Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan
19.11.2023 |
Jos itsensä peseminen on jo liikaa niin millä voimavaroilla tämä ihminen vaivaisi pullataikinaa
Kommentit (1272)
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen ongelma on se, ettei sitä mielihyvää löydy edes vaihtelusta.
Mistä sen tietää, ellei kokeile? Kamala tyrmäys pelkälle ajatukselle, että pitäisi edes suihkussa käydä, saati että lähtisi ulkoilemaan tai kokeilisi vaikka leipomista, voihan sitä leipoa jotain terveellistäkin, kuten vaikka ruisleipää tai riisipiirakoita.
Kuulostaa myös siltä, että masentuneet virheellisesti kuvittelee, että kaikkien muiden eläminen on jatkuvasti jotenkin erityistä mielihyvää tuottavaa.
Ei. Masentuneen näkökulmasta hyvinvoivilla ihmisillä on enemmän niitä asioita jotka tukevat hyvinvointia kun elämä ei tunnu hyvältä. Masentuneella näitä asioita on niin vähän että elämästä puuttuu järki, turva.
T eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen ongelma on se, ettei sitä mielihyvää löydy edes vaihtelusta.
Mistä sen tietää, ellei kokeile? Kamala tyrmäys pelkälle ajatukselle, että pitäisi edes suihkussa käydä, saati että lähtisi ulkoilemaan tai kokeilisi vaikka leipomista, voihan sitä leipoa jotain terveellistäkin, kuten vaikka ruisleipää tai riisipiirakoita.
Kuulostaa myös siltä, että masentuneet virheellisesti kuvittelee, että kaikkien muiden eläminen on jatkuvasti jotenkin erityistä mielihyvää tuottavaa.
Kuvittelisin olleeni joskus terve, joten tietäväni jotain siitäkin. Montako kertaa sinä olet ollut masentunut?
Kyllä minä tässä sairastaessani olen tehnyt paljonkin asioita, mutta ei niistä mitenkään yllätyksenä ole mielihyvää muodostunut, ellei ollut jo valmiiksi jotain oletusarvoa mielihyvästä. Ne asiat, jotka normaalisti ovat tuottaneet mielihyvää, ei niihin jaksa keskittyä eivätkä ne tunnu miltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen ongelma on se, ettei sitä mielihyvää löydy edes vaihtelusta.
Mistä sen tietää, ellei kokeile? Kamala tyrmäys pelkälle ajatukselle, että pitäisi edes suihkussa käydä, saati että lähtisi ulkoilemaan tai kokeilisi vaikka leipomista, voihan sitä leipoa jotain terveellistäkin, kuten vaikka ruisleipää tai riisipiirakoita.
Kuulostaa myös siltä, että masentuneet virheellisesti kuvittelee, että kaikkien muiden eläminen on jatkuvasti jotenkin erityistä mielihyvää tuottavaa.
Ei. Masentuneen näkökulmasta hyvinvoivilla ihmisillä on enemmän niitä asioita jotka tukevat hyvinvointia kun elämä ei tunnu hyvältä. Masentuneella näitä asioita on niin vähän että elämästä puuttuu järki, turva.
T eri
Mitä esimerkiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen ongelma on se, ettei sitä mielihyvää löydy edes vaihtelusta.
Mistä sen tietää, ellei kokeile? Kamala tyrmäys pelkälle ajatukselle, että pitäisi edes suihkussa käydä, saati että lähtisi ulkoilemaan tai kokeilisi vaikka leipomista, voihan sitä leipoa jotain terveellistäkin, kuten vaikka ruisleipää tai riisipiirakoita.
Kuulostaa myös siltä, että masentuneet virheellisesti kuvittelee, että kaikkien muiden eläminen on jatkuvasti jotenkin erityistä mielihyvää tuottavaa.
Ei. Masentuneen näkökulmasta hyvinvoivilla ihmisillä on enemmän niitä asioita jotka tukevat hyvinvointia kun elämä ei tunnu hyvältä. Masentuneella näitä asioita on niin vähän että elämästä puuttuu järki, turva.
