Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia pienkerrostalon alimmassa kerroksessa asumisesta - onko ok?
18.11.2023 |
Kyseessä siis pienkerrostalo, jossa vain 8 muuta asuntoa. Ei siis kovin paljon ohikulkua. Asunnon ikkunat vehreälle sisäpihalle, joka aidattu ja lukittu, eli sinne eivät pääse ulkopuoliset. Sisäpiha puolestaan antaa pienelle rauhalliselle kujalle, jossa ei autoilua ja hyvin vähän läpikulkua. Talon pääasiallinen sisäänkäynti on toisella puolella kadulle.
Eli tuollaista mietin, että voisikohan olla ihan ok.
Mitä olen tuttavien asunnoissa käynyt, niin joskus alin kerros voi olla ihan ok jos antaa tosiaan rauhalliselle sisäpihalle. Vähän silti mietityttää. Tosin siinä olisi sitten melkein kuin oma piha kun se vehreä sisäpiha on heti ikkunoiden takana.
Kokemuksia alimmassa kerroksessa asumisesta? Kun vähän mietityttää, että kuinka häiritsevää se kuitenkin olisi kun silti siitä sisäpihalta näkisi asunnon ikkunoista sisään.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo asuin kerran tollasessa. Keskellä päivää mies tuli koputtelemaan ikkunaan ja sain paskahalvauksen. Pyyteli että avaan oven kun haluaa lasin vettä. En avannut vaan soitin poliisille.
Mutta vaikea uskoa noita uhkakuvia koska ensinnäkin ikkunat ovat niin korkealla, että niihin ei ylety maan tasalta ja toiseksi, niiden läheisyyteenkin on pääsy vain talon kahdeksalla asukkaalla. Sisäpihalle on ulkopuolisten täysin mahdotonta päästä. Ja maan tasalta ei tosiaan yletä katsomaan ikkunoista sisään tai koputtelemaan.
Ja jos ikkunat alimmassa kerroksessa olisivat itsessään niin kauheat, niin silloinhan kukaan ei voisi asua rivitalossa tai omakotitalossa.
Mitä sitten vielä emmit, jos ei kerran mitenkään voi ylimääräiset päästä sisäpihalle tai edes ikkunoihin ylettyä kurkkimaan?
Tosin kyllä tiedän tapauksen, että kerrostaloon, jossa on 1. asuinkerros pohjakerroksen päällä eli asunto sijaitsi varsinaisesti 2. kerroksessa, on sinne silti joku tullut asuntoon tuuletusikkunan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin vuosia sitten noin. Asuin kahden poikani kanssa, he olivat silloin 4 ja 6 vuotiaita. Rauhallinen paikka oli. Yhtenä talvena heräsin noin kahden aikaan yöllä kun joku hakkasi olkkarin lasista ovea. Oli parikymmentä astetta pakkasta. Näin, että iso mies oli ja kännissä. Puin nopeasti vaatteet päälle, ja turvakengät jalkaan, sekä otin pesäpallomailan käsiin. Soitin poliiseille heti, pidin puhelua auki häkeen. Se ukko otti pihalta meidän lumilapion, jolla yritti rikkoa olkkarin lasista ovea, sekä ikkunaa. Hakkasi hurjasti, mutta ihme kyllä ne ei hajonneet. Otti lasten Stigan ja heitti senkin ikkunaan. Poliisilta kesti tulla vartin. Herätin poikani, ja puin heille haalarit, pipot ja kuomat valmiiksi, että päästään karkuun toisella puolella olevasta ovesta ulos. Toki he ihmettelivät miksi äiti näin tekee. Kerroin rauhallisesti, että humalainen mies yrittää tulla sisälle, ja minä en tunne häntä. Että ei ole hätää, poliisit on tulossa. Mutta varoiksi puetaan vaatteet ylle. Pojat oli makkarissaan koko ajan, minä olkkarissa mailan kanssa valmiina. Ja kyllä olisin lyönyt sillä, jos olisi päässyt sisälle. Toki olisin vienyt lapset turvaan. Poliisit keskeytti häken puhelun, ja soittivat minulle, annoin ajo ohjeuta heille, koska oli vähän sokkeloinen rivarialue. He ajoivat ihan olkkarin oven takana olevalle kävelyreitille. Ukko pisti niin kovin hanttiin heille, että raudoittivat hänet. Tosi ystävällisiä poliiseja, naureskelivat minulle, kun seisoin pesäpallomailan kanssa. No, se oli yksi ihanimmista kodeista missä olen asunut. Noita häiriöitä nyt sattuu vaan silloin tällöin olemaan, eikä sille voi mitään. Asuimme siinä vuosia, kunnes kävi vähän pieneksi poikien tullessa teini-ikään.
Hyvä, että soitti. Jokainen paitsi sinä tietää, että koputtelun syy ei ole jano.