HS: Monet pariskunnat jakavat kulunsa tasa-arvon nimissä puoliksi, mutta onko se reilua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nainen ei maksaisi puolta kuluista vanhempainvapaalla? Vähentääkö hän jotenkin kulutustaan vai miksi hänen ei tarvitse maksaa kuluja?

 

 

Kysytkö ihan tosissasi?

 

Ohis

Kysyn, koska vanhempainvapaalla nainen tienaa edelleen noin 80% siitä kuin ennenkin ja 3 ensimmäistä kuukautta ovat palkallisia. Miksi nainen ei osallistuisi kuluihin, joita aiheuttaa? Pitäisikö äidit laittaa edunvalvontaan samantien?

Ota edes selviää asioista ennen kuin tulet tänne huutelemaan, ihan perstuntumalta heitit jotain lukuja tietämättä asiasta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-50 on ihan ok jos kyseessä on lapseton pariskunta jolla kutakuinkin saman suuruiset tulot.

 

Itsestään selvää ettei tuollainen malli toimi jos tuloerot on isot ja jos perheessä on lapsia. Kuka täysijärkinen tuollaiseen edes suostuu?

Miksi ihmeessä tuohon ei suostuisi? Lapsia on just se määrä, joka on varaa elättää ja perheen kulut on just ne, joihin on varaa molemmilla. Kaikki muu on toisen taloudellista hyväksikäyttöä.

 

Mitä ihmettä sinä selität? Naisen tulot tippuu väkisinkin jos lapsia hankkii. Vai oletko sinä näitä jotka olettaa naisen maksavan puolet kaikesta vanhempainvapaallakin. 

Monella naisella on vanhempainpäiväraha suurempi kuin miehensä palkka....

Vierailija kirjoitti:

Millään logiikalla ei ole reilua, jos toisella jää palkasta käteen 2000 ja toisella 8000 jaettaisiin kulut tasan. 

Tämä. Ei ole reilua että toinen tekee töitä 100h/vko ja toinen 40h/vko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos kaveriseurue menee yhdessä syömään, niin yleensä kaikki maksavat omat ruokansa. Etelä-Euroopassa joku maksaa aina sen koko pöytäseurueen laskun."

Ravintolaan menee helposti se 100-150€/ nuppi jos vähääkään paremmassa paikassa syö ja juo.

Esim viiden kaverin porukassa loppulasku on siis 500-750€, kuka sanoo et "hei, mä tarjoon?"

Voi, toi on ollut mun elinikäinen haave. Haluaisin edes kerran elämässä tarjota tärkeimmille illallisen muuallakin, kuin kotona. 

Ohis

Mikset kutsu ihmisiä ravintolaan ja maksa laskua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naisilta (yleisemmin vähemman tienaava) kysytään niin ei ole reilua ja jos miehiltä (yleisemmin enemmän tienaava) kysytään niin on reilua.

Mutta eihän naiset muutenkaan miestä hyväksy/kelpuuta ennen kun nainen  pääsee hyötymään riittävästi miehestä.

Tämä on yksi niistä lukuisista asioita missä naiset ei tasa-arvoa hyväksy.

Yleensä homma menee niin, että naiselle vähemmän tienaavana mallitetaan kaikki kotityöt ja lapsiin liittyvät asiat kuten uusien vaatteiden osto. Mies saa paremmin tienaavana mennä töihin ja muu aika onkin sitten vapaa-aikaa. 

Naisethan niitä kotitöiden tekemistä vaatii. En ole yhtään parisuhdetta tavannut missä mies olisi sitä mieltä että pitää siivota koko ajan ja paikkojen pitää olla siistit ja järjestyksessä koko ajan mutta jokaine

Kaikkien pitää osallistua kotitöihin ainakin vapaapäivinä. En ymmärrä kuinka joku voi kotonaan asua kuin hotellissa.

