HS: Monet pariskunnat jakavat kulunsa tasa-arvon nimissä puoliksi, mutta onko se reilua?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina ollut uber rehellinen ja mielestäni oikea jakoperuste yhteisille kuluille: Kiinteiden nettotulojen suhteessa.

Miettikää onko 50:50 oikein jos toinen tienaa 65% ja toinen 35% yhteenlasketusita käteen jäävistä tuloista. Ei ole. Samoin ei ole oikein että vain toinen maksaa.

 

Nettotulot on selkeä ja oikea. Matikkapäätä se vaatii ihan peruskoulun oppimäärän verran, siksi varmaan ei olekaan laajemmassa käytössä. Yhteiset kulut lapsiperheessä on aika selkeä jakaa.

Muu raha, mikä taskuun jää on omaa rahaa. Tee sillä mitä haluat.

Jos haluaa olla kovin tarkka niin noin sen voi tehdä. Meillä taas on menty lopulta aika lailla fiiliksellä. Katsellaan vain että molemmilla on rahaa niihin omiin tarpeisiin ja harrastuksiin ja muuten maksellaan ne loput senkin mukaan kummalla on siihen aikaan kuusta paremmin rahaa. Uskon että aika lailla lopulta mennyt tulojen suhteessa kun kummallekaan ei ole vuosien aika kertynyt toista enempää säätöjä tai sijoituksia tai jotain muuta arvokasta.

Ja kertaakaan ei ole 30 vuoden aikana rahasta tapeltu.

Vierailija kirjoitti:

Me molemmat olemme sairaanhoitajia ja teemme vuorotyötä. Emme suurituloisia mutta tällä palstalla vasta oppinut että olemme matalapalkkalaisia. Kuitenkin meidän tuloilla on kasvatettu kaksi lasta ja ostettu sekä maksettu asunto jne. Matkusteluun jäänyt rahaa samoin harrastuksiin. Säästettykin on mutta keskiverto palstalainen ilmeisesti tienaa vähintään 5000 euroa ja tietenkin senkin summan nettona. 

Tämän minäkin opin, että shoitajat, opet ja yleisesti kaikki kunnalliset alat ovat laiskimusten aloja, ja näiden alojen ihmiset haluavat vain löytää rikkaan puolison (min. 8000-1000e/kk) elättämään laiskoja. Näin sitä ihminen viisastuu(??) vanhaksi tullessaan.

Niin kauan kun kumpikaan ei koe rahanjakoa epäreiluksi niin en oikein tiedä miksi pitäisi laskea rahoja jotenkin erityisen tarkasti joidenkin prosenttien mukaan. Sitten jos tulee toiselle ajatus että nyt ei ole reilua niin sitten käydään niitä tuloja ja menoja läpi ja muutetaan jotain.

Vierailija kirjoitti:

Kun yhteen mentiin, tienasin noin puolet siitä mitä mieheni. Lähdin sitten opiskelemaan ja siitä asti on ollut kaikki rahat yhteisiä: kummallakaan ei ole omia tilejä vaan palkka- ja säästötilit yhteisiä. Mieheni myös mahdollisti sen, ettei minun tarvinnut käydä kuin kesätöissä opiskeluaikana. Nyt tienaan enemmän kuin mieheni ja tulotasoni kasvaa yhä noin 10 t euroa/vuosi, kun taas mieheni on suunnilleen saavuttanut maksimitulotasonsa: edelleen kaikki rahat yhteisiä. Ollaan kumpikin suht tarkkoja rahoista, ja ollaan kumpikin lähtöisin alemman keskiluokan (varmaan voisi sanoa jopa köyhästä) perheestä. Rahoista ei olla koskaan jaksettu tapella, ei edes silloin kun rahaa ei juuri ollut. Kotitöistä suuremman osan hoidan minä, mutta toisaalta mies hoitaa koiranhoidon lähes täysin ja lisäksi nurmikonleikkaukset, lumityöt, renkaanvaihdot yms. Avioehtoa meillä ei ole, koska naimisiinmennessä ei kummallakaan ollut rahaa eikä kyllä velkaakaan. Kummallekaan e

Tuon ymmärtää kyllä, jos rahankäyttökin on samansuuntaista. Silloin, jos toinen on törsääväinen ja toinen säästeliäs, on järkevää osin eriyttää rahat. 

