Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jatkuvasti kerrot ihmisille ongelmistasi, ihmiset saattavat turhautua ja väsyä kuulemaan niistä. He saattavat kokea että et pysty itse ratkaisemaan ongelmiasi ja he alkavat etsiä keinoja, miten lopettaisit valittamisen ja yrittävät ratkaista ongelmasi jotta voisitte keskustella välillä jostain muista asioista kuin sinun ongelmistasi. He saattavat antaa neuvoja, sen sijaan että antaisivat koko ajan henkistä tukea sinulle.

En kaipaa henkistä tukea, mutta kaipaan tilaa kertoa kuulumisiani siinä missä toinenkin saa kertoa omistaan. Tällä haavaa ne kuulumiseni ovat sairaslomalaisen arkipäivän tapahtumia. En voi sille mitään, että ne ovat mitä ovat. Se on kyllä ainakin minulta arvostuksen ja luottamuksen osoitus, jos jotain kerron. 

Veikkaan, että syöpäpotilas saa helpommin kertoa kuulumisiaan? Häneltä saatetaan jopa kysyä vointia tai kuulumisia?

 

Minä en ainakaan ärsyynny kuulumisten vaihtamisesta, on se kertoja sitten työnarkomaani, työtön, sairas, eläkeläinen tai mikä tahansa.

Sellaiseen ärsyynnyn, jos joku vuodattaa kaikki ongelmansa minulle, pitkästi ja yksityiskohtaisesti kertoen, pelkkiä negatiivisia asioita sisältäen, valittaen. Tällaisia ihmisiä löytyy yllättävän paljon. Saattavat kyllä kysyä minunkin kuulumisiani, mutta pääpaino keskustelussa on siinä että vuodatetaan omia murheitaan ja pahaa oloaan. Sellaiset keskustelijat syö ainakin minun energiat ihan täysin. Sellaiselle olen joskus erehtynyt väsyessäni neuvoja antamaan, mutta totesin että hän ei ollut halukas neuvoja vastaanottamaan ja vastaus oli aina että ei pysty, ei halua, ei jaksa, ei toimi jne. Lakkasin neuvomasta ja nykyään vastaan hänen vuodatuksiin vain lyhyesti harmitellen ja myötäillen. Itse en saa niistä keskusteluista irti oikein muuta kuin sen, että tiedän paremmin millainen en ainakaan halua olla ja miten en ainakaan halua muille puhua. Kiva tietysti myös jos tällä ihmisellä on joku jolle voi vuodattaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko miettiny että menisit töihin? Säännöllinen työ, ulkoilua, säännöllistä liikuntaa jossa tulee hiki ja säännölliset riittävät yöunet niin pysyy masennukset poissa. Mutta moni valitsee pysyä masentuneena. Masennus on periaatteessa ihan oma valinta. Olin ennen masentunut joten tiedän mistä puhun. Olisin voinut jäädä masentuneeksi mutta päätin taistella sitä vastaan. Masentuneelle kehittyy helposti sellainen masentuneen ja mielenterveyspotilaan identiteetti jota terveydenhuolto vahvistaa antamalla diagnooseja ja lisää lääkkeitä.

 

Mitä itse tekisit siinä kohtaa, kun säännölliset riittävät yöunet ei enää jostain syystä onnistu? Vaikka olisi unihygienia kunnossa, säännölliset elämäntavat jne. kuin unikoulun oppikirjasta. Mielestäni tuo on petollinen ajatustapa, että masennus on oma valinta. Pienestä alkaa luisu ja se käy vaivihkaa, vaikka olisi

Unilääkkeet? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itse olisin mielummin töissä, kuten edelliset 28 vuotta. Mutta mihin työpaikkaan voi mennä "tekemään" töitä?

Toisaalta, en voisi hoitaa itseäni kuntoon, jos olisin töissä. 

Mihin kaikkialle olet hakenut töihin? 

En mihinkään. On työpaikka ja lääkäri on kieltänyt ehdottomasti työt nyt pitkäksi aikaa.

