Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Miekenkiintoista, että tämä kääntyi niin, että kaikki neuvot on annettu erittäin pieteetillä kommunikoiden ja masentuneet pillastuneet tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihalla oma tila otetaan, totesi oma terapeutti. Viha on täysin normaali ja hyödyllinen tunne muiden muassa. Kun sitä ei osaa (uskalla) ilmaista, tulee muiden jyräämäksi ja sairastuu.

Suosittelen vaihtamaan terapeuttia

Todella huono neuvo. Mikä motivaatio joillain on tulla puoskaroimaan oikeasti sairaita ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihalla oma tila otetaan, totesi oma terapeutti. Viha on täysin normaali ja hyödyllinen tunne muiden muassa. Kun sitä ei osaa (uskalla) ilmaista, tulee muiden jyräämäksi ja sairastuu.

Vihan ilmaisu tapojakin on erilaisia, huonoja ja hyviä. Pyydä seuraavalla kerralla neuvoa siihen miten ilmaista vihan tunnetta rakentavasti.

Terapia on jo ohi. Niitä terveitä ilmaisutapoja siellä tietenkin opeteltiinkin, miksi olettaisit jotain muuta? Vanhemmat ilmaisivat vihaa vahingollisesti, en todellakaan halunnut seurata heidän esimerkkiään. En toisaalta myöskään jäädä liian pelokkaaksi ilmaisemaan vihaa ollenkaan tai kääntämään sen itseäni kohti, kuten ennen terapiaa tein.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on diagnosoitu vakava masennus, ja ihmettelen kyllä suuresti, kuinka kaikkitietävästi ja ylimielisesti masentuneet täällä käyttäytyvät. Kaikki asiallisetkin neuvot, joita ammattilaisetkin yleensä suosittelevat, todetaan hölynpölyksi. Minkään hoitokeinon toimivuutta et voi varmuudella tietää ennen kuin olet kokeillut sitä, ja vaikka jokin keino ei ole sopinut sinulle itsellesi, se voi silti auttaa jotakuta toista parantumaan. Erityisesti se, että ei oteta yhtään vastuuta omasta parantumisesta, on todella vaarallista oman terveyden kannalta. 

 

 

Minä mietin, että kuka masentunut niitä neuvoja on kysynyt? No ehkä vähän saivarrellen joku on saattanut, kun suurin osa neuvoista on samaa luokkaa kuin jotain ilttiksen selfhelp koostetta lukiessa.  Hirveästi niitä on annettu kyllä, ihan pyytämättä. Pyytämättä annetut neuvot ihan missä tahansa tilanteessa saa harvoin kovin hyvän vastaanoton. Jätettäisiin vaan ne neuvot ja mielenterveyden vinkkivitoset sinne ammattilaisten kohtaamisiin.

Vierailija kirjoitti:

Liikkuminen on 1,5 kertaa tehokkampi kuin masennuslääke. Pystyykö masentunut menemään lääkäriin ja noutamaan apteekista masennuslääkkeet? Pystyy. Hän pystyy yhtälailla lähtemään myös lenkille. 

No en minä ainakaan pystynyt.

Jos joku on masentunut kokemansa kiusaamisen, väkivallan tai seksiaalisten väärinkäytösten vuoksi, suosittelen vapauttamaan alkukantaisen palasiksi repivän aggression mielessä (terapiasuhteessa tai muuten turvallisesti) tekijää kohtaan. Älä kanna häpeää ja huonommuutta enää yhtään ylimääräistä päivää. Siitä irti pääseminen vaatii valtavan aggressio- ja vihapurkauksen. Sellaisen epäsopivan ja eläimellisen, jota meitä aina kielletään tuntemasta.

Mutta kumpi on tärkeämpää? Alistua kiltiksi itsestään luopuen vai vapautua elämään elossaolevana ja vahvana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihalla oma tila otetaan, totesi oma terapeutti. Viha on täysin normaali ja hyödyllinen tunne muiden muassa. Kun sitä ei osaa (uskalla) ilmaista, tulee muiden jyräämäksi ja sairastuu.

Suosittelen vaihtamaan terapeuttia

Miksi? Vihan ja agression tunteethan syntyy monesti siitä, että sun rajoja rikotaan. Ymmärtäkää nyt ihmiset, että on yllättävän paljon ihmisiä, jotka eivät usko, ymmärrä tai halua ymmärtää, kun ihminen, jonka rajoja on rikottu, siihen reagoi rikkojan kannalta kielteisesti. Eli sanoo nätisti ei.

