Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Arvojen mukainen elämä. Se on se juttu. 

Jos rakastat leipomista, niin leivo vaikka olet masentunut. 

Jos rakastat luontoa, niin vietä aikaa luonnossa vaikka olet masentunut. 

Jos rakastat sosiaalista elämää, niin ole sosiaalinen vaikka olet masentunut. 

Jos on vaikeaa saada mitään aikaiseksi, niin silloin kannattaa unohtaa ylimääräiset asiat ja keskittyä niihin mitkä vievät sinua lähemmäs omien arvojesi mukaista elämää. 

Aika moni unohtaa tässä ketjussa, että masentunut on sairas. Kuvittelin itsekin, että se on vain tahdonvoimasta kiinni, kunnes lääkäri pakotti tajuamaan, että olen S A I R A S, ja se sairaus sanelee voimani, ei tahtoni. Helpotti kummasti, kun sai sen syyllisyyden ja turhat vaatimukset harteilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kyse siitä, onko edes mitään motivaatiota elää. Puuttuu lähiomaiset, työ(kyky), ystävien tuki, apu, tuki, turvaverkot, tarkoitus elämälle. On menetyksiä, traumat ja masennus, uupumus koko elämän kestäneestä skarppaamisesta, asunto ja melko hyvä fyysinen terveys.

On ihan sama, tuoksuuko täällä pulla tai ei. Jos niitä tekisin, saattaisi jäädä kaikki syömättä tai söisin niitä kuusi päivässä.

Miksi koko sinun oletuksesi on, että sinun pitäisi olla keskiössä, saada tukea, apua, turvaverkkoa ja sisältöä itsellesi jostain ulkopuolelta ja muiden toimesta? Kaikki kokevat menetyksiä, traumaattisia tapahtumia, jokainen joutuu skarppaamaan ja tekemään asioita, jotka eivät ole niin mukavia, jotta joskus olisi jotain mukavaa, esim. siivoamaan jos tulee vieraita kylään.

Vaikka sinulla ei olisi ketään sukulaisia tai tuttuja, niin mikä estää et

Ihminen on sosiaalinen olento ja tuki ja turvaverkot ovat kyllä asioita joita lähes jokaikinen jossain elämänsä vaiheessa tarvitsisi. Ei se ole mitään omahyväistä itsensä keskiöön asettamista. Joskus oikeasti on itse saamapuolella, ei silloin saa mitään mielihyvää vapaaehtoistyöstä, päinvastoin, tulee tunne että joutuu aina antamaan muille eikä itse saa silloin kun tarvitsisi. Ihmisten kyky kestää vastoinkäymisiä vaihtelee, kenenkään ei kannata käyttää itseään tai tuttuaan mittapuuna. Kaikki eivät pysty ottamaan kontakstia kursseilla tms eikä yksinäisyyteen/masennukseen auta se että sanoo hei tai juttelee jonkun tuntemattoman kanssa niitä näitä silloin kun täytyisi saada tuntea olla jollekulle tärkeä juuri omana persoonanaan. Läheinen ystävä tai sukulainen on aivan eri asia kuin harrastuksessa nähtävät tyypit joita ei ehkä kiiinnosta lainkaan tutustua kehenkään tai edes puhua muille. Se voi jopa lisätä arvottomuuden ja yksinäisyyden tunnetta.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kyse siitä, onko edes mitään motivaatiota elää. Puuttuu lähiomaiset, työ(kyky), ystävien tuki, apu, tuki, turvaverkot, tarkoitus elämälle. On menetyksiä, traumat ja masennus, uupumus koko elämän kestäneestä skarppaamisesta, asunto ja melko hyvä fyysinen terveys.

On ihan sama, tuoksuuko täällä pulla tai ei. Jos niitä tekisin, saattaisi jäädä kaikki syömättä tai söisin niitä kuusi päivässä.

Itse saan ainakin pienistä arjen asioista onnistumisen kokemuksia, jotka tuottavat iloa. Eli lisäävät hyvinvointiani silloinkin, kun muut asiat voivat masentaa.  Kukapa tietää vaikka itsekin olisin itsekin sairastunut masennukseen, jos nämä otettaisiin minulta pois.

