Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Vierailija kirjoitti:

 

Itse myös ihmettelen. Ehkä joillain on ne mieltä masentavat liikakilot ja sitten on joku päänsisäinen este myös miksi niille ei voi tehdä jotain. Itse tiesin jo etukäteen, kun ehkäisystä puhuttiin, että kierukka saattaa aiheuttaa pahaa aknea. Aknen kanssa olen taistellut koko elämäni, enkä ottanut riskiä tuleeko kierukasta akne vai ei, vaan tiesin jos tulee, se masentaa, että olisin halunnut repiä naamani irti. Joten ehkäistäkseni mahdollista masennusta mahdollisesta pahasta aknesta sivuvaikutuksena, en ottanut ollenkaan kierukkaa. Ja joillain taas se suklaa aiheuttaa masennusta, tiedostetaan mut silti mätetään sitä suuhun. 

Olen se, jolla tällä hetkellä "mikään ei tunnu miltään". Monenlaisen vakavan ongelman kanssa sinnittelin pitkään. Sen verran vakavan, että oma naama tai perse on ihan mitätöntä. Se, mikä imi lopulta täyteen lamaan kaiken sinnittelyn jälkeen, oli rais*auksen uhriksi päätym

Oletko hakenut apua vai koetko että olet niin pohjalla että avun hakeminenkaan ei onnistu tai kiinnosta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eiköhän tossa tarkoitettu niitä jotka oikeasti makaa sängyn pohjalla siksi koska masentaa, ei siksi koska tarvitsevat lepoa... "

???

Siis miksi masentunut ei saisi levätä jos tarvitsee levätä? Jos masentunut sanoo että en jaksa, niin se tarkoittaa että hän tarvitsee lepoa.

Eikä tarkoita. Masennus ei parane lepäämällä.

Minulla ainakin toimintakyky paranee lepäämällä. Kun toimintakyky on parempi ja jaksaa toimia on vähemmän aikaa masennukselle ja ajatukset saa vietyä muualle.

Onko sinulla jotain tieteellistä aineistoa väitteesi perusteeksi?

 

No onhan sitä tieteellistä aineistoa paljonkin siitä, että masennus ei parane lepäämällä. 

Ja niin, jotkut kokee että on tarpeen käsitellä niitä traumoja ja toiset kokee että on tarpeen keskittyä nykyhetkeen eli käytännössä oppia hyväksymään että mennyydessä on tapahtunut pahoja asioita, mutta niiden ei tarvitse antaa vaikuttaa jokapäiväiseen elämään niin paljon.

- olen hyväksynyt että sekä menneisyydessäni että tämän hetkisessä elämässäni on pahoja asioita. Teen paljon hyödyllisiä asioita sekä vähemmän hyödyttömiä, mitä nyt kukin arvottaa, jokapäiväisessä elämässäni. Palkkatyötäkin tekisin jos syöpäni se sallisi.

Samoin oma tai läheisen tämänhetkinen huono terveys, on sellaisia asioita mihin aina ei voi vaikuttaa vaikka kuinka haluaisikin. Jos asiaan ei voi vaikuttaa mitenkään, miksi jäädä vellomaan siihen ajatukseen? Silloin on opittava keskittymään niihin aisoihin mitkä on hyvin, tai mitkä voisi olla hyvin.

- en ole jäänyt vellomaan omaan ja läheisen lähestyvään kuolemaan. Keskityn hyviin asioihin elämässäni. Sinun kaltaiset myrkylliset eivät ole niitä hyviä asioita. Opiskelin jopa uuden ammatin toinen jalka haudassa. Miten itse selviäisit jos menettäisit kaikki läheisesi traumaattisesti paitsi yhden jota hoitaisit ja jonka tietäisit kuolevan lähivuosina. Ja samalla saisit tietää sairastavasi parantumatonta syöpää johon kuolet lähivuosina.

Luulisi että nämä on ihan perusjuttuja mitä hoidossa käsiteltäisi? Vai minkälainen hoitotahto sinulla on? 

-en ole vielä ehtinyt hoitotahtoani tekemään mutta on kyllä lähiaikoina aikeissa, kiitos kysymästä. Säästän myös eutanasiaan. Mutta jos tarkoitat hoitotahoa niin psykiatrian poliklinikan asiakas olen ollut monta monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Aivan yhtä hyödyllistä on neuvoa masentunutta aktivoitumaan kuin unetonta nukkumaan.

