On helppo olla positiivinen, rauhallinen ja säyseä, jos ei kohtaa vastoinkäymisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 90-prosenttisesti parantunut persoonallisuushäiriö ja paranemisen myötä voin vain ihmetellä että näin helppoako on terveen elämä 🤯. Siitä huolimatta että persoonallisuushäiriöisenä minulla ei aluksi ollut juurikaan oikeita ongelmia mutta voin silti älyttömän huonosti. Paranemisvaiheessa minulla oli jo lukuisia oikeita ongelmia häiriön aiheuttamina, mutta terveempänä oli helppoa pärjätä niiden kanssa. Terve mieli ei osaa kuvitella sairasta mieltä eikä toisinpäin. 

Olisi kiva kuulla tarkemmin. Epävakaa? Mutta mistä persoonallisuushäiriö syntyi, ellei traumatisoivista lapsuusoloista? Narsisti, jolle annettiin kuukin taivaalta?

 

Ei epävakaa vaan estynyt. Äitini sen sijaan saattaa olla joko epävakaa tai piilonarsisti.

Hitto tätä lainaamista. Olet oikeassa siinä että raskas lapsuuteni oli toki ongelma, mutta tarkoitin lähinnä nuorta aikuisuutta, kun persoonallisuushäiriön vaikutukset rupesivat heijastumaan elämään vaikka kaikki oli päällisin puolin hyvin. Oli koulutus, työpaikka, ihan hyvä poikaystävä, terveyttä, jne ulkoiset asiat kunnossa. Silti sisältä ihan hajalla ja eihän se lupaava paketti sitten kasassa pysynyt. 

Aloittaja on oikeassa siinä  että kun kaikki on hyvin, on helppo olla ns. hyvä ihminen. Vaikeat tilanteet asettavat persoonallisuuden testiin. Esim. miten ihminen käyttäytyy, kun resursseista tulee niukkuutta. Alkaako heti huolehtia lähinnä itsestään vai yrittääkö ajatella muidenkin etua. 

Stressinhallintajärjestelmä kehittyy lapsuus- ja nuoruusiässä, parhaiten turvallisissa ja vakaissa olosuhteissa. Jos kaikki sujuu hyvin, on aikuisena valtavan paljon suuremmalla todennäköisyydellä kriisinkestävä kuin huonoissa oloissa kasvanut.

Kaikilla ei todellakaan ole samat lähtökohdat elämään, ja valitettavasti alku usein määrää loppuelämän suunnan. Toivoisin että vakaiden perheiden lapset ymmärtäisivät ja arvostaisivat onnekkuuttaan.

Olen ottanut kaiken karseuden vastaan mahdollisimman parhain päin ja viisautta tavoitellen. Vastoinkäymisillä on merkityksensä koulijana ja jalostajana. Olen päättämällä päättänyt tavoitella viisautta ja se auttaa minua koko ajan.

Jos on luonteeltaan reagoiva ja negatiivinen, sitä reagoitavaa ja negatiivista löytää ihan jokapäiväisestä perusarjesta. Ei heidän ole yhtään helppo olla positiivisia ja rauhallisia. 

Jos vastoinkäymisten välillä on aikaa toipua niin silloin niistä selviää paremmin. Kun taas silloin kun ne tulevat yhtäaikaa tai vanhasta ei ole ehtinyt toipua kun uusi on jo päällä. Myös jos on hyvät tukiverkostot, parisuhde, turvallinen ja kannustava lapsuus, vakaa muu elämäntilanne jne. 

Ei voi suoraan verrata kenekään elämää ja vastoinkäymisten kokemista toisiinsa ja siten ei voi niitä arvottaa toisiinsa nähden.

Pitkäaikainen jatkuva stressi vähentää myös ihmisen resiliessiä. 

Liika itsesä hillitseminen ja positiivisuuteen "pakottaminen" ei ole ihmiselle hyväksi. Jonkin kovan vastoinkäymisten läpikäyminen ja hetkellinen jopa rmahtamine on inhimillistä ja ymmärrettävää. Ei pitäisi ihannoida että kovat kokemukset eivät tunnu  ja näy mitenkään ihmisen käytöksessä ja eivät ne ikäänkuin eroa perusarjesta.  

