Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Jos jatkuvasti kerrot ihmisille ongelmistasi, ihmiset saattavat turhautua ja väsyä kuulemaan niistä. He saattavat kokea että et pysty itse ratkaisemaan ongelmiasi ja he alkavat etsiä keinoja, miten lopettaisit valittamisen ja yrittävät ratkaista ongelmasi jotta voisitte keskustella välillä jostain muista asioista kuin sinun ongelmistasi. He saattavat antaa neuvoja, sen sijaan että antaisivat koko ajan henkistä tukea sinulle.

Miten reagoida epätoivottuihin neuvoihin?

Mieti, mikä oli neuvonantajan tarkoitusperä. Oliko neuvot hyväntahtoisia vai pahantahtoisia. Miten sitten reagoida pahantahtoisiin tai epähyödyllisiin neuvoihin? Ensireaktio saattaa olla vastata kärkkäästi siihen miltä heidän typerät neuvot tuntuvat. Entä jos hengähdät syvään ja rauhoitut ennen kuin vastaat? 

Jos neuvo oli hyväntahtoinen, voit kiittää siitä vaikka et aikoisikaan ottaa neuvoja käyttöösi.

Jos neuvo on tuomitseva, vallanhakuinen tai hyödytön, voit asettaa rajat. Kerro, että arvostat heidän mielipidettä mutta osaat pitää huolen omista asioistasi ja kerro että kysyt, jos jatkossa haluat neuvoja.

Jos joku jatkaa neuvojen antamista tästä huolimatta, ole napakka. Voit myös kertoa että neuvosta ei ole apua tai että olet jo kokeillut sitä.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni tuo hengityksen hidastuminen liittyy jähmettymisreaktioon (taistele/pakene jälkeen vaihtoehtona jähmety). 

Ihmisen pitää joko päästä traumoistaan tai tuntea olonsa turvalliseksi, jotta hengitys normalisoituu. Itselläni se on mennyt siihen pisteeseen, että olen hengittänyt ääneti jopa nukkuessani.

Joku traumasta muistuttava asia saattaa laukaista sen pakene/taistele reaktion, vaikka pahimmasta traumasta olisikin päässyt jo yli. Noilla hengitysjutuilla voi saada esim. sellaisessa tilanteessa rauhan taas. Ainakin minulla toiminut sellaisiin. Samoin ahdistukseen ja sosiaaliseen fobiaan on joskus yllättävänkin toimiva ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Miten reagoida epätoivottuihin neuvoihin?

Mieti, mikä oli neuvonantajan tarkoitusperä. Oliko neuvot hyväntahtoisia vai pahantahtoisia. Miten sitten reagoida pahantahtoisiin tai epähyödyllisiin neuvoihin? Ensireaktio saattaa olla vastata kärkkäästi siihen miltä heidän typerät neuvot tuntuvat. Entä jos hengähdät syvään ja rauhoitut ennen kuin vastaat? 

Jos neuvo oli hyväntahtoinen, voit kiittää siitä vaikka et aikoisikaan ottaa neuvoja käyttöösi.

Jos neuvo on tuomitseva, vallanhakuinen tai hyödytön, voit asettaa rajat. Kerro, että arvostat heidän mielipidettä mutta osaat pitää huolen omista asioistasi ja kerro että kysyt, jos jatkossa haluat neuvoja.

Jos joku jatkaa neuvojen antamista tästä huolimatta, ole napakka. Voit myös kertoa että neuvosta ei ole apua tai että olet jo kokeillut sitä.

No noinhan sitä yleensä toimitaankin, mutta kun se menee monesti vähän tähän tyyliin.

Neuvoja: Sinun pitää kokeilla anustappia masennukseesi, ison loharidildon ostat ja sitä pikkhiljaa työntelet sinne minne päivä ei paista, ei sinun tietenkään kerralla tarvitse runtata, vaan omaan tahtiin.

Masentunut: En kiitos ole kokeilemassa, enkä kaipaa neuvojasi.

Neuvoja: No on se kun mitään et suostu kokeilemaan, ja mitään et viitsi tehdä parantuaksesi. Jos sinulla on tuo asenne, että kaikki mitä ehdottaa on kelvotonta, niin eipä ihme jos masentaa. Minä vaan yritän auttaa hyvää hyvyyttäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni tuo hengityksen hidastuminen liittyy jähmettymisreaktioon (taistele/pakene jälkeen vaihtoehtona jähmety). 

