On helppo olla positiivinen, rauhallinen ja säyseä, jos ei kohtaa vastoinkäymisiä

Vastoinkäyminen itsessään on jo paha asia ja ei sitä kannata pahentaa entisestään omalla negatiivisella asenteella. Toki surullinen ja vihainenkin voi olla jonkin aikaa se kuuluu ihmisyyteen ja on osa paranemisprosessia, mutta katkeraksi ei kannatta jäädä eikä rypemään itsesäälissä. Hyväksytään ne asiat mitä ei pystytä muuttamaan ja keskitytään parantamaan niitä asioita joihin voi itse vaikuttaa.

Minulla oli lapsena ja nuorena yksi kaveri joka ajatteli suunnilleen noin. Hänen mielestään muutenkin yleisesti kaikilla muilla oli helppoa tai helpompaa kuin hänellä. Tietty ihminen katsoo elämää aina sieltä omasta perspektiivistään, mutta kannattaisi ymmärtää se oma näkökulma ei ole varsinkaan muiden kohdalla mikään yleinen totuus.Toki ymmärrän myös sen että jotkut ihmiset helposti vertaavat omaa ja muiden elämää, mutta se on loppujenlopuksi aika turhaa, koska elämien vertailu on käytännössä mahdotonta, tai ainakaan siinä ei ole mitään järkeä.

Hän kuului niin sanotusti ihmisiin joilla oli se lasi aina puoliksi tyhjä. Eikä auttanut, vaikka kaikki muut olisivat kilpaa täyttäneet sitä lasia hänenkin puolestaan. Hänen asenteensa oli suurin syy siihen miksi emme nykyään ole enää tekemisissä. Vuosien aikana sain kuulla vaikka ja mitä aika loukkaavaakin juttua. Kaverin mielestä minulla, kuten suunnilleen kaikilla muillakin, oli aina niin helppo elämä ja olin hänen mielestään paljon etuoikeutetumpi kuin hän. Enpä kyllä viitsinyt hänen kuullen juuri puhuakaan ongelmistani tai vastoinkäymisistäni, jostain kumman syystä. Kaikkea olemista ja tekemistä leimasi myös tietynlainen vastaisuus ja negatiivisuus. Kun esimerkiksi suunnittelimme tulevaisuutta, hänen mielestään se oli turhaa, koska opiskelemaan on vaikea päästä eikä töitäkään saa helposti. Tavallaan totta joo, mutta tämä oli esteenä suunnilleen kaikessa ja hän usein jätti yrittämättäkin tähän vedoten. Mitäpä siihen voi enää sanoa, varsinkaan kun sama toistuu useita vuosia? Voi yrittää tsempata ja auttaa esimerkiksi etsimään vapaita opiskelupaikkoja jne., mutta ei toisen puolesta voi tehdä ihan kaikkea. Nykytilannettaan en tiedä, mutta ainakin vielä joitain vuosia sitten hän oli samassa tilanteessa kuin 10-15 vuotta sitten. Toki ikävää hänen kannaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäyminen itsessään on jo paha asia ja ei sitä kannata pahentaa entisestään omalla negatiivisella asenteella. Toki surullinen ja vihainenkin voi olla jonkin aikaa se kuuluu ihmisyyteen ja on osa paranemisprosessia, mutta katkeraksi ei kannatta jäädä eikä rypemään itsesäälissä. Hyväksytään ne asiat mitä ei pystytä muuttamaan ja keskitytään parantamaan niitä asioita joihin voi itse vaikuttaa.

Tämähän se juuri, itselleen siinä kaikista eniten hallaa tekee olemalla negatiivinen.

Positiivisemman asenteen omaksuminen voi olla hyödyllistä monilla elämän osa-alueilla. Tässä muutamia vinkkejä, jotka voivat auttaa sinua oppimaan olemaan positiivisempi:

Tietoinen ajattelu: Ole tietoinen omasta ajattelustasi ja kiinnitä huomiota negatiivisiin ajatuksiin. Kun huomaat negatiivisen ajatuksen, yritä kääntää se positiiviseksi tai löytää siihen myönteinen näkökulma.

Kiitollisuus: Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa, johon kirjaat päivittäin asioita, joista olet kiitollinen. Tämä auttaa sinua keskittymään positiivisiin puoliin elämässäsi.

Positiiviset ihmissuhteet: Vietä aikaa positiivisten ihmisten kanssa. Positiivinen energia voi tarttua, ja hyvät ihmissuhteet tukevat positiivista asennetta.