"

Toki masentuneen kuuluukin kertoa omat mielipiteensä, mutta nimenomaan terveellä ja ratkaisukeskeisellä tavalla. Vertaa esim. seuraavaa läheisen kanssa käytyä keskustelua:

"Minä tunnen asioista näin ja uskon, että minun parantumistani voisi auttaa, jos käyttäytyisit tavalla X sen sijaan, että käyttäydyt tavalla Y"

vs.

"Vittusaatana, et sä mitään ymmärrä millaista masennus on, painu nyt helvettiin neuvojesi kanssa."

Toinen versio on selkeämpi ja ilmaisee toiveen ja tarpeen terveellisellä ja rakentavalla tavalla. Ensimmäinen versio korostaa kommunikoinnin positiivista lähestymistapaa, kun taas toinen versio ilmaisee turhautumista ja aggressiivisuutta, mikä harvoin edistää rakentavaa keskustelua."

Oletat, että läheinen uskoo, kun tarpeeksi monta kertaa ensimmäisellä tavalla itseänsä ilmaisee?

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin, että kuka masentunut niitä neuvoja on kysynyt? No ehkä vähän saivarrellen joku on saattanut, kun suurin osa neuvoista on samaa luokkaa kuin jotain ilttiksen selfhelp koostetta lukiessa.  Hirveästi niitä on annettu kyllä, ihan pyytämättä. Pyytämättä annetut neuvot ihan missä tahansa tilanteessa saa harvoin kovin hyvän vastaanoton. Jätettäisiin vaan ne neuvot ja mielenterveyden vinkkivitoset sinne ammattilaisten kohtaamisiin.

Kai moni ajattelee että kun joku ääneen sanoo (tai keskustelupalstalla kirjoittaa) että masentaa, parannusta ei tule koskaan tapahtumaan, mikään ei auta tuskaan jne., että tämä henkilö olisi apua ja neuvoa vailla. Moni näkee masentuneen puheet avunhuutona. Aika luonnollista että ihminen yrittää auttaa pulassa olevaa jos kokee osaavansa auttaa. 

Sitäpaitsi kummasti ne mt-ammattilaisten vinkkivitoset sisältää usein samoja teemoja kuin ilttiksen self-help jututkin.

Nyt, kun täällä on pari ihmistä kertonut, mikä ihan oikeasti on auttanut montaa masentunutta ja mikä saa ihmisestä poljetun rätin söngynpohjalle, ollaan neuvomassa vaihtamaan terapeuttia! Että se siitä huolestuneisuudesta ja auttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku on masentunut kokemansa kiusaamisen, väkivallan tai seksiaalisten väärinkäytösten vuoksi, suosittelen vapauttamaan alkukantaisen palasiksi repivän aggression mielessä (terapiasuhteessa tai muuten turvallisesti) tekijää kohtaan. Älä kanna häpeää ja huonommuutta enää yhtään ylimääräistä päivää. Siitä irti pääseminen vaatii valtavan aggressio- ja vihapurkauksen. Sellaisen epäsopivan ja eläimellisen, jota meitä aina kielletään tuntemasta.

Mutta kumpi on tärkeämpää? Alistua kiltiksi itsestään luopuen vai vapautua elämään elossaolevana ja vahvana?

Oletko useinkin kuullut kun masentunutta kiusattua tai raiskattua neuvotaan alistumaan kiltiksi ja luopumaan itsestään? Minä en onneksi ole koskaan kuullut sellaista neuvoa. 

Vierailija kirjoitti:

"

Toki masentuneen kuuluukin kertoa omat mielipiteensä, mutta nimenomaan terveellä ja ratkaisukeskeisellä tavalla. Vertaa esim. seuraavaa läheisen kanssa käytyä keskustelua:

 

"Minä tunnen asioista näin ja uskon, että minun parantumistani voisi auttaa, jos käyttäytyisit tavalla X sen sijaan, että käyttäydyt tavalla Y"

vs.

"Vittusaatana, et sä mitään ymmärrä millaista masennus on, painu nyt helvettiin neuvojesi kanssa."

Toinen versio on selkeämpi ja ilmaisee toiveen ja tarpeen terveellisellä ja rakentavalla tavalla. Ensimmäinen versio korostaa kommunikoinnin positiivista lähestymistapaa, kun taas toinen versio ilmaisee turhautumista ja aggressiivisuutta, mikä harvoin edistää rakentavaa keskustelua."