Ihmisen pitää joko päästä traumoistaan tai tuntea olonsa turvalliseksi, jotta hengitys normalisoituu. Itselläni se on mennyt siihen pisteeseen, että olen hengittänyt ääneti jopa nukkuessani.

Joku traumasta muistuttava asia saattaa laukaista sen pakene/taistele reaktion, vaikka pahimmasta traumasta olisikin päässyt jo yli. Noilla hengitysjutuilla voi saada esim. sellaisessa tilanteessa rauhan taas. Ainakin minulla toiminut sellaisiin. Samoin ahdistukseen ja sosiaaliseen fobiaan on joskus yllättävänkin toimiva ollut. 

Bachin Rescue Remedy auttaa mulla kanssa. Jos on lääkitys niin kannattaa tosin varmistaa yhteensopivuus ensin lääkärin kanssa

Yleiseen ahdistukseen

https://www.ruohonjuuri.fi/products/bach-rescue-remedy-spray-20-ml

Parempaan uneen

https://www.ruohonjuuri.fi/products/bach-rescue-remedy-night-10-ml

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten reagoida epätoivottuihin neuvoihin?

Mieti, mikä oli neuvonantajan tarkoitusperä. Oliko neuvot hyväntahtoisia vai pahantahtoisia. Miten sitten reagoida pahantahtoisiin tai epähyödyllisiin neuvoihin? Ensireaktio saattaa olla vastata kärkkäästi siihen miltä heidän typerät neuvot tuntuvat. Entä jos hengähdät syvään ja rauhoitut ennen kuin vastaat? 

Jos neuvo oli hyväntahtoinen, voit kiittää siitä vaikka et aikoisikaan ottaa neuvoja käyttöösi.

Jos neuvo on tuomitseva, vallanhakuinen tai hyödytön, voit asettaa rajat. Kerro, että arvostat heidän mielipidettä mutta osaat pitää huolen omista asioistasi ja kerro että kysyt, jos jatkossa haluat neuvoja.

Jos joku jatkaa neuvojen antamista tästä huolimatta, ole napakka. Voit myös kertoa että neuvosta ei ole apua tai että olet jo kokeillut sitä.

No noinhan sitä yleensä toimitaankin

Sitten kannattaa varmaan miettiä että haluaako pitää tällaisia ihmisiä elämässään, jotka eivät suostu ottamaan mielipidettäsi kuuleviin korviinsa.

Jos tämä tapahtuu keskustelupalstalla, niin voit tietysti jättää vastaamatta.

Tai voit loukkaantua ja alkaa haukkumaan "neuvojaa", voit alkaa väittelemään neuvojan kanssa, voit oikoa neuvojan väärät käsitykset, voit jatkaa vaikeuksista kertomista.. Onko se sitten sitä mitä haluat, sen päätät sinä. 

Itsellä ei ole taistele / pakene vaan jähmety. Se on eri. On jo valmiiksi liian rauhallinen ja eloton.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni tuo hengityksen hidastuminen liittyy jähmettymisreaktioon (taistele/pakene jälkeen vaihtoehtona jähmety). 

Ihmisen pitää joko päästä traumoistaan tai tuntea olonsa turvalliseksi, jotta hengitys normalisoituu. Itselläni se on mennyt siihen pisteeseen, että olen hengittänyt ääneti jopa nukkuessani.

Hyvä muistaa tämä. Jähmettyminen pelosta ei ole mitään sen kummempaa kuin pakeneminenkaan. Se on vain reaktio, jota ei kannata sellaisenaan rohkaista. 

Osa vaan unohtaa tai "unohtaa" kolmannen pelkoreaktion. 

Jolloin käy niin, että hengittely itsekseen on ehkä ainoa, mitä voi itse yksin tehdä. Ja pelätä siinä samalla, kun mitään muuta ei keksi lamaannuttavan tilanteeen edessä. Puhumiseen tarvitaan joku toinen, ja sen kaltaisene ylellisyyteen kaikilla ei vain ole pääsyä vaikka miten yrittäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei ole taistele / pakene vaan jähmety. Se on eri. On jo valmiiksi liian rauhallinen ja eloton.

