HS: Monet pariskunnat jakavat kulunsa tasa-arvon nimissä puoliksi, mutta onko se reilua?

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, joka valittaa kodin sotkusta joka päivä, teen myös kotitöitä enemmän, huolehdin tiskikoneen kalkinpoistot, uunin pesut, kylppärin pesen höyrypesurilla, aika ajoin otan lieden paikoiltaan ja siivoa sieltä takaa, hankin lapsen vaatteet, vien pienet kierrätykseen, hoidan kodin metatyöt, hankin lahjat kaverisynttäreille, hankin enemmän ja maksan huomattavan osan perheen kustannukssta, vastaan myös kodin remonteista, autoista, raha-asioista, laskujen maksuista, vakuutuksista, sähkön kilpailutuksista, lomamatkojen varaamisesta, kuskaan lasta hoitoon 50/50 jaolla, mitähän tässä pitäisi vielä enemmän tehdä, ärsyttää tämä yleistys, että hommia kaatuu enemmän naisen vastuulle...Ostan muuten rouvalle vaatteitakin enemmän kuin hän itse....

Nykynaiset tekee niitä hommia, mitä voi tehdä irroittamatta puhelinta toisesta kädestä....

Älä jaksa yleistää. Itse olet myös naisesi valinnut ja voit sen myös tarvittaessa vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

NIin no näissä asioissa aina se vähemmän tienaava on sitä mieltä, että enemmän tienaava maksaa enemmän ellei jopa kaiken. Kyllä reiluinta on, että kulut menevät puoliksi, oli tulot sitten mitä tahansa. 

Reilua on, että kumppani maksaa suhteessa omiin tuloihinsa. Esimerkiksi maksoin 1/3 asumisesta, ruuasta ja laskuista, koska miehen tulot olivat sen verran paremmat. Mutta toin osuuteni kuitenkin yhteiseen talouteen, eivätkä rahamme olleet yhteiset, ostin itse vaatteeni jne. Se toimi parhaiten, jos olisi ollut yhteiset rahat, riitaa olisi tullut paljon useammin. Turha muiden on selittää, miten asioiden pitää olla kenenkin taloudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tuloni noin 2000 ja puolison 3000 euroa. Teen 80 prosenttista työaikaa. Reiluuden nimissä menot maksamme tulojen suhteessa ja kotityöt jaamme tasan koska minun ei kuulu kärsiä valinnoistani. Vaimoni on valittanut kotitöiden jaosta mutta eihän mikään estä häntä myös tekemästä vähemmän töitä. 

Kerrostalossa asuvan, kahden aikuisen taloudessa ei kotitöitä ole paljon. Einekset kehiin ja välillä ostettu siivous, niin vaimosikin on tyytyväinen. 

Emme asu kerrostalossa ja lapsikin meillä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen akka joka yrittää kaivaa minun kukkaroa on entinen akka. Jännää että jotkut elävät periaatteella että kyllä se toinen maksaa. Minä kutsun heitä loisiksi.

Akoittele kertoo sinusta jo aivan tarpeeksi. Ei sinulla naista ole, eikä tule.

Onpas. Hän ajattelee samoin miehistä. Ei ole mies joka ei osuuttansa maksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikken mikään dr. Phil fani olekaan, mielestäni hän esitti ihan järkevän ja oikeudenmukaisen ratkaisun tähän asiaan aikanaan - kummatkin laittavat saman prosenttiosuuden tuloistaan yhteisiin menoihin ja saavat siten pitää yhteneväiset prosentit tuloistaan itsellään.

 

Reiluinta niin, että kummallekin jää yhtä paljon rahaa omaan käyttöön kuukaudessa.

Kaverisuhteet on erikseen. Perhe-elämässä reiluus on sitä että molemmat tekee kaiken perheen eteen - ei itsensä. Älä perusta perhettä ennenkuin olet sisäistänyt tämän. Kiitos.

 

Jos toisen tulot ovat 2000 ja toisen 3000 ja kumpikin laittaa kuluihin tulojen suhteessa eli 40% ja 60 %. Tällöin pien

Onko ihmisen arvo hänen tilipussin suuruudessa? Sairaanhoitaja tai opettaja onkin huithapeli toisin kuin paperikoneella työskentelevä? Ekat kuitenkin opiskelleet ensin vuosia ja heidän käsissään ihmiselämät. 

Tää ajatuskulku tulee vain yhdeltä taholta, jossa halutaan alentaa naisen arvoa alentamalla myös naisvaltaisten alojen arvoa. Siihen ei pidä alistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikken mikään dr. Phil fani olekaan, mielestäni hän esitti ihan järkevän ja oikeudenmukaisen ratkaisun tähän asiaan aikanaan - kummatkin laittavat saman prosenttiosuuden tuloistaan yhteisiin menoihin ja saavat siten pitää yhteneväiset prosentit tuloistaan itsellään.

