Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Ihan parhaita nämä "Nyt häntä pystyyn" kommentit. Alentuvaa suhtautumista, sitä paitsi en ole koira.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se liikunta auttaa parhaiten masennukseen. Sinne on vaan mentävä vähän kerrallaan. Kävele vaikka sata metriä, mutta kävele. Lääkkeet lihottavat ja nekään eivät paranna ilman sitä omaa aktiivisuutta ja oivallusta.

Liikunta sitä ja liikunta tätä. Itse harrastin monipuolisesti liikuntaa sekä ennen sairastumista että sairastuttuani. Ehkä jaksoin fyysisesti paremmin, mutta masennukseen se ei auttanut yhtään. Luulen että se jopa pahensi sairautta, sillä kun fyysisesti jaksoin, mutta en henkisesti, en osannut levätä ja masennuksen lisäksi tuli ns. loppuun palaminen.

Olin niin huonossa kunnossa etten pystynyt enää edes ymmärtämään lukemaani. Enkä pystynyt esimerkiksi oppimaan tietokonepelejä, vaikka tietokonepelit ovat olleet koko elämäni rakas harrastus.

Jollekin teinille joka angsteissaan riutuu rakkaushuoliensa keskellä, liikunta voi ollakin hyvä ne

Liikunta on äärimmäisen tärkeää masentuneelle, kunhan se tapahtuu oman jaksamisen rajoissa. Liikunta stimuloi endorfiinien tuotantoa aivoissa, mikä puolestaan parantaa mielialaa. Tutkimukset viittaavat siihen, että liikunta voi käynnistää aivojen muutoksia, kuten uusien hermosolujen syntymistä ja hermoverkostojen vahvistumista. Nämä muutokset voivat positiivisesti vaikuttaa mielialaan ja kognitiivisiin toimintoihin.

Säännöllinen liikunta auttaa myös lievittämään fyysistä stressiä ja jännitystä kehossa, mikä puolestaan auttaa rentoutumaan ja vähentämään stressihormonien, kuten kortisolin, tuotantoa. Parantunut fyysinen kunto tuo mukanaan tunteen saavutuksesta ja voimasta, mikä on erityisen tärkeää masennuksesta kärsiville.

Liikunta vaikuttaa myönteisesti myös uneen, parantaen sen laatua ja auttaen ylläpitämään parempaa energiatasoa päivän aikana. Toisaalta liikkumattomuuden puute voi johtaa erilaisiin kiputiloihin ja painonnousuun, mikä voi entisestään pahentaa masennusta.

On kuitenkin tärkeää huomata, että liikunta ei ole ainoa keino masennuksen hoitamiseen (etenkin jos sitä harjoitetaan vain muutama kerta ja odotetaan ihmeparannusta). Monipuolinen lähestymistapa, joka sisältää terveellisiä elämäntapoja, terapiaa ja muita hoitokeinoja, on usein tarpeen. 

Minä revin kroppani rikki kuntosalilla kun ex mies osti minulle sinne jäsenyyden. Väkisin kävin 3-4 kertaa viikossa kunnes lopulta olin niin kipeä,etten päässyt sängystä ylös ja paino oli tippunut kuudestakymmenestäkuudesta viiteenkymmeneen kiloon. Elin masennuslääkettä,kahvilla ja proteiinipatukoilla. Lopulta jouduin osastolle koska olin henkisesti JA fyysisesti tohjona.  Lääkäri sanoi,etten saa väkisin  harrastaa mitään.

Nykyisin käyn silloin tällöin öisin kävelyllä lähimetsässä.  Se on liikuntaa josta nautin. 

Vierailija kirjoitti:

Minä revin kroppani rikki kuntosalilla kun ex mies osti minulle sinne jäsenyyden. Väkisin kävin 3-4 kertaa viikossa kunnes lopulta olin niin kipeä,etten päässyt sängystä ylös ja paino oli tippunut kuudestakymmenestäkuudesta viiteenkymmeneen kiloon. Elin masennuslääkettä,kahvilla ja proteiinipatukoilla. Lopulta jouduin osastolle koska olin henkisesti JA fyysisesti tohjona.  Lääkäri sanoi,etten saa väkisin  harrastaa mitään.

