Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Vierailija kirjoitti:

Sekä itse masennusta sairastaneena että masentuneita hoitaneita tiedän, että pahin asia on jäädä sängyn/sohvan pohjalle. Mitä vähemmän tekee, sitä pahemmaksi uupumus lisääntyy. Asioita on pakko tehdä, vaikka lääkityksen avulla, tai muuten ei ole muutosta odotettavissa. Samoin kuin ahdistuksen kanssa on pakko aina puskea hieman ahdistusta vastaan, koska jos alkaa vältellä asioit ahdistuksen takia niin elämänpiiri kapenee koko ajan enemmän ja enemmän.

Itselleni oli juuri parasta jäädä sängyn pohjalle. Tiedän että hoitotaholla on taipumus tuohon ajatteluun mutta itselleni lepo oli tärkeää sillä hermostoni oli traumoista ja shokista taistele ja pakene -tilassa. Hermosto vaan ei kertakaikkiaan parane pakkotyöllä.

Pitkään meni että en saanut levätä sillä traumatilanne oli päällä vuosikausia. Sitten kun hetkeksi helpotti, sain levätä ja tehdä asioita omantahtisesti. Tärkeintä on juuri tuo omantahtisuus, tekee asioita oman voinnin mukaan, ei sen mukaan mitä muut sanelevat. Itsensä kuuntelua. Nykymaailmassa arvostetaan liikaa suorittamista ja jo se ajaa monet uupumukseen ja ahdistukseen, unettomuuteen. Toivoisin että hoitotahot eivät tähän syyllistyisi ja lisäisi hoidettavan pahaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen innokas lukutoukka mutta pahimmassa masennukseni vaiheessa en kyennyt edes menemään kirjastoon. Saati keskittymään lukemiseen. Ruoka oli lähinnä paahtoleipää ja teetä,jo ajatus jostain jauhelihan paistelusta uuvutti. Tiskikone ei ollut päällä viikkoihin saati pyykinpesu kone mutta enpä minä vaatteita tarvinnut ,kun pyjama päällä kävin alakerran kaupassa ja muuten en lähtenyt mihinkään.

Se oli synkkä vaihe elämässä. Onneksi löytyi toimiva lääkitys ja lääkityksen alettua purra, suostuin kokeilemaan kuntouttavaa työtoimintaa kahdesti viikossa.

Selkävamma estää minua liikkumasta ja köyhyys hankkimasta ostopalveluja, joten ajankulu on löydettävä hyvin pienistä ympyröistä. Tiskikoneen puuttuminen ei haittaa yhtään, mutta pesukoneen puuttuminen kylläkin. Sukkien ja trikoopaidan ja -housujen peseminen käs

Pesukoneen puuttuminen ei ole tässä masennuksen syynä, vaan yhtenä yksityiskohtana käytännön ongelmien suossa. Kommentoin tällä tuon edellisen kirjoittajan tilannetta.

Sossu sanoo, että käytettyä pesukonetta voidaan harkita. Minun on se kuitenkin etsittävä, löydettävä, kuljetettava ja asennettava itse ja hankittava tarvittavat osat. Minun olisi siis ostettava käytetty sika säkissä sekä maksettava kuljetus, kantaminen ja asentaminen rahalla, jota minulla ei ole. Ja ei, minulla ei ole pakettiautollisia, vahvoja ja auttamishaluisia tuttavia.

Voit kyllä ehdottaa ratkaisua, jos keksit sellaisen, mutta huomaa: ilmaista apua en ryhdy ruinaamaan tuntemattomilta.

15 Depression Youtube Channels

The best Depression YouTube channels from thousands of YouTubers on the web ranked by subscribers, views, video counts and freshness.

https://videos.feedspot.com/depression_youtube_channels/

Varmaan jo vastattu moneen kertaan, mutta aina on joku vastuu myös sillä masentuneella itsellään. Jos heittäytyy ihan reppanaksi ja jää odottamaan että kaikki tehdään valmiiksi niin siinäpähän sitten odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Lievään ja keskivaikeaan masennukseen liikunnan on todettu olevan tehokas keino. Vakavaan masennukseen tarvitsee sitten järeämpiä hoitokeinoja.

 

Kyllä minä olen  vaikeaa masennustani liikunnalla hoitanut. Sekä sängyssä makaamalla. Vaan arvaapa mitä ihmiset ajattelee kun käyn tanssitunnilla vaikka olen työkyvyttömyyseläkkeellä. "Tuo vain valehtelee olevansa sairas ja oikeasti vaan tekee kaikkea kivaa".