 

Reiluinta niin, että kummallekin jää yhtä paljon rahaa omaan käyttöön kuukaudessa.

Kaverisuhteet on erikseen. Perhe-elämässä reiluus on sitä että molemmat tekee kaiken perheen eteen - ei itsensä. Älä perusta perhettä ennenkuin olet sisäistänyt tämän. Kiitos.

 

Jos toisen tulot ovat 2000 ja toisen 3000 ja kumpikin laittaa kuluihin tulojen suhteessa eli 40% ja 60 %. Tällöin pien

Avioliittolaki ei koske kotitöitä.

Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja meillä yhteiset kulut jaetaan puoliksi. Tämä onnistuu siksi, että meillä on molemmilla suht saman kokoiset palkat. Käytössä on yhteinen tili, jonne siirretään molemmat sama summa rahaa kuukausittain ja hoidetaan sieltä yhteiset ja lasten menot. Lisäksi molemmilla on omat tilit, joiden "ylimääräisen" sisällön saa kumpikin käyttää miten lystää. Yhteisistä isommista hankinnoista autosta/huonekaluista/matkoista tms. sovitaan yhdessä ja maksetaan puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Nykymiehet vaativat naisen osallisuutta kuluihin. Jo vauvojen äidit patistetaan mahdollisimman pian takaisin töihin, tienaamaan elantoa perheelle. Itse miehet eivät silti tee omaa osuuttaan esim. lasten ja kodinhoidon suhteen. Edelleenkään.

Kyllä se kumppaniehdokas kannattaa ruotia läpi jo seurusteluaikana näissä työ- ja raha-asioissa, mikä on hänen kantansa. Sen verran paljon näitä perserkkejä tuntuu löytyvän.

Näin luulin tehneeni. Todellisuus olikin sit muuta, kun se elämä tuli. Kaikenlaista p askaa oli. Sen verran kovilla olin lasten, kodin ja työn kanssa, että vakavasti harkitsin eroa. Niin sit kävi, et ensin sairastui tytär, jota jäin hoitamaan. Hänen kanssaan piti olla 24/7. Ja sen jalkeen minä. Työkyvyttömänä kotona vuosia, kunnes aloin opiskella. Yksi syöpäkin tuli siinä ohessa. Tämän kaiken myötä miehestä löytyi vastuunkantaja monessa mielessä. Ruokaa ei laita, kaiken muun on  hoitanut kykyjensä mukaan.  Eikä ole tahtonut erota. 

Ja siis elättänytkin kaikki nämä vuodet. Hänen näkemys on se, että minä hoidin lapsemme elämään, mitä hän ei olisi kyennyt. Eli hänen silmissään tein korvaamattoman siinä. 

Ihmiset voivat yllättää. Hyvässäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävää empatian puutetta monella. Toivottavasti ette sairastu ja menetä edes hetkeksikään kykyä työskennellä. Siinä sitten puoliso heittäisi teidät kylmästi pihalle ja etsisi jonkun muun kenen kanssa voi laittaa kulut tasan puoliksi..

Erikoistilanteet on erikoistilanteita ja asia erikseen.

Se ei ole erikoistilanne, että aikuinen ihminen on VALINNUT itselleen koulutusalan missä on onneton palkkataso.

Tai sitten valinnut itselleen alan, johon on kykyjä ja mahdollisuuksia. Me kaikki emme voi olla pörssiyhtiöiden toimareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävää empatian puutetta monella. Toivottavasti ette sairastu ja menetä edes hetkeksikään kykyä työskennellä. Siinä sitten puoliso heittäisi teidät kylmästi pihalle ja etsisi jonkun muun kenen kanssa voi laittaa kulut tasan puoliksi..

Erikoistilanteet on erikoistilanteita ja asia erikseen.

Se ei ole erikoistilanne, että aikuinen ihminen on VALINNUT itselleen koulutusalan missä on onneton palkkataso.

Eivätköhän ne parempituloiset ole ihan itse vastuussa valinnoistaan. Jos ottaa pienempituloisen, onko tavoitteena päästä vaan kyykyttää, vai miksi näin tekevät?

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläiset pois työpaikoilta, jos ei työikäisille riitä kuin määräaikaisia sopimuksia ja ansiosidonnaisen leikkauksia. 

Meillä on lapset elätettävänä. 

Joo, mut hassu ristiriita on siinä, että sipilän hallitus alkoi nimenomaan ajamaan  työurien pitkittämistä.