No, itsellä tuli vuosia putkeen menetyksiä ja lopulta arki supistui sellaiseksi, että arjen pienet ilot on tyyliin

ihmiset ovat tässäkin suhteessa erilaisia. Itse surun keskellä saatan minimoida sosiaaliset kontaktit pitkäksikin aikaa, koska en jaksa teeskennellä. Tekeminen on minulle terapeuttisempaa kuin puhuminen. Ongelmat käsittelen omassa päässäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haistapa nyt vaan v***u. Enköhän luota enemmän ammattilaisten näkemykseen kuin sinun. Heidän mukaansa minulle on tapahtunut enemmän kuin kaikille ja sellaisia asioita, jotka sairastuttaisivat "ketä tahansa"

Eli kipinää löytyy sittenkin. Taidat vaan ajatella, että "masennus" ja siinä vellominen tekee sinusta erityisen ja olet riippuvainen siitä, että joku sinunkin tylsään kuplaan tulee kertomaan, että elämässäsi on tapahtunut jotain enemmän kuin muille ja siinä sitten mehustelet sitä samaa kuviteltua kokemustasi, kun joku vei sinulta avaimet elämän onneen.Jatka vaan samalla mallilla ja haistata vitut muilla, jotka sinulle sanovat rehellisesti miten asiat ovat. Tämä haistatteluviestisi suoraan vahvisti minkä itse olen päätellyt jo ajat sitten kaltaisistasi. Toivottavasti nykyinen hallitus vihdoin ja viimein puuttuu teihin tekotyöttömiin.

Enköhän mieluiten palaa töihin heti, kun se vaan on mahdollista. Olen sairaanakin tehnyt töitä pitkään. Se on menetys eikä toive, kun työkyky lähti. Itse käyttäydyt todella törkeästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haistapa nyt vaan v***u. Enköhän luota enemmän ammattilaisten näkemykseen kuin sinun. Heidän mukaansa minulle on tapahtunut enemmän kuin kaikille ja sellaisia asioita, jotka sairastuttaisivat "ketä tahansa"

Eli kipinää löytyy sittenkin. Taidat vaan ajatella, että "masennus" ja siinä vellominen tekee sinusta erityisen ja olet riippuvainen siitä, että joku sinunkin tylsään kuplaan tulee kertomaan, että elämässäsi on tapahtunut jotain enemmän kuin muille ja siinä sitten mehustelet sitä samaa kuviteltua kokemustasi, kun joku vei sinulta avaimet elämän onneen.Jatka vaan samalla mallilla ja haistata vitut muilla, jotka sinulle sanovat rehellisesti miten asiat ovat. Tämä haistatteluviestisi suoraan vahvisti minkä itse olen päätellyt jo ajat sitten kaltaisistasi. Toivottavasti nykyinen hallitus vihdoin ja viimein puuttuu teihin tekotyöttömiin.

Sinä et tiedä tuon ihmisen todellisuutta. Joillekin todellakin tapahtuu enemmän ja rajumpia asioita kuin toisille. Ja kaikelle on aikansa, ei masentunutta, uupunutta, hajonnutta ihmistä paranna se että heti tai liian varhaisessa vaiheessa "piristyy" tai yrittää piristyä, voi olla ihan tarpeen vajota ja velloa syövereihin ja sitä kautta saada käsiteltyä asioitansa ja tunteitansa. Jos sen tavallaan kieltää niin silloinhan ne helposti jäävät myrkyttämään ja jatkuvat ja jatkuvat. 

me ihmiset olemme erilaisia, koemme asiat eri tavoin ja toivumme niistä kuka mitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käynti on kyllä rasittavaa.

Minusta taas ihanaa. Tänäänkin kävelin uimahallille, uin tunnin, saunoin, peseydyin ja kävelin kotiin. Kotona pesin pyykkiä, kuivatin hiukset, laitoin ruokaa ja neuloin vähän. Nyt katson hömppää ja palstailen. Juuri pesin ja lankasin hampaat ja tein ihonhoitorutiinini. Kohta purskutan suuvettä ja sitten menen nukkumaan. Toivottavasti uni tulee. Jos ei, makaan piikkimaton päällä.

sain muutes tällä viikolla masennusdiagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni unohtaa tässä ketjussa, että masentunut on sairas. Kuvittelin itsekin, että se on vain tahdonvoimasta kiinni, kunnes lääkäri pakotti tajuamaan, että olen S A I R A S, ja se sairaus sanelee voimani, ei tahtoni. Helpotti kummasti, kun sai sen syyllisyyden ja turhat vaatimukset harteilta.

Aika moni tuntuu unohtavan myös sen että sairaudesta voi parantua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kyse siitä, onko edes mitään motivaatiota elää. Puuttuu lähiomaiset, työ(kyky), ystävien tuki, apu, tuki, turvaverkot, tarkoitus elämälle. On menetyksiä, traumat ja masennus, uupumus koko elämän kestäneestä skarppaamisesta, asunto ja melko hyvä fyysinen terveys.

On ihan sama, tuoksuuko täällä pulla tai ei. Jos niitä tekisin, saattaisi jäädä kaikki syömättä tai söisin niitä kuusi päivässä.