Itsensä arvostaminen: Ole armollinen itsellesi ja tunnista omat vahvuutesi. Vältä liiallista itsesi kritisoimista ja keskity positiiviseen kehitykseen.

Harrastukset ja intohimot: Tee asioita, jotka tuottavat iloa ja innostusta. Harrasta sellaisia aktiviteetteja, jotka inspiroivat sinua ja saavat aikaan positiivisia tunteita.

Huumori: Naura usein ja etsi huumoria ympäriltäsi. Nauru vapauttaa endorfiineja, jotka voivat lisätä mielialaasi.

Mindfulness ja meditaatio: Harjoittele mindfulnessia ja meditaatiota. Näillä harjoituksilla voit oppia hallitsemaan stressiä, keskittymään hetkeen ja lisäämään myönteistä asennetta.

Tavoitteet ja saavutukset: Aseta realistisia tavoitteita itsellesi ja juhli pieniäkin saavutuksia. Positiiviset kokemukset voivat vahvistaa myönteistä asennetta.

Fyysinen aktiivisuus: Liikunta vapauttaa endorfiineja ja voi parantaa mielialaa. Säännöllinen liikunta voi olla tehokas tapa ylläpitää positiivista asennetta.

Opettele käsittelemään haasteita: Ymmärrä, että elämässä tulee olemaan haasteita ja vastoinkäymisiä. Näihin tilanteisiin voi suhtautua myönteisesti näkemällä ne mahdollisuuksina oppia ja kasvaa.

Muista, että positiivinen asenne ei tarkoita negatiivisten tunteiden kieltämistä. On normaalia kohdata vaikeuksia ja kielteisiä tunteita. Positiivisen asenteen omaksuminen tarkoittaa enemmänkin kykyä nähdä vaikeuksien keskellä myös mahdollisuuksia ja löytää myönteisiä näkökulmia.

Olen kokenut suht paljon vastoinkäymisiä, mukaan lukien asioita joita suurin osa ihmisistä ei kohtaa koko elämänsä aikana saati lapsuudessa. Toisaalta, minulla on aina ollut hyvät sosiaaliset tukiverkostot ja olen yleensä saanut apua kun olen sitä tarvinut.

Ehkä olen myös siinä mielessä onnekas, että mieleni on pysynyt suht terveenä, saanut tarvittaessa hoitoa ja pystyn ajattelemaan elämää edelleen eteenpäin ja uskomaan että elämä kannattaa.

Minulla on ollut elämässä todella paljon epäonnea ja olen kohdannut paljon epäreilua kohtelua ja syrjintää, kiusaamista, mutta silti olen positiivinen, rauhallinen ja säyseä. En väitä etteikö noita kaikkia kokiessa olisi ollut mieliala josus masentunut, toivoton, väsynyt ja että olen luovuttanut elämässäni monta projektia, mutta silti, kokonaisuudessaan, kun katson ja ajattelen elämääni, niin en vaan jaksa märehtiä itseäni siellä kuopan pohjalla, vaan sielläkin mieluummin katselen sitten niitä paikkoja, joissa paistaa aurinko.  Jos en voi itse tehdä jollekin asialle jotain, niin turha sitä on murehtia. Jos murehdin jotain, niin oletan, että se on merkki siitä, että sille voidaan tehdä jotain.

Voit päättää annatko vastoinkäymisen nujertaa sinut vai annatko sen tehdä sinut vahvemmaksi. 

Olen elämäni aikana kokenut: raiskauksen, koulukiusatuksi tulemisen, syömishäiriön, kodittomuuden, köyhyyden, kroonisen sairauden puhkeamisen ja terveyden menetyksen, syrjityksi tulemisen, työttömyyden, tukiverkkojen ja koko yhteiskunnan ulkopuolelle putoamisen, kodin menetyksen uudelleen, traumatisoivan suhteen luonnehäiriöisen kumppanina, lääkeriippuvuuden, varmasti jotain vielä unohtui listalta. Olen menettänyt aivan kaiken mitä ihminen täällä maan päällä voi menettää materiaalisesta omaisuudesta omaan kehoon ja mielenterveyteen. Olen myös ajoittain kadottanut oman itseni em syistä johtuen kipuun, sairauteen ja traumaan.

Toivoisin, että jokainen positiivisesta asenteesta lässyttävä vähän miettisi, mitä ne vastoinkäymiset voi muilla olla ja ehkä sille on syynsä, miksi joku on ns. negatiivinen.

