HS: Monet pariskunnat jakavat kulunsa tasa-arvon nimissä puoliksi, mutta onko se reilua?

No sanon suoraan että jos mies ostaisi vaikka tortilla tarvikkeet mutta kieltäisi minua syömästä jos tekee mieli, niin se on sitten siinä. Ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NIin no näissä asioissa aina se vähemmän tienaava on sitä mieltä, että enemmän tienaava maksaa enemmän ellei jopa kaiken. Kyllä reiluinta on, että kulut menevät puoliksi, oli tulot sitten mitä tahansa. 

Tuo olisi todella outoa perheessä. Vanhemmilla olisi keskenään eri elintasot? 

 

Miten näillä nyt eri elintasot sitten ovat? Toisella jää vain enemmän rahaa säästöön

Olen lukenut lehtijuttuja, että ihan päivittäisissä valinnoissa näkyy. Toinen syö pelkkää porkkanaa ja toinen herkkuja, toinen kyhnöttää kotona ja toinen juoksee harrastuksissa ja maailmalla, toisella auto, toisella ei edes korttia, mutta autollinen ei suostu kyytimään jne. Toinen ei voi syödä ulkona ja toinen käy muiden kavereiden kanssa jne. Ihan käsittämättömiä juttuja.

-eri

Toinen on vegaani ja toiselle maittaa sika, tottakai silloin syödään eriruokia. 

Vierailija kirjoitti:

No sanon suoraan että jos mies ostaisi vaikka tortilla tarvikkeet mutta kieltäisi minua syömästä jos tekee mieli, niin se on sitten siinä. Ero.

Sinä teet tortillat niin saat syödä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NIin no näissä asioissa aina se vähemmän tienaava on sitä mieltä, että enemmän tienaava maksaa enemmän ellei jopa kaiken. Kyllä reiluinta on, että kulut menevät puoliksi, oli tulot sitten mitä tahansa. 

Tuo olisi todella outoa perheessä. Vanhemmilla olisi keskenään eri elintasot? 

 

Miten näillä nyt eri elintasot sitten ovat? Toisella jää vain enemmän rahaa säästöön

Olen lukenut lehtijuttuja, että ihan päivittäisissä valinnoissa näkyy. Toinen syö pelkkää porkkanaa ja toinen herkkuja, toinen kyhnöttää kotona ja toinen juoksee harrastuksissa ja maailmalla, toisella auto, toisella ei edes korttia, mutta autollinen ei suostu kyytimään jne. Toinen ei voi syödä ulkona ja toinen käy muiden kavereid

Mä en osaisi edes pitää tuota parisuhteena. Tuohan on kämppäkaveruutta, omat hyllyt jääkaapissa jne. Ehkä sitten with benefits?

Omalta kohdaltani; sinkkuna maksoin vuokraa yksiöstä noin 500 euroa ja nyt maksamme kaksiosta noin 600 euroa ja maksamme vuokran puoliksi. Asuinalue pysyi samana eli pienen kaupungin keskusta. Ruokaan meni sinkkuna noin 240 euroa ja nyt meillä menee kahdestaan noin 370 euroa eli siinäkin tulee säästöä. Avopuoliso maksaa auton kokonaan kun hänen käytössään valtaosin. Minä en esimerkiksi työmatkoilla tarvitse ja hän ei taas ilman pärjää. Osin säästöä itsellenikin tulee nykyään siitä että käymme kaikki ruokaostokset Prismassa enkä itse juokse enää kalliissa lähikaupassa kuten aiemmin. Samoin vapaa-ajan kulkemiseni ovat helppottuneet kun auto käytössä. Siinä mielessä toisaalta pohtimisen paikka onko oikein etten osallistu autokuluihin lainkaan. Tietysti  toisaalta myös avopuolison elinkustannukset ovat laskeneet koska aiemmin asui tässä asunnossa yksin. Mutta rahasta ei kiistakapulaa ole syntynyt kertaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudesta näissä ketjuissa puhuminen on kuin yrittäisi selittää sinistä sokealle. Suurin osa ihmisistä rakastaa korkeintaan omaa napaansa. Parisuhdetta lähestytään vain sen kautta että miten siitä voi hyötyä. Tai vaihtoehtoisesti miten kukaan ei vahingossakaan pääse hyötymään itsestä. Kylmää ja laskelmoivaa. Ansaitsette toisenne. 

Juuri näin. Tätä ketjua lukiessa on käynyt selväksi, miksi suomalaisten liitot ei kestä.