Minulla on noita molempia. Tuo jähmettyminen ja lamaantuminen on minusta oikeastaan ärsyttävämpää. Sellaiseen en ole edes hengitystä kokeillut, koska ei niissä hetkissä oikein saa aikaiseksi mitään ja helpommin se tilanne katkeaa jos tekee jotain reippaampaa, että "kone taas käynnistyy" tavallaan

Miksi ärsyyntyä siitä, että joku vaikka keskustelupalstalla yleisellä tasolla neuvoo jotain mikä on esim. häntä itseään auttanut. Jos et aio ottaa neuvosta vaariin niin silloin tuo neuvo ei yksinkertaisesti ole tarkoitettu sinulle ja voit ohittaa sen. Joku toinen voi sen sijaa haluta kokeilla sitä ja saattaa hyötyä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ärsyyntyä siitä, että joku vaikka keskustelupalstalla yleisellä tasolla neuvoo jotain mikä on esim. häntä itseään auttanut. Jos et aio ottaa neuvosta vaariin niin silloin tuo neuvo ei yksinkertaisesti ole tarkoitettu sinulle ja voit ohittaa sen. Joku toinen voi sen sijaa haluta kokeilla sitä ja saattaa hyötyä siitä.

Tämä. Sitten jos on oikeasti jotain ilkeää piikittelyä, mitä ei neuvoksi edes voi laskea, niin ei sellaisiin kannata tuhlata energiaa. Keskustelupalstat on valitettavasti täynnä asiattomia kommentteja.

Ootko miettiny että menisit töihin? Säännöllinen työ, ulkoilua, säännöllistä liikuntaa jossa tulee hiki ja säännölliset riittävät yöunet niin pysyy masennukset poissa. Mutta moni valitsee pysyä masentuneena. Masennus on periaatteessa ihan oma valinta. Olin ennen masentunut joten tiedän mistä puhun. Olisin voinut jäädä masentuneeksi mutta päätin taistella sitä vastaan. Masentuneelle kehittyy helposti sellainen masentuneen ja mielenterveyspotilaan identiteetti jota terveydenhuolto vahvistaa antamalla diagnooseja ja lisää lääkkeitä.

Jos ei neuvot kelpaa eikä voimia ole edes raahautua suihkuun niin ei kai siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin jäädä makaamaan suu auki sänkyyn ja odottaa että joku tulee kaatamaan ruokaa suuhun tai sitten odottaa että kuolema korjaa. 

Ainakin itse olisin mielummin töissä, kuten edelliset 28 vuotta. Mutta mihin työpaikkaan voi mennä "tekemään" töitä?

Toisaalta, en voisi hoitaa itseäni kuntoon, jos olisin töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Ootko miettiny että menisit töihin? Säännöllinen työ, ulkoilua, säännöllistä liikuntaa jossa tulee hiki ja säännölliset riittävät yöunet niin pysyy masennukset poissa. Mutta moni valitsee pysyä masentuneena. Masennus on periaatteessa ihan oma valinta. Olin ennen masentunut joten tiedän mistä puhun. Olisin voinut jäädä masentuneeksi mutta päätin taistella sitä vastaan. Masentuneelle kehittyy helposti sellainen masentuneen ja mielenterveyspotilaan identiteetti jota terveydenhuolto vahvistaa antamalla diagnooseja ja lisää lääkkeitä.

Masentuneeseen liittyy usein krooninen väsymys, joka tekee työn teon mahdottomaksi. Toki jos on lievä masennus niin työ, joka ei stressaa liikaa saattaa auttaa. Vakavasti masentuneen kannattaa yrittää olla aktiivisempi, mutta hänelle työn sijaan se tekeminen on jotain huomattavasti kevyempää kuten vaikkapa puuhailla jonkun harrastuksen parissa. Jos työssä ei käy niin rutiineiden ylläpito on kuitenkin masentuneelle tärkeää, esim. se että on säännöllinen unirytmi ja se että ateriat syödään aina samaan aikaan, koska tuo tuo jonkinmoista hallinnan tunnetta sinne kaaoksen keskelle.

Vierailija kirjoitti:

Jos jatkuvasti kerrot ihmisille ongelmistasi, ihmiset saattavat turhautua ja väsyä kuulemaan niistä. He saattavat kokea että et pysty itse ratkaisemaan ongelmiasi ja he alkavat etsiä keinoja, miten lopettaisit valittamisen ja yrittävät ratkaista ongelmasi jotta voisitte keskustella välillä jostain muista asioista kuin sinun ongelmistasi. He saattavat antaa neuvoja, sen sijaan että antaisivat koko ajan henkistä tukea sinulle.