Eli teet niin tai näin niin aina väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras lääke masennukseen on kun tiedostaa mikä masentaa ja tekee sen asian eteen jotain. Jos omat liikakilot masentaa, jättää herkut pois ja käy salilla. Ei siihen mielialaan auta ostaa läjäpäin lisää herkkua ja istua sohvalla. 

Ihmettelen miksi tälle tuli niin paljon alapeukkuja. Kyllä täälläkin monesta viestistä paistaa läpi että monella on joku tietty asia mikä eniten masentaa ja mitä kannattaisi ensimmäisenä lähteä muuttamaan. Joskus se asia on niinkin selkeä kuin liikakilot, joskus huono itsetunto, joskus menneisyyden trauma, jne. Ihan yhtälailla sitä huonoa itsetuntoa voi lähteä käsittelemään samalla tavalla kuin liikakilojakin.

"Mikään ei tunnu miltään" ja elämän merkityksettömyys on ihan yhtä lailla asioita minkä eteen voi tehdä asioita. Olisi kiva jos ihmiset osaisi vähän paremmin soveltaa näitä ohjeita omaan elämäänsä, eikä heti r

Itse myös ihmettelen. Ehkä joillain on ne mieltä masentavat liikakilot ja sitten on joku päänsisäinen este myös miksi niille ei voi tehdä jotain. Itse tiesin jo etukäteen, kun ehkäisystä puhuttiin, että kierukka saattaa aiheuttaa pahaa aknea. Aknen kanssa olen taistellut koko elämäni, enkä ottanut riskiä tuleeko kierukasta akne vai ei, vaan tiesin jos tulee, se masentaa, että olisin halunnut repiä naamani irti. Joten ehkäistäkseni mahdollista masennusta mahdollisesta pahasta aknesta sivuvaikutuksena, en ottanut ollenkaan kierukkaa. Ja joillain taas se suklaa aiheuttaa masennusta, tiedostetaan mut silti mätetään sitä suuhun. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jo vastattu moneen kertaan, mutta aina on joku vastuu myös sillä masentuneella itsellään. Jos heittäytyy ihan reppanaksi ja jää odottamaan että kaikki tehdään valmiiksi niin siinäpähän sitten odottaa.

Minä ainakaan en heittäytynyt reppanaksi. Piti sinnitellä todella pitkään, että oli mahdollisuus romahtaa.

Ihminen joka on kokenut saman eli vaikean masennuksen osaa suhtautua siihen eri tavalla kuin ihminen jolla ei ole omakohtaista kokemusta sairaudesta.On varmasti monen asian summa, jotta paraneminen voi alkaa. Sellainen joka ei ole kokenut samaa niin ei ehkä pysty samalla tavalla asettumaan masentuneen asemaan. Tällöin voi helposti ajatella, että kyllä sitä piristyy ku alkaa vain tekemään jotain.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jo vastattu moneen kertaan, mutta aina on joku vastuu myös sillä masentuneella itsellään. Jos heittäytyy ihan reppanaksi ja jää odottamaan että kaikki tehdään valmiiksi niin siinäpähän sitten odottaa.

"Varmaan jo vastattu moneen kertaan"

Mitä tarvetta siis tyydytit sillä, että tulit sanomaan tuon vielä jonon jatkoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että parempi on kun kukaan ei yritä mitenkään auttaa masentunutta. Masentuneen on itse haettava apua sitten kun on valmis ottamaan sitä vastaan. Tässäkin ketjussa moni on todella kaukana siitä että olisivat valmiita ottamaan neuvoja ja apua vastaan.

 

Kuinkakohan moni näistä neuvojista on oikeasti tarjonnut apuaan masentuneelle? Jos ei nyt näitä neuvoja oteta lukuun. Neuvo on kepeä "apu", kuuntelu ja läsnäolo vaatii paljon enemmän. Enkä nyt tarkoita, että kenenkään terapeutiksi tarvitsee ryhtyä oman hyvinvointinsa kustannuksella, mutta jotenkin jeesustelua marmattaa, että kun ei hyvät neuvot kelpaa niin olkoon. Siinä olet oikeassa, että masentuneen on oltava itse halukas ottamaan apua vastaan, jotta siitä voi olla jotain hyötyä. 

No minä en ainakaan marmattanut että jos ei hyvät neuvot kelpaa niin olkoon. Ihan vilpittömästi mietin tätä neuvojen antamisen järkevyyttä. Täällä ainakin neuvot saavat kovin vihamielisen vastaanoton. 