On täällä ollut muutama mainista 40 tai 50 vuotta kestäneistä (ja yhä jatkuvista) liitoista. Noissa kaikissa on mainittu se, että raha on yhteistä, eikä lasketa sitä kuka maksaa mitäkin eikä etenkään lasketa, hyötyykö jompikumpi taloudellisesti toisesta. Näissä liitoissa selvästikin rakastetaan eikä lasketa excelillä taloudellista tasa-arvoa. Tämä mitättömän pieni otos ker

Suomessa ei kenenkään tartte pysyä naimisissa, jos kyse on riistosuhteesta. Naurettava ajatus. Nää liitot, jotka jatkuneet pitkään, joissa raha ei nouse merkittäväksi kysymykseksi, ovat vakaita ja kestäviä. Koska arvot ovat perheeseen päin, eikä tuijoteta omaa hyvää pelkästään. Tai se oma hyvä on se, että kaikilla hyvä.

Taas on otettu opit jostain amerikkalaiselta sivustolta, jotka ei nyt mitenkään vaan sovellu suomalaiseen elämän menoon.

Vierailija kirjoitti:

Vaikken mikään dr. Phil fani olekaan, mielestäni hän esitti ihan järkevän ja oikeudenmukaisen ratkaisun tähän asiaan aikanaan - kummatkin laittavat saman prosenttiosuuden tuloistaan yhteisiin menoihin ja saavat siten pitää yhteneväiset prosentit tuloistaan itsellään.

 

Reiluinta niin, että kummallekin jää yhtä paljon rahaa omaan käyttöön kuukaudessa.

Olen leskeksi jäänyt ja uudelleen avioitunut. Omakotitalon omistan yhdessä lasten kanssa. Avioehtoa ei mies suostunut tekemään. Nyt hän osallistuu vain sähkölaskuun osittain ja ei maksa edes omaa osuuttaan ruuasta. Mitä kannattaisi tehdä?

MIes on s i v a r i n ö s s ö, jos ei maksa kaikkea. Naisen tulee vain maata sohvalla ja katsella temppareita.

On ihan eri asia, puhutaanko tuoreesta suhteesta ja vasta yhteen muuttaneesta lapsettomasta pariskunnasta vai pitkästä liitosta jossa on lapsia. Meillä ainakin talouden integraatio on lisääntynyt hiljalleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä kuvio silloin menee jos naisen mukana tulee irtonumeroita eli kersoja jotka joku/jotkut muut miehet ovat siittäneet? Näiden kulut mitä ilmeisimmin maksaa synnyttäjä ja siitoksen tuotoksen isähahmo puoliksi? 

Silloin tietysti yksiköitetään.

Jos naisella on 2 lasta niin hänen osuutensa laskuista, ruokakuluista,sähkölaskuista ym kuluista lasketaan kolmen yksikön mukaan.

Hyvin yksinkertaista.

Koko porukka on siis 4 yksikköä josta naisen osuus on 3 yksikköä.

Mies maksaa kaikesta oman osansa eli 1/4 ja nainen loput. Tuon maksamansa summan hän taas tasoittaa ex miehensä kanssa joka luonnollisesti maksaa naisen maksamasta puolet lasten osuudesta.

Näin laskien saadaan kulut kohdistumaan oikein ja perheestä tulee onnellinen ja tasa-arvoinen ja rakkauden täyttämä .

Ei ole noin suoraviivaista.

Joku vauva tai lapsi syö paljon vähemmän kuin aikuinen.

Ei ole reilua, jos nainen ei jää voitolle.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että nykyisin on niin paljon ongelmia, jos jopa perheessä ja parisuhteessa tapellaan kaikesta. Outoja prioriteetteja aikuisilla ihmisillä.

Itse ainakin mieluusti jaan kaikki tuloni miehen kanssa. Yhdessä on elämää rakennettu ja perhe perustettu. Kaikki on yhteistä. 

N38

Tietysti sä jaat tulosi mielellään. Ne on joku 60% miehen tuloista eikä tarvetta tehdä ahkerammin töitä kun ukko hoitaa kulut.

Ongelma tulee vasta kun se on töissä aina eikä  ehdi osallistua sun sotkujen siivoamiseen sillä antaumuksella kun vaadit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan kaks kertaa sen mitä muija. Maksoin talosta 2/3, Maksan pojan lätkän ja tytön ratsastuksen, vakuutukset, sähkölaskut, 2,5 autoa. Ruokalaskut menee 50:60 ja muija hommaa pennuille kledjut. Siinä jako pääpiirteittän ja lopuilla rahoilla voi kumpikin tehdä mitä lystää. Ihan hyvin menee eikä tässä tartte ekseleitä pyöritellä, ei tämä ole niin nokonuukaa.

Noin päin se lähes aina menee. Ei muijilla ole osaamista josta maksettaisiin.

