Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö just pitäisikin päästä ulos sieltä voimattomuuden kehästä joka on pään sisällä. Mikä siihen on parempi konsti kuin nousta ylös nostaa pää ja päättää kävellä raittiissa ilmassa hetken. Sieltä pääsee kyllä nopsaan takaisin sänkyyn, mutta että yrittää edes ajatella jotain muuta kuin itseään voi olla jo sen hetken voitto.

Tuo puoli on itsellä kunnossa, ongelma on tyhjyys, tunteettomus, tarkoituksettomuus, merkityksen ja keskittymiskyvyn puute.

Miten voi olla samaan aikaan tunteeton ja tuntea tarkoituksettomuuden ja merkityksen puutetta?

Pitää vain löytää ne asiat mitkä niitä asioita helpottaa. Varmasti sinullakin on jotain asioita mitkä sinulle on merkityksellisiä. Niitä kohti, pienin askelin. 

Juu, ei ole. Olen ottanut niitä askelia vuosia. Pitänyt huolta kunnosta, ravinnosta, ravinteista, ollut hyvä ihminen ihmissuhteissa, luotettava ja pidetty työntekijä, kokeillut meditaatiota ja lääkkeettömiä hoitoja. Olo vain paheni ja paheni, kuoppa vaan syveni. Lääkkeitä kokeillaan nyt. 

Olen etsinyt, kaivanut, hankkinut ja toteuttanut lukuisia eri asioita, mutta mikään ei pysy ja kaikki valuu hukkaan. En jaksa enää yrittää. Ja kyllä, suurimman osan ajasta on tunteeton, mutta nyt alkaa löytyä hetkittäin vihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haistapa nyt vaan v***u. Enköhän luota enemmän ammattilaisten näkemykseen kuin sinun. Heidän mukaansa minulle on tapahtunut enemmän kuin kaikille ja sellaisia asioita, jotka sairastuttaisivat "ketä tahansa"

Eli kipinää löytyy sittenkin. Taidat vaan ajatella, että "masennus" ja siinä vellominen tekee sinusta erityisen ja olet riippuvainen siitä, että joku sinunkin tylsään kuplaan tulee kertomaan, että elämässäsi on tapahtunut jotain enemmän kuin muille ja siinä sitten mehustelet sitä samaa kuviteltua kokemustasi, kun joku vei sinulta avaimet elämän onneen.Jatka vaan samalla mallilla ja haistata vitut muilla, jotka sinulle sanovat rehellisesti miten asiat ovat. Tämä haistatteluviestisi suoraan vahvisti minkä itse olen päätellyt jo ajat sitten kaltaisistasi. Toivottavasti nykyinen hallitus vihdoin ja viimein puuttuu teihin tekotyöttömiin.

Tämä on niin törkeä viesti, että ilmoitin asiattomaksi. (En ole se, kenelle vastasit.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt haluaisi kuulostaa ilkeältä, mutta jos pystyy menemään vessaan tarvittaessa pystyy menemään myös suihkuun. Se ei vaadi paljon sen enempää ponnistelua. Kyse on siitä ettei haluta mennä tai ei viitsitä mennä, mutta fyysisestä pystymisestä siinä ei ole kyse. 

Menen vessaan koska en halua nukkua lakanoissa joihin olen pissannut ja sontinut. Hiki  taas ei haittaa.

 

Niin eli kyse ei ole fyysisestä jaksamista vaan siitä ettei haluta mennä suihkuun. 

 

 

Niin, no "väsymys" voi olla henkistäkin. Tai merkityksettömyys, toivottomuus. Sitähän se masennus on.

<

Minä tein noin vakavasta masennuksesta huolimatta. Pakotin itseni tekemään kaikki tarvittavat asiat, pakotin itseni käymään töissä, pakotin itseni sosiaalisiin tilanteisiin. Ja kuinkas sitten kävikään? Totaalinen romahdus, sairaalavisiitti ja helvetin pitkä sairausloma. 