Jos ihmiset ovat joustavia ja helppoja niin harvoin tarvitsee niitä rahoja eurolleen jakaa. Jos taas ainakin toinen on pikkutarkka pihtari niin niin tarkkaa jakoa ei löydykään ettei siitä jotain valittamista löytyisi.

"Silloin, jos toinen on törsääväinen ja toinen säästeliäs, on järkevää osin eriyttää rahat. "

Sanoisin ennemminkin että silloin kannattaa lähteä eri suuntiin. Hyvin havoin säästäväisen ja tuhlarin elämää saadaan niin hyvin sovitettua yhteen etteikö siitä monta konfliktia saataisi aikaan.

Minun mielestäni niillä tuloilla ei ole niin merkitystä siinä että voiko ja kannattaako olla yhteiset rahat vaiko ei. Suurempi ongelma on se, jos kulutustottumukset ovat kovin erilaisia. Jos toinen tuhlaa ja toinen säästää niin sitten se on ongelma. 

Heloou kaikki asian kanssa tuskastelevat. 🙂 Meillä parisuhteessa oli kaikki aika lähellä 50/50 balanssia kun meitä oli vielä kaksi, eli minä ja vaimo. Kun iloksemme saimme tietää että saamme yhdessä lapsen, mistä oli aina unelmoinut ajattelin heti lähtökohtaisesti että haluan osallistua lapsen elämään niin paljon kuin vain pystyin. Työni ei oikeen johtanut mihinkään enkä edes viihtynyt niin kuin siellä palloilla kuuluu tehden jtn. Eli sain huippu idean ja ehdotin vaimolleni että minä haluaisin jäädä kotiisäksi kunnes lapsi pärjää ilman äidin tarvitsemaa huomaa. Kaikeksi yllätykseksi vaimoni oli asiasta innoissaan enemmän kuin meidän suorittamasta seksistä! Älkääkä ymmärtäkö väärin minä rakastan seksiä ja kokeilla kaikkea muta vaimoni on minun vastakohta paitsi alussa hän oli peto. Mutta siihen miten talouden jako meillä menee nykyään menee näin : minä maksan 980€ vuokran, vedet, sähköt ym. ASUMISEEN LIITTYVÄT n1300€kk. Ja vaimo ostaa ruuat sekä pitää itseään kauniina kalleilla markkivaatteilla sekä ilmeisesti nyt mun uudella kovaksikeitetyllä munalla (epäilen turkkilaista tai espanjalaista kova myskin hajuvedestä. Tämän piti olla unelma perheelämää mutta kun itse otat vastuuta ja yrität olla hyvä isä sekä hoitaa kaiken, mistä naiset monesti miehille valittaa: vie roskat, leiki lapsien kanssa, seksikin vääränlaista.

Olen todella uupunut olemaan aina se kenelle saa sanoa ja kohdella aivan kun en olisi mitään. Silti täällä tuntuu kaikki lehdet vaan hypettävän sitä miten monu nainen pelkästään täydellinen rohkea ja miehet ovat huonotapaisia, itsekeskeisiä suoraan sanottuna turhia ääärettömän monen naisen mielestä.

Kadulla kulkiessa saatat joutua yhden katseen takia naisvihaajaksi, vaikka katse olisi sama kuin katsoisit näyteikkunan takkia. 

Tämä kaikki on mennyt todella pitkälle. Arvostan tasaarvoa kaikekssa mutta järjen ja yhteisymmäreyksen kautta, eikä aina vastakkain asettelu.