Osilla masentuneista voi tosiaan on olla tilanne, että ei pystytä tekemään neuvojen mukaan ja tässä tilanteessa kyllä tarvittaisiin jo osastohoitoa, mutta monella kyllä kyse enemmän itsepäisyydestä ja asenneongelmasta, että ei kokeilla mitään mikä voisi auttaa. Kun masennus on siinä tilassa, että pystyy olemaan vielä jonkin verran aktiivinen niin kannattaa tosiaan ruveta kokeilemaan aivan kaikkia mahdollisia keinoja miten siitä pystyy parantumaan, koska muuten olet pian siinä tilanteessa, että kohta et pääse ylös sängynpohjalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko miettiny että menisit töihin? Säännöllinen työ, ulkoilua, säännöllistä liikuntaa jossa tulee hiki ja säännölliset riittävät yöunet niin pysyy masennukset poissa. Mutta moni valitsee pysyä masentuneena. Masennus on periaatteessa ihan oma valinta. Olin ennen masentunut joten tiedän mistä puhun. Olisin voinut jäädä masentuneeksi mutta päätin taistella sitä vastaan. Masentuneelle kehittyy helposti sellainen masentuneen ja mielenterveyspotilaan identiteetti jota terveydenhuolto vahvistaa antamalla diagnooseja ja lisää lääkkeitä.

 

Mitä itse tekisit siinä kohtaa, kun säännölliset riittävät yöunet ei enää jostain syystä onnistu? Vaikka olisi unihygienia kunnossa, säännölliset elämäntavat jne. kuin unikoulun oppikirjasta. Mielestäni tuo on petollinen ajatustapa, että masennus on oma valinta. Pienestä alkaa luisu ja se käy vaivihkaa, vaikka olisi

Alkuun sellaisen lääkärin paikkeille, joka on erikoistunut uniongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä vinkkivitosia tulee vaikka ei oireista mainitsisi mitään. Sellaisilta ihmisiltä joilla itsellä ei ole ollut syöpää. Oletko kokeillut rukoilua, se auttaa kyllä, minunkini miehelläni oli närästys hän tekee niin ja näin ja noin,

sinunkin kannattaisi E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I kokeilla (siis minulla ei ole närästystä vaan syöpä).

Tuo närästysjuttu. Häiritseekö tuollainen kommentointi? Jos se on selkeästi hyväntahtoista? Ja hyvin normaalia keskustelua oikeastaan, jos vaihdetaan kokemuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itse olisin mielummin töissä, kuten edelliset 28 vuotta. Mutta mihin työpaikkaan voi mennä "tekemään" töitä?

Toisaalta, en voisi hoitaa itseäni kuntoon, jos olisin töissä. 

Mihin kaikkialle olet hakenut töihin? 

En mihinkään. On työpaikka ja lääkäri on kieltänyt ehdottomasti työt nyt pitkäksi aikaa.

Jos itse olisit kuitenkin mielummin töissä, niin eikö siitä väliltä voisi löytyä joku kultainen keskitie? Itseään voi hoitaa kuntoon myös töissä käydessä ja kenties se työkin auttaisi siinä,varsinkin jos itse haluaisit tehdä töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Osilla masentuneista voi tosiaan on olla tilanne, että ei pystytä tekemään neuvojen mukaan ja tässä tilanteessa kyllä tarvittaisiin jo osastohoitoa, mutta monella kyllä kyse enemmän itsepäisyydestä ja asenneongelmasta, että ei kokeilla mitään mikä voisi auttaa. Kun masennus on siinä tilassa, että pystyy olemaan vielä jonkin verran aktiivinen niin kannattaa tosiaan ruveta kokeilemaan aivan kaikkia mahdollisia keinoja miten siitä pystyy parantumaan, koska muuten olet pian siinä tilanteessa, että kohta et pääse ylös sängynpohjalta. 

Herää kysymys, mikä saa sinut ajattelemaan että masentunut ei olisi kokeillut jo kaikkea mahdollista jo aikapäivää sitten?

Yksinkertaisuus? Kuvittelet että ihminen ei osaa googlettaa tai lukea kirjoja tai hakeutua ryhmiin? Pidät itseäsi ja neuvokkuuttasi ylivertaisena? Voi kuvitella miten ylimielinen ja tärkeä ilmeesi oli kun suuressa viisaudessasi loihit kirjoittamaan älykkäät sanasi tänne vauvalle!