Vierailija kirjoitti:

No eikö just pitäisikin päästä ulos sieltä voimattomuuden kehästä joka on pään sisällä. Mikä siihen on parempi konsti kuin nousta ylös nostaa pää ja päättää kävellä raittiissa ilmassa hetken. Sieltä pääsee kyllä nopsaan takaisin sänkyyn, mutta että yrittää edes ajatella jotain muuta kuin itseään voi olla jo sen hetken voitto.

Pitäisi ja pitäisi. Ulkoilu oli osa päivittäistä elämääni vuosikymmenet ja ennen masennusta tein työnikin ulkona. Eipä suojannut masennukselta eikä millään muotoa sitä helpottanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt haluaisi kuulostaa ilkeältä, mutta jos pystyy menemään vessaan tarvittaessa pystyy menemään myös suihkuun. Se ei vaadi paljon sen enempää ponnistelua. Kyse on siitä ettei haluta mennä tai ei viitsitä mennä, mutta fyysisestä pystymisestä siinä ei ole kyse. 

Menen vessaan koska en halua nukkua lakanoissa joihin olen pissannut ja sontinut. Hiki  taas ei haittaa.

 

Niin eli kyse ei ole fyysisestä jaksamista vaan siitä ettei haluta mennä suihkuun. 

 

 

Niin, no "väsymys" voi olla henkistäkin. Tai merkityksettömyys, toivottomuus. Sitähän se masennus on.

<

En kerro tarinaa etten pysty, en vain välitä enää.

Vierailija kirjoitti:

Ihan validi kysymys että miksi masentunut jaksaa kävellä jääkaapille ja vessaan, mutta ei suihkuun tai roskia viemään.

Ei jaksa huolehtia hygieniastaan koska ei enää välitä mistään, mutta välittää ja jaksaa kuitenkin sen verran että ei laske alleen ja makaa omissa jätöksissään? Ei välitä enää mistään mutta välittää kuitenkin sen verran että syö, koska haluaa pysyä hengissä tai koska haluaa ruuan tuoman hyvän olon?

Tuolta kantilta kun miettii, niin vahvistuu vaan entisestään se käsitys että kyllä masentunutkin pystyy tekemään asioita siksi että haluaa jotain. Sitten en väitä vastaan, jos joku tosiaan makaa sängyssä eritteissään syömättä mitään. 

Ihmiset ovat eläimiä ja eläimillä on tietyt vaistot. Eläimet eivät paskanna siihen, missä ne nukkuvat, jos suinkin voivat välttää sen. Eläimet eivät jätä syömättä ja kuole nälkään, jos suinkin voivat välttää sen.

Minä tein noin vakavasta masennuksesta huolimatta. Pakotin itseni tekemään kaikki tarvittavat asiat, pakotin itseni käymään töissä, pakotin itseni sosiaalisiin tilanteisiin. Ja kuinkas sitten kävikään? Totaalinen romahdus, sairaalavisiitti ja helvetin pitkä sairausloma. 

Nämä lainaamiset eivät toimi. Täällä kohtalotoveri, joka on toistaiseksi välttynyt sairaalareissulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voivotellako pitäisi?

Mun puolesta jääköön sohvalle tai sänkyyn homehtumaan, jos ei vastuunkanto kiinnosta, mutta tietyn rajan yli tultaessa, on meikäläiseltä turha vinkua sympatioita.

Ei sun tarvitse tehdä mitään muuta kuin jättää nämä ihmiset rauhaan. Eivät menetä sinussa mitään, päinvastoin.

Kuulehan nyt. Masennus on kuin alkoholismi. Mitä enemmän silitellään, ymmärretään, silotellaan arkea ja mahdollistetaan sairauden olemassaoloa sitä epätodennäköisemmin sairastunut ottaa vastuuta itsestään, tekemisistään ja hyvinvoinnistaan. 

Olisin todennäköisesti edelleen masentunut, jos en olisi ottanut itseäni aikoinaan _niskasta kiinni_. Paapottu ja ymmärretty minut kasvattanut läheiseni sen sijaan ryyppää edelleen.

