Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Vierailija kirjoitti:

Miten tyhmä pitää ihmisen olla jos ei ymmärrä, että toisia ei komennella ja käskytetä, ellei olla jossain intissä tai vastaavassa laitoksessa.

Onko teillä minkään näköisiä sosiaalisia taitoja, tai ymmärrystä alkeellisistakaan käytöstavoista?

Pidättekö oikeasti normaalina ja hyväksyttävänä käytöksenä sitä, että toista komennetaan (aikuista normaaliälyistä ihmistä)?

Niinkö teillä kotona toimitaan, ja niinkö te toimitte itsekin?

 

Sellainen on tyhmä ihminen, joka ei erota komentelua ja käskyttämistä muusta puheesta. Ja vetää ihan ihme kilareita sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin: et edes ymmärrä mitä se koko sana tarkoittaa. Olet naurettava. Tee kerrankin jotain hyödyllistä ja sivistää itseäsi; Googlaa sana sivuuttaa. 

Oletpa alentuva (no ei yllätä, sinulla ei ole minkäänlaista sosiaalista älykkyyttä)

Minä tiedän kyllä mitä sivuuttaa tarkoittaa. Ei sinun tarvitse olla noin k-pää.

Minä en pidä että minua komennetaan ja käskytetään, ja minulle tulee automaattisesti torjunta, jos joku minua niin huonosti kohtelee.

Sinä väität että minun pitäisi kuitenkin alistua ja tehdä kuten komentaja haluaa, vaikka se tuntuu minusta siltä, että rikkoisin itseäni vastaan.

Minä en sivuuta huonoa käytöstä ja ohita sitä olan kohautuksella, vaan  ilmaisen että minua ei noin kohdella, ja tämä ei käy.

Ei se hiihtolenkki tai uimahalli minnekään karkaa, eikä ole niin vakava asia, että minun pitäisi itseäni vastoin toimia.

Tottele sinä vaan komentelijoita ja alistu niin paljon kuin haluat, jos kuvittelet sen olevan sivuuttamista.

Minulla on sinulle käsky, koska olet niin aivoton, ettet ymmärrä itse parastasi. Tässä: Häivy typerien juttujesi kanssa palstalta. Mene nukkumaan.

 

Jos minä kerron vaikka syöpäsairaalle että minun siskoni parani samankaltaisesta syövästä kokeilemalla tätä uutta hoitomuotoa, joka on saatavilla Ruotsissa, tarkoittaako se sitä, että haluan hänen hakeutuvan mainitsemaani hoitoon miellyyttäkseni minua vai haluanko kenties ihan vaan yksinkertaisesti auttaa häntä ilman sen kummempia motiiveja ja salaliittoteorioita?

Olen syöpäsairas ja saan näitä neuvoja. 1.Joku tuttu on saanut siitä ja siitä lääkkeestä avun toisessa maassa, 2. toinen mehupaastosta. 

1. Syövät on erilaisia, se mikä toimii jollekin toiselle ei minun syöpääni välttämättä toimi. Luotan omaan hoitotahooni ja ammatilaisiin.

2, Huuhaapuuhaa

Kerropa miten voisin rakentavasti kertoa että en halua näitä neuvoja?

Usein nämä neuvojanasset jakavat myös ihan vaarallisia neuvoja. Tämä yksi oma neuvojanasseni tarjosi omaa luontaistuoteratkaisuaan toiseen vakavaan terveysvaivaani. Hän joka kerta tavatessamme tenttasi joko olin tehnyt niin kuin hän käski ja raivostui kun en ollut tehnyt. Hän vihaisena kertoi kaikille tutuillemme että en noudata hänen äskyjään ja siksi en parane. Hänen neuvonsa oikeasti oli vaarallinen. Lopulta tilaneeni ratkesi leikkauksella, se ei olisi jollain luontaistuotteella ratkennut.

Vierailija kirjoitti:

Jos minä kerron vaikka syöpäsairaalle että minun siskoni parani samankaltaisesta syövästä kokeilemalla tätä uutta hoitomuotoa, joka on saatavilla Ruotsissa, tarkoittaako se sitä, että haluan hänen hakeutuvan mainitsemaani hoitoon miellyyttäkseni minua vai haluanko kenties ihan vaan yksinkertaisesti auttaa häntä ilman sen kummempia motiiveja ja salaliittoteorioita?