Sori lipsahti lapasesta. 

Vierailija kirjoitti:

Heloou kaikki asian kanssa tuskastelevat. 🙂 Meillä parisuhteessa oli kaikki aika lähellä 50/50 balanssia kun meitä oli vielä kaksi, eli minä ja vaimo. Kun iloksemme saimme tietää että saamme yhdessä lapsen, mistä oli aina unelmoinut ajattelin heti lähtökohtaisesti että haluan osallistua lapsen elämään niin paljon kuin vain pystyin. Työni ei oikeen johtanut mihinkään enkä edes viihtynyt niin kuin siellä palloilla kuuluu tehden jtn. Eli sain huippu idean ja ehdotin vaimolleni että minä haluaisin jäädä kotiisäksi kunnes lapsi pärjää ilman äidin tarvitsemaa huomaa. Kaikeksi yllätykseksi vaimoni oli asiasta innoissaan enemmän kuin meidän suorittamasta seksistä! Älkääkä ymmärtäkö väärin minä rakastan seksiä ja kokeilla kaikkea muta vaimoni on minun vastakohta paitsi alussa hän oli peto. Mutta siihen miten talouden jako meillä menee nykyään menee näin : minä maksan 980€ vuokran, vedet, sähköt ym. ASUMISEEN LIITTYVÄT n1300€kk. J

Tervetuloa naisen elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää naiset paremmin palkattuihin töihin! Miettikää sitä omaa taloutta jo ammattia valitessa älkääkä menkö mihinkään huonosti palkattuun kutsumustyöhön! Jos tulee ero tai muu kriisi elämässä, joudutte kuitenkin tulla toimeen omillanne. Tienaan itse enemmän kuin mieheni ja ei tulisi mieleenkään alkaa maksaa hänen menojaan eikä hän sitä haluaisikaan! En todellakaan ymmärrä, miksi enemmän tienaavan pitäisi maksaa enemmän. Minun rahat on omiani ja olen itse ne ahkeruudella ansainnut.

Mitäs sitten tapahtuu, kun kaikki menee niihin "paremmin palkattuihin töihin"? Kun ei kukaan tee niitä "kutsumustöitä"? Saattaisi olla melkoinen isku yhteiskunnille siinä muodossa missä me ne nykyään tunnetaan.

 

Sun kannattaa myös  muistaa toi asenteesi sitten siinä kohtaa kun vaikka sairastut, joudut työttömäksi, what ever. Et ota sitten penniäkään apu

 

Miksi niputat oman ja otse tehdyn ammatinvalinnan ja väistämättömät vastoinkäymiset samaan?

Syy matalapalkkatyössä olevan matalaan palkkaan on hän itse. Ottakaa nyt jotain vastuuta omista valinnoistanne.

Mitäs oikein sekoilet? En mä ole matalapalkkatyössä. Enkä edes kutsumustyössä. Aika tyypillistä sun tyyppiselle ihmiselle, että kuvittelet tietäväsi jotain mun taustasta pelkän yhden kommentin perusteella :D Ja joo, tein nyt itse saman, mutta kai se on mullekin sallittua, jos kerran sinä voit niin tehdä? Toi matalan palkan syyllisen löytäminen noin helposti kertoo kyllä siitä, että et ole koskaan sisäistänyt miten työmarkkinat, sekä yhteiskunta toimii. Ois kyllä kiva tietää mitä sinä teet työksesi hyvällä palkalla. Jotain mihin ei tarvi koulutusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina ollut uber rehellinen ja mielestäni oikea jakoperuste yhteisille kuluille: Kiinteiden nettotulojen suhteessa.

Miettikää onko 50:50 oikein jos toinen tienaa 65% ja toinen 35% yhteenlasketusita käteen jäävistä tuloista. Ei ole. Samoin ei ole oikein että vain toinen maksaa.

