Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Ap- le. Jos sinulla on mahdollisuus nukkua, nuku niin paljon kun suinkaan mahdollinen. En tiedä oletko työelämässä, mutta jis et ole, nuku vaikka puoli vuotta. Kerää voimia ja älä tee yhtikääs mitään äläkä tunne siitä syyllisyyttää. Kerää vaan voimia. Huolehdi vaan monipuolisesta ravinnesaannista. Pakastemustaheruukkaat, mansikkaat, granaattiomena muulle ruualle lisukkeeksi. Vitamiinit auttavat jaksamaan. Jos tykkäät hiljaisuudesta, nauti siirä. Jos musiikkista, nauti siitä. Me etsimme rakkautta maailmasta toisilta. Ja jos emme sitä saag petymme. Vaan rakkaus on meissä itsessä jokaisessa. Se täytyy löytää vaan. Rakkaus antaa voimia, rakkaus kantaa ja rakkaus antaa elämälle tarkoituksen. Aloitta pienestä. Rakastaa voi huonekasviakin, jos olet yksin. Rakastaa voi aamua, aurinkoa, puita, lumimyrskyä, naapuria, naapurin koiraa. Toisia. Tärkeää, rttä löydät rakjauden oma sydämessä. Katso tai lue vitseja, komedioita. Huolehti itsestä. Rakastaa itseäsi. Helli, hoivaa, kuuntele kehoa, mieltymyksiä, löydä kosketus ja kintakti itsensä kanssa. Varmasti olet monissa asioissa hyvää. Korostaa hyviä puolia. Opi rakastamaan itsesi, elämä. Se onkin elämän tarkoitus. Nauti kaikesta, mitä teet. Jos alussa ei jaksaa muuta, nauti nukkumisesta. Voimia, hyvä ihminen sinulle. Älä unohda joskus hymyillä itsellesi peilista, kun voimat ovat palauttunut. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Mutta niitä merkityksellisiä ihmissuhteita voi myös etsimällä etsiä. Voi yrittää etsiä parisuhdetta vaikka nettideittisaitilta, tai kavereita kavereiden haku sivulta, tms. 

 

Kun ihminen on masentunut tai traumatisoitunut, hän on kävelevä maalitaulu kaikenmaailman hyväksikäyttäjille ja väkivaltaisille ihmisille. Harva tasapainossa oleva terve ihminen alkaa muodostaa tasaväkistä ihmissuhdetta akuutisti mielenterveysongelmaisen kanssa. Siinä joutuu antamaan jo ennen kuin olisi viisasta normaalissa ihmissuhteessa eikä sairas ole edes oma itsensä.

 

Tekosyitä tekosyiden perään. Mut ku mutku, ei voi ku.. Masentunut voi sitten vaikka ystävystyä toisen masentuneen kanssa ja yhdessä tarpoa ylös sieltä masentuneesta mielialasta. Mutta se ei onnistu silloin jos ainoat keskustelut on "mulla on vielä vaikeampaa, mulla ei oo tota mahista, sä et tiiä mistään mitään" 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käynti on kyllä rasittavaa.

Itse taas ihmettelen suuresti miksi jotkut pitävät suihkussa käyntiä rasittavana? Itse olen masentunut ja omasta mielestäni on päivän paras hetki kun pääsee lämpöiseen suihkuun ja tulee puhdas ja raikas olo. Vaatteiden riisuminen kestää kymmenen sekunttia ja hana vaan päälle, ei omasta mielestäni kyllä vaadi mitän erityistä ponnistelua. Hiusten pesu itseäkin välillä ärsyttää kun on pitkät ja paksut hiukset, mutta ei niitä nyt joka kerta tarvitse pestä, suihkumyssy päähän vaan.

 

"Suihkumyssy päähän vaan ...", sillä se masennus lähtee. Uskomatonta vähättelyä. 

Olen tuo, jolle vastasit. Ja kyllä minulla on diagnosoitu vaikea masennus. Missään vaiheessa en sa

Joskus masennus vaan vie niin lamaan että suihkuun raahautuminen jo ottaa voimille. On toki hyvä jos saat itse iloa ja jaksamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se liikunta auttaa parhaiten masennukseen. Sinne on vaan mentävä vähän kerrallaan. Kävele vaikka sata metriä, mutta kävele. Lääkkeet lihottavat ja nekään eivät paranna ilman sitä omaa aktiivisuutta ja oivallusta.

Siitä liikunnasta ei kovin masentunut kerta kaikkiaan saa mitään. Ihan yhtä masentuneena on ja pysyy vaikka liikkuisi joka päivä väkipakolla. Huomaa, ettei sullakaan ole omaa kokemusta masennuksesta ja siitä millaista kamppailua se on. 

