muuten ei olisi kroonisesti masentuneitakaan eikä masennustyökyvyttömyyseläkkeitäkään.
- se, jolta kysyit
Onko masennuksen takia myönnetty työkyvyttömyyseläke sinun mielestä joku peruste sille, että masennuksesta ei välttämättä koskaan tule parantumaan?
Eläke on vain virallinen päätös. Ihmisten terveys elää ja muuttuu jatkuvasti. Myös työkyvyttömyyseläkeläinen voi parantua.
Puhumme eri asiasta. Eläkepäätöksiä ei myönnettäisi, jos kyseessä olisi sairaus, josta jokainen parantuu ajassa x.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja kyllä, yritin masentuneena olla yhteisöllinen mutta valitettavasti asun pääkaupunkiseudulla missä ihmiset ovat mitä ovat."
Hyvällä asenteella pääsee yleensä pitkälle.
Hyvä asenne on tosiasioiden kieltäminen? Pääkaupunkiseutu (se sama paikka, jossa ei edes tarjota bussissa omaa paikkaa mummoille tai raskaanaoleville) onkin yhteisöllisyyden mekka?
No jos sinun mielestä tosiasioiden kieltäjä liikkuu hyvällä asenteella niin... En jaksa edes vängätä Helsingin yhteisöllisyydestä, mutta sen uskon että jos asenne on se että helsinkiläiset on mitä on ja ihan turha yrittää heidän kanssa mitään yhteisöllistä, niin tuskin ainakaan edesauttaa asiaa. Tuskin monikaan yhteisö haluaa toivottaa tervetulleeksi negatiivisia ennakkoluuloja omaavaa henkilöä.
Juna tai köysi ratkaisee masentuneen ongelmat lopullisesti. Ei tarvitse jäädä miettimään asioita enää ja ei tarvitse syödä lääkkeitä tai kertoa omista asioista muille. Siis ei muuta kuin junan alle rohkeasti tai köysi kaulaan niin ongelmat ratkeavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut koko ikäni pk-seudulla enkä omaa mitään negatiivisia asenteita kotiseutuani kohtaan. Siltikin olen onnistunut "syrjäytymään" täällä siitä huolimatta, että olen tervetullut mihin tahansa ja monesti pyydetäänkin. Eihän se takaa sitä, että kukaa välittäisi sinusta ja toimisi tarpeen tullessa.
Vierailija kirjoitti:
Esitin kysymyksiä, mitä olen itseltäni aikaisemmin kysynyt. Kysymyksiä, mitkä saa kyseenalaistamaan ja haastamaan omia pinttyneitä ajatuksia. Niitä voisi itse kunkin olla hyvä toisinaan pohtia. Pakotanko ketään pohtimaan noita asioita? En. Harmistunko jos joku ei halua näitä asioita pohtia? En. Koenko voittavani jotain, jos joku alkaa pohtimaan noita asioita? En.
Mikä saa sinut uskomaan, etteivät ihmiset olisi haastaneet ajatuksiaan?
Kyllä masennus on siinä mielessä kuin syöpä tai psykoosi, että se valtaa ihmisen. Se pitää saada pois, jotta on taas terve.
Millaisella määrällä tahtomista ja tekemistä asia pitäisi sinun mielestäsi saada haltuun? Milloin on yrittänyt riittävästi? Milloin on riittävän tahdonvoimainen ja taistelutahtoinen ja määrätietoinen?
Silloin, kun ottaa oman ensimmäisen askeleen. Vaikkapa ihminen, joka kokee ettei kykene edes menemään ulos. Hän on yrittänyt riittävästi, kun on mennyt esimerkiksi ulko-ovelle ja avannut sen, sen sijaan, että olisi jäänyt sänkyyn makaamaan. Ja sitten on yrittänyt riittävästi, kun alkaa toistaa tuota ulko-ovella menoa ja sen avaamista niin pitkään, kunnes se sujuu. Sitten seuraava askel: jalka ulos ovesta ja niin edelleen. Tottakai tuollainenkin muutos sattuu masentuneeseen mieleen ja tuntuu hirveältä ponnistukselta, mutta niin se on kaikessa muussakin kuntoutuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juna tai köysi ratkaisee masentuneen ongelmat lopullisesti. Ei tarvitse jäädä miettimään asioita enää ja ei tarvitse syödä lääkkeitä tai kertoa omista asioista muille. Siis ei muuta kuin junan alle rohkeasti tai köysi kaulaan niin ongelmat ratkeavat.
Minä tuuppaan sinne mielummin sinut ja kaltaisesi. Uskon, että me masentuneet paranemme siinä vaiheessa ihan itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Se ei ole mitään negatiivista ajattelua ja haitallinen uskomus, että välillä pelkää, ettei se riitä eikä tule parantumaan koskaan."
