Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Vierailija kirjoitti:

Voivotellako pitäisi?

Mun puolesta jääköön sohvalle tai sänkyyn homehtumaan, jos ei vastuunkanto kiinnosta, mutta tietyn rajan yli tultaessa, on meikäläiseltä turha vinkua sympatioita.

Ei sun tarvitse tehdä mitään muuta kuin jättää nämä ihmiset rauhaan. Eivät menetä sinussa mitään, päinvastoin.

Mä olen masentunut, mutta vaikea sanoa, kumpiko rasittaa enemmän, tiskaaminen vai leipominen. Toista on kuitenkin ihan pakko jaksaa tehdä. Vai onko sulla tiskikone?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt haluaisi kuulostaa ilkeältä, mutta jos pystyy menemään vessaan tarvittaessa pystyy menemään myös suihkuun. Se ei vaadi paljon sen enempää ponnistelua. Kyse on siitä ettei haluta mennä tai ei viitsitä mennä, mutta fyysisestä pystymisestä siinä ei ole kyse. 

Menen vessaan koska en halua nukkua lakanoissa joihin olen pissannut ja sontinut. Hiki  taas ei haittaa.

 

Niin eli kyse ei ole fyysisestä jaksamista vaan siitä ettei haluta mennä suihkuun. 

 

 

Niin, no "väsymys" voi olla henkistäkin. Tai merkityksettömyys, toivottomuus. Sitähän se masennus on.

Minä suosittelen sähköshokki-hoitoa tai lobotomiaa.

Itsellä ei ole pohjalla mitään vuosikausien huonoja elintapoja vaan ihan normaalia, kovalla vaivalla rakennettua elämää, joka hajosi käsiin.

Ihan yhtä hajalla se elämä ja oma mieli on ja masennus jatkuu, vaikka fyysinen kunto on kohentunut ja koti kiiltää, koska puuhaan jotakin koko ajan. Se on vain ajankulua, ei ole imua makaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

On mielenkiintoista havaita, kuinka moni ilmaisee pettymyksensä kokeiltuaan erilaisia masennuksen hoitokeinoja ilman näkyviä tuloksia. Usein ongelma liittyy siihen, että hoitoa ja elämäntapamuutosta ei kokeilla tarpeeksi säännöllisesti ja kauaa tai luotetaan yksinomaan yhteen hoitomuotoon, kun samanaikaisesti muut elintavat ovat edelleen retuperällä. Jos on elänyt vuosia tai jopa vuosikymmeniä tilassa, joka edistää masennuksen syntymistä, niin uusien ajatusmallien omaksuminen ja paraneminen voivat vaatia aikaa. Pitkään jatkunut tila saattaa tarvita vastapainokseen pitkäaikaista ja kärsivällistä hoitoa, jotta yksilö voi oppia uusia tapoja käsitellä ajatuksiaan ja tunteitaan.

Toinen huomionarvoinen seikka on, että vaikka jokin hoitomuoto ei soveltuisikaan itselle se voi silti olla erittäin tehokas jollekin toiselle. Siksi kannattaisi välttää ehdotonta tyrmäämistä hoitokeinoista eivät kenties itselle toimi, mutta kenties voivat auttaa mo

Tämä juuri, ehdotin meditointia (joka on itseäni auttanut masentumisesta parantumisessa) ystävälleni, joka on myös masentunut. Hän kokeili meditointia kerran ja totesi että se on tylsää ja että hän on edelleen masentunut. Ihan niin kuin se yksi kerta mitään parantaisi, eihän täällä maailmassa olisi ainuttakaan masentunutta jos se parantuminen olisi noin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen masentunut, mutta vaikea sanoa, kumpiko rasittaa enemmän, tiskaaminen vai leipominen. Toista on kuitenkin ihan pakko jaksaa tehdä. Vai onko sulla tiskikone?

Jos jo ennestäänkin vihaa leipomista niin se leipominen tuskin auttaa, mutta sellaiselle joka on ennen nauttinut leipomisesta se saattaa olla oiva keino saada tunne siitä että elmässä edes jokin asia säilyy normaalina masennuksest huolimatta. Jollekin toiselle voi leivonnan sijaan sopia paremmin vaikka maalaaminen tai käsityöt.

Oma kokemus: masentuneen minän toimintakyvyttömyys masentaa entisestään. 

Toki olen vain keskivaikeasti masentunut. Varsinkin aamulla minun on oltava hyvin ankarana. Käsken itseni pukeutumaan ja harjaamaan hiukset. 

Sekä syömään. Enkä koske puhelimeen ennenkuin pakolliset tehty. Puhelin tai läppäri ovat minulle liian käteviä passivoitumismenetelmiä.

Lääkkeet, jos niitä tarvitaan, ovat aikansa asiallisia; terapia, jos sitä on saanut.

Usein myös määrään itselleni päivän homman, voi olla hyvin vaatimatonkin. Teen sen ja tunnen itseni hetken aikaansaavaksi.Suihku on minulle myrkkyä, en saa itseäni sinne, joten peseydyn lauantaisaunan lämmössä sitten.