 

Saako masentunut sängyn pohjalla makaamisesta jotain irti? Tuskin. Kumpi silti edistää enemmän hyvinvointia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni unohtaa tässä ketjussa, että masentunut on sairas. Kuvittelin itsekin, että se on vain tahdonvoimasta kiinni, kunnes lääkäri pakotti tajuamaan, että olen S A I R A S, ja se sairaus sanelee voimani, ei tahtoni. Helpotti kummasti, kun sai sen syyllisyyden ja turhat vaatimukset harteilta.

Aika moni tuntuu unohtavan myös sen että sairaudesta voi parantua. 

Voi parantua kun jaksaa pinnistellä, vaikka on sietokykynsä äärirajoilla. Itseltäni meni vaikean masennuksen, ahdistuksen ja dissosiaatiohäiriön kanssa vajaat 20 vuotta. En tosin ole vieläkään täysin terve, enkä sellaiseksi koskaan enää tulekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvojen mukainen elämä. Se on se juttu. 

Jos rakastat leipomista, niin leivo vaikka olet masentunut. 

Jos rakastat luontoa, niin vietä aikaa luonnossa vaikka olet masentunut. 

Jos rakastat sosiaalista elämää, niin ole sosiaalinen vaikka olet masentunut. 

Jos on vaikeaa saada mitään aikaiseksi, niin silloin kannattaa unohtaa ylimääräiset asiat ja keskittyä niihin mitkä vievät sinua lähemmäs omien arvojesi mukaista elämää. 

Olen sitä mieltä, että kaikkien masentuneiden kannattaisi viettää aikaa luonnossa. Etenkin kesällä mennä vaikka vaan ihan ruohikolle tai laiturinnokalle lepäämään ja olla vain läsnä siinä hetkessä. Eläinten seuraan kannattaa myös hakeutua jos vain suinkin mahdollista, on ihan tutkittu juttu miten eläimen silittely vähentää stressiä ja ahdistusta.

Eläimiä on ollut elämässä aina ja luonnossa liikkunut pienestä pitäen. Masennukseen noilla ei ole ollut mitään vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se liikunta auttaa parhaiten masennukseen. Sinne on vaan mentävä vähän kerrallaan. Kävele vaikka sata metriä, mutta kävele. Lääkkeet lihottavat ja nekään eivät paranna ilman sitä omaa aktiivisuutta ja oivallusta.

Siitä liikunnasta ei kovin masentunut kerta kaikkiaan saa mitään. Ihan yhtä masentuneena on ja pysyy vaikka liikkuisi joka päivä väkipakolla. Huomaa, ettei sullakaan ole omaa kokemusta masennuksesta ja siitä millaista kamppailua se on. 

 

Saako masentunut sängyn pohjalla makaamisesta jotain irti? Tuskin. Kumpi silti edistää enemmän hyvinvointia? 

Ei siinä vaiheessa enää haetakaan mitään "irti" siitä mitä tekee, vaan siellä maataan, koska ei välitetä enää mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Mutta niitä merkityksellisiä ihmissuhteita voi myös etsimällä etsiä. Voi yrittää etsiä parisuhdetta vaikka nettideittisaitilta, tai kavereita kavereiden haku sivulta, tms. 

 

Kun ihminen on masentunut tai traumatisoitunut, hän on kävelevä maalitaulu kaikenmaailman hyväksikäyttäjille ja väkivaltaisille ihmisille. Harva tasapainossa oleva terve ihminen alkaa muodostaa tasaväkistä ihmissuhdetta akuutisti mielenterveysongelmaisen kanssa. Siinä joutuu antamaan jo ennen kuin olisi viisasta normaalissa ihmissuhteessa eikä sairas ole edes oma itsensä.

 

Tekosyitä tekosyiden perään. Mut ku mutku, ei voi ku.. Masentunut voi sitten vaikka ystävystyä toisen masentuneen kanssa ja yhdessä tarpoa ylös sieltä masentuneesta mielialasta. Mutta s

Ei, ihan vain syitä. Koita kestää ja hyväksyä, ettei maailma ole aina sellainen kuin haluaisit sen olevan.

Ja että kaksi masentunutta, jotka eivät edes pääse sängystä ylös eivätkä peseydy, vetäisivät toisensa masennuksesta ulos :D nyt viimeistään paljastui, että olet pelkkä trolli, tai täysin kykenemätön ymmärtämään ja hyväksymään elämän realiteetteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se liikunta auttaa parhaiten masennukseen. Sinne on vaan mentävä vähän kerrallaan. Kävele vaikka sata metriä, mutta kävele. Lääkkeet lihottavat ja nekään eivät paranna ilman sitä omaa aktiivisuutta ja oivallusta.