Uni ei tule käskemällä. Mutta ihminen päättää itse, mitä tekee. Mieli taistelee vastaan ja on opittava että mieli ei silti tee niitä päätöksiä, vaan ihminen itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti vielä sanoa että tuo self help -teollisuus ei ole se mitä kannattaisin. Toki poikkeuksiakin on mutta se on miljoonabisnestä nykyään. Itsekin kulutin pitkän pennin kun yritin hakea hoitokeinoja. Kunpa olisi jo vuosikymmeniä sitten ollut itseluottamusta tarttua taiteelliseen kutsumukseeni ja olisin niillä rahoilla laittanut studion pystyyn. Olisi paljolta masennukselta säästynyt.

nro 476

No minua auttoi kyllä paljonkin

Itseäni on myös auttanut self help paljon. Se ei ole ainut keino, joka on auttanut parantumisessa, mutta itsereflektio auttaa minua tarkastelemaan omia ajatuksiani, tunteitani ja käyttäytymistäni objektiivisesti. Tämä auttaa minua saamaan syvemmän ymmärryksen itsestäni ja tunnistamaan mahdollisia negatiivisia ajatusmalleja, jotka voivat vaikuttaa mielialaani.

Tietoisuus omista ajatuksista ja tunteista on askel kohti niiden hallintaa. Kun opppii tunnistamaan erilaisia tunteita ja niiden syitä, voi kehittää keinoja käsitellä niitä terveellisellä tavalla, kuten mindfulness-harjoitukset, meditointi, hengitysharjoitukset tai muut stressinhallintatekniikat.

 

Vierailija kirjoitti:

"Eiköhän tossa tarkoitettu niitä jotka oikeasti makaa sängyn pohjalla siksi koska masentaa, ei siksi koska tarvitsevat lepoa... "

???

Siis miksi masentunut ei saisi levätä jos tarvitsee levätä? Jos masentunut sanoo että en jaksa, niin se tarkoittaa että hän tarvitsee lepoa.

Jos masentunut valittaa siitä että makaa sängyssä eikä jaksa käydä suihkussa, niin silloin se masentunut varmaan haluaisi käydä siellä suihkussa eikä levätä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jo vastattu moneen kertaan, mutta aina on joku vastuu myös sillä masentuneella itsellään. Jos heittäytyy ihan reppanaksi ja jää odottamaan että kaikki tehdään valmiiksi niin siinäpähän sitten odottaa.

"Varmaan jo vastattu moneen kertaan"

Mitä tarvetta siis tyydytit sillä, että tulit sanomaan tuon vielä jonon jatkoksi?

Mitä tarvetta sinä tyydytit sillä, että vastasit koppavasti asialliseen viestiin? Koppavuutesi johtui ilmeisesti ihan vain siitä että tosiasia ärsyttää sinua?

Tuo viesti ei ole asiallinen. On aivan turhaa tulla jonon jatkona yhtymään letkauttelemiseen ja esittelemään tietämättömyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eiköhän tossa tarkoitettu niitä jotka oikeasti makaa sängyn pohjalla siksi koska masentaa, ei siksi koska tarvitsevat lepoa... "

???

Siis miksi masentunut ei saisi levätä jos tarvitsee levätä? Jos masentunut sanoo että en jaksa, niin se tarkoittaa että hän tarvitsee lepoa.

Eikä tarkoita. Masennus ei parane lepäämällä.

Minulla ainakin toimintakyky paranee lepäämällä. Kun toimintakyky on parempi ja jaksaa toimia on vähemmän aikaa masennukselle ja ajatukset saa vietyä muualle.

Onko sinulla jotain tieteellistä aineistoa väitteesi perusteeksi?

 

No onhan sitä tieteellistä aineistoa paljonkin siitä, että masennus ei parane lepäämällä. 

Tämä on niin totta. Alkuun se lepo ja rauhoittuminen on tärkeintä, mutta pidemmän päälle liika passiivuus tekee masennuksesta toipumisen vaikeammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ja niin, jotkut kokee että on tarpeen käsitellä niitä traumoja ja toiset kokee että on tarpeen keskittyä nykyhetkeen eli käytännössä oppia hyväksymään että mennyydessä on tapahtunut pahoja asioita, mutta niiden ei tarvitse antaa vaikuttaa jokapäiväiseen elämään niin paljon.

Samoin oma tai läheisen tämänhetkinen huono terveys, on sellaisia asioita mihin aina ei voi vaikuttaa vaikka kuinka haluaisikin. Jos asiaan ei voi vaikuttaa mitenkään, miksi jäädä vellomaan siihen ajatukseen? Silloin on opittava keskittymään niihin aisoihin mitkä on hyvin, tai mitkä voisi olla hyvin.

Luulisi että nämä on ihan perusjuttuja mitä hoidossa käsiteltäisi? Vai minkälainen hoitotahto sinulla on? 