Toinen asia on se, ettei kaikkien tulot riitä eläkkeellä.

Kumpikin kykyjensä mukaan tarkoittaa että kumpikin tosiaan kykyjensä mukaan, ei tasan. Eikä se, paljonko tienaa, liity mitenkään siihen minkä verran on kykyä osallistua kotihommien tekoon. Jos toinen tekee osa-aikatyötä kovalla palkalla ja toinen pitkää päivää pienellä, niin totta hemmetissä se lyhyempää päivää tekevä tekee enemmän kotihommiakin. Perheessä ajatellaan perheen yhteistä hyvää eikä omaa omaa napaa ja omia rahoja.

Niinpä. Aina paasataan vaan rahasta miten sen pitää mennä tasan, mutta myös vapaa-ajalla on merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävää empatian puutetta monella. Toivottavasti ette sairastu ja menetä edes hetkeksikään kykyä työskennellä. Siinä sitten puoliso heittäisi teidät kylmästi pihalle ja etsisi jonkun muun kenen kanssa voi laittaa kulut tasan puoliksi..

Erikoistilanteet on erikoistilanteita ja asia erikseen.

Se ei ole erikoistilanne, että aikuinen ihminen on VALINNUT itselleen koulutusalan missä on onneton palkkataso.

Jos joku on valinnut koulutusalan, missä on onneton palkkataso, niin on ihan oma valinta aloittaa parisuhde sellaisen kanssa. Kai te nyt sen vertaa otatte toisesta selvää vai yllätyksenäkö se tulee naimisiinmenon jälkeen?

 

 

 

Kaupan alalla noin 60% tekee osa-aikatyötä. O

Noi on haastavia perheelliselle noi osa-aika sopparit. Opiskelijalle sopii, poikani sellaisella oli useamman vuoden kassana. Ja kertoi jo silloin, kuin vaikeaa elämä on ailloin, kun se on se pätyö, mut työnantaja ei anna riittävästi tunteja. Tai niitä tulee, miten sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, joka valittaa kodin sotkusta joka päivä, teen myös kotitöitä enemmän, huolehdin tiskikoneen kalkinpoistot, uunin pesut, kylppärin pesen höyrypesurilla, aika ajoin otan lieden paikoiltaan ja siivoa sieltä takaa, hankin lapsen vaatteet, vien pienet kierrätykseen, hoidan kodin metatyöt, hankin lahjat kaverisynttäreille, hankin enemmän ja maksan huomattavan osan perheen kustannukssta, vastaan myös kodin remonteista, autoista, raha-asioista, laskujen maksuista, vakuutuksista, sähkön kilpailutuksista, lomamatkojen varaamisesta, kuskaan lasta hoitoon 50/50 jaolla, mitähän tässä pitäisi vielä enemmän tehdä, ärsyttää tämä yleistys, että hommia kaatuu enemmän naisen vastuulle...Ostan muuten rouvalle vaatteitakin enemmän kuin hän itse....

Nykynaiset tekee niitä hommia, mitä voi tehdä irroittamatta puhelinta toisesta kädestä....

Koitappas nyt hyvä mies ottaa tämä asia puheeksi vaimosi kanssa. 

Yleistya johtuu ilmiön yleisyydestä. Väärin on väärin, sukupuolesta riippumatta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää naiset paremmin palkattuihin töihin! Miettikää sitä omaa taloutta jo ammattia valitessa älkääkä menkö mihinkään huonosti palkattuun kutsumustyöhön! Jos tulee ero tai muu kriisi elämässä, joudutte kuitenkin tulla toimeen omillanne. Tienaan itse enemmän kuin mieheni ja ei tulisi mieleenkään alkaa maksaa hänen menojaan eikä hän sitä haluaisikaan! En todellakaan ymmärrä, miksi enemmän tienaavan pitäisi maksaa enemmän. Minun rahat on omiani ja olen itse ne ahkeruudella ansainnut.

Mitäs sitten tapahtuu, kun kaikki menee niihin "paremmin palkattuihin töihin"? Kun ei kukaan tee niitä "kutsumustöitä"? Saattaisi olla melkoinen isku yhteiskunnille siinä muodossa missä me ne nykyään tunnetaan.

 

Sun kannattaa myös  muistaa toi asenteesi sitten siinä kohtaa kun vaikka sairastut, joudut tyött

Miten esim. sairaanhoitaja on vastuussa sairaanhoitajien palkkauksesta? Onko jokainen metallimies syypää heidän palkkaukseen? 