 

Olen syöpäsairas ja saan näitä neuvoja. 1.Joku tuttu on saanut siitä ja siitä lääkkeestä avun toisessa maassa, 2. toinen mehupaastosta. 

1. Syövät on erilaisia, se mikä toimii jollekin toiselle ei minun syöpääni välttämättä toimi. Luotan omaan hoitotahooni ja ammatilaisiin.

2, Huuhaapuuhaa

 

Kerropa miten voisin rakentavasti kertoa että en halua näitä neuvoja?

 

Usein nämä neuvojanasset jakavat myös ihan vaarallisia neuvoja. Tämä yksi oma neuvojanasseni tarjosi omaa luonta

Kiitos, mutta en kaipaa neuvoja enkä halua kuulla muiden kokemuksista? Tai tuo itse mainitsemasi kohta 1. "Syövät on erilaisia..". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, mutta en kaipaa neuvoja enkä halua kuulla muiden kokemuksista? Tai tuo itse mainitsemasi kohta 1. "Syövät on erilaisia..". 

Olen yrittänyt sanoa mutta ei auta. "No minä vielä tämän kerron". Täti puolestaan suuttui melkein 2 vuodeksi niin ettei puhunut minulle mitään.

Ja sitä paitsi totta kai haluan kuulla muiden kokemuksia ja siksi olenkin useassa vertaisryhmässä. Mutta en halua kuulla neuvoja sellaisilta joilla ei itsellään ole aiheeseen minkäänlaista kokemuspintaa.

No minäpä tarjoan sinulle taikapilleriä. Ota yksi sellainen niin huomen aamuna masennuksesi on poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pystyn lenkkeilemään ja leipomaan. Olen silti masentunut. Mielialat heittelee, välillä on syvää ahdistusta, jota puran siivoamalla. Ei se tosin mitään auta, mutta eipähän tarvitse ahdistua paskaisesta kämpästä. Huolehdin hygiestani ja olen huoliteltu, mutta se ei kerro mitään siitä, mitä pääni sisällä tapahtuu, voin olla minuuttien päässä totaalisesta romahtamisesta.

 

Kyllähän se ahdistuksen purkaminen auttaa siihen ahdistukseen. Sen sijaan että jäisi vellomaan siihen tunteeseen ja ahdistuisi aina vaan enemmän. Siivoaminen on sitä paitsi positiivinen tapa purkaa sitä, kun on monia haitallisia ja negatiivisiakin tapoja.

On toki negatiivisiakin tapoja, mutta pahimpaan ahdistukseen ei auta mikään. Siinä vaiheessa, kun siivoan maanisesti olen jo hyvin lähellä osastolle joutumista ja pystyäkseni toimimaan kodin ulkopuolella joudun syömään rauhoittavia, jotka auttavat ehkä juuri sen verran, että pystyn kipaisemaan kaupassa. En pysty liikkumaan julkisilla kulkuneuvoilla ja aina en pysty menemään edes sinne kauppaan tai minne nyt pitäisikin mennä. Mutta heti, kun olo on vähänkään parempi, niin yritän tehdä asioita, koska minulla on lapsia, enkä voi heittää pyyhettä kehään. Mutta raskasta tällainen elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pystyn lenkkeilemään ja leipomaan. Olen silti masentunut. Mielialat heittelee, välillä on syvää ahdistusta, jota puran siivoamalla. Ei se tosin mitään auta, mutta eipähän tarvitse ahdistua paskaisesta kämpästä. Huolehdin hygiestani ja olen huoliteltu, mutta se ei kerro mitään siitä, mitä pääni sisällä tapahtuu, voin olla minuuttien päässä totaalisesta romahtamisesta.

 

Kyllähän se ahdistuksen purkaminen auttaa siihen ahdistukseen. Sen sijaan että jäisi vellomaan siihen tunteeseen ja ahdistuisi aina vaan enemmän. Siivoaminen on sitä paitsi positiivinen tapa purkaa sitä, kun on monia haitallisia ja negatiivisiakin tapoja.

On toki negatiivisiakin tapoja, mutta pahimpaan ahdistukseen ei auta mikään. Siinä vaiheessa, kun siivoan maanisesti olen jo hyvin lähellä osastolle joutumist

Napsi useammin niitä rauhoittavia jos olet niin onnekas että niitä sinulle määrätään

Uskomattoman typeriä neuvoja tässä ketjussa. On myös ihan asiallisia viestejä ja hyvää vertaistukea  kiitos niistä.