Sivusta sanon, että sinulla on todella suuri riski sairastua masennukseen, koska itsehoito- ja selvitytymiskeinosi ovat juuri niitä, joilla kumuloidaan suuri romahdus. Ja joiden kautta moni meistä masentunei

Mitä tarkoitat? Olen kyllä ollut masentunut. Enkä nyt ihan ymmärrä miten minua auttaneet itsehoito- ja selviytymiskeinot johtaisivat todennäköisesti suureen romahdukseen, jos ne ovat juuri nostaneet minut ylös sieltä masennuksesta.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi koet tarvetta korostaa kuinka sinun ongelmat ovat suurempia kuin toisten ongelmat? Miksi sivuutat sen tosiasian, että kaikkien on tehtävä epämieluisampiakin asioita? Elämä ei tosiaankaan ole aina reilua. Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja siihen miten suhtautuu asioihin, oli sitten kuinka isoja ongelmia tahansa."

 

Siksi koska sinä puhut alentuvasti ihmiselle joka elää keskellä hlvettiä. Sinä puhut siitä että ei huvita, mutta minun elämässäni on vähän toisenlaiset ongelmat, esim. syöpä ja syöpähoidot tai joku todella kipeä, liikuntakyvyn vuosiksi vievä leikkaus mitkä estää minua osallistumasta treeniin. Ja siltikin osallistun vaikka pikkurillilläni jos on mahdollisuus. 

Rakastan liikuntaa ja näen punaista kun joku vihjailee että treeni olisi minulle epämieluisa asia jota minun ei huvittaisi tehdä.

Tiedän että elämä on epäreilua. Olen kuitenkin vahva ja os

Huomasitko kuinka alentavasti itse puhuit aiemmassa viestissäsi? Jos joku on näennäisesti terve ja välillä joutuu pakottamaan itsensä treenaamaan, niin hänelläkö sitten menee niin hyvin elämässä että hänelle on ok puhua alentuvasti? Mutta sinulle, syöpäsairaalle, ei hellanlettas saa puhua samalla tavalla kuin terveelle ihmiselle, niinkö?

Vierailija kirjoitti:

 

Jos jonkun ongelma on se että ei edes suihkuun jaksa mennä, niin tuskinpa kukaan ulkopuolinen ihminen voi tätä ihmistä sinne suihkuun alkaa raahaamaankaan, eikä varsinkaan silloin jos kommunikointi tapahtuu anonyymina keskustelupalstalla. Silloin on monelle luontevampaa jaella näitä neuvoja, mitkä monia sitten tuntuu ärsyttävän. 

Minusta tuntuu, en ole varma, että henkilöä itseään ei häiritse se suihkuttomuus listan ensimmäisenä, toisena, kolmantena jne. Hän ehkä pitää suihkuttomuutta samana arvoltaan kuin kymmensenttinen lompakossa. Siksi häntä ehkä ärsyttää se, että tuohon asiaan puututaan kuin suurenakin ratkaisuna. En tiedä, luulen, oletan ja kuvittelen.

Jos ne suuremmat ongelmat ratkeaisivat, henkilö astelisi sinne suihkuun taas normaaliin tapaan.

En tiedä, ovatko nämä suihkussa käymättömät henkilöt sellaisia, jotka eivät terveinä ollessaankaa välittäneet pahemmin päivittäisestä suihkussa käynnistä. Itselleni puhtaus on aina ollut itseisarvo, ja nyt vaikeasti masentuneenakin suihkussa käyminen on silti ihan itsestäänselvyys. Meillä oli juuri eräänä päivänä vesi poikki, ja ajatus siitä, etten päässyt rentoutumaan ja puhdistautumaan suihkussa, tuntui ahdistavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Jos jonkun ongelma on se että ei edes suihkuun jaksa mennä, niin tuskinpa kukaan ulkopuolinen ihminen voi tätä ihmistä sinne suihkuun alkaa raahaamaankaan, eikä varsinkaan silloin jos kommunikointi tapahtuu anonyymina keskustelupalstalla. Silloin on monelle luontevampaa jaella näitä neuvoja, mitkä monia sitten tuntuu ärsyttävän. 

Minusta tuntuu, en ole varma, että henkilöä itseään ei häiritse se suihkuttomuus listan ensimmäisenä, toisena, kolmantena jne. Hän ehkä pitää suihkuttomuutta samana arvoltaan kuin kymmensenttinen lompakossa. Siksi häntä ehkä ärsyttää se, että tuohon asiaan puututaan kuin suurenakin ratkaisuna. En tiedä, luulen, oletan ja kuvittelen.