Summa summarum: Kaikesta tästä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, koen kyllä elämässäni aitoa iloa ja kiitollisuutta monista asioista, mutta en enää alenna itseäni valehtelemaan itselleni mustaa valkoiseksi, tai teeskentelemään tunnetiloja, joita en todellisuudessa siinä hetkessä ole kykeneväinen kokemaan. Harva meistä on rautaa, mutta minä olen. Väitän, että 99% niistä lässyttäjistä, jotka on itsellenikin tulleet jakamaan neuvojaan täysin pyytämättä eivät tästä minun elämästä olisi kunnialla selvinneet. Se on aina tosi helppoa tuomita, kun ei päivääkään jonkun toisen kengissä ole tarvinnut kulkea! 

9/87 Arvostan kovasti, että jaksat vielä vääntää asiaa rautalangasta maltillisesti ja perustellen. Tällä palstalla se on varsin harvinaista, koska useimmat meistä ei enää jaksa. Kiitos sinulle kommentistasi.

Kysymys teille, joilla on omasta mielestänne negatiivinen asenne. Kertokaa yksikin esimerkki vaikeasta tilanteesta jonka olette kokeneet ja jossa tilanne ja olonne on muuttunut paremmaksi negatiivisen asenteenne johdosta.

Ajattelin juuri samaa. Itsellä kyllä huomaan sen kuinka ikävät asiat ja vastoinkäymiset aiheuttavat stressiä ja levottomuutta. Olen muutenkin helposti huolestuva luonne. Tarvisin edes välillä jotain rauhaa asioiden kanssa. Nyt on ollut hyvin vaikea ja raskas vuosi. Se purkautuu itsellä nyt vihaisuutena. Monesti olen aiemmin ollut surullinen ja väsynyt. Nyt, kun voimat ovat ihan lopussa niin koen ajoittain vihan tunteita oikein kunnolla. En toki raivoa muille, mutta koen sitten muuten niitä tunteita. Huomaan myös sen, että moni ns hyvää elämää elävä on monesti myös hyväntuulinen ja rento. Toisaalta luonnekin vaikuttaa. Silti uskon, että moni hyväntuulinen ihminen voisi kadottaa paljon hyväntuulisuuttaan jos kohtaisi jatkuvasti isoja vastoinkäymisiä. Sitten taas huonosti voivaa ja kärttyistä ihmistä syytetään monesti helposti, vaikka tilanne olisi mikä vaan. Toisaalta eihän sitä kaikkea saisi muille purkaa. Ymmärrän sen.

Silti itsekin tiedän, että jos elämäni olisi rauhallista ja turvattua, eikä esim rahan puute ongelmana tai yksinäisyys sekä moni muu todella paljon elämääni vaikuttava asia niin olisin varmasti paremmalla fiiliksellä. Jotain ihmistä eivät lannista ikävät kokemukset. Minulle taas ne kaikki ovat jo liikaa. En meinaa oikeasti enää jaksaa. Nuoruudesta asti koettuna vuosien kokemukset vaan kertyvät ja liika on liikaa. 

Minkähän takia töissä on sitten niin paljon kärttyisiä ihmisiä vaikka niillä näyttää olevan asiat hyvin

Vierailija kirjoitti:

Olen elämäni aikana kokenut: raiskauksen, koulukiusatuksi tulemisen, syömishäiriön, kodittomuuden, köyhyyden, kroonisen sairauden puhkeamisen ja terveyden menetyksen, syrjityksi tulemisen, työttömyyden, tukiverkkojen ja koko yhteiskunnan ulkopuolelle putoamisen, kodin menetyksen uudelleen, traumatisoivan suhteen luonnehäiriöisen kumppanina, lääkeriippuvuuden, varmasti jotain vielä unohtui listalta. Olen menettänyt aivan kaiken mitä ihminen täällä maan päällä voi menettää materiaalisesta omaisuudesta omaan kehoon ja mielenterveyteen. Olen myös ajoittain kadottanut oman itseni em syistä johtuen kipuun, sairauteen ja traumaan.

Toivoisin, että jokainen positiivisesta asenteesta lässyttävä vähän miettisi, mitä ne vastoinkäymiset voi muilla olla ja ehkä sille on syynsä, miksi joku on ns. negatiivinen.

Summa summarum: Kaikesta tästä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, koen kyllä elämässäni aitoa iloa ja kiitollisuutta monista

No ei kyllä ollut tuossa läheskään kaikkea mitä ihminen voi menettää.