Paras ratkaisu masentuneelle on: "MENE TÖIHIN!" Noin eräs lääkärikin sanoi mulle, kun oli erityisen vaikee aika elämässä, enkä pystyny huolehtimaan itestäni, jotenkin huvittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osilla masentuneista voi tosiaan on olla tilanne, että ei pystytä tekemään neuvojen mukaan ja tässä tilanteessa kyllä tarvittaisiin jo osastohoitoa, mutta monella kyllä kyse enemmän itsepäisyydestä ja asenneongelmasta, että ei kokeilla mitään mikä voisi auttaa. Kun masennus on siinä tilassa, että pystyy olemaan vielä jonkin verran aktiivinen niin kannattaa tosiaan ruveta kokeilemaan aivan kaikkia mahdollisia keinoja miten siitä pystyy parantumaan, koska muuten olet pian siinä tilanteessa, että kohta et pääse ylös sängynpohjalta. 

 

Herää kysymys, mikä saa sinut ajattelemaan että masentunut ei olisi kokeillut jo kaikkea mahdollista jo aikapäivää sitten?

Yksinkertaisuus? Kuvittelet että ihminen ei osaa googlettaa tai lukea kirjoja tai hakeutua ryhmiin? Pidät itseäsi ja neuvokkuuttasi ylivertaisena? Voi kuvitella miten ylimielinen ja tärkeä ilm

Mikä saa sinut ajattelemaan että tuo jota lainasit, ajattelisi noin? Tuossa puhuttiin yleisellä tasolla että kaikki kivet kannattaa kääntää jos ei ole vielä kääntänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itse olisin mielummin töissä, kuten edelliset 28 vuotta. Mutta mihin työpaikkaan voi mennä "tekemään" töitä?

Toisaalta, en voisi hoitaa itseäni kuntoon, jos olisin töissä. 

Mihin kaikkialle olet hakenut töihin? 

Miksi sinä heti oletat, ettei henkilöllä olisi työpaikkaa? Etenkin, kun hän sanoo työskennelleensä pitkään. Tämä asenteellisuus on se, mikä montaa ärsyttää ja saa sulkemaan korvat ihan kaikelta, mitä ko. henkilö sanoo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä vinkkivitosia tulee vaikka ei oireista mainitsisi mitään. Sellaisilta ihmisiltä joilla itsellä ei ole ollut syöpää. Oletko kokeillut rukoilua, se auttaa kyllä, minunkini miehelläni oli närästys hän tekee niin ja näin ja noin,

sinunkin kannattaisi E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I kokeilla (siis minulla ei ole närästystä vaan syöpä).

Tuo närästysjuttu. Häiritseekö tuollainen kommentointi? Jos se on selkeästi hyväntahtoista? Ja hyvin normaalia keskustelua oikeastaan, jos vaihdetaan kokemuksia. 

Siis minulla on vakava, parantumaton tauti rintasyöpä. Minulla ei ole närästystä, miksi minulle annetaan vinkkivitosia närästykseen? Ei se ehkä häiritsisi jos se olisi vain yksi kerta mutta kun tälle ihmiselle ei meinaa uskaltaa mitään sanoa kun hakemalla hakee sanoistani että pääsee neuvomaan vinkkivitosillaan. En valita, en kuvaa oireitani. Jos kerron että minulla on vatsaan levinnyt rintasyöpä niin minusta tuntuu kurjalle jos sitä verrataan närästykseen. Olen uupunut näihin vinkkivitosiin ja selittelemään miksi en ole noudattanut niitä. 

En ole lähipiiristään ainoa joka on kyllästynyt neuvojen tuputtamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itse olisin mielummin töissä, kuten edelliset 28 vuotta. Mutta mihin työpaikkaan voi mennä "tekemään" töitä?

Toisaalta, en voisi hoitaa itseäni kuntoon, jos olisin töissä. 

Mihin kaikkialle olet hakenut töihin? 

En mihinkään. On työpaikka ja lääkäri on kieltänyt ehdottomasti työt nyt pitkäksi aikaa.