Kun olin sairaalassa, olin kiitollinen jokaisen hoitajan työpanoksesta. Ja olin myös kiitollinen eläkeelle jääneistä, mutta tuuraamaan suostuneista hoitajista, koska ilman heitä olisi hoito jäänyt vajaaksi. Lisäksi heillä asenne ihan paras. Ehkä pienempi stressi siihen auttoi. 

Meillä menty aina, niin lihavina kuin laihoinakin aikoina niin, että se maksaa jolla on rahaa/ehtii. Kaikki rahat siis yhteisiä, eikä erikseen lasketa montako senttiä puoliso puristi hammastahnaa tai montako juustonviipaletta se veisti. Meille tuo käy, koska kummallakaan ei ihan hirveästi ole kodin ulkopuolista elämää, ollaan kumpikin hivenen erakoita luonteiltamme, eikä kummallakaan ole mitään kallista harrastusta.

Ymmärrän kyllä niitäkin pareja jotka laskevat sentilleen jos on suuret menot ja suuret erot palkkakuiteissa, mutta jotenkin tuollainen silti omaan korvaan kuulostaa sellaiselta, että se olisi omiaan kiristämään pariskunnan välejä.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja meillä yhteiset kulut jaetaan puoliksi. Tämä onnistuu siksi, että meillä on molemmilla suht saman kokoiset palkat. Käytössä on yhteinen tili, jonne siirretään molemmat sama summa rahaa kuukausittain ja hoidetaan sieltä yhteiset ja lasten menot. Lisäksi molemmilla on omat tilit, joiden "ylimääräisen" sisällön saa kumpikin käyttää miten lystää. Yhteisistä isommista hankinnoista autosta/huonekaluista/matkoista tms. sovitaan yhdessä ja maksetaan puoliksi.

Nää on ihan selkeitä tapauksia, joissa tulot on suunnilleen samat. Ongelmia syntyy, jos syntyy, kun tulot eivät ole yhtä suuret.

Me molemmat olemme sairaanhoitajia ja teemme vuorotyötä. Emme suurituloisia mutta tällä palstalla vasta oppinut että olemme matalapalkkalaisia. Kuitenkin meidän tuloilla on kasvatettu kaksi lasta ja ostettu sekä maksettu asunto jne. Matkusteluun jäänyt rahaa samoin harrastuksiin. Säästettykin on mutta keskiverto palstalainen ilmeisesti tienaa vähintään 5000 euroa ja tietenkin senkin summan nettona. 

Kun yhteen mentiin, tienasin noin puolet siitä mitä mieheni. Lähdin sitten opiskelemaan ja siitä asti on ollut kaikki rahat yhteisiä: kummallakaan ei ole omia tilejä vaan palkka- ja säästötilit yhteisiä. Mieheni myös mahdollisti sen, ettei minun tarvinnut käydä kuin kesätöissä opiskeluaikana. Nyt tienaan enemmän kuin mieheni ja tulotasoni kasvaa yhä noin 10 t euroa/vuosi, kun taas mieheni on suunnilleen saavuttanut maksimitulotasonsa: edelleen kaikki rahat yhteisiä. Ollaan kumpikin suht tarkkoja rahoista, ja ollaan kumpikin lähtöisin alemman keskiluokan (varmaan voisi sanoa jopa köyhästä) perheestä. Rahoista ei olla koskaan jaksettu tapella, ei edes silloin kun rahaa ei juuri ollut. Kotitöistä suuremman osan hoidan minä, mutta toisaalta mies hoitaa koiranhoidon lähes täysin ja lisäksi nurmikonleikkaukset, lumityöt, renkaanvaihdot yms. Avioehtoa meillä ei ole, koska naimisiinmennessä ei kummallakaan ollut rahaa eikä kyllä velkaakaan. Kummallekaan ei ole tulossa perintöä tm. isoja tuloja, joista pitäisi alkaa eron sattuessa tappelemaan. Tyhmää olisi alkaa laskemaan joka penniä, kun avioeron sattuessa kaikki rahat juridisesti olisivat kuitenkin yhteisiä. 

Meillä on aina ollut uber rehellinen ja mielestäni oikea jakoperuste yhteisille kuluille: Kiinteiden nettotulojen suhteessa.

Miettikää onko 50:50 oikein jos toinen tienaa 65% ja toinen 35% yhteenlasketusita käteen jäävistä tuloista. Ei ole. Samoin ei ole oikein että vain toinen maksaa.

Nettotulot on selkeä ja oikea. Matikkapäätä se vaatii ihan peruskoulun oppimäärän verran, siksi varmaan ei olekaan laajemmassa käytössä. Yhteiset kulut lapsiperheessä on aika selkeä jakaa.

Muu raha, mikä taskuun jää on omaa rahaa. Tee sillä mitä haluat.