Siitä liikunnasta ei kovin masentunut kerta kaikkiaan saa mitään. Ihan yhtä masentuneena on ja pysyy vaikka liikkuisi joka päivä väkipakolla. Huomaa, ettei sullakaan ole omaa kokemusta masennuksesta ja siitä millaista kamppailua se on. 

 

Saako masentunut sängyn pohjalla makaamisesta jotain irti? Tuskin. Kumpi silti edistää enemmän hyvinvointia? 

Ei siinä vaiheessa enää haetakaan mitään "irti" siitä mitä tekee, vaan siellä maataan, koska ei välitetä enää mistään.

Usein sieltä sängyn pohjalta jaksetaan kuitenkin sanoa että haluaisi olla terve, mutta ei vaan pysty tai ei vaan saa otettua itseään niskasta kiinni. Jos on halu olla terve, niin silloin kyllä vielä välittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Mutta niitä merkityksellisiä ihmissuhteita voi myös etsimällä etsiä. Voi yrittää etsiä parisuhdetta vaikka nettideittisaitilta, tai kavereita kavereiden haku sivulta, tms. 

 

Kun ihminen on masentunut tai traumatisoitunut, hän on kävelevä maalitaulu kaikenmaailman hyväksikäyttäjille ja väkivaltaisille ihmisille. Harva tasapainossa oleva terve ihminen alkaa muodostaa tasaväkistä ihmissuhdetta akuutisti mielenterveysongelmaisen kanssa. Siinä joutuu antamaan jo ennen kuin olisi viisasta normaalissa ihmissuhteessa eikä sairas ole edes oma itsensä.

 

Tekosyitä tekosyiden perään. Mut ku mutku, ei voi ku.. Masentunut voi sitten vaikka ystävystyä toisen masentuneen kanssa ja yhdessä tarpoa ylös sieltä masentuneesta mielialasta. Mutta s

Ei minulla ole voimavaroja alkaa tukea toista masentunutta. Senkin yritin ja siinä vaiheessa lähti oma työkyky, kun oma tila paheni siitä. Vertaistukiryhmässä voin mielelläni tavata ja tapaan kaltaisiani.

Olen niin montaa ihmistä elämässäni tukenut ja auttanut, että se on uuvuttanut täysin. Tasapainoisen vastavuoroista suhdetta en ole onnistunut löytämään eikä minua ole tuettu samoin vaikeuksissani kuin mitä olen tukenut muita. Nyt on terveellisintä olla yksin ja syytämättä energiaansa muille, tähän on myös terapeutti kannustanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käynti on kyllä rasittavaa.

Minusta taas ihanaa. Tänäänkin kävelin uimahallille, uin tunnin, saunoin, peseydyin ja kävelin kotiin. Kotona pesin pyykkiä, kuivatin hiukset, laitoin ruokaa ja neuloin vähän. Nyt katson hömppää ja palstailen. Juuri pesin ja lankasin hampaat ja tein ihonhoitorutiinini. Kohta purskutan suuvettä ja sitten menen nukkumaan. Toivottavasti uni tulee. Jos ei, makaan piikkimaton päällä.

sain muutes tällä viikolla masennusdiagnoosin.

Sinä ET ole masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se liikunta auttaa parhaiten masennukseen. Sinne on vaan mentävä vähän kerrallaan. Kävele vaikka sata metriä, mutta kävele. Lääkkeet lihottavat ja nekään eivät paranna ilman sitä omaa aktiivisuutta ja oivallusta.

Siitä liikunnasta ei kovin masentunut kerta kaikkiaan saa mitään. Ihan yhtä masentuneena on ja pysyy vaikka liikkuisi joka päivä väkipakolla. Huomaa, ettei sullakaan ole omaa kokemusta masennuksesta ja siitä millaista kamppailua se on. 

 

Saako masentunut sängyn pohjalla makaamisesta jotain irti? Tuskin. Kumpi silti edistää enemmän hyvinvointia? 

Ei siinä vaiheessa enää haetakaan mitään "irti" siitä mitä tekee, vaan siellä maataan, k

Olet kovinkin monen masentuneen sängyn laidalla käynyt kyselemässä, vieläkö toinen haluaisi olla terve ja piiskaamassa ottamaan itseään niskasta kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Mutta niitä merkityksellisiä ihmissuhteita voi myös etsimällä etsiä. Voi yrittää etsiä parisuhdetta vaikka nettideittisaitilta, tai kavereita kavereiden haku sivulta, tms. 