Nykyisin käyn silloin tällöin öisin kävelyllä lähimetsässä.  Se on liikuntaa josta nautin. 

No tässäpä se, suuri osa masentuneista on narsistien sairastuttamia.

Ja se, joka ihmetteli, ettei suihkuun joku muka jaksa fyysisesti niin suihku vaatii henkistä tekemistä, se ei ole autonomisen hermoston liikettä.

Vierailija kirjoitti:

Minä revin kroppani rikki kuntosalilla kun ex mies osti minulle sinne jäsenyyden. Väkisin kävin 3-4 kertaa viikossa kunnes lopulta olin niin kipeä,etten päässyt sängystä ylös ja paino oli tippunut kuudestakymmenestäkuudesta viiteenkymmeneen kiloon. Elin masennuslääkettä,kahvilla ja proteiinipatukoilla. Lopulta jouduin osastolle koska olin henkisesti JA fyysisesti tohjona.  Lääkäri sanoi,etten saa väkisin  harrastaa mitään.

Nykyisin käyn silloin tällöin öisin kävelyllä lähimetsässä.  Se on liikuntaa josta nautin. 

Kun masentuneelle suositellaan liikuntaa niin eihän sillä tarkoitetakaan sitä, että masentunut menee HIIT-treeneihin tai valmistautuu maratoniin vaan sitä, että jollain tavalla liikuttaa sitä kroppaansa. Tämä voi olla vaikka rauhallista kävelyä, venyttelyä, uintia masentuneen jaksamisen ja oman mieltymysten mukaan. 

C-vitamiinia, D-vitamiinia ja kerkkää naamariin ja pihalle. Et tarvitse muuta kuin pukea ja veivata itsesi ulkoilmaan.

Leipominen ja ittensä lihottaminen ny viimeseks auttaa. Läskit niitä kaikkein masentuneimpia on, he eivät koskaan ole olleet hyvässä kunnossa, eivätkä ymmärrä että terve keho ja mieli kulkee käsi kädessä. Lohdutukseen mässyttävät ties mitä roskaa, eivätkä parane masennuksesta koskaan. 

Voivotellako pitäisi?

Mun puolesta jääköön sohvalle tai sänkyyn homehtumaan, jos ei vastuunkanto kiinnosta, mutta tietyn rajan yli tultaessa, on meikäläiseltä turha vinkua sympatioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä revin kroppani rikki kuntosalilla kun ex mies osti minulle sinne jäsenyyden. Väkisin kävin 3-4 kertaa viikossa kunnes lopulta olin niin kipeä,etten päässyt sängystä ylös ja paino oli tippunut kuudestakymmenestäkuudesta viiteenkymmeneen kiloon. Elin masennuslääkettä,kahvilla ja proteiinipatukoilla. Lopulta jouduin osastolle koska olin henkisesti JA fyysisesti tohjona.  Lääkäri sanoi,etten saa väkisin  harrastaa mitään.

Nykyisin käyn silloin tällöin öisin kävelyllä lähimetsässä.  Se on liikuntaa josta nautin. 

 

Kun masentuneelle suositellaan liikuntaa niin eihän sillä tarkoitetakaan sitä, että masentunut menee HIIT-treeneihin tai valmistautuu maratoniin vaan sitä, että jollain tavalla liikuttaa sitä kroppaansa. Tämä voi olla vaikka rauhallista kävelyä, venyttelyä, uintia masentuneen jaksamisen ja oman mieltymysten muka

Moni masentunut toimii näin, silti on masentunut.

Vierailija kirjoitti:

C-vitamiinia, D-vitamiinia ja kerkkää naamariin ja pihalle. Et tarvitse muuta kuin pukea ja veivata itsesi ulkoilmaan.

Kerkkää?