T eri
Mitä esimerkiksi?
Outo kysymys. Mitkä asiat elämässä ovat saaneet sinut kokemaan että olet hyvä tyyppi, kivannäköinen, kelpaava. Otetaan ne kokemukset ja asiat pois. Miltä tuntuu?
Itsellä on kyse siitä, onko edes mitään motivaatiota elää. Puuttuu lähiomaiset, työ(kyky), ystävien tuki, apu, tuki, turvaverkot, tarkoitus elämälle. On menetyksiä, traumat ja masennus, uupumus koko elämän kestäneestä skarppaamisesta, asunto ja melko hyvä fyysinen terveys.
On ihan sama, tuoksuuko täällä pulla tai ei. Jos niitä tekisin, saattaisi jäädä kaikki syömättä tai söisin niitä kuusi päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo kysymys. Mitkä asiat elämässä ovat saaneet sinut kokemaan että olet hyvä tyyppi, kivannäköinen, kelpaava. Otetaan ne kokemukset ja asiat pois. Miltä tuntuu?
Miksi ihmeessä kenenkään elämä olisi millään tavalla kiinni siitä pitääkö joku hyvänä tyyppinä, kivannäköisenä tai kelpaavana?
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymys. Mitkä asiat elämässä ovat saaneet sinut kokemaan että olet hyvä tyyppi, kivannäköinen, kelpaava. Otetaan ne kokemukset ja asiat pois. Miltä tuntuu?
Miksi ihmeessä kenenkään elämä olisi millään tavalla kiinni siitä pitääkö joku hyvänä tyyppinä, kivannäköisenä tai kelpaavana?
Sinun mielenterveytesi ei siis kärsi, kun elät jatkuvasti yksin omassa kuplassasi, jossa ei ole toista ihmistä eikä pääsyä pois? Olet sairas, joten ei ole voimia kuin sinnitellä. Jos näin niin onnittelut sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymys. Mitkä asiat elämässä ovat saaneet sinut kokemaan että olet hyvä tyyppi, kivannäköinen, kelpaava. Otetaan ne kokemukset ja asiat pois. Miltä tuntuu?
Miksi ihmeessä kenenkään elämä olisi millään tavalla kiinni siitä pitääkö joku hyvänä tyyppinä, kivannäköisenä tai kelpaavana?
Tarkoitan sitä pystyykö kokemaan itse itsensä hyvänä, kivana ja kelpaavana joka on henkisen hyvinvoinnin lähtökohta. Tähän kokemukseen johtavat positiiviset elämänkokemukset. Näiden puute tai vähyys johtaa suuremmalla todennäköisyydellä siihen että omakuva on huono, ruma ja arvoton :o eli masennukseen. Ei masennus tipahda taivaasta.
Menee jo sen luokan tikusta selittämiseen että on parasta sulkea koko palsta.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on kyse siitä, onko edes mitään motivaatiota elää. Puuttuu lähiomaiset, työ(kyky), ystävien tuki, apu, tuki, turvaverkot, tarkoitus elämälle. On menetyksiä, traumat ja masennus, uupumus koko elämän kestäneestä skarppaamisesta, asunto ja melko hyvä fyysinen terveys.
On ihan sama, tuoksuuko täällä pulla tai ei. Jos niitä tekisin, saattaisi jäädä kaikki syömättä tai söisin niitä kuusi päivässä.
Itse saan ainakin pienistä arjen asioista onnistumisen kokemuksia, jotka tuottavat iloa. Eli lisäävät hyvinvointiani silloinkin, kun muut asiat voivat masentaa. Kukapa tietää vaikka itsekin olisin itsekin sairastunut masennukseen, jos nämä otettaisiin minulta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on kyse siitä, onko edes mitään motivaatiota elää. Puuttuu lähiomaiset, työ(kyky), ystävien tuki, apu, tuki, turvaverkot, tarkoitus elämälle. On menetyksiä, traumat ja masennus, uupumus koko elämän kestäneestä skarppaamisesta, asunto ja melko hyvä fyysinen terveys.