Miksi koko sinun oletuksesi on, että sinun pitäisi olla keskiössä, saada tukea, apua, turvaverkkoa ja sisältöä itsellesi jostain ulkopuolelta ja muiden toimesta? Kaikki kokevat menetyksiä, traumaattisia tapahtumia, jokainen joutuu skarppaamaan ja tekemään asioita, jotka eivät ole niin mukavia, jotta joskus olisi jotain mukavaa, esim. siivoamaan jos tulee vieraita kylään.

Vaikka sinulla ei olisi ke

Samaa mieltä. Mutta niitä merkityksellisiä ihmissuhteita voi myös etsimällä etsiä. Voi yrittää etsiä parisuhdetta vaikka nettideittisaitilta, tai kavereita kavereiden haku sivulta, tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni unohtaa tässä ketjussa, että masentunut on sairas. Kuvittelin itsekin, että se on vain tahdonvoimasta kiinni, kunnes lääkäri pakotti tajuamaan, että olen S A I R A S, ja se sairaus sanelee voimani, ei tahtoni. Helpotti kummasti, kun sai sen syyllisyyden ja turhat vaatimukset harteilta.

Aika moni tuntuu unohtavan myös sen että sairaudesta voi parantua. 

Joistain sairauksista. Kaikilla ei myöskään ole yhtälaisia resursseja ja voimavaroja selviytyä vaikeuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni unohtaa tässä ketjussa, että masentunut on sairas. Kuvittelin itsekin, että se on vain tahdonvoimasta kiinni, kunnes lääkäri pakotti tajuamaan, että olen S A I R A S, ja se sairaus sanelee voimani, ei tahtoni. Helpotti kummasti, kun sai sen syyllisyyden ja turhat vaatimukset harteilta.

Aika moni tuntuu unohtavan myös sen että sairaudesta voi parantua. 

Joistain sairauksista. Kaikilla ei myöskään ole yhtälaisia resursseja ja voimavaroja selviytyä vaikeuksista.

Masennuksesta voi parantua ja moni on parantunut. Jos sanoo itselleen että ei voi parantua siitä, niin silloin seisoo itse parantumisen tiellä. 

Vierailija kirjoitti:

Enköhän mieluiten palaa töihin heti, kun se vaan on mahdollista. Olen sairaanakin tehnyt töitä pitkään. Se on menetys eikä toive, kun työkyky lähti. Itse käyttäydyt todella törkeästi.

Jätä tuo omaan arvoonsa. Hänen tavoitteensa on selvästi vain pyrkiä loukkaamaan muita. Halveksuttava tyyppi lyömässä lyötyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käynti on kyllä rasittavaa.

Itse taas ihmettelen suuresti miksi jotkut pitävät suihkussa käyntiä rasittavana? Itse olen masentunut ja omasta mielestäni on päivän paras hetki kun pääsee lämpöiseen suihkuun ja tulee puhdas ja raikas olo. Vaatteiden riisuminen kestää kymmenen sekunttia ja hana vaan päälle, ei omasta mielestäni kyllä vaadi mitän erityistä ponnistelua. Hiusten pesu itseäkin välillä ärsyttää kun on pitkät ja paksut hiukset, mutta ei niitä nyt joka kerta tarvitse pestä, suihkumyssy päähän vaan.

 

"Suihkumyssy päähän vaan ...", sillä se masennus lähtee. Uskomatonta vähättelyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni unohtaa tässä ketjussa, että masentunut on sairas. Kuvittelin itsekin, että se on vain tahdonvoimasta kiinni, kunnes lääkäri pakotti tajuamaan, että olen S A I R A S, ja se sairaus sanelee voimani, ei tahtoni. Helpotti kummasti, kun sai sen syyllisyyden ja turhat vaatimukset harteilta.

Aika moni tuntuu unohtavan myös sen että sairaudesta voi parantua. 

Joistain sairauksista. Kaikilla ei myöskään ole yhtälaisia resursseja ja voimavaroja selviytyä vaikeuksista.

Masennuksesta voi parantua ja moni on parantunut. Jos sanoo itselleen että ei voi parantua siitä, niin silloin seisoo itse parantumisen tiellä. 

Ja moni ei ole parantunut eikä jaksa enää yrittääkään. Kuten sanoin, erilaiset voimavarat ja resurssit.

Vierailija kirjoitti:

Itselle työuupuneena lenkkeily antoi paremmat yöunet ja aloin pikkuhiljaa toipua. Toki minulla oli myös lääkitys, koska uupumukseni oli niin paha, että en enää välittänyt elänkö vai kuolenko.

Moni muukin mitättömältä tuntuva muutos, auttoi minua selviytymään. Panostin hyvään yöuneen. Vähensin kofeiinin ja kaiken mikä piristi minimiin ja aloin nukkua. Ensin unilääkkeillä ja parin viikon kuluttua pärjäsin jo ilman unilääkkeitä. Muu lääkitys on jatkunut jo puoli vuotta.