Älä luennoi, kun tiedät vain ja ainoastaan oman tapauksesi. Mua ei ole paapottu ja silitelty koskaan, päinvastoin lyöty ja potkittu. Otin itseäni niskasta kiinni vuosikymmenet, kunnes tuli seinä vastaan. Enää en yksinkertaisesti jaksa ja totta, en viitsi enkä halua. Jos en parempaa tapaa löydä eteenpäin, kuihdun mielelläni pois tai lähden kertaheitolla, sillähän tästä viimeistään pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Ihan validi kysymys että miksi masentunut jaksaa kävellä jääkaapille ja vessaan, mutta ei suihkuun tai roskia viemään.

Ei jaksa huolehtia hygieniastaan koska ei enää välitä mistään, mutta välittää ja jaksaa kuitenkin sen verran että ei laske alleen ja makaa omissa jätöksissään? Ei välitä enää mistään mutta välittää kuitenkin sen verran että syö, koska haluaa pysyä hengissä tai koska haluaa ruuan tuoman hyvän olon?

Tuolta kantilta kun miettii, niin vahvistuu vaan entisestään se käsitys että kyllä masentunutkin pystyy tekemään asioita siksi että haluaa jotain. Sitten en väitä vastaan, jos joku tosiaan makaa sängyssä eritteissään syömättä mitään. 

On mukavampaa odottaa kuolemaa kun ei makaa ulosteissaan eikä nälkä ihan puukon lailla väännä sisuksissa. Sen enempään ei välittäminen riitä.

Täällä myös eräs joka vuosikymmeniä otti itseään niskasta kiinni. Nytpä ei oteta enää vaan kohta neljättä vuotta saikulla sairaalan kautta kahdesti. Ei se ole niin mustavalkoista, kuin eräät toivoisivat.

Minulla on takana kaksi vuotta saikkua. Ja vuosikymmenien yrittäminen ja itsekuri. Toivon, ettei kukaan siinä itsekurivaiheessa oleva lue näitä ketjun ryhdistäytymisneuvoja. Oltaisiin varmasti toivuttu paremmin, jos olisi luovutettu aiemmin.

Kysymys teille, jotka sanovat että mikään ei auta masennukseen. Minkälaiset elämäntavat teillä on ja mitä kaikkia keinoja olette kokeilleet tähän mennessä masennuksen hoitoon ja kuinka pitkällä aikavälillä?

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille, jotka sanovat että mikään ei auta masennukseen. Minkälaiset elämäntavat teillä on ja mitä kaikkia keinoja olette kokeilleet tähän mennessä masennuksen hoitoon ja kuinka pitkällä aikavälillä?

Et sinä minua tunnistaisi masentuneeksi. Olen ihan tavallinen siisti ja mukavasti käyttäytyvä ihminen, töissä asiantuntijana. Liikunnallisia sekä vähemmän liikunnallisia harrastuksia. Käyn suihkussa, vien roskat, vaatteet puhtaat, siistit, laadukkaat, ehjät.

Aiemmista masennuksista on selvinnyt melko vähällä, se ei ole vaikuttanut työhön kovinkaan suuresti. Tämä on eri. Nyt ei ole kiintopistettä masennuksen ulkopuolella tai tulevaisuudessa.

Masennus on elintasosairaus. Eipä siitä voi kärsiä, jos elämä on muutenkin rankempaa ja pitää oikeasti tehdä hommia jotta pysyy hengissä, vaikka metsästää tai kasvattaa ruoka itse. Voisin esittää vastakysymyksen, kuka oikeasti jaksaa ja ketä kiinnostaa? No ei ketään, silti tajutaan että meillä on tietyt velvollisuudet, jotka vain täytyy hoitaa riippumatta siitä kiinnostaako asia vai ei. 

Sekin aika kun ruikutat täällä niin olisit jo senkin energias käyttänyt suihkuun jo monta kertaa.Nyt se perse ylös penkistä .Haiset ja sekö on kohteliasta muita kohtaan myöskään.Maailmassa sotia tälläkin hetkellä ja vauvoja kuolee ,ei kattoa pään päällä eikä ruokaa ja 1 hyvin vointivaltion elätti taas ruikuttaa tai provoilee.On kyllä pienet murheet.