On ihan sama, tuoksuuko täällä pulla tai ei. Jos niitä tekisin, saattaisi jäädä kaikki syömättä tai söisin niitä kuusi päivässä.
Miksi koko sinun oletuksesi on, että sinun pitäisi olla keskiössä, saada tukea, apua, turvaverkkoa ja sisältöä itsellesi jostain ulkopuolelta ja muiden toimesta? Kaikki kokevat menetyksiä, traumaattisia tapahtumia, jokainen joutuu skarppaamaan ja tekemään asioita, jotka eivät ole niin mukavia, jotta joskus olisi jotain mukavaa, esim. siivoamaan jos tulee vieraita kylään.
Vaikka sinulla ei olisi ketään sukulaisia tai tuttuja, niin mikä estää etsimästä uusia? Menepä parille kansalaisopiston kurssille, niin juttuseuraa löytyy. Hakeudu johonkin yhteisölliseen toimintaan, vaikka köyhäinapuun tai kodittomien päivätoimintaan vapaaehtoisena, niin varmasti koet merkitystä elämässäsi. Lähde vaikka kuntopolulle ja tapaa laavulla juttuseuraa.
Ei näiden tollojen aivoituksista kannata välittää. Tyhmiä kuin saappaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on kyse siitä, onko edes mitään motivaatiota elää. Puuttuu lähiomaiset, työ(kyky), ystävien tuki, apu, tuki, turvaverkot, tarkoitus elämälle. On menetyksiä, traumat ja masennus, uupumus koko elämän kestäneestä skarppaamisesta, asunto ja melko hyvä fyysinen terveys.
On ihan sama, tuoksuuko täällä pulla tai ei. Jos niitä tekisin, saattaisi jäädä kaikki syömättä tai söisin niitä kuusi päivässä.
Itse saan ainakin pienistä arjen asioista onnistumisen kokemuksia, jotka tuottavat iloa. Eli lisäävät hyvinvointiani silloinkin, kun muut asiat voivat masentaa. Kukapa tietää vaikka itsekin olisin itsekin sairastunut masennukseen, jos nämä otettaisiin minulta pois.
No, itsellä tuli vuosia putkeen menetyksiä ja lopulta arki supistui sellaiseksi, että arjen pienet ilot on tyyliin puhtaat vaatteet ja joskus hyvä ruoka ja lumi tai syksyn lehdet. Ei se riitä, kun on otettu pois ihmissuhteet, työkyky, rahat, toivo tulevaisuudesta plus lisätty hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Ei riitä mitenkään kompensoimaan nuo arjen pienet ilot, vaikka voi ihan kivaa hetken ollakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymys. Mitkä asiat elämässä ovat saaneet sinut kokemaan että olet hyvä tyyppi, kivannäköinen, kelpaava. Otetaan ne kokemukset ja asiat pois. Miltä tuntuu?
Miksi ihmeessä kenenkään elämä olisi millään tavalla kiinni siitä pitääkö joku hyvänä tyyppinä, kivannäköisenä tai kelpaavana?
Sinun mielenterveytesi ei siis kärsi, kun elät jatkuvasti yksin omassa kuplassasi, jossa ei ole toista ihmistä eikä pääsyä pois? Olet sairas, joten ei ole voimia kuin sinnitellä. Jos näin niin onnittelut sinulle.
Jos puhut itsestäsi, niin onhan seurassasi tälläkin hetkellä lukuisia muita ihmisiä täällä palstalla keskustelemassa kanssasi.
Oma kupla on hyvä ilmaus kuvaamaan miten helppoa on keskittyä kaikkeen negatiiviseen ja suurennella ihan olemattomiakin asioita ja ongelmia niin, että ne paisuu valtavaksi itsesäälin ja negatiivisten tunteiden kuplaksi, joka samalla sulkee kaikki positiiviset asiat ulkopuolelle. Samalla se kupla myös estää näkemästä sitä tosiasiaa, ettei valtaosan elämä ole yhtään sen kummempaa, onnellisempaa tai edes ongelmattomampaa kuin omasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen ongelma on se, ettei sitä mielihyvää löydy edes vaihtelusta.