Jos itse olisit kuitenkin mielummin töissä, niin eikö siitä väliltä voisi löytyä joku kultainen keskitie? Itseään voi hoitaa kuntoon myös töissä käydessä ja kenties se työkin auttaisi siinä,varsinkin jos itse haluaisit tehdä töitä. 

Meinaat siis olla viisaampi kuin kokenut psykiatrian erikoislääkäri sekä muutama terapeutti ja potilas itse? Potilas itse toki olisi mielummin töissä, mutta tajuaa, ettei ole mitään asiaa sinne, koska aiheuttaa työpaikalleen vain tappiota yrittäessään tehdä töitä sairaana ja tuhotessaan asiakassuhteet epäluotettavalla suorituksellaan ja aiheuttaessaan hämmennystä työporukassa. Lisäksi työkyky huonoonkin suoritukseen on noin tunti tai kaksi päivässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuun sellaisen lääkärin paikkeille, joka on erikoistunut uniongelmiin.

Voi huokaus. Olet kyllä alentuva kun kuvittelet ettei ihmiset hae apua uniongelmiin lääkäriltä.

Lääkärit laittaa unitutkimuksiin ja sitten toteavat, ettei sieltä löytynyt mitään.

Lääkkeksi saat ketipinorin, ja sen että he nostaa kädet pystyyn asian kanssa.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itse olisin mielummin töissä, kuten edelliset 28 vuotta. Mutta mihin työpaikkaan voi mennä "tekemään" töitä?

Toisaalta, en voisi hoitaa itseäni kuntoon, jos olisin töissä. 

Mihin kaikkialle olet hakenut töihin? 

En mihinkään. On työpaikka ja lääkäri on kieltänyt ehdottomasti työt nyt pitkäksi aikaa.

Jos itse olisit kuitenkin mielummin töissä, niin eikö siitä väliltä voisi löytyä joku kultainen keskitie? Itseään voi hoitaa kuntoon myös töissä käydessä ja kenties se työkin auttaisi siinä,varsinkin jos itse haluaisit tehdä töitä. 

Onko sinulla mitään käsitystä siitä, että joiltain työpaikoilta burn outin ja masennuksen jossain vaiheessa väkisin töitä tekevät on poistettu työpaikoiltaan ambulanssilla tai poliisilla, kun meno on sellaista. Ei tee hyvää kenellekään päästää itseään siihen pisteeseen, jos sen vaan voi välttää. Psykoosi ei ole mikään leikin asia. 

Vierailija kirjoitti:

Osilla masentuneista voi tosiaan on olla tilanne, että ei pystytä tekemään neuvojen mukaan ja tässä tilanteessa kyllä tarvittaisiin jo osastohoitoa, mutta monella kyllä kyse enemmän itsepäisyydestä ja asenneongelmasta, että ei kokeilla mitään mikä voisi auttaa. Kun masennus on siinä tilassa, että pystyy olemaan vielä jonkin verran aktiivinen niin kannattaa tosiaan ruveta kokeilemaan aivan kaikkia mahdollisia keinoja miten siitä pystyy parantumaan, koska muuten olet pian siinä tilanteessa, että kohta et pääse ylös sängynpohjalta. 

Tämä juuri. Voi kunpa olisin tajunnut aikasemmin lähteä tilanteesta, joka aiheutti minulle stressiä ja masennusta ja keskittyä enemmän itsehoitoon ja omaan hyvinvointiin. Tilanne pääsi niin pahaksi, että päädyin työkyvyttömäksi ja todella harmittaa että en kuunnellut niitä aikaisempia varoitusmerkkejä. Toki edelleen yritän tehdä kaikkeni parantuakseni, mutta nyt se on paljon vaikeampaa kun oireet ovat suuremmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä vinkkivitosia tulee vaikka ei oireista mainitsisi mitään. Sellaisilta ihmisiltä joilla itsellä ei ole ollut syöpää. Oletko kokeillut rukoilua, se auttaa kyllä, minunkini miehelläni oli närästys hän tekee niin ja näin ja noin,

sinunkin kannattaisi E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I kokeilla (siis minulla ei ole närästystä vaan syöpä).