Minä pesen alapääni käsisuihkulla ja vaihdan alushousut,sitten pesen hiukset lavuaarissa ja lopulta pesen kainalot,

Syy tosin  on luultavasti alakerran yhteisuihku ja jäätävän kylmä suihkutila enemmän kuin masennus. Ennemmin pesen itseni vessan lavuaarissa kuin tallustan kaksi kerrosta alas huomatakseni että joku ehti ensin TAI jääytäkseni pystyyn haalean veden alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä revin kroppani rikki kuntosalilla kun ex mies osti minulle sinne jäsenyyden. Väkisin kävin 3-4 kertaa viikossa kunnes lopulta olin niin kipeä,etten päässyt sängystä ylös ja paino oli tippunut kuudestakymmenestäkuudesta viiteenkymmeneen kiloon. Elin masennuslääkettä,kahvilla ja proteiinipatukoilla. Lopulta jouduin osastolle koska olin henkisesti JA fyysisesti tohjona.  Lääkäri sanoi,etten saa väkisin  harrastaa mitään.

Nykyisin käyn silloin tällöin öisin kävelyllä lähimetsässä.  Se on liikuntaa josta nautin. 

 

Kun masentuneelle suositellaan liikuntaa niin eihän sillä tarkoitetakaan sitä, että masentunut menee HIIT-treeneihin tai valmistautuu maratoniin vaan sitä, että jollain tavalla liikuttaa sitä kroppaansa. Tämä voi olla vaikka rauhallista kävelyä, venyttelyä, uintia

Moni masentunut toimii näin, silti on masentunut.

 

Masennus on monimutkainen tila, johon liittyy usein erilaisia tekijöitä, kuten biologisia, psykologisia ja sosiaalisia elementtejä. Vaikka liikunta yksinään ei välttämättä riitä masennuksen hoitoon. sen säännöllinen harjoittaminen voi silti tuoda merkittävää helpotusta oireisiin ja se toimii parhaiten yhdessä muiden keinojen ohella. Vielä masentuneemmaksi ihminen voi tulla, jos liikkumattomuuden vuoksi ilmenee erilaisia kipuja tai huomattavaa ylipainoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä revin kroppani rikki kuntosalilla kun ex mies osti minulle sinne jäsenyyden. Väkisin kävin 3-4 kertaa viikossa kunnes lopulta olin niin kipeä,etten päässyt sängystä ylös ja paino oli tippunut kuudestakymmenestäkuudesta viiteenkymmeneen kiloon. Elin masennuslääkettä,kahvilla ja proteiinipatukoilla. Lopulta jouduin osastolle koska olin henkisesti JA fyysisesti tohjona.  Lääkäri sanoi,etten saa väkisin  harrastaa mitään.

Nykyisin käyn silloin tällöin öisin kävelyllä lähimetsässä.  Se on liikuntaa josta nautin. 

 

Kun masentuneelle suositellaan liikuntaa niin eihän sillä tarkoitetakaan sitä, että masentunut menee HIIT-treeneihin tai valmistautuu maratoniin vaan sitä, että jollain tavalla liikuttaa sitä kroppaansa. Tämä voi olla vaikka rauhallista kävelyä, venyttelyä, uintia masentuneen jaksamisen ja oman mieltymysten muka

Luulavasti kirjoittaja meni miehensä painostamana,ehkä häpesi kieltäytyä kun sai kalliin salikortin lahjana. Tuohon päälle sitten se että koettaa kirjaimellisesti hampaat irvessä löytää sen paljon puhutun hyvän fiiliksen liikunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Ota ittees niskast kiinni, jaksathan sä tulla palstallekki trollailee ja käymään vessassa ym. 

Minä kyllä asioin vessa-asiat vessassa enkä palstalla.

t. Eri

Vierailija kirjoitti:

En nyt haluaisi kuulostaa ilkeältä, mutta jos pystyy menemään vessaan tarvittaessa pystyy menemään myös suihkuun. Se ei vaadi paljon sen enempää ponnistelua. Kyse on siitä ettei haluta mennä tai ei viitsitä mennä, mutta fyysisestä pystymisestä siinä ei ole kyse. 