Mistä sen tietää, ellei kokeile? Kamala tyrmäys pelkälle ajatukselle, että pitäisi edes suihkussa käydä, saati että lähtisi ulkoilemaan tai kokeilisi vaikka leipomista, voihan sitä leipoa jotain terveellistäkin, kuten vaikka ruisleipää tai riisipiirakoita.
Kuulostaa myös siltä, että masentuneet virheellisesti kuvittelee, että kaikkien muiden eläminen on jatkuvasti jotenkin erityistä mielihyvää tuottavaa.
Kuvittelisin olleeni joskus terve, joten tietäväni jotain siitäkin. Montako kertaa sinä olet ollut masentunut?
Kyllä minä tässä sairastaessani olen tehnyt paljonkin asioita, mutta ei niistä mitenkään yllätyksenä ole mielihyvää muodostunut, ellei ollut jo valmiiksi jotain oletusarvoa mielihyvästä. Ne asiat, jotka normaalisti ovat tuottaneet mielih
Niitä asioita pitää jatkaa, vaikka se ei siinä hetkessä mielihyvää tuottaisikaan. Jos antaa kaikkien asioiden lipsua (talouden hoito, siivous, hygienia, ravitsemus), olo vain huononee, eikä varmasti parane. Ja jos tekee vain asioita, mitkä ennenkään ei ole tuottaneet mielihyvää, niin miksi ne masentuneena yhtäkkiä alkaisi oloa helpottamaan?
Jonain päivänä huomaa, että tulipa hyvä olo tästä, vaikka viimeiset 10 tai 100 kertaa tämä ennen mielihyvää tuottanut asia ei tuntunutkaan missään.
Olette mielenne ja tunteidenne vankeja ja olette tehneet siitä täysipäiväistä työtä. Pitää vain oppia päästämään niistä tunteista ja ajatuksista irti. Oppia olemaan tietoisesti läsnä tässä hetkessä. Olen itsekin jumittanut sohvalla kuukausi tolkulla aikoinaan mutta pääsin sieltä pois löytäessäni itsestä sisäisen tarkkailijan.
Vierailija kirjoitti:
Jos masentunut jää odottelemaan ns.hyvää fiilistä päästäkseen sängystä ylös, voin kertoa että sitä ei ole tulossa. Lääkehoito aktivoi sen verran että jaksat nousta sängystä, sen jälkeen pitää vain tehdä vaikkei huvittaisi. Tekeminen kohentaa pitkällä juoksulla mielialaa - passivoituminen madaltaa.
Että joku vinha perä siinä on, "että ota nyt vaan itteäs niskasta kiinni".
Lievään masennukseen ihan hyvä neuvo, mutta vakavaan masennukseen sairastunut ei aktivoidu ottamalla itseään niskasta kiinni. Aivot ei toimi, kun ne on sairastuneet. Ei silloin odotella hyvää fiilistä, yritetään vaan edes hengittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on kyse siitä, onko edes mitään motivaatiota elää. Puuttuu lähiomaiset, työ(kyky), ystävien tuki, apu, tuki, turvaverkot, tarkoitus elämälle. On menetyksiä, traumat ja masennus, uupumus koko elämän kestäneestä skarppaamisesta, asunto ja melko hyvä fyysinen terveys.
On ihan sama, tuoksuuko täällä pulla tai ei. Jos niitä tekisin, saattaisi jäädä kaikki syömättä tai söisin niitä kuusi päivässä.