Kyllä saa näkyä ja tuntua. Ihinen ei ole robotti. 

Olen siinä mielessä onnekas, että olen saanut pääosin vakaan ja turvallisen lapsuuden. Toki nuokin jo itsessään on aika suhteellisia asioita. Jonkun perusturvallisuus voi järkkyä esimerkiksi vanhempien erotessa ja toisaalta joku voi säilyttää hyvän perusturvallisuuden vaikka menettäisi molemmat vanhempansa ja kokea olevansa ihan ok uuden perheen kanssa.

Edellä olikin jo hyviä pointteja. Toki on helppo olla säyseä ja tyytyväinen, jos elämä menee ilman isoja kolhuja. On helpompi myös toipua, jos on tukeva lähipiiri ja muita peruspilareita kunnossa. Puhumattakaan ihmisten perusluonteiden ja resilienssien erosta.

Summa summarum, ei voi vetää suoraa syy-yhteyttä kumpaakaan suuntaan. 

Elämässä kohtaamme monenlaisia haasteita ja vastoinkäymisiä. Mitä enemmän joudumme näiden vaikeuksien eteen, sitä olennaisempaa on kehittää kyky säilyttää myönteinen, rauhallinen ja sävyisä asenne. Tämä ei ainoastaan auta meitä käsittelemään vaikeuksia paremmin, vaan sillä on myös pitkäaikaisia positiivisia vaikutuksia elämänlaatuun.

Negatiivinen asenne ja ärhäkkyys vastoinkäymisissä voivat heikentää kokonaisvaltaista hyvinvointiamme. Ne eivät ainoastaan vaikeuta tilanteiden ratkaisemista, vaan voivat myös vaikuttaa kielteisesti henkiseen ja fyysiseen terveyteemme. Positiivinen asenne sen sijaan toimii voimavarana, joka auttaa meitä löytämään ratkaisuja, oppimaan kokemuksista ja kasvamaan henkisesti ja ihmissuhteet voivat vahvistua, kun osoitamme kykenevämme käsittelemään vaikeuksia rakentavalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä kohtaamme monenlaisia haasteita ja vastoinkäymisiä. Mitä enemmän joudumme näiden vaikeuksien eteen, sitä olennaisempaa on kehittää kyky säilyttää myönteinen, rauhallinen ja sävyisä asenne. Tämä ei ainoastaan auta meitä käsittelemään vaikeuksia paremmin, vaan sillä on myös pitkäaikaisia positiivisia vaikutuksia elämänlaatuun.

Negatiivinen asenne ja ärhäkkyys vastoinkäymisissä voivat heikentää kokonaisvaltaista hyvinvointiamme. Ne eivät ainoastaan vaikeuta tilanteiden ratkaisemista, vaan voivat myös vaikuttaa kielteisesti henkiseen ja fyysiseen terveyteemme. Positiivinen asenne sen sijaan toimii voimavarana, joka auttaa meitä löytämään ratkaisuja, oppimaan kokemuksista ja kasvamaan henkisesti ja ihmissuhteet voivat vahvistua, kun osoitamme kykenevämme käsittelemään vaikeuksia rakentavalla tavalla.

Olen saanut palautetta kahdelta eri terapeutilta ja psykiatrilta, että olen ottanut kokemani vastoinkäymiset liian säyseästi ja positiivisesti, siinä määrin, että se on sairastuttanut psyykeeni. 

Vaikeuksien vertailussa ei ole mitään järkeä, koska ne ei ole keskenään verrattavia.

Mitä hemmettiä. Minua kiusattiin koulussa julmasti koska olin köyhästä perheestä. Siksi kasvoin ihmiseksi joka ei uskonut ansaitsevansa mitään hyvää. 

