Auttakaa miestä mäessä. Kommunikaatio-ongelmat parisuhteessa

Onko muilla vastaavaa? Vaimon mielestä valitsen väärin ajankohdan, jolloin kerron mieltä painavista asioista. Väitti, että avaudun vain sen jälkeen kun hän on kertonut omista asioistaan ja on kokenut, että ikään kuin kilpailisin kummalla menee huonommin. En allekirjoita tuota. Olen kuunnellut hänen työhön tms. liittyvää vuodatusta joka päivä, pahimmillaan sunnuntaihin saakka, eikä minulla ole samalla tavalla joka päivä jotakin paskaa kerrottavaksi.

Olen yrittänyt etsiä eri ajankohtia kertomiseen, mutta myönnän myös ajattelevani että jos toinen kertoo huolistansa ja ollaan käsitelty niitä jo pidempään, niin voin vastavuoroisesti itsekin sen jälkeen kertoa asioistani. Molemmat voivat siten keventää mieltänsä. Ehkä tästä sitten voi tulla tollanen kilpailutunne?

Vaimon mielestä mun pitäisi "antaa tilaa" ennen kun kerron omista kuulumisistani. Ymmärrän vaimon stressin/uupumuksen. Hän saattaa jauhaa asioista helposti yli vartin putkeen vetämättä henkeä tai ei välttämättä edes halua että häntä keskeytetään. Koen, että keskustelu ei ole vastavuoroista, vaan olen jonkinlainen sanko jolle voi oksentaa ne asiat. Tätä vaimo ei allekirjoita ja väittää usein kysyneensä ennen omaa vuodatustaan, että mitä mulle kuuluu. No, välillä onkin kysynyt, mutta koen sen nykyään osittain väkinäiseksi. Ikään kuin hän kysyisi sen muodon vuoksi, että saadaan mun asiat äkkiä pois alta ja sitten voidaan keskittyä vaikka koko loppupäivä hänen asioiden vatvomiseen. Se tunne ehkä tuli siitä, että mun asioita hän saattaa kommentoida parilla sanalla (yhtäkkiä saattaa myös kommentoida jotakin mikä ei liity keskusteluun lainkaan eli puhuu päälle/ei keskity) ja sitten hetken päästä tulee tuo hänen erittäin pitkä vuodatus, mitä ei saisi edes keskeyttää.

Hän myös totesi, että on saattanut jo kotiin päästessä ja noiden asioiden vuodattamisen jälkeen päästä jossakin kohtaa rauhalliseen moodiin, missä ei haluaisi enää käsitellä mitään ongelmia.

Niin, milloin on siis minun vuoroni? Täällä on nyt sitten riita-/mökötystilanne päällä kun en kuulema ymmärrä häntä ollenkaan. Näinhän se taitaa olla. Haluaisin katkaista riitatilanteen, mutta en tiedä miten. Pitääkö mun miehenä ehkä laittaa nyt omat asiat kokonaan taka-alalle ja myötäillä vaimoa, ja yrittää jotenkin ehkä auttaa se yli vaikeesta ajasta, niin ehkä sitten joskus toivon mukaan jaksaa myös muistaa kuunnella minua?