 

Kun ihminen on masentunut tai traumatisoitunut, hän on kävelevä maalitaulu kaikenmaailman hyväksikäyttäjille ja väkivaltaisille ihmisille. Harva tasapainossa oleva terve ihminen alkaa muodostaa tasaväkistä ihmissuhdetta akuutisti mielenterveysongelmaisen kanssa. Siinä joutuu antamaan jo ennen kuin olisi viisasta normaalissa ihmissuhteessa eikä sairas ole edes oma itsensä.

 

Tekosyitä tekosyiden perään. Mut ku mutku, ei voi ku.. Masentunut voi sitten vaikka ystävystyä toisen masentuneen kanssa ja yhdessä tarpoa ylös sieltä masentuneesta mielialasta. Mutta s

 

 

Mikä tässä niin suututti :D faktahan se on. Vaikka hyvinkiin ihmissuhteisiin on mahdollisuus. 

Mitä jos haet apua itsellesi. Tuollainen muiden päälle hyökkääminen ei ole tervettä.

T eri 

Jos ei lääkkeetkään auta niin sitten se on kai se lopullinen ratkaisu. Suosittelisin kyllä vaan nousemaan ylös sängystä ja tekee. itseä ainakin potuttaa että oon ollut viime vuodet vähän saamaton. se johtuu useista syistä mutta ei siitä ettenkö jotain tekisi. No sitten tämä ei kai ole masennusta vaan yleistä ketutusta ja potutusta ja toisinaan väsy. Lenkit auttaa ainakin  itseäni ja kesällä uin järvessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käynti on kyllä rasittavaa.

Minusta taas ihanaa. Tänäänkin kävelin uimahallille, uin tunnin, saunoin, peseydyin ja kävelin kotiin. Kotona pesin pyykkiä, kuivatin hiukset, laitoin ruokaa ja neuloin vähän. Nyt katson hömppää ja palstailen. Juuri pesin ja lankasin hampaat ja tein ihonhoitorutiinini. Kohta purskutan suuvettä ja sitten menen nukkumaan. Toivottavasti uni tulee. Jos ei, makaan piikkimaton päällä.

sain muutes tällä viikolla masennusdiagnoosin.

 

Sinä ET ole masentunut.

Kyllä fyysisesti toimintakykyinen ihminen voi olla vakavastikin masentunut. Korkean toimintakyvyn masennus. Sitä paitsi kyseinen kirjoittaja kuvaili vain yhden päivän tekemisiä. Emme voi tietää hänen arjestaan sen enempää, joten senkään perusteella ei voi sanoa, etteikö hän ole masentunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käynti on kyllä rasittavaa.

Minusta taas ihanaa. Tänäänkin kävelin uimahallille, uin tunnin, saunoin, peseydyin ja kävelin kotiin. Kotona pesin pyykkiä, kuivatin hiukset, laitoin ruokaa ja neuloin vähän. Nyt katson hömppää ja palstailen. Juuri pesin ja lankasin hampaat ja tein ihonhoitorutiinini. Kohta purskutan suuvettä ja sitten menen nukkumaan. Toivottavasti uni tulee. Jos ei, makaan piikkimaton päällä.

sain muutes tällä viikolla masennusdiagnoosin.

 

Sinä ET ole masentunut.

Keskivaikea masennus kuulemma.

Itselle oli ihan se ja sama kuinka masentunut olin niin kauan kuin vaan pystyin käymään töissä. Ei se tietysti mitenkään tervettä ollut, että oli vain työ eikä muuta elämää, mutta nyt ei sitten ole enää työtäkään, tai siis kykyä tehdä töitä.

Epätyypillisesti masentunut on ihan oikeasti masentunut, mutta on edelleen kyky reagoida positiivisesti positiivisiin asioihin. Enkuksi atypical depression.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ihmiset vaikuta tietävän masennuksesta mitään, mut silti on vaan pakko kommentoida.

Tämä. Tiedetään lievemmästä masennuksesta ehkä, mutta kaiken nielevä masennus selkeästi monelle täysin vieras asia. Surullista lukea. 

Kun elämä lyö polvilleen pahemman kerran, kannattaa miettiä elämä/universumi haluaa tällä minulle opettaa. Mikä oppi on otettava. Ne voi olla elämänne käännekohtia, ette vaan vielä voi ymmärtää sitä. Itselleni kävi niin, että burn out vei moneksi kuukaudeksi sohvan pohjalle, mutta lopulta niin oli tarkoituskin. Minun pitikin kääntyä sisäänpäin, yksin, omaan itseeni ja löytääkseni sitä kautta tietoisemman itseni, joka nykyisellään osaa nauttia elämästä tässä hetkessä. Ei menneissä tai tulevassa kuten mieleni niin usein tahtoi ajatella. Jälkeenpäin ajateltuna kaikki tapahtui tarkoituksella, koska löysin syvien vesien kautta sisäisen rauhan. Levollinen mieli on parasta mitä on.