Mikä lääke auttoi työuupumuksesta toipumiseen? Itse en saanut edes yhtä päivää sairauslomaa, en kyllä lääkitystäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käynti on kyllä rasittavaa.

Itse taas ihmettelen suuresti miksi jotkut pitävät suihkussa käyntiä rasittavana? Itse olen masentunut ja omasta mielestäni on päivän paras hetki kun pääsee lämpöiseen suihkuun ja tulee puhdas ja raikas olo. Vaatteiden riisuminen kestää kymmenen sekunttia ja hana vaan päälle, ei omasta mielestäni kyllä vaadi mitän erityistä ponnistelua. Hiusten pesu itseäkin välillä ärsyttää kun on pitkät ja paksut hiukset, mutta ei niitä nyt joka kerta tarvitse pestä, suihkumyssy päähän vaan.

 

"Suihkumyssy päähän vaan ...", sillä se masennus lähtee. Uskomatonta vähättelyä. 

Lue uudestaan lainaamasi viesti ja mieti uudestaan että vähättelikö tuo henkilö, vai onko vika sinun asenteessasi. Henkilöhän puhui siitä mikä hänellä itsellään saa hyvän olon aikaan. Ei väittänyt että suihkumyssy parantaa masennuksen.

Samaa mieltä. Mutta niitä merkityksellisiä ihmissuhteita voi myös etsimällä etsiä. Voi yrittää etsiä parisuhdetta vaikka nettideittisaitilta, tai kavereita kavereiden haku sivulta, tms. 

Kun ihminen on masentunut tai traumatisoitunut, hän on kävelevä maalitaulu kaikenmaailman hyväksikäyttäjille ja väkivaltaisille ihmisille. Harva tasapainossa oleva terve ihminen alkaa muodostaa tasaväkistä ihmissuhdetta akuutisti mielenterveysongelmaisen kanssa. Siinä joutuu antamaan jo ennen kuin olisi viisasta normaalissa ihmissuhteessa eikä sairas ole edes oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Koska se liikunta auttaa parhaiten masennukseen. Sinne on vaan mentävä vähän kerrallaan. Kävele vaikka sata metriä, mutta kävele. Lääkkeet lihottavat ja nekään eivät paranna ilman sitä omaa aktiivisuutta ja oivallusta.

Siitä liikunnasta ei kovin masentunut kerta kaikkiaan saa mitään. Ihan yhtä masentuneena on ja pysyy vaikka liikkuisi joka päivä väkipakolla. Huomaa, ettei sullakaan ole omaa kokemusta masennuksesta ja siitä millaista kamppailua se on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käynti on kyllä rasittavaa.

Itse taas ihmettelen suuresti miksi jotkut pitävät suihkussa käyntiä rasittavana? Itse olen masentunut ja omasta mielestäni on päivän paras hetki kun pääsee lämpöiseen suihkuun ja tulee puhdas ja raikas olo. Vaatteiden riisuminen kestää kymmenen sekunttia ja hana vaan päälle, ei omasta mielestäni kyllä vaadi mitän erityistä ponnistelua. Hiusten pesu itseäkin välillä ärsyttää kun on pitkät ja paksut hiukset, mutta ei niitä nyt joka kerta tarvitse pestä, suihkumyssy päähän vaan.

 

"Suihkumyssy päähän vaan ...", sillä se masennus lähtee. Uskomatonta vähättelyä. 

Olen tuo, jolle vastasit. Ja kyllä minulla on diagnosoitu vaikea masennus. Missään vaiheessa en sanonut, että suihku parantaa masennuksen vain sanoin, että minulle suihku on päivän paras hetki ja se auttaa jaksamaan masennuksen keskellä kun on puhdas ja raikas olo. Paljon masentuneemmaksi minä tunnen itseni jos olen likainen ja hikinen.

Vierailija kirjoitti:

Arvojen mukainen elämä. Se on se juttu. 

Jos rakastat leipomista, niin leivo vaikka olet masentunut. 

Jos rakastat luontoa, niin vietä aikaa luonnossa vaikka olet masentunut. 

Jos rakastat sosiaalista elämää, niin ole sosiaalinen vaikka olet masentunut. 

Jos on vaikeaa saada mitään aikaiseksi, niin silloin kannattaa unohtaa ylimääräiset asiat ja keskittyä niihin mitkä vievät sinua lähemmäs omien arvojesi mukaista elämää. 

Olen sitä mieltä, että kaikkien masentuneiden kannattaisi viettää aikaa luonnossa. Etenkin kesällä mennä vaikka vaan ihan ruohikolle tai laiturinnokalle lepäämään ja olla vain läsnä siinä hetkessä. Eläinten seuraan kannattaa myös hakeutua jos vain suinkin mahdollista, on ihan tutkittu juttu miten eläimen silittely vähentää stressiä ja ahdistusta.