Vierailija kirjoitti:

Minkähän takia töissä on sitten niin paljon kärttyisiä ihmisiä vaikka niillä näyttää olevan asiat hyvin

Toki on todella rumaa purkaa oma huono olo muihin, mutta mistä sinä sen tiedät että heillä on asiat hyvin? Oikeasti onnellinen ihminen ei ole kärttyisä vaan haluaa tuottaa iloa myös muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elämäni aikana kokenut: raiskauksen, koulukiusatuksi tulemisen, syömishäiriön, kodittomuuden, köyhyyden, kroonisen sairauden puhkeamisen ja terveyden menetyksen, syrjityksi tulemisen, työttömyyden, tukiverkkojen ja koko yhteiskunnan ulkopuolelle putoamisen, kodin menetyksen uudelleen, traumatisoivan suhteen luonnehäiriöisen kumppanina, lääkeriippuvuuden, varmasti jotain vielä unohtui listalta. Olen menettänyt aivan kaiken mitä ihminen täällä maan päällä voi menettää materiaalisesta omaisuudesta omaan kehoon ja mielenterveyteen. Olen myös ajoittain kadottanut oman itseni em syistä johtuen kipuun, sairauteen ja traumaan.

Toivoisin, että jokainen positiivisesta asenteesta lässyttävä vähän miettisi, mitä ne vastoinkäymiset voi muilla olla ja ehkä sille on syynsä, miksi joku on ns. negatiivinen.

Summa summarum: Kaikesta tästä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, koen kyllä

No ei kyllä ollut tuossa läheskään kaikkea mitä ihminen voi menettää.

Niinpä. Alligaattori ei ole syönyt vielä toista jalkaa eikä ole joutunut kymmeneksi vuodeksi merirosvojen panttivangiksi.

Vierailija kirjoitti:

No joo, mutta minä olen edelleen positiivinen, rauhallinen ja säyseä, vaikka olen kohdannut raskaitakin vastoinkäymisiä, mm. olen joitakin vuosia sitten menettänyt yhden lapsistani. Olen vaan tällainen luonteeltani, olen aina ollut. Tietysti välillä olen ollut hyvinkin syvissä vesissä, erityisesti ensimmäisinä vuosina lapsen kuoleman jälkeen, mutta jotenkin aina kuitenkin pulpahdan takaisin pinnalle ja jatkan seilaamista. Ehkä perinnöllistä, koska isäni on ihan samanlainen.

Kohdalleni osunut samanlainen suru kaksi kertaa ja vaikka olin varma että elämä on ohi/ei ole voimia jaksaa jatkaa, olen vieläkin yhtenä kappaleena. Jostain se voima on kuitenkin löytynyt vaikka lähimmäisiä ei liiemmin ole näkynyt, kiire heillä kai.

"Being positive in a negative situation is not naive. It's leadership."

Vierailija kirjoitti:

Tämä on muuten ihan totta

t. säyseä kermaperse

Ehkä sinun kohdallasi totta, mutta ei se silti mikään universaali totuus ole.

Jotkut suuria vaikeuksia kohdanneet ovat tyytyväisiä positiivisia ihmisiä, jotka osaavat iloita pienistä hyvistä asioista eivätkä lannistu vastoinkäymisistä.

On myös kermaperseitä, jotka kiukuttelevat aivan ihmeellistä asioista, jopa siitä että naapurilla oli eilen väärän väriset kengät.

Mä en ole rauhallinen ja säyseä, koska mulla on ollut turvaton ja väkivaltainen lapsuus. Menen todella helposti pakene tai taistele -tilaan ja ahdistun helposti. Mä olen kuitenkin siinä mielessä positiivinen, että mä uskon aina selviäväni ja että asiat lopulta ratkeaa. Vanhemmiten olen oppinut myös paremmin säätelemään ahdistustani, mutta ei musta varmaan ikinä tule lehmänhermoista, rauhallista ja säyseää. Olen tämän hyväksynyt, enkä enää ahdistu siitä, että ahdistun.

Lapsuuden kokemuksilla on tosi iso rooli siinä miten ihmisen aivot kehittyvät. Lapsella, joka elää ensimmäiset vuotensa pelossa ja epävarmuudessa on paljon suurempi todennäköisyys olla ylivirittynyt ja ahdistunut kuin lapsella, joka on elänyt turvallisessa ympäristössä. Suomessa ikävä kyllä ihminen joutuu aika pitkälti itse (joka ihan itse asiaan perehtymällä ja opettelemalla, tai sitten maksamalla terapiansa itse) kuntouttamaan itsensä tällaisesta lapsuudesta. Kaikki eivät onnistu.