Tuo närästysjuttu. Häiritseekö tuollainen kommentointi? Jos se on selkeästi hyväntahtoista? Ja hyvin normaalia keskustelua oikeastaan, jos vaihdetaan kokemuksia. 

 

Siis minulla on vakava, parantumaton tauti rintasyöpä. Minulla ei ole närästystä, miksi minulle annetaan vinkkivitosia närästykseen? Ei se ehkä häiritsisi jos se olisi vain yksi kerta mutta kun tälle ihmiselle ei meinaa uskaltaa mitään sanoa ku

Ehkä liian nätisti ilmaiset tuputtajalle, että hän rasittaa sinua jonnin joutavalla pätemisellään.

Ärähdä kovemmin ja sano rumemmin.

Jos se ei auta, niin tirvaise naamaan. Sinulla ei ole mitään menetettävää, kun kumminkin olet kuolemassa.

Hän ei kaivannut neuvoja, mutta yleisenä keskusteluna totean, että tirvaisemisen sijaan poistaisin ihmisen elämästäni ja blokkaisin numeron, jos tiukkaan sanominen ja ärähtäminen ei riitä tai jos hän on niin ahdistava, ettei hänelle edes voi sanoa mitään.

Rintasyöpä muuten liitetään (joku muoto niistä) tukahdutettuihin asioihin ja alistumiseen huonoihin suhteisiin, tuli vaan mieleen. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osilla masentuneista voi tosiaan on olla tilanne, että ei pystytä tekemään neuvojen mukaan ja tässä tilanteessa kyllä tarvittaisiin jo osastohoitoa, mutta monella kyllä kyse enemmän itsepäisyydestä ja asenneongelmasta, että ei kokeilla mitään mikä voisi auttaa. Kun masennus on siinä tilassa, että pystyy olemaan vielä jonkin verran aktiivinen niin kannattaa tosiaan ruveta kokeilemaan aivan kaikkia mahdollisia keinoja miten siitä pystyy parantumaan, koska muuten olet pian siinä tilanteessa, että kohta et pääse ylös sängynpohjalta. 

 

Herää kysymys, mikä saa sinut ajattelemaan että masentunut ei olisi kokeillut jo kaikkea mahdollista jo aikapäivää sitten?

Yksinkertaisuus? Kuvittelet että ihminen ei osaa googlettaa tai lukea kirjoja tai hakeutua ryhmiin? Pidät itseäsi ja neuvokkuuttasi ylivertaisena? Voi kuvitella miten ylimielinen ja tärkeä ilm

Sanoin monella on kysymys itsepäisyydestä ja asenneongelmasta, jos sinä olet kokeillut avoimesti erilaisia hoitomuotoja niin silloin tuo kommentti ei ole ilmiselvästikään tarkoita sinua. Ja toisaalta oletko aivan varmasti kokeillut kaikkia mahdollisia keinoja masennukseen? Oletko kokeillut esimerkiksi ayahuascaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko miettiny että menisit töihin? Säännöllinen työ, ulkoilua, säännöllistä liikuntaa jossa tulee hiki ja säännölliset riittävät yöunet niin pysyy masennukset poissa. Mutta moni valitsee pysyä masentuneena. Masennus on periaatteessa ihan oma valinta. Olin ennen masentunut joten tiedän mistä puhun. Olisin voinut jäädä masentuneeksi mutta päätin taistella sitä vastaan. Masentuneelle kehittyy helposti sellainen masentuneen ja mielenterveyspotilaan identiteetti jota terveydenhuolto vahvistaa antamalla diagnooseja ja lisää lääkkeitä.

 

Mitä itse tekisit siinä kohtaa, kun säännölliset riittävät yöunet ei enää jostain syystä onnistu? Vaikka olisi unihygienia kunnossa, säännölliset elämäntavat jne. kuin unikoulun oppikirjasta. Mielestäni tuo on petoll

Auttaa vain jos lääkäri antaa yksilölle toimivan lääkityksen.

Siihen taas ei voi itse vaikuttaa mitenkään, tapahtuuko näin vai ei.