Kukin löytäköön itselleen sopivat konstit.

Ei ole olemassa homogeenistä laumaa nimeltä masentuneet, yksilöitähän mekin. Itse opettelen terapeutin tuella olemaan vähän itsekkäämpi, kun se jatkuva muitten tarpeisiin vastaaminen ja osaamattomuus ein sanomiseen minut uuvuttivat ja masensivat. Meitä on moneksi.

No eikö just pitäisikin päästä ulos sieltä voimattomuuden kehästä joka on pään sisällä. Mikä siihen on parempi konsti kuin nousta ylös nostaa pää ja päättää kävellä raittiissa ilmassa hetken. Sieltä pääsee kyllä nopsaan takaisin sänkyyn, mutta että yrittää edes ajatella jotain muuta kuin itseään voi olla jo sen hetken voitto.

Vierailija kirjoitti:

No eikö just pitäisikin päästä ulos sieltä voimattomuuden kehästä joka on pään sisällä. Mikä siihen on parempi konsti kuin nousta ylös nostaa pää ja päättää kävellä raittiissa ilmassa hetken. Sieltä pääsee kyllä nopsaan takaisin sänkyyn, mutta että yrittää edes ajatella jotain muuta kuin itseään voi olla jo sen hetken voitto.

Tuo puoli on itsellä kunnossa, ongelma on tyhjyys, tunteettomus, tarkoituksettomuus, merkityksen ja keskittymiskyvyn puute.

Tyhjyys; luonto on täynnä elämää, sinne vaan sekaan. Tunteettomuus, pakkasella kyllä tulee tuntemuksia. Liikunnasta saa terveyttä edistävän tarkoituksen, rauhallinen kävely riittää. Pieni lenkki älä jätä kesken saat hyvän mielen ja ymmärrät raikkaan ilman luonnonkauneuden merkityksen pikku hiljaa. Kannattaa kokeilla jos vaikka avaisi isompia lukkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt haluaisi kuulostaa ilkeältä, mutta jos pystyy menemään vessaan tarvittaessa pystyy menemään myös suihkuun. Se ei vaadi paljon sen enempää ponnistelua. Kyse on siitä ettei haluta mennä tai ei viitsitä mennä, mutta fyysisestä pystymisestä siinä ei ole kyse. 

Menen vessaan koska en halua nukkua lakanoissa joihin olen pissannut ja sontinut. Hiki  taas ei haittaa.

 

Niin eli kyse ei ole fyysisestä jaksamista vaan siitä ettei haluta mennä suihkuun. 

 

 

Niin, no "väsymys" voi olla henkistäkin. Tai merkityksettömyys, toivottomuus. Sitähän se masennus on.

Minulla on masennus, joten tiedän vallan hyvin, miltä tuntuu, kun ei halua tehdä mitään. Ihmisen kannattaa kuitenkin yrittää olla ajattelematta, ettei pysty tekemään jotain, kuten XYZ, koska mitä enemmän hän kertoo itselleen tarinaa siitä, ettei pysty, sitä enemmän hän alkaa uskomaan siihen, mikä vaikeuttaa asian tekemistä entisestään. Tosiasia on, että asian tekemisen ajatteleminen vie enemmän henkisiä voimavaroja kuin itse tekeminen. Jos esimerkiksi harkitset puoli tuntia roskien viemistä ulos, olet periaatteessa tuhlannut sille toiminnalle puoli tuntia aikaa ja energiaa mielessäsi ja ne roskat ovat edelleen viemättä, kun se roskien vieminen olisi kestänyt vain muutaman minuutin.

Samoin jos sinun on mentävä suihkuun, älä anna itsellesi aikaa miettiä, jaksaako sinne mennä vai ei. Aivosi ehtivät varmasti keksiä satoja syitä, miksi et jaksa mennä suihkuun tai miksi sillä ei ole väliä. Parasta on hypätä suihkuun heti kuin robotti, kun ajatus siitä suihkusta  tulee, ennen kuin ehdit pohtia asiaa enempää.

Vierailija kirjoitti:

Tyhjyys; luonto on täynnä elämää, sinne vaan sekaan. Tunteettomuus, pakkasella kyllä tulee tuntemuksia. Liikunnasta saa terveyttä edistävän tarkoituksen, rauhallinen kävely riittää. Pieni lenkki älä jätä kesken saat hyvän mielen ja ymmärrät raikkaan ilman luonnonkauneuden merkityksen pikku hiljaa. Kannattaa kokeilla jos vaikka avaisi isompia lukkoja.

Avasi kyllä tunteita vähän. Kiitos siitä. Ärtymyksen sinua kohtaan. Muutenkin on ollut viimepäivät sellainen olo, että alan ymmärtää edes vähän kulmasta jotain kouluampujia. Olen niin pettynyt kaikkeen ja haluan sulkeutua kaikelta. 

Kävelen kauniissa luonnossa joka ainoa päivä. Ennen masennusta ja masentuneena. Nykyään masentuneena vakavana ja yritän vältellä tutut vastaantulijat. Ollaan menty kauas siitä pisteestä, että heidän näkemisensä toisi mitään mielihyvää. 