En kaipaa henkistä tukea, mutta kaipaan tilaa kertoa kuulumisiani siinä missä toinenkin saa kertoa omistaan. Tällä haavaa ne kuulumiseni ovat sairaslomalaisen arkipäivän tapahtumia. En voi sille mitään, että ne ovat mitä ovat. Se on kyllä ainakin minulta arvostuksen ja luottamuksen osoitus, jos jotain kerron. 

Veikkaan, että syöpäpotilas saa helpommin kertoa kuulumisiaan? Häneltä saatetaan jopa kysyä vointia tai kuulumisia?

Vierailija kirjoitti:

Ootko miettiny että menisit töihin? Säännöllinen työ, ulkoilua, säännöllistä liikuntaa jossa tulee hiki ja säännölliset riittävät yöunet niin pysyy masennukset poissa. Mutta moni valitsee pysyä masentuneena. Masennus on periaatteessa ihan oma valinta. Olin ennen masentunut joten tiedän mistä puhun. Olisin voinut jäädä masentuneeksi mutta päätin taistella sitä vastaan. Masentuneelle kehittyy helposti sellainen masentuneen ja mielenterveyspotilaan identiteetti jota terveydenhuolto vahvistaa antamalla diagnooseja ja lisää lääkkeitä.

Mitä itse tekisit siinä kohtaa, kun säännölliset riittävät yöunet ei enää jostain syystä onnistu? Vaikka olisi unihygienia kunnossa, säännölliset elämäntavat jne. kuin unikoulun oppikirjasta. Mielestäni tuo on petollinen ajatustapa, että masennus on oma valinta. Pienestä alkaa luisu ja se käy vaivihkaa, vaikka olisikin joskus päässyt kuiville vesille. Kaikkiin asioihin ei itse edes voi vaikuttaa. Omaan reagointiinsa toki jossain määrin, mutta ei ihminen ole kone. Kun kerran on ollut masentunut, masennus uusiutuu herkemmin.

- toistuvasti masentunut

Minustakin jähmettyminen on pahempi tila. Ehkä siksikin, kun se tulee vasta, kun taistelu tai pako ei onnistu eli tilanne on pahempi. Ja kun "leikit kuollutta" hermostollisesti, aivotoiminta on sillä tasolla, että on vaikea edes tajuta olevansa siinä tilassa. Ahdistusta ei voi olla huomaamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jatkuvasti kerrot ihmisille ongelmistasi, ihmiset saattavat turhautua ja väsyä kuulemaan niistä. He saattavat kokea että et pysty itse ratkaisemaan ongelmiasi ja he alkavat etsiä keinoja, miten lopettaisit valittamisen ja yrittävät ratkaista ongelmasi jotta voisitte keskustella välillä jostain muista asioista kuin sinun ongelmistasi. He saattavat antaa neuvoja, sen sijaan että antaisivat koko ajan henkistä tukea sinulle.

En kaipaa henkistä tukea, mutta kaipaan tilaa kertoa kuulumisiani siinä missä toinenkin saa kertoa omistaan. Tällä haavaa ne kuulumiseni ovat sairaslomalaisen arkipäivän tapahtumia. En voi sille mitään, että ne ovat mitä ovat. Se on kyllä ainakin minulta arvostuksen ja luottamuksen osoitus, jos jotain kerron. 

Veikkaan, että syöpäpotilas saa helpommin kertoa kuulumisiaan? Häneltä saatetaan jopa kysyä vointia tai kuulumisia?

Kyllä niitä vinkkivitosia tulee vaikka ei oireista mainitsisi mitään. Sellaisilta ihmisiltä joilla itsellä ei ole ollut syöpää. Oletko kokeillut rukoilua, se auttaa kyllä, minunkini miehelläni oli närästys hän tekee niin ja näin ja noin,

sinunkin kannattaisi E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I kokeilla (siis minulla ei ole närästystä vaan syöpä).

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itse olisin mielummin töissä, kuten edelliset 28 vuotta. Mutta mihin työpaikkaan voi mennä "tekemään" töitä?

Toisaalta, en voisi hoitaa itseäni kuntoon, jos olisin töissä. 

Mihin kaikkialle olet hakenut töihin?