Ajauduin parisuhteisiin joissa minua kohdeltiin huonosti. Sain lapsia väkivaltaisen miehen kanssa. Toinen lapsistani sai mielenterveysongelmia, toinen ei.  Erään karmean tapahtuman jälkeen hain kriisiapua julkiselta puolelta. Siellä sanottiin, että minussa on selvästi vahvuutta selviytyä vaikeista tilanteista, joten en saanut apua.Olisi kai pitänyt romahtaa heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullen.

Vihaa ja katkeruutta en silti tunne, sillä ne tunteet syövyttäisivät minua itseäni. Terapoin itse itseäni. Teen kivoja asioita. Yritän uskoa, että vielä joskus, jotenkin, hyvä voittaa pahan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä kohtaamme monenlaisia haasteita ja vastoinkäymisiä. Mitä enemmän joudumme näiden vaikeuksien eteen, sitä olennaisempaa on kehittää kyky säilyttää myönteinen, rauhallinen ja sävyisä asenne. Tämä ei ainoastaan auta meitä käsittelemään vaikeuksia paremmin, vaan sillä on myös pitkäaikaisia positiivisia vaikutuksia elämänlaatuun.

Negatiivinen asenne ja ärhäkkyys vastoinkäymisissä voivat heikentää kokonaisvaltaista hyvinvointiamme. Ne eivät ainoastaan vaikeuta tilanteiden ratkaisemista, vaan voivat myös vaikuttaa kielteisesti henkiseen ja fyysiseen terveyteemme. Positiivinen asenne sen sijaan toimii voimavarana, joka auttaa meitä löytämään ratkaisuja, oppimaan kokemuksista ja kasvamaan henkisesti ja ihmissuhteet voivat vahvistua, kun osoitamme kykenevämme käsittelemään vaikeuksia rakentavalla tavalla.

Olen saanut palautetta kahdelta eri terapeutilta ja psykiatrilta, että olen ottanut kokemani vastoinkäymiset liian säyseästi ja positiivisesti, siinä määrin, että se on sairastuttanut psyykeeni. 

En oikein ymmärrä miten positiivinen asenne voi sairastuttaa enemmän? Ehkä siinä mielessä, että ei pyritä pois negatiiviista olosuhteista alunperinkään, koska uskotaan että huono tilanne tulee paranemaan itsestään tai ollaan kynnysmattona muille. Tuo ei sitten taas mielstäni ole enää positiivisuutta vaan jotain ihan muuta.

En oikein ymmärrä miten positiivinen asenne voi sairastuttaa enemmän? Ehkä siinä mielessä, että ei pyritä pois negatiiviista olosuhteista alunperinkään, koska uskotaan että huono tilanne tulee paranemaan itsestään tai ollaan kynnysmattona muille. Tuo ei sitten taas mielstäni ole enää positiivisuutta vaan jotain ihan muuta.

Niin. Tunteen tuntemattomuus, kun sille on tilaus ja tarve, mutta ei tilaa eikä paikkaa, sairastuttaa ihmisen, ainakin kun puhutaan surusta, vihasta, pettymyksestä, haavoittuvaisuudesta. 

Kyllä ne positiiviset tunteet ovat ihan totta, eivät mitään pakotettua. Väitätkö, että ihminen, jota ärsyttää ympäri vuorokaudet, ei ole oikeasti äsryyntynyt? Se, että tappaa ne taistelutunteensa ja alistuu, on totta myös. Myös liiallinen toiveikkuus, kun sille ei ole perustetta, on traumaoire ns. mielikuvitusfantasia, johon paetaan. 

Nytkin tässä ketjussa kehutaan sitä, miten "hyvät" ihmiset menevät tyyninä ja reagoimatta läpi vaikeuksien. 

Minä olen perinyt ryppyyntymättömät geenit ja vituttaa kun luullaan nuoremmaksi kun olenkaan. Olin vain pari vuotta nuorempi kuin kuuskymppiset jotka minua vähättelivät nuoreksi tytöksi vaikka on jo joka toinen raaja murtunut, raudoitettu, ja leikkauspöydillä tullut maattua ja ihan kaikki muut lääkitykset.