Oletat, että läheinen uskoo, kun tarpeeksi monta kertaa ensimmäisellä tavalla itseänsä ilmaisee?

Normaalilla älyllä ja henkisesti kypsä henkilö kykenee käymään sellaista keskustelua, jossa otetaan molempien näkökulma huomioon riitelemättä ja haukkumatta toista ja jos se läheinen ei tälläiseen kykene on syytä miettiä kannattaako tämmöistä ihmistä ylipäätään pitää omassa lähipiiriissään ja vaikeuttaako läheisen asenne omaa paranemista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku on masentunut kokemansa kiusaamisen, väkivallan tai seksiaalisten väärinkäytösten vuoksi, suosittelen vapauttamaan alkukantaisen palasiksi repivän aggression mielessä (terapiasuhteessa tai muuten turvallisesti) tekijää kohtaan. Älä kanna häpeää ja huonommuutta enää yhtään ylimääräistä päivää. Siitä irti pääseminen vaatii valtavan aggressio- ja vihapurkauksen. Sellaisen epäsopivan ja eläimellisen, jota meitä aina kielletään tuntemasta.

Mutta kumpi on tärkeämpää? Alistua kiltiksi itsestään luopuen vai vapautua elämään elossaolevana ja vahvana?

Oletko useinkin kuullut kun masentunutta kiusattua tai raiskattua neuvotaan alistumaan kiltiksi ja luopumaan itsestään? Minä en onneksi ole koskaan kuullut sellaista neuvoa. 

Ei ole neuvottu, mutta sen ilmentymä on se, kun ollaan lamaantuneena sängyssä eikä haluta ulos eikä suihkuun eikä elää. Ainoa oikeasti tervehdyttävä keino ylös takaisin elämään on aggression vapauttaminen. Aggressio on osa ihmisen tervettä elinvoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on diagnosoitu vakava masennus, ja ihmettelen kyllä suuresti, kuinka kaikkitietävästi ja ylimielisesti masentuneet täällä käyttäytyvät. Kaikki asiallisetkin neuvot, joita ammattilaisetkin yleensä suosittelevat, todetaan hölynpölyksi. Minkään hoitokeinon toimivuutta et voi varmuudella tietää ennen kuin olet kokeillut sitä, ja vaikka jokin keino ei ole sopinut sinulle itsellesi, se voi silti auttaa jotakuta toista parantumaan. Erityisesti se, että ei oteta yhtään vastuuta omasta parantumisesta, on todella vaarallista oman terveyden kannalta. 

 

 

Minä mietin, että kuka masentunut niitä neuvoja on kysynyt? No ehkä vähän saivarrellen joku on saattanut, kun suurin osa neuvoista on samaa luokkaa kuin jotain ilttiksen selfhelp koostetta lukiessa.  Hirveästi niitä on annettu kyllä, ihan pyytämättä. Pyytämättä annetut neuvot ihan missä tahansa tilanteessa saa harvoin kovin hyvän vastaanoton. Jätettäisiin vaan ne neuvot ja mielenterveyden vinkkivitoset sinne ammattilaisten kohtaamisiin.

Huomasitko miten mitätöit tuossa mm vertaistuen ja kokemusasiantuntijoiden merkitykset ja hyödyn? Vaikka niiden teho ja hyöty monessa asiassa on ihan tutkitustikin todistettua? Ja mihinkä vedetään ammattilaisen raja? Koulutuksia on niin monen sorttista ja laajuista.

Mikä sinä olet ylipäätään edes julistamaan kaikkien puolesta mielenterveyden vinkkivitosia ym turhiksi? Puhu vain omasta puolesta. Ja alahan noudattaa itsekin omaa neuvoasi pitämällä nuo "hyvät" neuvot itselläsi ;).

Palstalla besserwisseröivät eivät ole kenenkään kommentoijan lähipiiriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että nassekiusaajaa ketuttaa kun ei saakaan enää alistettua! :D :D :D

 

Elämäni paras päätös oli poistaa nassekiusaaja elämästäni. Olisittepa nähneet miten se itki, "ei en ole ikinä sinusta puhunut muille pahaa ja jos olenkin niin en ole tarkoittanut sitä!" Haha.

Onko mahdollista että tämä henkilö ei todella ollut puhunut pahaa sinusta tai ole tarkoittanut mitään pahaa sinulle?