Meillä on kyllä ollut ihan itsestäänselvää siitä lähtien, kun muutettiin yhteen, että yhteiset menot maksetaan suhteessa tuloihin ja näin on tässä menty. Tähän mennessä minä olen ansainnut enemmän, paitsi viime kesänä ja vanhempainvapaalle jäätyäni minun tuloni ovat taas pienemmät kuin puolisoni. Kummallakin on omat tilit ja lisäksi meillä on yhteinen tili, johon siirrämme joka kuukausi rahaa tulojen mukaan. Yhteiseltä tililtä menevät menot liittyen mm. vuokraan, sähköön, asuntovakuutukseen, ruokaan, taloustarvikkeisiin ja kodin sisustukseen. Emme voisi ylläpitää nykyistä elintasoa, jos maksaisimme kaikesta puolet. Toiseksi se olisi vain väärin, että toinen, jolla on toisinaan hyvin pienet tulot, maksaisi kaikesta puolet. Hänelle ei jäisi mitään omaan käyttöön, jos edes riittäisi rahat yhteisiinkään menoihin. Me olemme yhteinen talous ja oma perheemme ja siten rahoistammekin tulee yhteisiä. Emme ole vain yksilöitä, jossa puurramme vain oman hyvinvoinnin eteen. Emme elä toisistamme erillistä elämää. Haluamme toisillemme hyvää ja lisätä yhteistä hyvinvointiamme yhdessä. Olemme sitoutuneet toisiimme ja perheeseemme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla lähes päivittäin " naiset on miehistä hyötyviä huåra-loisia"- räkivät incel ülisijat: LUKEKAA VAIHTEEKSI FAKTATIETOA HESARIN JUTUSTA- SUOMESSA NAISET MAKSAVAT OERHEEN KUNUISTA PUOLET, TIENAAVAT VÄHEMMÄN, TEKEVÄT ENEMMÄN KOTITLITÄ, VAATAAVAT LAPSISTA, TEKEVÄT META- JA TUNNETYÖN.

Montako kymppiä per tunti tästä metatyöstä on sopivaa maksaa korvausta? Voisiko kenties palkata jonkun ulkopuolisen tekemään sen työn jos se on niin tuskaista?

Voit testata sen tuskaisuuden ottamalla vastuun perheen kaikesta metatyöstä. Ihanteellista olis tietenkin, että asioista puhuttais ja suunniteltaia yhdessä...

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmat maksavat omat kulunsa. Helppoa, kun syödäänkin eri tyyppistä ruokaa.

Tilanne muuttuisi, jos olisi lapsi. Silloin vaatisin mieheltä paljon suurempaa taloudellista panostusta PERHEEN elättäjänä, koska minä siitä lapsesta kuitenkin suurimmaksi osaksi huolehtisin. Miestä ei saa nytkään työpäivän jälkeen sohvalta ylös, niin miten se lapsen myötä muuttuisi.

Älä tee lasta tuohon suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos kaveriseurue menee yhdessä syömään, niin yleensä kaikki maksavat omat ruokansa. Etelä-Euroopassa joku maksaa aina sen koko pöytäseurueen laskun."

Ravintolaan menee helposti se 100-150€/ nuppi jos vähääkään paremmassa paikassa syö ja juo.

Esim viiden kaverin porukassa loppulasku on siis 500-750€, kuka sanoo et "hei, mä tarjoon?"

Voi, toi on ollut mun elinikäinen haave. Haluaisin edes kerran elämässä tarjota tärkeimmille illallisen muuallakin, kuin kotona. 

Ohis

Tee enemmän töitä. Raada enemmän opintojen eteen kovapalkkaisille aloille kevyiden harrastealojen sijaan.

No Suomen lain mukaan kuitenkin avioliitossa on erillinen omaisuus, joten Hesarin mielipiteellä ei ole väliä. Eikä meidän mammojen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmat maksavat omat kulunsa. Helppoa, kun syödäänkin eri tyyppistä ruokaa.

Tilanne muuttuisi, jos olisi lapsi. Silloin vaatisin mieheltä paljon suurempaa taloudellista panostusta PERHEEN elättäjänä, koska minä siitä lapsesta kuitenkin suurimmaksi osaksi huolehtisin. Miestä ei saa nytkään työpäivän jälkeen sohvalta ylös, niin miten se lapsen myötä muuttuisi.

Eli sinulle tasa-arvo kelpaa vain silloin kun hyöty tulee sinulle mutta muuten et tasa-arvoa kannata?

Vierailija kirjoitti:

NIin no näissä asioissa aina se vähemmän tienaava on sitä mieltä, että enemmän tienaava maksaa enemmän ellei jopa kaiken. Kyllä reiluinta on, että kulut menevät puoliksi, oli tulot sitten mitä tahansa. 

"Reiluus" ei taida olla ainoa arvo eikä reiluus myöskään toteudu kaikissa tilanteissa puoliksijaolla. Olisiko minun esimerkiksi pitänyt olla rahoittamatta säästöilläni muuttoamme mieheni uran perässä ulkomaille? Tai mieheni nyt pitää rahat itsellään vaikka olen mahdollistanut hänen unelmansa ja se on ollut myös taloudellisesti kannattavaa? Olisiko "reilua" ollut jättää tilaisuus kokonaan käyttämättä tai jakaa nyt kaikki kulut puoliksi? Aika tappiolle olisimme molemmat näissä tapauksissa jääneet ja aika erilainen (huonompi) olisi elämämme nyt.