Lapsuudessa pitkä aikainen lääkitys. Kiusaaminen vaatteiden ja köyhyyden johdosta varsinkin ala-asteella koulussa. Ylä asteella kiusattiin kun ei ollut merkki vaatteita ja kysyttiin vaatteiden hintaa että paljonko se on maksanut.

Kotona kun oli kasvatettu vitsalla ja remmillä rehellisyyteen eikä saanut valehdella niin joutui kiusatuksi koulussa.

Niillä kiusaajilla itsellään ei ollut mitään muuta vaivaa kuin ennen aikaisesti rypistynyt ulkonäkö. Minä siis niin nautin kuinka ne näyttää ihan kamalilta mutta en ota yhteyttä enää yksiinkään kiusaajiin minkään luokkakokouksenkaan nimissä.

Menköön ne kiusaajat pitämään galluppejaan ihan muualle ja pätemään.

Jos ei ole koskaan kohdannut isoja vastoinkäymisiä, ne pienet ja arkiset tuntuu sitten paljon suuremmilta. Näkeehän sen, jos tuntee todellisen kermapyllyn.

Mulla on helppoa olla positiivinen, rauhallinen ja säyseä koska elämä on paitsi paljon ottanut, myös antanut. Olen kiitollinen monesta, kuten suomalaisuudesta.

Mutta ei joka tilanteessa kannata olla positiivinen, rauhallinen ja säyseä. Jos vaikka kohtaa epäoikeudenmukaisuutta, pieni vihanpuuska auttaa puolustamaan itseään. Se puuska kannattaa vaan hallita hyvin että energian voi suunnata täsmäiskuna ja oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Toiset osaavat ottaa vastoinkaymisetkin vastaan raivoamatta.

Tai sitten et ole löytänyt omia rajallisuuttasi vielä. 

Voin sanoa että kilteinkin ihminen kykenee raivoamaan. 

Pahempaa on, jos ei tiedä, että voi itsekin kyetä sellaiseen. Sellainen ihminen voi yllättää itsensä. Kokemusta on. 

Vierailija kirjoitti:

Elämässä kohtaamme monenlaisia haasteita ja vastoinkäymisiä. Mitä enemmän joudumme näiden vaikeuksien eteen, sitä olennaisempaa on kehittää kyky säilyttää myönteinen, rauhallinen ja sävyisä asenne. Tämä ei ainoastaan auta meitä käsittelemään vaikeuksia paremmin, vaan sillä on myös pitkäaikaisia positiivisia vaikutuksia elämänlaatuun.

Negatiivinen asenne ja ärhäkkyys vastoinkäymisissä voivat heikentää kokonaisvaltaista hyvinvointiamme. Ne eivät ainoastaan vaikeuta tilanteiden ratkaisemista, vaan voivat myös vaikuttaa kielteisesti henkiseen ja fyysiseen terveyteemme. Positiivinen asenne sen sijaan toimii voimavarana, joka auttaa meitä löytämään ratkaisuja, oppimaan kokemuksista ja kasvamaan henkisesti ja ihmissuhteet voivat vahvistua, kun osoitamme kykenevämme käsittelemään vaikeuksia rakentavalla tavalla.

 

 

 

Tämä voisi jo löytyä jostain self help- opuksesta.

Jos on onnistunut kohtaamaan vastoinkäymisensä "sävyisästi" on kyse lähinnä karkeasti sanottuna myös siitä että ei ole vielä kokenut sellaisen luokan tapahtumaa tai  tapahtumasarjaa joka syöksisi raiteiltaan. Kaikki ovat alttiita kontrollin menettämiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on onnistunut kohtaamaan vastoinkäymisensä "sävyisästi" on kyse lähinnä karkeasti sanottuna myös siitä että ei ole vielä kokenut sellaisen luokan tapahtumaa tai  tapahtumasarjaa joka syöksisi raiteiltaan. Kaikki ovat alttiita kontrollin menettämiselle. 

Mitä tapahtumia nämä sitten olisivat?