Tuo on hyvin mielenkiintoinen ilmiö, miksi joidenkin on pakonomaista jaella neuvojaan ja ohjeistaa kontrolloiden toista.

Mistähän sekin vimma juontaa juurensa? On havaittavissa muuallakin elämässä kuin sairauksien hoidossa. Aina ne ketkä vähiten ymmärtävät asiasta, ovat itsevarmimpana ja ehdottomampina määräämässä, miten pitää toisen toimia.

Kerrassaan ihmeellistä.

Mitä jos vaikka kokeilisit. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos vaikka kokeilisit. 

Kokeile sinä anustappia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pystyn lenkkeilemään ja leipomaan. Olen silti masentunut. Mielialat heittelee, välillä on syvää ahdistusta, jota puran siivoamalla. Ei se tosin mitään auta, mutta eipähän tarvitse ahdistua paskaisesta kämpästä. Huolehdin hygiestani ja olen huoliteltu, mutta se ei kerro mitään siitä, mitä pääni sisällä tapahtuu, voin olla minuuttien päässä totaalisesta romahtamisesta.

 

Kyllähän se ahdistuksen purkaminen auttaa siihen ahdistukseen. Sen sijaan että jäisi vellomaan siihen tunteeseen ja ahdistuisi aina vaan enemmän. Siivoaminen on sitä paitsi positiivinen tapa purkaa sitä, kun on monia haitallisia ja negatiivisiakin tapoja.

On toki negatiivisiakin tapoja, mutta pahimpaan ahdistukseen ei auta mikään. Siinä vaiheessa, kun siivoan maanisesti olen jo hyvin lähellä osastolle joutumist

Yksi suurimmista syistä siihen, miksi koemme ahdistusta, on se, että monilla on tapana hengittää liian nopeasti ja pinnallisesti. Kun opettelemme hengittämään rauhallisempaan tahtiin ja syvempään, se auttaa rauhoittamaan keskushermostoa ja lievittämään ahdistuksen, stressin ja masennuksen oireita.

Hengityksen merkitys ahdistuksen lievittämisessä ja yleisen hyvinvoinnin parantamisessa on laajasti tunnustettu. Hengitys liittyy suoraan autonomiseen hermostoon, joka hallitsee kehon toimintoja automaattisesti, kuten sydämen sykettä, verenpainetta ja hengitystä. Autonomista hermostoa säätelevät kaksi osaa: sympaattinen ja parasympaattinen hermosto.

Kun koemme stressiä tai ahdistusta, sympaattinen hermosto aktivoituu, mikä aiheuttaa "taistele tai pakene" -vasteen. Tämä johtaa usein nopeaan ja pinnalliseen hengitykseen, joka voi entisestään lisätä stressitasoja. Toisaalta parasympaattinen hermosto edistää rentoutumista ja palautumista, ja sen aktivoituminen voi auttaa rauhoittamaan kehoa ja mieltä.

Hitaampi ja syvempi hengitys aktivoi parasympaattista hermostoa. Tämä voidaan saavuttaa erilaisten hengitysharjoitusten avulla, kuten syvä vatsahengitys tai rauhallinen sisään- ja uloshengitys. Syvemmän hengityksen avulla keho saa enemmän happea, ja samalla se auttaa vähentämään stressihormonien, kuten kortisolin, tasoa verenkierrossa.

Hengitysharjoitukset voivat myös parantaa kehon hapenkuljetusjärjestelmän tehokkuutta. Ne opettavat meitä käyttämään keuhkojemme koko kapasiteettia ja parantamaan verenkiertoa, mikä voi tuoda mukanaan monia terveyshyötyjä. Lisäksi säännölliset hengitysharjoitukset voivat auttaa kehittämään tietoista läsnäoloa ja keskittymiskykyä, mikä on tärkeää stressin hallinnassa.

Käsittääkseni tuo hengityksen hidastuminen liittyy jähmettymisreaktioon (taistele/pakene jälkeen vaihtoehtona jähmety). 