 

Nettotulot on selkeä ja oikea. Matikkapäätä se vaatii ihan peruskoulun oppimäärän verran, siksi varmaan ei olekaan laajemmassa käytössä. Yhteiset kulut lapsiperheessä on aika selkeä jakaa.

Muu raha, mikä taskuun jää on omaa rahaa. Tee sillä mitä haluat.

Jos haluaa olla kovin tarkka niin noin sen voi tehdä. Meillä taas on menty lopulta aika lailla fiiliksellä. Katsellaan vain että molemmilla on rahaa niihin omiin tarpeisiin ja harrastuksiin ja muuten maksellaan ne loput senkin mukaan kummalla on siihen aikaan kuusta paremmin rahaa. Uskon että aika la

Eli tällä pariskunnalla ei ole ollut ongelmia rahan suhteen, pitkään liitossa (kuten muutama muukin, jotka vastaavaa kertoneet), kukaan ei ole erityisesti elättänyt ketään, tai molemmat toiaiaan, ja nää kaks jaksaa alapeukuttaa (tai yks kahdella laitteella). Tiedän, et peukutuksiin ei kannata  pahemmin kiinnittää huomiota, mut onhan tuo nyt ihan naurettavaa, et mikään ei käy. Toisille.

Vaatii tasa-arvoa niin kauan kun itse ei joudu maksunaiseksi lol 



Joku selkäranka hei naiset! 

Vierailija kirjoitti:

"Silloin, jos toinen on törsääväinen ja toinen säästeliäs, on järkevää osin eriyttää rahat. "

Sanoisin ennemminkin että silloin kannattaa lähteä eri suuntiin. Hyvin havoin säästäväisen ja tuhlarin elämää saadaan niin hyvin sovitettua yhteen etteikö siitä monta konfliktia saataisi aikaan.

Konflikteja rlämässä ja pariauhteissa on yleensä enemmän tai vähemmän. Ne on sovittavissa, jos tahtoa on. 

Vierailija kirjoitti:

Heloou kaikki asian kanssa tuskastelevat. 🙂 Meillä parisuhteessa oli kaikki aika lähellä 50/50 balanssia kun meitä oli vielä kaksi, eli minä ja vaimo. Kun iloksemme saimme tietää että saamme yhdessä lapsen, mistä oli aina unelmoinut ajattelin heti lähtökohtaisesti että haluan osallistua lapsen elämään niin paljon kuin vain pystyin. Työni ei oikeen johtanut mihinkään enkä edes viihtynyt niin kuin siellä palloilla kuuluu tehden jtn. Eli sain huippu idean ja ehdotin vaimolleni että minä haluaisin jäädä kotiisäksi kunnes lapsi pärjää ilman äidin tarvitsemaa huomaa. Kaikeksi yllätykseksi vaimoni oli asiasta innoissaan enemmän kuin meidän suorittamasta seksistä! Älkääkä ymmärtäkö väärin minä rakastan seksiä ja kokeilla kaikkea muta vaimoni on minun vastakohta paitsi alussa hän oli peto. Mutta siihen miten talouden jako meillä menee nykyään menee näin : minä maksan 980€ vuokran, vedet, sähköt ym. ASUMISEEN LIITTYVÄT n1300€kk. J

Vähän sekava teksti,  mutta jos vaimollasi on toinen mies(??), et kai sellaista menoa katsele? Oletan, että olet töissä, kun on varaa maksaa menoja noinkin paljon omasta pussista. Vaimosi ei maksa mitään, vai? 

Jos olet töissä, voinet ottaa eron ja huoltajuuden/yhteishuoltajuuden? 

Kukaan ei syytä mistään asiallisesta käytöksestä. Jos on asiatonta saattaa joku hermostuakin.

Olemme maksaneet kaiken 50/50, mutta nyt kun olen lasten kanssa kotona, tienaan tietysti vähemmän. Mies kuitenkin olettaa että edelleen maksamme kaiken 50/50. 