Jos ne suuremmat ongelmat ratkeaisivat, henkilö astelisi sinne suihkuun taas normaaliin tapaan.

En tiedä, ovatko nämä suihkussa käymättömät henkilöt sel

Ylläri: sinunkin masennuksesi voi äityä niin pahaksi, että suihkussa käyminen ei enää onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Ja niin, jotkut kokee että on tarpeen käsitellä niitä traumoja ja toiset kokee että on tarpeen keskittyä nykyhetkeen eli käytännössä oppia hyväksymään että mennyydessä on tapahtunut pahoja asioita, mutta niiden ei tarvitse antaa vaikuttaa jokapäiväiseen elämään niin paljon.

- olen hyväksynyt että sekä menneisyydessäni että tämän hetkisessä elämässäni on pahoja asioita. Teen paljon hyödyllisiä asioita sekä vähemmän hyödyttömiä, mitä nyt kukin arvottaa, jokapäiväisessä elämässäni. Palkkatyötäkin tekisin jos syöpäni se sallisi.

Samoin oma tai läheisen tämänhetkinen huono terveys, on sellaisia asioita mihin aina ei voi vaikuttaa vaikka kuinka haluaisikin. Jos asiaan ei voi vaikuttaa mitenkään, miksi jäädä vellomaan siihen ajatukseen? Silloin on opittava keskittymään niihin aisoihin mitkä on hyvin, tai mitkä voisi olla hyvin.

- en ole jäänyt vellomaan omaan ja läheisen lähest

Ok, hyvä jos olet pystynyt asiat hyväksymään ja pystyt keskittymään nykyhetkeen ja hyviin aisoihin. Tuosta aikaisemmasta viestistäsi sain sellaisen käsityksen että olet masentunut traumojesi takia etkä ole saanut masennukseesi apua koska et olisi pystynyt niitä traumojasi työstämään. Ymmärsin varmaan väärin mitä tarkoitit viestissäsi (viesti 455).

En tiedä miksi koit minut myrkylliseksi ihmiseksi viestini perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Olen se, jolla tällä hetkellä "mikään ei tunnu miltään". Monenlaisen vakavan ongelman kanssa sinnittelin pitkään. Sen verran vakavan, että oma naama tai perse on ihan mitätöntä. Se, mikä imi lopulta täyteen lamaan kaiken sinnittelyn jälkeen, oli rais*auksen uhriksi päätym

Oletko hakenut apua vai koetko että olet niin pohjalla että avun hakeminenkaan ei onnistu tai kiinnosta? 

Olen hakeutunut eri hoitoihin, olen hoidossa ja lääkityksellä ja ulkoilen joka päivä. Käyn suihkussa. En makaa sängyssä. Olen masentunut ja työkyvytön.

Täällä on paljon vinkkejä ja neuvoja mitkä asiat saattaisivat auttaa masennukseen ja kerrottu mikä ihmisillä itsellään on auttanut masennukseen. Jostain syystä nämä kommentit saa osan porukasta epäilemään sitä, onko nämä kommentoijat olleet masentuneita alkuunkaan ja ryhdytään hirveälle puolustuskannalle ja aletaan joukolla haukkumaan neuvojia ja positiivisista kokemuksista kertovia. 

Minä taas alan epäilemään sitä että nämä epäilijät eivät itse ole masentuneita. Negatiivisuus ja ilkeys on luonteenpiirteitä, toimintatapoja, mutta masennus on sairaus. Oletteko jotkut ajatelleet, että ette ehkä olisikaan masentuneita? Ehkä olette vain perusluonteeltanne negatiivisia?

Valitettavasti tilanne saattaa olla sellainen, että jos et tee mitään oman parantumiseni eteen, sinun on hyväksyttävä, että sitten olet todennäköisesti masentunut koko loppuelämäni ajan tai jopa entistä enemmän. Kukaan ulkopuolinen ei voi auttaa sinua parantumaan jollet itse ole valmis vastaanottamaan apua; sinun täytyy löytää sisäinen motivaatio ja itsekuri parantuakseni. On päätettävä, mikä on loppujen lopuksi vaikeampaa: elää koko loppuelämä masentuneena vai löytää sisua tehdä pieniä muutoksia elämässä kohti parempaa tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni on myös auttanut self help paljon. Se ei ole ainut keino, joka on auttanut parantumisessa, mutta itsereflektio auttaa minua tarkastelemaan omia ajatuksiani, tunteitani ja käyttäytymistäni objektiivisesti. Tämä auttaa minua saamaan syvemmän ymmärryksen itsestäni ja tunnistamaan mahdollisia negatiivisia ajatusmalleja, jotka voivat vaikuttaa mielialaani.