Ihmisen pitää joko päästä traumoistaan tai tuntea olonsa turvalliseksi, jotta hengitys normalisoituu. Itselläni se on mennyt siihen pisteeseen, että olen hengittänyt ääneti jopa nukkuessani.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni tuo hengityksen hidastuminen liittyy jähmettymisreaktioon (taistele/pakene jälkeen vaihtoehtona jähmety). 

Ihmisen pitää joko päästä traumoistaan tai tuntea olonsa turvalliseksi, jotta hengitys normalisoituu. Itselläni se on mennyt siihen pisteeseen, että olen hengittänyt ääneti jopa nukkuessani.

Hengityksen normalisoitumista voi ihan harjoitella erilaisten hengitysharjoitusten avullla ja nämä helpottavat elämään siellä traumojen keskellä ja edesauttavat parantumista. Toki kyllä sitten tarvitaan sitä traumaterapiaakin. YouTubesta löytyy näitä esim. hakusananoilla hengitysharjoitus ahdistus / breathing exercises anxiety / nadi shodhana / box breathing.

Vierailija kirjoitti:

Jos minä kerron vaikka syöpäsairaalle että minun siskoni parani samankaltaisesta syövästä kokeilemalla tätä uutta hoitomuotoa, joka on saatavilla Ruotsissa, tarkoittaako se sitä, että haluan hänen hakeutuvan mainitsemaani hoitoon miellyyttäkseni minua vai haluanko kenties ihan vaan yksinkertaisesti auttaa häntä ilman sen kummempia motiiveja ja salaliittoteorioita?

 

Olen syöpäsairas ja saan näitä neuvoja. 1.Joku tuttu on saanut siitä ja siitä lääkkeestä avun toisessa maassa, 2. toinen mehupaastosta. 

1. Syövät on erilaisia, se mikä toimii jollekin toiselle ei minun syöpääni välttämättä toimi. Luotan omaan hoitotahooni ja ammatilaisiin.

2, Huuhaapuuhaa

 

Kerropa miten voisin rakentavasti kertoa että en halua näitä neuvoja?

 

Usein nämä neuvojanasset jakavat myös ihan vaarallisia neuvoja. Tämä yksi oma neuvojanasseni tarjosi omaa luonta

Eihän se tarkoita että jos joku neuvoo jotain, että sitä neuvoa tarvitsee suoraan seurata. Enemmänkin kannattaa reagoida niin, että jos tällä keinolla on ollut positiviisia vaikutuksia muihin niin ehkä tästä asiasta kannattaisi ottaa selvää lisää ja keskustella tästä vaikka oman lääkärinin kanssa ja kysyä mitä mieltä hän on asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni tuo hengityksen hidastuminen liittyy jähmettymisreaktioon (taistele/pakene jälkeen vaihtoehtona jähmety). 

Ihmisen pitää joko päästä traumoistaan tai tuntea olonsa turvalliseksi, jotta hengitys normalisoituu. Itselläni se on mennyt siihen pisteeseen, että olen hengittänyt ääneti jopa nukkuessani.

Hengityksen normalisoitumista voi ihan harjoitella erilaisten hengitysharjoitusten avullla ja nämä helpottavat elämään siellä traumojen keskellä ja edesauttavat parantumista. Toki kyllä sitten tarvitaan sitä traumaterapiaakin. YouTubesta löytyy näitä esim. hakusananoilla hengitysharjoitus ahdistus / breathing exercises anxiety / nadi shodhana / box breathing.

Kiitti. Ja kun en ole sängynpohjamasentunut, käyn myös pilateksessa ja/tai fitnessjoogassa. Ne ovat hyviä. Aerobisessa harjoittelussa on mahdollista hengittää vajaasti, väärin ja pinnallisesti. Näissä lajeissa taas keskitytään syvään hengitykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Sellainen on tyhmä ihminen, joka ei erota komentelua ja käskyttämistä muusta puheesta. Ja vetää ihan ihme kilareita sen takia.

No minun mielestäni komentelua ja käskyttämistä on seuraavanlainen puhe:

-Ala mennä lenkille!

-Älä siinä istu!

-Sinun pitää syödä vihanneksia!

-Mene juoksemaan ulos!

-Ota itseäsi niskasta kiinni!

Muuta puhetta on seuraavanlainen:

-Nyt on kiva sää, haluatko lähteä kanssani retkelle tuonne lähimetsään.