Käyn kävelyllä, koska se on toimivin keino traumasäätelyyn. Luultavasti on käveltävä läpi elämän. Mitä vähemmän kävelen, sitä huonommin voin. Joka päivä HALUAN ja menen ulos. Olen valinnut asuinpaikkani niin, että on hyvät kävelymaastot, kauniita maisemia.

Ihan validi kysymys että miksi masentunut jaksaa kävellä jääkaapille ja vessaan, mutta ei suihkuun tai roskia viemään.

Ei jaksa huolehtia hygieniastaan koska ei enää välitä mistään, mutta välittää ja jaksaa kuitenkin sen verran että ei laske alleen ja makaa omissa jätöksissään? Ei välitä enää mistään mutta välittää kuitenkin sen verran että syö, koska haluaa pysyä hengissä tai koska haluaa ruuan tuoman hyvän olon?

Tuolta kantilta kun miettii, niin vahvistuu vaan entisestään se käsitys että kyllä masentunutkin pystyy tekemään asioita siksi että haluaa jotain. Sitten en väitä vastaan, jos joku tosiaan makaa sängyssä eritteissään syömättä mitään. 

Paras vinkki mitä olen kuullut masennuksen hoitoon on se että älä usko kaikkea mitä aivosi kertovat sinulle. Vaikka sinulla on ikäviä ajatuksia tai tunnet että mikään ei ole mahdollista, se ei tarkoita että tämä olisi totta vaan näet kaiken tällä hetkellä masentuneen ihmisen linssi läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö just pitäisikin päästä ulos sieltä voimattomuuden kehästä joka on pään sisällä. Mikä siihen on parempi konsti kuin nousta ylös nostaa pää ja päättää kävellä raittiissa ilmassa hetken. Sieltä pääsee kyllä nopsaan takaisin sänkyyn, mutta että yrittää edes ajatella jotain muuta kuin itseään voi olla jo sen hetken voitto.

Tuo puoli on itsellä kunnossa, ongelma on tyhjyys, tunteettomus, tarkoituksettomuus, merkityksen ja keskittymiskyvyn puute.

Miten voi olla samaan aikaan tunteeton ja tuntea tarkoituksettomuuden ja merkityksen puutetta?

Pitää vain löytää ne asiat mitkä niitä asioita helpottaa. Varmasti sinullakin on jotain asioita mitkä sinulle on merkityksellisiä. Niitä kohti, pienin askelin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voivotellako pitäisi?

Mun puolesta jääköön sohvalle tai sänkyyn homehtumaan, jos ei vastuunkanto kiinnosta, mutta tietyn rajan yli tultaessa, on meikäläiseltä turha vinkua sympatioita.

Ei sun tarvitse tehdä mitään muuta kuin jättää nämä ihmiset rauhaan. Eivät menetä sinussa mitään, päinvastoin.

Kuulehan nyt. Masennus on kuin alkoholismi. Mitä enemmän silitellään, ymmärretään, silotellaan arkea ja mahdollistetaan sairauden olemassaoloa sitä epätodennäköisemmin sairastunut ottaa vastuuta itsestään, tekemisistään ja hyvinvoinnistaan. 

Olisin todennäköisesti edelleen masentunut, jos en olisi ottanut itseäni aikoinaan _niskasta kiinni_. Paapottu ja ymmärretty minut kasvattanut läheiseni sen sijaan ryyppää edelleen.

Parhaiten masennuksesta paranevat sellaiset ihmiset, jolla on kykyä itsereflektioon. Osataan nähdä mikä siinä omassa toiminnassa on sellaista mikä on edesvaikuttanut masennuksen syntyyn ja otetaan vastaan erilaisia hoitokeinoja ennakkoluulottomasti. 

Minulle on juuri suihkuun meno vaikeata. Osin myös siksikin, ihan normaalina olisi, että suihkutila on talvella kylmä. Lattialämmitys vie paljon sähköä kun on muutenkin jo sähkölämmitys. Toiseksi tila on pieni ja ahdas. Samassa tilassa vessan kanssa. Myös joudun ensin tyhjentämään suihkutilan kun joudun säilyttämään siellä tavaroita. Sitten taas takaisin sama souvi. Olisi ihanaa mennä lämpimään, valmiiseen ja tilavaan suihkutilaan. Saunaa ei ole asunnossa eikä talossa ylipäätään. Tämä kaikki lisää suihkuunmenon vaikeutta masentuneena.

Ennen kun asuin asunnossa, jossa oli sauna niin muistan kaiholla kuinka mukavaa oli peseytyä lämpimässä tilassa. Se oli helpompaa normaalinakin saati nyt masentuneena olisi suuri apu. 

Suihkuja ja suihkutilojakin on siis erilaisia, toisille se peseytyminen on miellyttävämpää joten myös siten helpompaa. Masentuneena jokainen ylimääräinen vaikeus, pienikin, vaikuttaa.