Mitähän nämä ihmiset oikein haluaisivat että heille vastattaisiin, kun täällä tuovat ilmi että itseltä löytyy ongelmat X Y ja Z, ja asiat A B ja C eivät ole auttaneet? Eivät halua vastausta ollenkaan? Haluavat kuulla että muitakaan ei auta (eli haluavat vertaistukea)? Haluavat ihmisten sympatioita koska eivät ole saaneet apua ongelmiinsa?

Jos jonkun ongelma on se että ei edes suihkuun jaksa mennä, niin tuskinpa kukaan ulkopuolinen ihminen voi tätä ihmistä sinne suihkuun alkaa raahaamaankaan, eikä varsinkaan silloin jos kommunikointi tapahtuu anonyymina keskustelupalstalla. Silloin on monelle luontevampaa jaella näitä neuvoja, mitkä monia sitten tuntuu ärsyttävän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että parempi on kun kukaan ei yritä mitenkään auttaa masentunutta. Masentuneen on itse haettava apua sitten kun on valmis ottamaan sitä vastaan. Tässäkin ketjussa moni on todella kaukana siitä että olisivat valmiita ottamaan neuvoja ja apua vastaan.

Jos ei ole valmis puoskarointiin, saattaa olla silti hoidossa.

Ainoa, mihin itsellä on tällä hetkellä motivaatiota, on hoito. Silti on täysin epävarmaa auttaako se mitään.

Huvittaa nuo liikakilot ja heikko itsetunto, kun oikeasti taustoilla on vakavaa koulukiusaamista, läheisten kuolemia/ itsemurhia, omia ja läheisten hyvin vakavia sairauksia, fyysistä ja henkistä väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa, konkursseja, peliongelmia, velkaantumista ja rahattomuutta, päihde/huumeongelmia (itsellä tai läheisillä), syvää yksinäisyyttä, syrjäytymistä, syvää traumatisoitumista, persoonallisuushäiriö  itsel

Joo, ei niiden liikakilojenkaan tai huonon itsetunnon ollut tarkoitus olla täydentävä lista mistä jokainen löytää sen perimmäisen juurisyyn masennukseensa. Varmasti moni löytää listastasi jonkun asian mikä omaan masennukseen vaikuttaa. Jokainen noista mainitsemistasi asioista on onneksi sellainen, mitä voi lähteä työstämään. 

 

Itse myös ihmettelen. Ehkä joillain on ne mieltä masentavat liikakilot ja sitten on joku päänsisäinen este myös miksi niille ei voi tehdä jotain. Itse tiesin jo etukäteen, kun ehkäisystä puhuttiin, että kierukka saattaa aiheuttaa pahaa aknea. Aknen kanssa olen taistellut koko elämäni, enkä ottanut riskiä tuleeko kierukasta akne vai ei, vaan tiesin jos tulee, se masentaa, että olisin halunnut repiä naamani irti. Joten ehkäistäkseni mahdollista masennusta mahdollisesta pahasta aknesta sivuvaikutuksena, en ottanut ollenkaan kierukkaa. Ja joillain taas se suklaa aiheuttaa masennusta, tiedostetaan mut silti mätetään sitä suuhun. 

Olen se, jolla tällä hetkellä "mikään ei tunnu miltään". Monenlaisen vakavan ongelman kanssa sinnittelin pitkään. Sen verran vakavan, että oma naama tai perse on ihan mitätöntä. Se, mikä imi lopulta täyteen lamaan kaiken sinnittelyn jälkeen, oli rais*auksen uhriksi päätyminen harrastusporukasta tutun jäsenen toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka on kokenut saman eli vaikean masennuksen osaa suhtautua siihen eri tavalla kuin ihminen jolla ei ole omakohtaista kokemusta sairaudesta.On varmasti monen asian summa, jotta paraneminen voi alkaa. Sellainen joka ei ole kokenut samaa niin ei ehkä pysty samalla tavalla asettumaan masentuneen asemaan. Tällöin voi helposti ajatella, että kyllä sitä piristyy ku alkaa vain tekemään jotain.