"Älä luennoi, kun tiedät vain ja ainoastaan oman tapauksesi. Mua ei ole paapottu ja silitelty koskaan, päinvastoin lyöty ja potkittu. Otin itseäni niskasta kiinni vuosikymmenet, kunnes tuli seinä vastaan. Enää en yksinkertaisesti jaksa ja totta, en viitsi enkä halua. Jos en parempaa tapaa löydä eteenpäin, kuihdun mielelläni pois tai lähden kertaheitolla, sillähän tästä viimeistään pääsee"

Lyöty ja potkittu? Voi että. Niin minuakin, kirjaimellisesti. Vaikka tunnistan ajoittain itsessänikin nuo ajatuksesi ja tuntemuksesi, en aio luovuttaa ja vaipua itsesääliin, kuten sinä teet. Hyvältähän se tuntuu, kun velloo suossa ja voivottelee itseään, mutta mihin mihin se vie? Kulkemasi tie on ihan itse valitsemasi.

Negatiiviset ajatukset voivat olla haastavia, mutta on mahdollista oppia hallitsemaan niitä. Yksi tehokas tapa on tarkastella negatiivisia ajatuksiaan ja haastaa niiden totuusarvoa. Tämä prosessi auttaa sinua saamaan perspektiiviä ja vähentämään haitallisten ajatusten vaikutusta mielialaasi. Voit kysyä itseltäsi seuraavia kysymyksiä:

Onko tämä ajatus totta?

Arvioi, onko negatiivinen ajatus faktuaalisesti perusteltu vai onko se enemmänkin tunneperäinen reaktio.

Mistä tiedän sen olevan totta?

Pohdi, onko sinulla todisteita tai näyttöä siitä, että negatiivinen ajatus on oikeutettu. Usein huomaat, että todisteet voivat olla vähäisiä tai jopa puuttua kokonaan.

Onko tämä ajatus liioiteltu?

Negatiiviset ajatukset voivat usein olla liioiteltuja tai mustavalkoisia. Yritä tunnistaa mahdolliset liioittelut ja harkitse tilanteen monimutkaisuutta.

Mikä voisi olla toinen näkökulma?

Yritä ajatella tilannetta toiselta kantilta. Onko mahdollista nähdä tilanne positiivisemmin tai antaa sille neutraalimpi tulkinta?

Onko tämä ajatus auttava vai haitallinen?

Arvioi, miten kyseinen ajatus vaikuttaa mielialaasi ja käyttäytymiseesi. Jos ajatus on haitallinen, voit pyrkiä korvaamaan sen positiivisemmalla ja realistisemmalla ajatuksella.

Voinko tehdä jotain nyt asian parantamiseksi?

Jos negatiivinen ajatus liittyy johonkin, jonka voit muuttaa tai parantaa, harkitse toimintaa. Määritä pieniä, saavutettavia askelia kohti positiivista muutosta. Tämä voi liittyä konkreettisiin toimiin tai käyttäytymismalleihin, jotka edistävät hyvinvointiasi.

Muista, että negatiiviset ajatukset ovat osa elämää, mutta voit oppia hallitsemaan niitä kehittämällä myönteisiä ajattelumalleja ja käytäntöjä.  Harjoittele tietoista läsnäoloa ja meditaatiota, mikä voi auttaa sinua havainnoimaan ajatuksiasi ilman niihin liittyvää tunteiden vahvaa reaktiota. Jaa tunteitasi ystävien tai perheenjäsenten kanssa. Toiset voivat tarjota perspektiiviä ja tukea vaikeina hetkinä. Jos huomaat, että negatiiviset ajatukset jatkuvat ja vaikuttavat merkittävästi elämääsi, harkitse ammattilaisen, kuten psykologin tai psykiatrin, apua.