Minusta olennaisinta on vastavuoroisuus ja yhteen hiileen puhaltaminen. Jos on oltu yhdessä köyhistä opiskelijoista asti, omaisuuskin on yleensä tehty yhdessä ja molempien panoksella. Yhdessähän on tarkoitus selvitä niin ylä- kuin alamäistäkin. Toki jokainen tekee kuten itse parhaaksi näkee, niin mekin teemme ulkopuolisten henkilöiden mielipiteistä välittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmat maksavat omat kulunsa. Helppoa, kun syödäänkin eri tyyppistä ruokaa.

Tilanne muuttuisi, jos olisi lapsi. Silloin vaatisin mieheltä paljon suurempaa taloudellista panostusta PERHEEN elättäjänä, koska minä siitä lapsesta kuitenkin suurimmaksi osaksi huolehtisin. Miestä ei saa nytkään työpäivän jälkeen sohvalta ylös, niin miten se lapsen myötä muuttuisi.

 

Älä tee lasta tuohon suhteeseen.

Syntymä on kuolemantuomio :(

Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elin itse avioliitossa, jossa kulut maksetiin puoliksi. Mies tienasi himpun alta 20000€/kk ja minä 2000€/kk. Voitte arvata kenen nimissä myös kaikki omaisuus oli, koska hän oli ne itse kuulemma ostanutkin. Myös lomareissut ym. olivat miehen ja lasten heiniä aika pitkälti. 

Sittemmin olen asunut pitkään omillani, nostanut omaa tulotasoani ja tällä hetkellä tienaan nykyisen mieheni kanssa saman verran. Hän haluaa maksaa asumisen ja elämisen. Minä laitan sitten jotain isompia yhteisiä hankintoja, matkoja jne. Miestä ei raha ns. kiinnosta, sanoo että hän haluaa miehenä maksaa elämisemme, se on yhteinen elämä.

 

 

Epäilen hieman, että valehtelet mutta kerro ihmeessä mitä miehesi tekee työkseen jos lähes 20 000 EUR/KK tienaa?

Ex-mies siis kyseessä ja pörssiyhtiön tj

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmat maksavat omat kulunsa. Helppoa, kun syödäänkin eri tyyppistä ruokaa.

Tilanne muuttuisi, jos olisi lapsi. Silloin vaatisin mieheltä paljon suurempaa taloudellista panostusta PERHEEN elättäjänä, koska minä siitä lapsesta kuitenkin suurimmaksi osaksi huolehtisin. Miestä ei saa nytkään työpäivän jälkeen sohvalta ylös, niin miten se lapsen myötä muuttuisi.

Eli sinulle tasa-arvo kelpaa vain silloin kun hyöty tulee sinulle mutta muuten et tasa-arvoa kannata?

Miten hyöty tulee naiselle, jos mies luistelee lastenhoitovastuusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla lähes päivittäin " naiset on miehistä hyötyviä huåra-loisia"- räkivät incel ülisijat: LUKEKAA VAIHTEEKSI FAKTATIETOA HESARIN JUTUSTA- SUOMESSA NAISET MAKSAVAT OERHEEN KUNUISTA PUOLET, TIENAAVAT VÄHEMMÄN, TEKEVÄT ENEMMÄN KOTITLITÄ, VAATAAVAT LAPSISTA, TEKEVÄT META- JA TUNNETYÖN.

Kotitöiden, metatöiden ja tunnetyön vaatimisesta toteuttamista ei vaadi kukaan muu kuin nainen itse niin iletko tosissasi sitä mieltä että se on tasa-arvoista että vain toinen vaatii asioiden tapahtumista mutta ei itse suostu niitä tekemään.

Hyvin harvassa parisuhteessa se oikeasti menee niin päin että mies vaatii naiselta kotitöiden tekemistä kun se on lähes poikkeuksetta nainen joka yksin määrittelee vaadittavan siisteystason.

Ja tuon metatyöstä valittaminen niin miten naiset kykenevät tasa-arvoiseen parisu

Iso osa miehistä tietää, että elämä perheessä ei ole mitään metatiedettä, asioita ei tarvitse vatvoa koko ajan. Koko metatyö on pelkkä tapa ilmaista, että naisella on hieman aivotoimintaa, jonka hän haluaa nostaa esille ja saada siitä rahallisen korvauksen. Lapsen vaatteita ei oikeasti tarvitse miettiä tuntitolkulla eikä etukäteen kannata pohtia, miten lapsen saa lääkäriin, jos hän sairastuu lepraan.

