On helppo olla positiivinen, rauhallinen ja säyseä, jos ei kohtaa vastoinkäymisiä
Ja jos on aina saaanut tukea vanhemmilta.
turhasn te muita haukutte hulluiksi. Olisitte itsekin toisenlaisissa puitteissa.
joten voitte riisua sen omahyväisyyden maskin.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nuo ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita?
Kyllä ne usein ovat
Jaa. Minä olen noita mainittuja, mutta olen kokenut myös vastoinkäymisiä. Toisaalta olen aina saanut tukea kotoa ja läheisiltä.
Eli et ole todellisuudessa edes kokenut vastoinkäymisiä. Jos on tukea ja hoivaa saatavilla, ei koe vastoinkäymisiä, korkeintaan voi sanoa kokeneensa notkahduksen.
Mä olen positiivinen, rauhallinen ja säyseä, sairastanut vakavasti, kokenut avioeron, hoitanut vakavasti sairastuneen puolison, kasvattanut erityislapsen maailmalle ja muuta pientä vastoinkäymistä. Perusluonne säilyy eivätkä ihan pienet laineet enää venettä keikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nuo ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita?
Kyllä ne usein ovat
Jaa. Minä olen noita mainittuja, mutta olen kokenut myös vastoinkäymisiä. Toisaalta olen aina saanut tukea kotoa ja läheisiltä.
Eli et ole todellisuudessa edes kokenut vastoinkäymisiä. Jos on tukea ja hoivaa saatavilla, ei koe vastoinkäymisiä, korkeintaan voi sanoa kokeneensa notkahduksen.
No, jos sinusta mm. vanhempien ja sisaruksen menettäminen alaikäisenä, läheisten mt- ja päihdeongelmat sekä huoli pelko näiden puolesta ei ole vastoinkäymisiä, niin ei kai voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nuo ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita?
Kyllä ne usein ovat
Aikamoista toisten vaikeuksien tai muiden kokemusten vähättelyä. Et voi tietää muiden vaikeuksista.
No voi nyt Jeesus sentään. Sinäkö väität että Afrikan nälkää näkevä on samalla viivalla suomalaisen kermaperseen kanssa? Ok
Jokainen elää omaa todellisuuttaan. Entä Afrikan nälkäänäkevä versus äiti, joka katsoo kun lapsensa raiskataan ja tapetaan ja joka itsensä otetaan vangiksi elossa versus lapsi, joka on myyty seksiorjaksi... Entäpä ihan vaan suomalainen lapsi, jonka kotona ei ole ruokaa, ei suojaa, ei aina edes lämpöä ja jatkuva väkivallan läsnäolo?
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla olis opittavaa ruotsalaisten energisyydestä. Hyvä energia on hyvän parisuhteen perusta.
Suomi on ollut kautta aikojen ruotsin ja venäjän taistelutantereena mikä vaikuttaa useamman sukupolven ajan suomalaisten aivokemiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nuo ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita?
Kyllä ne usein ovat
Jaa. Minä olen noita mainittuja, mutta olen kokenut myös vastoinkäymisiä. Toisaalta olen aina saanut tukea kotoa ja läheisiltä.
Eli et ole todellisuudessa edes kokenut vastoinkäymisiä. Jos on tukea ja hoivaa saatavilla, ei koe vastoinkäymisiä, korkeintaan voi sanoa kokeneensa notkahduksen.
Onko sekin notkahdus eikä vastoinkäyminen että menetin isän ollessani 7v ja jouduin vuosia pelkäämään isäpuolta?
Yhyy, kukaan muu ei ole joutunut kokemaan vaikeuksia paitsi minä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 90-prosenttisesti parantunut persoonallisuushäiriö ja paranemisen myötä voin vain ihmetellä että näin helppoako on terveen elämä 🤯. Siitä huolimatta että persoonallisuushäiriöisenä minulla ei aluksi ollut juurikaan oikeita ongelmia mutta voin silti älyttömän huonosti. Paranemisvaiheessa minulla oli jo lukuisia oikeita ongelmia häiriön aiheuttamina, mutta terveempänä oli helppoa pärjätä niiden kanssa. Terve mieli ei osaa kuvitella sairasta mieltä eikä toisinpäin.
Olisi kiva kuulla tarkemmin. Epävakaa? Mutta mistä persoonallisuushäiriö syntyi, ellei traumatisoivista lapsuusoloista? Narsisti, jolle annettiin kuukin taivaalta?
Olen ollut aina säyseä, positiivinen, tsemppaava, pärjääjä jne...
Mutta nyt on mitta ja vastoinkäymisten määrä on täynnä. Olen niin vihainen ja pettynyt, että tekisi mieli jättää ihan jokainen ihminen tähänastisesta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nuo ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita?
Kyllä ne usein ovat
Jaa. Minä olen noita mainittuja, mutta olen kokenut myös vastoinkäymisiä. Toisaalta olen aina saanut tukea kotoa ja läheisiltä.
Eli et ole todellisuudessa edes kokenut vastoinkäymisiä. Jos on tukea ja hoivaa saatavilla, ei koe vastoinkäymisiä, korkeintaan voi sanoa kokeneensa notkahduksen.
Sinulle se voi toki olla vastoinkäyminen jos jää ilman läheisten tukea mihin verrattuna mikään muu ei ole mitään. Mutta kannattaa muistaa, että muilla voi olla ihan toisenlaisia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 90-prosenttisesti parantunut persoonallisuushäiriö ja paranemisen myötä voin vain ihmetellä että näin helppoako on terveen elämä 🤯. Siitä huolimatta että persoonallisuushäiriöisenä minulla ei aluksi ollut juurikaan oikeita ongelmia mutta voin silti älyttömän huonosti. Paranemisvaiheessa minulla oli jo lukuisia oikeita ongelmia häiriön aiheuttamina, mutta terveempänä oli helppoa pärjätä niiden kanssa. Terve mieli ei osaa kuvitella sairasta mieltä eikä toisinpäin.