On puhunut oikeasti, kuulin luotettavalta taholta. Tuossahan hän myös itse myönsi puhuneensa mutta "ei ollut tarkoittanut". Hän sanoi nuo samat pahat ajatukset myös minulle päin naamaa, vuosikymmenet, en ollut tiennyt että hän puhuu niistä myös muille. Hän myös alensi minua jatkuvasti ja mollasi. Vasta terapian myötä ymmärsin että tuollainen käytös ei ole ok eikä minun tarvitse sietää sitä.

En dg ketään narsistiksi mutta hänellä oli selkeitä narsistisia piirteitä, tai mitä me ainakin puhekielessä pidämme narsistisina piirteinä. en ollut ainoa uhri, myös muut kaverinsa olivat katkaisseet välit. Hän vihaa ja on kateellinen ja antaa sen tuta. Ahnehtii mammonaa ja pitää hovia jotta saa rahallisia hyötyjä ja hännystelijöitä. Esim. kaveeraa lontoossa asuvan kanssa vain sen vuoksi että saa sieltä ilmaisen majapaikan. Alistaa ja mollaa miestään. Vihaa rikkaita ja menestyneitä ja tekee heille piilossa rahallista kiusaa. Iloitsee kun rikkaan ihmisen lapsi kuolee.

Nassen manipulointi ja kaasuvalotus voi olla niin hienovaraista ja verhottu hyviin aikeisiin että sitä ei välttämättä tunnista jos on hyvin sinisilmäinen.

Yksi hänen mollaamiskeinonsa oli juuri tämä perinteinen: et ole oikeasti masentunut olet vain laiska etkä halua käydä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku on masentunut kokemansa kiusaamisen, väkivallan tai seksiaalisten väärinkäytösten vuoksi, suosittelen vapauttamaan alkukantaisen palasiksi repivän aggression mielessä (terapiasuhteessa tai muuten turvallisesti) tekijää kohtaan. Älä kanna häpeää ja huonommuutta enää yhtään ylimääräistä päivää. Siitä irti pääseminen vaatii valtavan aggressio- ja vihapurkauksen. Sellaisen epäsopivan ja eläimellisen, jota meitä aina kielletään tuntemasta.

Mutta kumpi on tärkeämpää? Alistua kiltiksi itsestään luopuen vai vapautua elämään elossaolevana ja vahvana?

Olen tehnyt noin, ja en kadu päivääkään. Olisinpa aikaisemmin älynnyt raivota ja rääkyä perseeni pohjasta saakka. Oli tärkeää, että vihdoin tulin kuulluksi ja nähdyksi. Ihmiset ketkä kohtelivat minua kuin roskaa, muuttivat kerta laakista asennettaan. Voin nykyään paljon paremmin, kun uskallan ilmaista vihaa, ja sitä että  minuun oikeasti sattuu, jos minua kohdellaan rumasti.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on diagnosoitu vakava masennus, ja ihmettelen kyllä suuresti, kuinka kaikkitietävästi ja ylimielisesti masentuneet täällä käyttäytyvät. Kaikki asiallisetkin neuvot, joita ammattilaisetkin yleensä suosittelevat, todetaan hölynpölyksi. Minkään hoitokeinon toimivuutta et voi varmuudella tietää ennen kuin olet kokeillut sitä, ja vaikka jokin keino ei ole sopinut sinulle itsellesi, se voi silti auttaa jotakuta toista parantumaan. Erityisesti se, että ei oteta yhtään vastuuta omasta parantumisesta, on todella vaarallista oman terveyden kannalta. 

Minä kyllä luotan enempi hoitotahoon kuin av-psykologiin jonka neuvo on: masentunut on masentunut koska juo viinaa ja syö roskaruokaa eikä viitsi tehdä mitään masennus paranee kun lopettaa nuo.

Kiitos vaan.

t. roskaruokaa viimeksi 80-luvulla, alkoa en juo ja teen enemmän kuin vointi sallisi

Aggression lisäksi yleensä tarvitaan jotain purkavaa liikettä. Tämä siis, jos ihminen on immobilisoitunut kokemansa alistumisen vuoksi (koulukiusaaminen, perheväkivalta, päällekarkaus tms).

Niin kauan kuin ihmisellä ei ole turvaa eikä tukea asian käsittelyyn, hän pysyy horroksessa. Se on turvallisinta, koska muuten paha olo voi johtaa itsensä vahingoittamiseen tai muuhun hallitsemattomaan tilanteeseen.

Myös tunne siitä, että on menettänyt vanhan elämänsä ja on tyhjän päällä, johtaa siihen, että ihminen lamaantuu. Olisi liian tuskallista olla elinvoimaisesti elossa siinä tilanteessa.