Naiset itse tekevät elämästään vaikean ihan itse. Kuusi tulee nurkkaan ilman, että siitä järjestetään kuukausikaupalla palavereja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmat maksavat omat kulunsa. Helppoa, kun syödäänkin eri tyyppistä ruokaa.

Tilanne muuttuisi, jos olisi lapsi. Silloin vaatisin mieheltä paljon suurempaa taloudellista panostusta PERHEEN elättäjänä, koska minä siitä lapsesta kuitenkin suurimmaksi osaksi huolehtisin. Miestä ei saa nytkään työpäivän jälkeen sohvalta ylös, niin miten se lapsen myötä muuttuisi.

Kauheesti naiset aina uhriutuvat lasten hoidon ja kotitöiden vastuusta vaikka kuitenkin se on yksin nainen joka päättää tehdäänkö lapset vai ei ja se on yksin nainen joka kotitöiden puolesta vaatii vähimmäis tasoa mutta jotenkin sairaasti naiset saa käännettyä asian niin että miehen vika kun nainen ei saa sitä mitä yksin nainen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vain yhteisiä rahoja, vaikka kummallakin on omat tilit. Ihan vieras ajatus, että pitäisi jotenkin neuvotella maksuosuuksista. Se maksaa, joka ostaa, ja tarpeen tullen siirretään rahaa tililtä toiselle, jos jommankumman käyttötili uhkaa mennä tyhjäksi.



No, käytännössä minä maksan jotakuinkin kaiken muun paitsi vaimon henkilökohtaiset menot. MInä olen suurituloinen ja vaimo siellä pienituloisessa päässä. Tienaan bruttona noin 5 kertaa vaimoni verran, nettona vajaat 3 kertaa. Olen maksanut omakotitalon, molempien autot ym. isot menot. Kaikkien lainojen hoitotili on aina ollut minun.

Vuosikymmeniä sitten yhteiselomme alkuaikoina tulot oli toisin päin. Minä opiskelin ja vaimo oli pienipalkkaisissa töissä. Rahaa oli vähän. Jo silloin totuttiin siihen, että me pärjätään vain, jos rahat on yhteisiä ja meille oli itsestään selvää että se maksaa jolla on varaa maksaa. Samaa periaatetta noudatettu läpi pitkän liittomm

Se on vaan helpompaa kun molemmat pistää sinne yhteiselle tilille jonkun sovitun summan (vaikka nyt puolet palkastaan), kuin siirrellä rahoja edes takas toiselle ja toiselle ja kysellä onko sulla nyt rahaa vai tarttetko lisää. Mutta kukin tavallaan.

Vaikken mikään dr. Phil fani olekaan, mielestäni hän esitti ihan järkevän ja oikeudenmukaisen ratkaisun tähän asiaan aikanaan - kummatkin laittavat saman prosenttiosuuden tuloistaan yhteisiin menoihin ja saavat siten pitää yhteneväiset prosentit tuloistaan itsellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla lähes päivittäin " naiset on miehistä hyötyviä huåra-loisia"- räkivät incel ülisijat: LUKEKAA VAIHTEEKSI FAKTATIETOA HESARIN JUTUSTA- SUOMESSA NAISET MAKSAVAT OERHEEN KUNUISTA PUOLET, TIENAAVAT VÄHEMMÄN, TEKEVÄT ENEMMÄN KOTITLITÄ, VAATAAVAT LAPSISTA, TEKEVÄT META- JA TUNNETYÖN.

Kotitöiden, metatöiden ja tunnetyön vaatimisesta toteuttamista ei vaadi kukaan muu kuin nainen itse niin iletko tosissasi sitä mieltä että se on tasa-arvoista että vain toinen vaatii asioiden tapahtumista mutta ei itse suostu niitä tekemään.

Hyvin harvassa parisuhteessa se oikeasti menee niin päin että mies vaatii naiselta kotitöiden tekemistä kun se on lähes poikkeuksetta nainen joka yksin määrittelee vaadittavan siisteystason.

Ja tuon metatyöstä valittamine

Enpä ole taas mitään näin typerää hetkeen lukenut. Ei tarvita sen enempää lepraa kuin palavereitakaan ja lapsiperhearjessa riittää silti järjesteltävää, ostettavaa, muistettavaa, kuskattavaa ja huomioitavaa. Ja minä olen vapaaehtoisesti lapseton, toim. huom. eli näen vain sen mikä esille tulee kun seurailen lähipiirin perheitä. Murto-osan varmaankin.