 

Mä olen syöny masennuspillereitä. Keksin mikä sitä masennusta aiheutti ja hoidin ongelman pois. Niin jäi pikkuhiljaa pilleritkin pois. Ongelma oli narsisti ex. Kyllä mä sanon ainakin, jos joku mättää, niin lähtee vaikka kävelylle selvittää asioita. Jos ahdistaa, kun makaa vain sängyssä, niin nousee ylös. Siis jos jotain masentaa ajatus, ettei oo kahteen viikkoon tehny mitään, niin sit alkaa tekemään jotain. Jos jollain masentaa et vaatteet ei mahdu päälle, ostaa uudet tai laihduttaa. Kas kaikkeen tai 99% on ratkaisu. 

Aivan yhtä hyödyllistä on neuvoa masentunutta aktivoitumaan kuin unetonta nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule. Se on vaan tehtävä... Ei meille muillekkaan asiat oo helppoja, se on lähettävä pienestä liikenteeseen. Kukaan ei tuu nostaa sängystä. Se jos joku on fakta tässä itsekkäässä maailmassa. 

Ei minuakaan aina huvita tehdä omia treenejäni yms, mutta minä teen ne silti koska minä tiedän voivani paremmin sen jälkeen

 

Miten kehtaat verrata itseäsi vakavasti sairaaseen ihmiseen ja omiin treeneihisi? Hellanlettas sentään, on sulla ongelmat jos pitää jopa pakottaa itsensä treeneihin! Voi antaisin mitä vaan jos mulla olisi noin pienet ongelmat. Ajattelepa vaikka vakavasti masentunutta ja sairasta ihmistä joka uupumuksestaan huolimatta joutuu hoitamaan sairasta omaistaan jopa vuosikausia, esim. siivoamaan oksennuksia ja pskoja vaikka ei oikeasti jaksaisi sormeaan liikauttaa.

Häpeä itseäsi.

 

Miksi koet tarvetta korostaa kuinka sinun ongelmat ovat suurempia kuin toisten ongelmat? Miksi sivuutat sen tosiasian, että kaikkien on tehtävä epämieluisampiakin asioita? Elämä ei tosiaankaan ole aina reilua. Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja siihen miten suhtautuu asioihin, oli sitten kuinka isoja ongelmia tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Millaista apua olette kokeilleet te, jotka koette että (kaikki) ei voi parantua masennuksesta?

Suositukset myös masennuksen omahoito-ohjelmalle. Se on täysin ilmainen ja sen voi suorittaa omaan tahtiin koska tahansa, aloittaa voi vaikka heti: https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/masennuksen-omahoito-ohjel…

Olen 80-luvulta lähtien lukenut valtavasti itsehoito-oppaita ja hyvinvointilehtiä ja myöhemmin netistä juurikin kaikkea opiskellut ja kokeillut. Monenlaista on tullut kokeiltua: EMDR, vyöhyketerapia, hermoratahieronta, homeopatia, kukkaterapia, äänimaljaterapia, jooga(kaikkea hathajoogasta astangaan+meditaatio ja hengitysharjoitukse), liikunta monenlainen, terveellinen ruokavalio, reiki, enkelihoidot, chi kung, energiahoidot, netistä youtubesta kaikkea mahdollista. Olen ravannut monenlaisissa ryhmissä al anonista psykofyysisiin ahdistusryhmiin.

10 vuotta olen nyt ollut hoidon piirissä ja käynyt kelan tukeman 3 v. psykoterapian ja sen jälkeen säännöllisesti tapaan psykologia.

Parhaiksi helpottaviksi koen luovat harrastukset, liikunta, terveellinen ruoka. Jos on pahasti fyysisesti sairas samalla niin ei pysty liikkumaan ja se on todella pahaksi. Myöskin tärkeää on ympäröidä itsensä hyvillä ihmisillä jotka tukevat ja kannustavat ja vältellä morkkaavia, negatiivisia ja myrkyllisiä ihmisiä. Tärkeää oli itselleni saada terapiasta vahvistusta itsetunnolleni ja omien rajojeni tunnistamiselle. Näin löysin merkityksen elämälleni. Se kannattelee vaikka henkisesti onkin vaikeaa.

Parantaa minua ei voi, sillä koko ajan tulee uusia kuormittavia asioita kuten läheisten kuolemat ja nyt oma lähestyvä kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sanoi että fyysisen sairauden takia ei pysty tekemään asioita mitä haluaisi ja siksi masentaa. Sekin on asia mitä voi työstää. Omaan suhtautumiseen pystyy vaikuttamaan. Voi myös etsiä muita itselleen merkityksellisiä asioita.