Tietoisuus omista ajatuksista ja tunteista on askel kohti niiden hallintaa. Kun opppii tunnistamaan erilaisia tunteita ja niiden syitä, voi kehittää keinoja käsitellä niitä terveellisellä tavalla, kuten mindfulness-harjoitukset, meditointi, hengitysharjoitukset tai muut stressinhallintatekniikat.

Moni hallitsee niitä tunteitaan ja on tuntematta niitä ihan liikaakin. Ja se johtaa masennukseen. Tuo kaikki luettelemasi kuulostaa kovasti minulta ja ajalta, kun en vielä ollut masentunut vaan vasta matkalla sinne ja kuvittelin selvinneeni ja olevani kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on paljon vinkkejä ja neuvoja mitkä asiat saattaisivat auttaa masennukseen ja kerrottu mikä ihmisillä itsellään on auttanut masennukseen. Jostain syystä nämä kommentit saa osan porukasta epäilemään sitä, onko nämä kommentoijat olleet masentuneita alkuunkaan ja ryhdytään hirveälle puolustuskannalle ja aletaan joukolla haukkumaan neuvojia ja positiivisista kokemuksista kertovia. 

Minä taas alan epäilemään sitä että nämä epäilijät eivät itse ole masentuneita. Negatiivisuus ja ilkeys on luonteenpiirteitä, toimintatapoja, mutta masennus on sairaus. Oletteko jotkut ajatelleet, että ette ehkä olisikaan masentuneita? Ehkä olette vain perusluonteeltanne negatiivisia?

On olemassa tutkimusnäyttöä siitä, että tietyt negatiiviset persoonallisuuden piirteet , kuten pessimismi, voivat liittyä suurempaan riskiin sairastua masennukseen. Ja vastaavasti vaikeuttavat siitä parantumista.

 

Mitä tarkoitat? Olen kyllä ollut masentunut. Enkä nyt ihan ymmärrä miten minua auttaneet itsehoito- ja selviytymiskeinot johtaisivat todennäköisesti suureen romahdukseen, jos ne ovat juuri nostaneet minut ylös sieltä masennuksesta.

Koska noin ne puut kerätään sinne suureen nuotioon. Pienillä masennuksilla ja burn outeilla, jotka hoidetaan "kuntoon" runnomalla, reipastumalla, olemalla toksisen positiivinen ja vaativa. Jos olisit turvassa, puhuisit ihan toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni on myös auttanut self help paljon. Se ei ole ainut keino, joka on auttanut parantumisessa, mutta itsereflektio auttaa minua tarkastelemaan omia ajatuksiani, tunteitani ja käyttäytymistäni objektiivisesti. Tämä auttaa minua saamaan syvemmän ymmärryksen itsestäni ja tunnistamaan mahdollisia negatiivisia ajatusmalleja, jotka voivat vaikuttaa mielialaani.

Tietoisuus omista ajatuksista ja tunteista on askel kohti niiden hallintaa. Kun opppii tunnistamaan erilaisia tunteita ja niiden syitä, voi kehittää keinoja käsitellä niitä terveellisellä tavalla, kuten mindfulness-harjoitukset, meditointi, hengitysharjoitukset tai muut stressinhallintatekniikat.

Moni hallitsee niitä tunteitaan ja on tuntematta niitä ihan liikaakin. Ja se johtaa masennukseen. Tuo kaikki luettelemasi kuulostaa kovasti minulta ja ajalta, kun en vielä ollut masentunut vaan vasta matkalla sinne ja kuvittelin selvinn

Tunteiden hallinta ei tarkoita tunteiden kieltämistä, vaan pikemminkin päinvastoin. Hyväksytään se, mikä tunnetaan, mutta ollaan myös objektiivisesti tarkastelemassa tuota tunnetta.

Sen ydinajatus on antaa itselleen lupa kokea erilaisia tunteita ilman niiden tuomitsemista tai vähättelyä. Kun tunnustetaan ja hyväksytään omat tunteet, se voi auttaa luomaan terveemmän suhteen itsensä ja muiden kanssa.

Objektiivinen tarkastelu omia tunteita kohtaan tarkoittaa sitä, että pyritään näkemään ne ilman liiallista väritystä tai ennakkoluuloja. Tämä ei tarkoita tunteiden vähättelyä, vaan niiden tarkastelua rehellisesti ja avoimesti. Esimerkiksi voimme kysyä itseltämme, miksi tunnemme tietyllä tavalla, ja pyrkiä ymmärtämään taustalla olevat syyt.