Kuulostat ilkeältä halusit tai et. 

Masentuneella ei ole voimavaroja eikä mitään syytä tehdä mitään. Kun tässä tilassa oleva ihminen niskaperseotteella ikävien kommenttien saattelemana heitetään sinne suihkuun, on seurauksena todennäköisemmin yksi itsemurhan tehnyt lisää eikä suinkaan puhtaampi ja paremmin voiva yksilö. Oikeasti olisi varmasti paljon vähemmän masentuneita tässäkin maassa, kun ihmiset jotka eivät asiasta mitään tiedä osaisivat pitää suunsa edes joskus kiinni.

Vierailija kirjoitti:

En nyt haluaisi kuulostaa ilkeältä, mutta jos pystyy menemään vessaan tarvittaessa pystyy menemään myös suihkuun. Se ei vaadi paljon sen enempää ponnistelua. Kyse on siitä ettei haluta mennä tai ei viitsitä mennä, mutta fyysisestä pystymisestä siinä ei ole kyse. 

Menen vessaan koska en halua nukkua lakanoissa joihin olen pissannut ja sontinut. Hiki  taas ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käynti on kyllä rasittavaa.

Itse taas ihmettelen suuresti miksi jotkut pitävät suihkussa käyntiä rasittavana? Itse olen masentunut ja omasta mielestäni on päivän paras hetki kun pääsee lämpöiseen suihkuun ja tulee puhdas ja raikas olo. Vaatteiden riisuminen kestää kymmenen sekunttia ja hana vaan päälle, ei omasta mielestäni kyllä vaadi mitän erityistä ponnistelua. Hiusten pesu itseäkin välillä ärsyttää kun on pitkät ja paksut hiukset, mutta ei niitä nyt joka kerta tarvitse pestä, suihkumyssy päähän vaan.

Sinä et tiedä masennuksesta yhtään mitään, kurjaa, että edes leikit vakavalla aiheella.

Minä pääsin masennuksesta tuntikausien kävelemisellä.

Ja lisäksi. Päätteeksi heräsin todellisuuteen jossa olin superhyvässä kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt haluaisi kuulostaa ilkeältä, mutta jos pystyy menemään vessaan tarvittaessa pystyy menemään myös suihkuun. Se ei vaadi paljon sen enempää ponnistelua. Kyse on siitä ettei haluta mennä tai ei viitsitä mennä, mutta fyysisestä pystymisestä siinä ei ole kyse. 

Menen vessaan koska en halua nukkua lakanoissa joihin olen pissannut ja sontinut. Hiki  taas ei haittaa.

Niin eli kyse ei ole fyysisestä jaksamista vaan siitä ettei haluta mennä suihkuun. 

On mielenkiintoista havaita, kuinka moni ilmaisee pettymyksensä kokeiltuaan erilaisia masennuksen hoitokeinoja ilman näkyviä tuloksia. Usein ongelma liittyy siihen, että hoitoa ja elämäntapamuutosta ei kokeilla tarpeeksi säännöllisesti ja kauaa tai luotetaan yksinomaan yhteen hoitomuotoon, kun samanaikaisesti muut elintavat ovat edelleen retuperällä. Jos on elänyt vuosia tai jopa vuosikymmeniä tilassa, joka edistää masennuksen syntymistä, niin uusien ajatusmallien omaksuminen ja paraneminen voivat vaatia aikaa. Pitkään jatkunut tila saattaa tarvita vastapainokseen pitkäaikaista ja kärsivällistä hoitoa, jotta yksilö voi oppia uusia tapoja käsitellä ajatuksiaan ja tunteitaan.

Toinen huomionarvoinen seikka on, että vaikka jokin hoitomuoto ei soveltuisikaan itselle se voi silti olla erittäin tehokas jollekin toiselle. Siksi kannattaisi välttää ehdotonta tyrmäämistä hoitokeinoista eivät kenties itselle toimi, mutta kenties voivat auttaa monia muita.