Vierailija kirjoitti:

"Älä luennoi, kun tiedät vain ja ainoastaan oman tapauksesi. Mua ei ole paapottu ja silitelty koskaan, päinvastoin lyöty ja potkittu. Otin itseäni niskasta kiinni vuosikymmenet, kunnes tuli seinä vastaan. Enää en yksinkertaisesti jaksa ja totta, en viitsi enkä halua. Jos en parempaa tapaa löydä eteenpäin, kuihdun mielelläni pois tai lähden kertaheitolla, sillähän tästä viimeistään pääsee"

 

Lyöty ja potkittu? Voi että. Niin minuakin, kirjaimellisesti. Vaikka tunnistan ajoittain itsessänikin nuo ajatuksesi ja tuntemuksesi, en aio luovuttaa ja vaipua itsesääliin, kuten sinä teet. Hyvältähän se tuntuu, kun velloo suossa ja voivottelee itseään, mutta mihin mihin se vie? Kulkemasi tie on ihan itse valitsemasi.

Niin on, ihan itse olen valinnut siinä vaiheessa, kun en enää muuta jaksanut. Hyvä, että sinä kykenet parempaan.

Vierailija kirjoitti:

"Älä luennoi, kun tiedät vain ja ainoastaan oman tapauksesi. Mua ei ole paapottu ja silitelty koskaan, päinvastoin lyöty ja potkittu. Otin itseäni niskasta kiinni vuosikymmenet, kunnes tuli seinä vastaan. Enää en yksinkertaisesti jaksa ja totta, en viitsi enkä halua. Jos en parempaa tapaa löydä eteenpäin, kuihdun mielelläni pois tai lähden kertaheitolla, sillähän tästä viimeistään pääsee"

 

Lyöty ja potkittu? Voi että. Niin minuakin, kirjaimellisesti. Vaikka tunnistan ajoittain itsessänikin nuo ajatuksesi ja tuntemuksesi, en aio luovuttaa ja vaipua itsesääliin, kuten sinä teet. Hyvältähän se tuntuu, kun velloo suossa ja voivottelee itseään, mutta mihin mihin se vie? Kulkemasi tie on ihan itse valitsemasi.

Ethän sinä sitä oikeasti valitse. En minäkään valinnut masentua. Sinä sairastut, jos sairastut ja se on sitten siinä se masennus. Ihan kutsumatta ja pyytämättä. Kuvitteletko olevasi jotenkin ainutlaatuinen? Ihan kuin me muut emme olisi taistelleet vastaan ja pitäneet masennusta pois niin pitkään kuin se vaan onnistui. 

Katsos, kun se masennus on sairaus, joka muuttaa sairauden ajaksi myös ajatuksesi ja voimasi ja kykysi ja halusi taistella. Toivottavasti et sairastu ja jos sairastut, et joutuisi sairastamaan pitkään. Tosin tuolla asenteella se romahdus voi tullesaaan olla tosi suurikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Älä luennoi, kun tiedät vain ja ainoastaan oman tapauksesi. Mua ei ole paapottu ja silitelty koskaan, päinvastoin lyöty ja potkittu. Otin itseäni niskasta kiinni vuosikymmenet, kunnes tuli seinä vastaan. Enää en yksinkertaisesti jaksa ja totta, en viitsi enkä halua. Jos en parempaa tapaa löydä eteenpäin, kuihdun mielelläni pois tai lähden kertaheitolla, sillähän tästä viimeistään pääsee"

 

Lyöty ja potkittu? Voi että. Niin minuakin, kirjaimellisesti. Vaikka tunnistan ajoittain itsessänikin nuo ajatuksesi ja tuntemuksesi, en aio luovuttaa ja vaipua itsesääliin, kuten sinä teet. Hyvältähän se tuntuu, kun velloo suossa ja voivottelee itseään, mutta mihin mihin se vie? Kulkemasi tie on ihan itse valitsemasi.

Niin on, ihan itse olen valinnut siinä vaiheessa, kun en enää muuta jaksanut. Hyvä, että sinä kykenet parempaan.

<3