Joudun pyytämään häntä maksamaan tiettyjä asioita jotka ennen hoidin itse. Silloin hän selvästi ärsyyntyy. Sanoo myös että rahani eivät riitä koska en osaa budjetoida. Todellisuudessa ostan halvinta ja itselleni en mitään, silti raha riittää vain juuri ja juuri. Lapset hoidan 90% yksin. 

Tämän takia haluan palata töihin mahdollisimman pian. 

JHL "Irtisanomissuojan heikentäminen koskee jokaista"

https://demokraatti.fi/lahtokohtaisesti-olemme-laiskoja-ay-johtaja-ihme…

Vierailija kirjoitti:

JHL "Irtisanomissuojan heikentäminen koskee jokaista"

https://demokraatti.fi/lahtokohtaisesti-olemme-laiskoja-ay-johtaja-ihme…

Niin, myös julkisten ja hyvinvointialojen työntekijöitä.

Ensiksi leikataan ansiosidonnainen ja asumistuki pois omistusasunnoista ja sitten tulee irtisanomissuojan heikentäminen. 

"Irtisanomissuojan heikentäminen.

Työntekijät ovat ikuisella koeajalla. 

Ei ole takaisinottovelvoitetta enää kohta alle 50 hengen yrityksillä ja yhteisöllä. Voi ottaa uudet työntekijät heti, kun taloustilanne paranee."

https://www.pam.fi/artikkelit/hallitusohjelma-nakertaa-tyontekijan-turv…

Ja kuka sitten maksaa kun toinen on työtön tms? Erotaanko ja muutetaan halvempaan asuntoon? Kai sitä nyt yhdessä eletään ja tuetaan toista puolin toisin, oli sitten nainen tai mies tai ihan mitä vaan. En koskaan lähtisi suhteeseen jos kaikki pitäisi 50:50 jakaa. Jos jotain niin edes sitten prosentuaalinen osuus. Mielestäni parisuhteessa eletään sellaista elintasoa, jossa  voidaan samalla lailla elää. Vaikka olisi sama koulutus voi olla isot erot palkoissa riippuen monesta syystä esim kuntasektori vs yksityinen. Mitään almuja ei kukaan halua toiselta vaan selvä peli. Itse ainakin haluan rakkaalleni ja perheelleni parhainta mitä voin.

Vierailija kirjoitti:

Ja kuka sitten maksaa kun toinen on työtön tms? Erotaanko ja muutetaan halvempaan asuntoon? Kai sitä nyt yhdessä eletään ja tuetaan toista puolin toisin, oli sitten nainen tai mies tai ihan mitä vaan. En koskaan lähtisi suhteeseen jos kaikki pitäisi 50:50 jakaa. Jos jotain niin edes sitten prosentuaalinen osuus. Mielestäni parisuhteessa eletään sellaista elintasoa, jossa  voidaan samalla lailla elää. Vaikka olisi sama koulutus voi olla isot erot palkoissa riippuen monesta syystä esim kuntasektori vs yksityinen. Mitään almuja ei kukaan halua toiselta vaan selvä peli. Itse ainakin haluan rakkaalleni ja perheelleni parhainta mitä voin.

2100 brutto palkalla leikattu ansiosidonnainen on 700 netto kuukaudessa ja sitä saa 400 päivää ja sen jälkeen työmarkkinatuki 595 netto kuukaudessa. 

Lapsikorotukset poistetaan työttömyystuista. 

Omistusasuntoon ei saa asumistukea enää vuoden päästä. 

Yhtiölaina/rahoitusvastike ei ole lasku toimeentulotuessa eikä kaupunki saa antaa harkinnanvaraista tilalle.

Toimeentulotukeen vaikuttavat puolison tulot eikä lainat ole asumismenoja eikä saa omistaa kesämökkiä.