Olisi kiva kuulla tarkemmin. Epävakaa? Mutta mistä persoonallisuushäiriö syntyi, ellei traumatisoivista lapsuusoloista? Narsisti, jolle annettiin kuukin taivaalta?
Ei epävakaa vaan estynyt. Äitini sen sijaan saattaa olla joko epävakaa tai piilonarsisti.
Vierailija kirjoitti:
No joo, mutta minä olen edelleen positiivinen, rauhallinen ja säyseä, vaikka olen kohdannut raskaitakin vastoinkäymisiä, mm. olen joitakin vuosia sitten menettänyt yhden lapsistani. Olen vaan tällainen luonteeltani, olen aina ollut. Tietysti välillä olen ollut hyvinkin syvissä vesissä, erityisesti ensimmäisinä vuosina lapsen kuoleman jälkeen, mutta jotenkin aina kuitenkin pulpahdan takaisin pinnalle ja jatkan seilaamista. Ehkä perinnöllistä, koska isäni on ihan samanlainen.
Minä jätin lapseni synnyttämättä.
Olenko murhaaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 90-prosenttisesti parantunut persoonallisuushäiriö ja paranemisen myötä voin vain ihmetellä että näin helppoako on terveen elämä 🤯. Siitä huolimatta että persoonallisuushäiriöisenä minulla ei aluksi ollut juurikaan oikeita ongelmia mutta voin silti älyttömän huonosti. Paranemisvaiheessa minulla oli jo lukuisia oikeita ongelmia häiriön aiheuttamina, mutta terveempänä oli helppoa pärjätä niiden kanssa. Terve mieli ei osaa kuvitella sairasta mieltä eikä toisinpäin.
Olisi kiva kuulla tarkemmin. Epävakaa? Mutta mistä persoonallisuushäiriö syntyi, ellei traumatisoivista lapsuusoloista? Narsisti, jolle annettiin kuukin taivaalta?
Ei epävakaa vaan estynyt. Äitini sen sijaan saattaa olla joko epävakaa tai piilonarsisti.
Mietin vaan, että kai se oikeastaan on oikea ongelma, että olit/olet äitisi traumatisoima. Ehkä sitä ei vaan tiedostanut niin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen positiivinen, rauhallinen ja säyseä, sairastanut vakavasti, kokenut avioeron, hoitanut vakavasti sairastuneen puolison, kasvattanut erityislapsen maailmalle ja muuta pientä vastoinkäymistä. Perusluonne säilyy eivätkä ihan pienet laineet enää venettä keikuta.
Oletko myös
vähän lihava?
omistat pienimmän mahdollisen marimekon laukun
tykkäät muumimukeista?
Niin, ei se helppoa välttämättä ole, mutta opettelemisen arvoista kyllä. Eikä toisaalta aina tarvitsekaan olla positiivinen, rauhallinen ja säyseä, ihan tilanteen mukaan on hyvä mennä.
Turha dissailla täällä muiden kokemuksia, ap. Jotkut nyt vaan pärjää paremmin vastoinkäymisten kanssa kuin toiset, vaikka olisi ihan yhtä huonot tukiverkostot tai elämän lähtökohdat. Ihmiset on erilaisia tässä asiassa, sehän nyt on selvä. Ei me olla mitään robotteja, jotka kaikki käyttäytyisivät samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nuo ole mitenkään toisensa poissulkevia asioita?
Kyllä ne usein ovat
Aikamoista toisten vaikeuksien tai muiden kokemusten vähättelyä. Et voi tietää muiden vaikeuksista.
No voi nyt Jeesus sentään. Sinäkö väität että Afrikan nälkää näkevä on samalla viivalla suomalaisen kermaperseen kanssa? Ok
Jokainen elää omaa todellisuuttaan. Entä Afrikan nälkäänäkevä versus äiti, joka katsoo kun lapsensa raiskataan ja tapetaan ja joka itsensä otetaan vangiksi elossa versus lapsi, joka on myyty seksiorjaksi... Entäpä ihan vaan suomalainen lapsi, jonka kotona ei ole ruokaa, ei suojaa, ei aina edes lämpöä ja jatkuva väkivallan läsnäolo?
&
Jumala on rakkaus
Nämä ovat vain vastoinkäymisiä, jotka tulee otta vastaan tyynesti kuin job.
Antaa anteeksi
Sitten pääsee taivaaseen.
Moni niistä ihmisistä tuntemististani ihmisistä, jotka ovat positiivisia, rauhallisia ja säyseitä ovat nimenomaan niitä, jotka ovat kokeneet kaikista eniten vastoinkäymisiä elämässään. Toki sitten on näitä katkeria valittajiakin, jotka syyttävät kaikesta muita eivätkä ota mitään vastuuta oman elämänsä parantamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen positiivinen, rauhallinen ja säyseä, sairastanut vakavasti, kokenut avioeron, hoitanut vakavasti sairastuneen puolison, kasvattanut erityislapsen maailmalle ja muuta pientä vastoinkäymistä. Perusluonne säilyy eivätkä ihan pienet laineet enää venettä keikuta.
Oletko myös
vähän lihava?
omistat pienimmän mahdollisen marimekon laukun
tykkäät muumimukeista?
Ikävä tuottaa pettymys, kaikki väärin.
Olen saanut tukea, mutta luuletko tosiaan että se voisi olla ainoa vastoinkäyminen elämässä?