-Kukkakaaligratiini on herkullista,  haluatko maistaa?

-Olen hyötynyt rentoutusharjoituksista, haluatko että suosittelen muutamaa?

En tiedä mistä sinä olet saanut päähäsi, etten tietäisi noiden eroa? Sekoitatko minut johonkin itse oman pääsi sisällä luomaan kuvitteelliseen opponoijamörköön, jolle olet päättänyt mielipiteet, asenteet ja kaikki?

Ei ole hirveän reilua, että toiselle kirjoittajalle laitetaan jonkun toisen kirjoittajan synnit (kuvitteellisetkin sellaiset) niskaan, ja tulkitaan kaikkea kommentointia sen valossa.

-Rentoutusharjoituksia voisin suositella, kun itse olen niistä ainakin hyötynyt.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se tarkoita että jos joku neuvoo jotain, että sitä neuvoa tarvitsee suoraan seurata. Enemmänkin kannattaa reagoida niin, että jos tällä keinolla on ollut positiviisia vaikutuksia muihin niin ehkä tästä asiasta kannattaisi ottaa selvää lisää ja keskustella tästä vaikka oman lääkärinin kanssa ja kysyä mitä mieltä hän on asiasta.

Eikä se tarkoita, että jos jollain on joku sairaus, että olisi ihan välttämätön pakko neuvoa vaikka väkisin.

Ihmisten kannattaisi aina ennen sitä neuvomisvimmaansa hengittää pari kertaa syvään ja laskea vaikka kymmeneen, ja miettiä onko se tämä minun neuvoni niin mahtavan hyvä, että se pitää oksentaa julki.

Fiksut ihmiset tietävät, että sellaiset ensimmäisenä mieleentulevat itsestään selvyydet ovat toisesta rasittavaa kuunneltavaa ja tuntuvat inhottavalta; laita pää tyynyyn, syö vähemmän mitä kulutat, ajattele positiivisesti, älä raavi, laita rasvaa.

Myös kaikki humpuukkijutut vakaviin sairauksiin, eivät ole toivottuja neuvoja.

 

Vierailija kirjoitti:

Uskomattoman typeriä neuvoja tässä ketjussa. On myös ihan asiallisia viestejä ja hyvää vertaistukea  kiitos niistä.

Tuo on hyvin mielenkiintoinen ilmiö, miksi joidenkin on pakonomaista jaella neuvojaan ja ohjeistaa kontrolloiden toista.

Mistähän sekin vimma juontaa juurensa? On havaittavissa muuallakin elämässä kuin sairauksien hoidossa. Aina ne ketkä vähiten ymmärtävät asiasta, ovat itsevarmimpana ja ehdottomampina määräämässä, miten pitää toisen toimia.

Kerrassaan ihmeellistä.

Usein neuvoja antava haluaa auttaa ja hänellä on hyvä tarkoitus. Hän saattaa olla innoissaan jostain itselle toimivaksi havaitusta asiasta, eikä ajattele siinä hetkessä haluaako kuulija kuulla tätä neuvoa. Joillain ihmisillä on myös tarve kokea itsensä tärkeäksi, arvostetuksi tai viisaaksi, mikä saattaa näkyä runsaana neuvojen antamisena. 

Tietysti aina myös löytyy henkistä väkivaltaa harjoittavia ihmisiä, narsisteja, kaikkitietäviä dominoivia persoonia, tuomitsevia, draamanhakuisia sekä niitä jotka rakastavat väittelyä ja riitelyä ja saavat voiman tunnetta kertoessaan että olet väärässä. 

Tähänkin ketjuun on mahtunut jokunen ilkeä, kärkäs ja huomionhakuinen kommentti, mutta suuri osa neuvoista on kirjoitettu asialliseen sävyyn.

Miksi ne pyytämättömät neuvot sitten ärsyttävät? Kun neuvoja ei ole pyydetty, neuvot otetaan helposti vastaan kritiikkinä. Neuvojen vastaanottaja menee puolustuskannalle. Hän kokee tulleensa arvostelluksi ja voi kokea ärtymyksen ja häpeän tunteita. Jotkut ovat erityisen herkkiä tällaisille tuntemuksille.

Joku kaipaa pelkkää henkistä tukea, jolloin ratkaisukeskeinen vastaus ei tyydytä tarpeita.