Siinäkin on eroa, millaisessa elämäntilanteessa se fyysisesti sairas on. Jollain on perhe. Joku täysin yksin. Joku saanut hyvän hoidon ja apuvoimia julkiselta, joku ei. Joku tippui korkealta, mutta verkkoon. Joku korkealta kivikkoon. Joku matalalta ruohoon. Joku matalalta pehmeälle, mutta oli säröillä valmiiksi muusta.

 

Tottakai. Ei kenenkään elämä ole täysin samanlaista kuin toisten elämä. Ollaan kaikki uniikkeja, vaikka samankaltaisuuksiakin löytyy. 

 

Jos jonkun ongelma on se että ei edes suihkuun jaksa mennä, niin tuskinpa kukaan ulkopuolinen ihminen voi tätä ihmistä sinne suihkuun alkaa raahaamaankaan, eikä varsinkaan silloin jos kommunikointi tapahtuu anonyymina keskustelupalstalla. Silloin on monelle luontevampaa jaella näitä neuvoja, mitkä monia sitten tuntuu ärsyttävän. 

Minusta tuntuu, en ole varma, että henkilöä itseään ei häiritse se suihkuttomuus listan ensimmäisenä, toisena, kolmantena jne. Hän ehkä pitää suihkuttomuutta samana arvoltaan kuin kymmensenttinen lompakossa. Siksi häntä ehkä ärsyttää se, että tuohon asiaan puututaan kuin suurenakin ratkaisuna. En tiedä, luulen, oletan ja kuvittelen.

Jos ne suuremmat ongelmat ratkeaisivat, henkilö astelisi sinne suihkuun taas normaaliin tapaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka on kokenut saman eli vaikean masennuksen osaa suhtautua siihen eri tavalla kuin ihminen jolla ei ole omakohtaista kokemusta sairaudesta.On varmasti monen asian summa, jotta paraneminen voi alkaa. Sellainen joka ei ole kokenut samaa niin ei ehkä pysty samalla tavalla asettumaan masentuneen asemaan. Tällöin voi helposti ajatella, että kyllä sitä piristyy ku alkaa vain tekemään jotain.

 

Mä olen syöny masennuspillereitä. Keksin mikä sitä masennusta aiheutti ja hoidin ongelman pois. Niin jäi pikkuhiljaa pilleritkin pois. Ongelma oli narsisti ex. Kyllä mä sanon ainakin, jos joku mättää, niin lähtee vaikka kävelylle selvittää asioita. Jos ahdistaa, kun makaa vain sängyssä, niin nousee ylös. Siis jos jotain masentaa ajatus, ettei oo kahteen viikkoon tehny mitään, niin sit alkaa tekemään jotain. Jos jollain masentaa et vaatteet ei mahdu päälle, ostaa uudet

Tee sama ilman niitä pillereitä eli ilman vastuun ulkoistamista toisille ihmisille tai asioille. 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka on kokenut saman eli vaikean masennuksen osaa suhtautua siihen eri tavalla kuin ihminen jolla ei ole omakohtaista kokemusta sairaudesta.On varmasti monen asian summa, jotta paraneminen voi alkaa. Sellainen joka ei ole kokenut samaa niin ei ehkä pysty samalla tavalla asettumaan masentuneen asemaan. Tällöin voi helposti ajatella, että kyllä sitä piristyy ku alkaa vain tekemään jotain.

Moni niistä, jotka jakavat näitä neuvoja, ovat usein itse kokeneet masennusta ja ymmärtävät sen vaikutukset arkipäivän toimintoihin. Aktiivisuuden ylläpitäminen voi olla avainasemassa masennuksen vastaisessa taistelussa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että aktiivisuus voi ilmetä monin eri tavoin ja sen taso vaihtelee yksilöittäin.

Masennuksesta kärsivien ihmisten tavoitteet ja toimintakyky voivat vaihdella suuresti. Olipa kyse sitten kuntosalilla käymisestä tai päivittäisen suihkukäynnin ylläpitämisestä, jokainen askel kohti aktiivisuutta on merkityksellinen. Tärkeintä on asettaa realistisia tavoitteita, jotka ovat henkilökohtaisesti saavutettavissa.

Pikkuhiljaa lisääntyvä aktiivisuus voi auttaa aivoja sopeutumaan ja oppimaan uusia tapoja toimia. Tämä voi vähitellen murtaa noidankehän, jossa vähäinen aktiivisuus johtaa lisääntyvään voimattomuuden tunteeseen. Toiminnan lisääminen voi tuoda mukanaan myös positiivisia tuntemuksia ja auttaa palauttamaan arjen rutiineja.