Mitä se sitten on?
Realismia.
On eri asia taistella ilman tulevaisuudennäkymiä kuin tehdä töitä todennäköisen ja oletetun asian eteen.
Se on pelko. Toivottomuus. Näköalattomuus. Siinä sille voimansa antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Se pitää saada pois, jotta on taas terve. "
Kuulostaa tosi yksinkertaiselta. Sanohan vielä millä sen saa pois?
Ohis
Eihän siihen mitään takuita ole? Muuten ei olisi kroonisesti masentuneitakaan eikä masennustyökyvyttömyyseläkkeitäkään.
- se, jolta kysyit
Onko masennuksen takia myönnetty työkyvyttömyyseläke sinun mielestä joku peruste sille, että masennuksesta ei välttämättä koskaan tule parantumaan?
Eläke on vain virallinen päätös. Ihmisten terveys elää ja muuttuu jatkuvasti. Myös työkyvyttömyyseläkeläinen voi parantua.
Jos paranee nin eläke on syytä perua koska kaikki terveet tarvitaan tekemään töitä ja maksamaan veroja. Suomessa jopa satatuhatta mielisairasta on pitkillä sairauslomalla joka vuosi eli jotain viiraa pahasti suomalaisten päässä. Pitäisikö etsiä juurisyitä miksi hulluus on uusi kansantauti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja kyllä, yritin masentuneena olla yhteisöllinen mutta valitettavasti asun pääkaupunkiseudulla missä ihmiset ovat mitä ovat."
Hyvällä asenteella pääsee yleensä pitkälle.
Hyvä asenne on tosiasioiden kieltäminen? Pääkaupunkiseutu (se sama paikka, jossa ei edes tarjota bussissa omaa paikkaa mummoille tai raskaanaoleville) onkin yhteisöllisyyden mekka?
No jos sinun mielestä tosiasioiden kieltäjä liikkuu hyvällä asenteella niin... En jaksa edes vängätä Helsingin yhteisöllisyydestä, mutta sen uskon että jos asenne on se että helsinkiläiset on mitä on ja ihan turha yrittää heidän kanssa mitään yhteisöllistä, niin tuskin ainakaan edesauttaa asiaa. Tuskin monikaan yhteisö haluaa toivottaa tervetulleeksi negatiivisia ennakkoluuloja omaavaa henkilöä.
Miten niin, jos nimenomaan on yrittänyt olla yhteisöllinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja kyllä, yritin masentuneena olla yhteisöllinen mutta valitettavasti asun pääkaupunkiseudulla missä ihmiset ovat mitä ovat."
Hyvällä asenteella pääsee yleensä pitkälle.
Hyvä asenne on tosiasioiden kieltäminen? Pääkaupunkiseutu (se sama paikka, jossa ei edes tarjota bussissa omaa paikkaa mummoille tai raskaanaoleville) onkin yhteisöllisyyden mekka?
No jos sinun mielestä tosiasioiden kieltäjä liikkuu hyvällä asenteella niin... En jaksa edes vängätä Helsingin yhteisöllisyydestä, mutta sen uskon että jos asenne on se että helsinkiläiset on mitä on ja ihan turha yrittää heidän kanssa mitään yhteisöllistä, niin tuskin ainakaan edesauttaa asiaa. Tuskin monikaan yhteisö haluaa toivottaa tervetulleeksi negatiivisia ennakkoluuloja omaavaa henkilöä.
Kuulostaa kultilta
Silloin, kun ottaa oman ensimmäisen askeleen. Vaikkapa ihminen, joka kokee ettei kykene edes menemään ulos. Hän on yrittänyt riittävästi, kun on mennyt esimerkiksi ulko-ovelle ja avannut sen, sen sijaan, että olisi jäänyt sänkyyn makaamaan. Ja sitten on yrittänyt riittävästi, kun alkaa toistaa tuota ulko-ovella menoa ja sen avaamista niin pitkään, kunnes se sujuu. Sitten seuraava askel: jalka ulos ovesta ja niin edelleen. Tottakai tuollainenkin muutos sattuu masentuneeseen mieleen ja tuntuu hirveältä ponnistukselta, mutta niin se on kaikessa muussakin kuntoutuksessa.
Minä uskon paranevani muutamia ohikiitäviä päiviä tai hetkiä lukuunottamatta. Olen tehnyt asian eteen paljon töitä. Siltikään tätä ei voi nopeuttaa yhtään eikä tietää lopputulemaa ja on otettava huomioon myös pysyvän sairauden mahdollisuus.
Hyvä asenne on tosiasioiden kieltäminen? Pääkaupunkiseutu (se sama paikka, jossa ei edes tarjota bussissa omaa paikkaa mummoille tai raskaanaoleville) onkin yhteisöllisyyden mekka?