Miksi koko sinun oletuksesi on, että sinun pitäisi olla keskiössä, saada tukea, apua, turvaverkkoa ja sisältöä itsellesi jostain ulkopuolelta ja muiden toimesta? Kaikki kokevat menetyksiä, traumaattisia tapahtumia, jokainen joutuu skarppaamaan ja tekemään asioita, jotka eivät ole niin mukavia, jotta joskus olisi jotain mukavaa, esim. siivoamaan jos tulee vieraita kylään.
Vaikka sinulla ei olisi ketään sukulaisia tai tuttuja, niin mikä estää et
Haistapa nyt vaan v***u. Enköhän luota enemmän ammattilaisten näkemykseen kuin sinun. Heidän mukaansa minulle on tapahtunut enemmän kuin kaikille ja sellaisia asioita, jotka sairastuttaisivat "ketä tahansa".
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on kyse siitä, onko edes mitään motivaatiota elää. Puuttuu lähiomaiset, työ(kyky), ystävien tuki, apu, tuki, turvaverkot, tarkoitus elämälle. On menetyksiä, traumat ja masennus, uupumus koko elämän kestäneestä skarppaamisesta, asunto ja melko hyvä fyysinen terveys.
On ihan sama, tuoksuuko täällä pulla tai ei. Jos niitä tekisin, saattaisi jäädä kaikki syömättä tai söisin niitä kuusi päivässä.
Ei pullan leipominen ketään auta, jos pullan leipominen ei ole sellainen asia mistä tykkää tai mikä tuottaisi iloa. Sinun kirjoituksestasi huokuu se että pidät ihmissuhteita suuressa arvossa. Jos sinulla ei merkityksellisiä ihmisiä elämässäsi tällä hetkellä ole, niin sitten sinun on hankittava niitä, jos koet että ilman niitä elämälläsi ei ole mitään merkitystä. Äläkä sano että ei niitä niin vain hankita. Ei tietenkään, ihmissuhteiden luominen ei ole helppoa. Mutta jos ei edes yritä, niin ei niitä silloin ainakaan luoda. Suomi on pullollaan kaltaisiasi, yksinäisiä ihmisiä. Etsivä löytää. Verkot vesille siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on kyse siitä, onko edes mitään motivaatiota elää. Puuttuu lähiomaiset, työ(kyky), ystävien tuki, apu, tuki, turvaverkot, tarkoitus elämälle. On menetyksiä, traumat ja masennus, uupumus koko elämän kestäneestä skarppaamisesta, asunto ja melko hyvä fyysinen terveys.
On ihan sama, tuoksuuko täällä pulla tai ei. Jos niitä tekisin, saattaisi jäädä kaikki syömättä tai söisin niitä kuusi päivässä.
Miksi koko sinun oletuksesi on, että sinun pitäisi olla keskiössä, saada tukea, apua, turvaverkkoa ja sisältöä itsellesi jostain ulkopuolelta ja muiden toimesta? Kaikki kokevat menetyksiä, traumaattisia tapahtumia, jokainen joutuu skarppaamaan ja tekemään asioita, jotka eivät ole niin mukavia, jotta joskus olisi jotain mukavaa, esim. siivoamaan jos tulee vieraita kylään.
Vaikka sinulla ei olisi ketään sukulaisia tai tuttuja, niin mikä estää et
Hyvä esimerkki "hyvistä neuvoista", mistä paljastuu neuvojan täysi ymmärtämättömyys toisen tilanteeseen. Ensin lytätään ja sitten kerrotaan, mitä pitäisi tehdä.
Masentuneen ongelma on se, ettei sitä mielihyvää löydy edes vaihtelusta.
Mistä sen tietää, ellei kokeile? Kamala tyrmäys pelkälle ajatukselle, että pitäisi edes suihkussa käydä, saati että lähtisi ulkoilemaan tai kokeilisi vaikka leipomista, voihan sitä leipoa jotain terveellistäkin, kuten vaikka ruisleipää tai riisipiirakoita.
Kuulostaa myös siltä, että masentuneet virheellisesti kuvittelee, että kaikkien muiden eläminen on jatkuvasti jotenkin erityistä mielihyvää tuottavaa.