Kannattaa vain pysytellä miehissä niin ei ole tätä ongelmaa.

 Miksi miehissä? Etkö reppana ymmärrä että hyvät miehet selviää ihan yksin. Ei miehet naista tarvitse mihinkään.

Meillä lähinnä kilpaillaan siitä kumpi saa maksaa jotain. Me ollaan tosin molemmat erittäin hyvätuloisia. Arvotkin meillä on samat. Rakkaus on meillä tärkeintä, ja molemminpuolinen huomiointi ja arvostus. Molemmat haluaa että toisen on hyvä olla. 

Pitää olla samanlainen taloudellinen ajattelu jotta "yhteiset rahat" toimii. Minä olen meillä se köyhempi mutten siltikään halua yhteisiä rahoja koska mies törsää sellaiseen mihin minä en haluaisi sijoittaa. Kokeiltiin yhteistä tiliä aikaisemmin mutta hermostuin kun sieltä mies makseli kalliita kameroita, kirjoja, viskejä ja huomattavia summia hävisi myös Veikkauksen tileille. Minä tapasin ystäviäni kahvikupposen äärellä, mies omiaan kalliissa ravintoloissa. Nyt maksamme taloustilille suhteessa tulojen mukaan ja loput (ns. omat rahat) saa kumpikin kuluttaa niin kuin parhaaksi näkee. Lapsia ei ole, asunto yhteinen, velaton. 

Vierailija kirjoitti:

Olen leskeksi jäänyt ja uudelleen avioitunut. Omakotitalon omistan yhdessä lasten kanssa. Avioehtoa ei mies suostunut tekemään. Nyt hän osallistuu vain sähkölaskuun osittain ja ei maksa edes omaa osuuttaan ruuasta. Mitä kannattaisi tehdä?

Miksi halusit naimisiin? Sinun ja lastesi kannalta avoliitto olisi ollut parempi ratkaisu, tällöin lokista olisi helpompi päästä eroon kun mitta täyttyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vain yhteisiä rahoja, vaikka kummallakin on omat tilit. Ihan vieras ajatus, että pitäisi jotenkin neuvotella maksuosuuksista. Se maksaa, joka ostaa, ja tarpeen tullen siirretään rahaa tililtä toiselle, jos jommankumman käyttötili uhkaa mennä tyhjäksi.



No, käytännössä minä maksan jotakuinkin kaiken muun paitsi vaimon henkilökohtaiset menot. MInä olen suurituloinen ja vaimo siellä pienituloisessa päässä. Tienaan bruttona noin 5 kertaa vaimoni verran, nettona vajaat 3 kertaa. Olen maksanut omakotitalon, molempien autot ym. isot menot. Kaikkien lainojen hoitotili on aina ollut minun.

Vuosikymmeniä sitten yhteiselomme alkuaikoina tulot oli toisin päin. Minä opiskelin ja vaimo oli pienipalkkaisissa töissä. Rahaa oli vähän. Jo silloin totuttiin siihen, että me pärjätään vain, jos rahat on yhteisiä ja meille oli itsestään selvää että se maksaa jolla on varaa maksaa.

Näin suunnilleen myös meillä, joskaan en ansaitse bruttona kuin alle kolme kertaa puolisooni verrattuna. Maksan aika lailla kaikki (omistus)asumiseemme liittyvät kustannukset ja siirrän myös yhteiselle taloustilillemme rahaa siten, että meille loppujen lopuksi jää arviolta yhtä paljon rahaa joko käyttöön tai säästettäväksi.

 

Olemme myös olleet pitkään yhdessä ja jo alussa puolisoni teki suhteemme eteen oman elämänsä osalta isoja kompromisseja, joista olen hänelle edelleen valtavan kiitollinen. Itselläni ei ole käynyt edes mielessä, että jo kertynyttä ja kertyvää taloudellista hyvinvointia emme jakaisi tasan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt selviää miksi naiset ovat usein niin lihavia tänä päivänä. He pitävät huolen että todellakin syövät puolet ruoasta vaikka kulutus olisi huomattavasti pienempi. Mutta jos ruoka maksetaan puoliksi niin on vain pakko syödä puolet ettei kärsi pientäkään tappiota. 

Miehet ovat lihavampia kuin naiset. Tarkoittaako tämä sitä että moni mies lokkeilee naisten ostamilla ruoilla? 

Miehet on lihavempia 60 ikävuoteen asti pois lukien ikäluokat 18-29 jossa naiset on lihavempia jonka jälkeen miehet alkavat laihtumaan mutta naiset jatkavat lihomista ja tämä tulee ilmi THL:n julkaisemasta tilastosta.

https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/lihavuus/lihavuuden-yleis…

et sä voi kutsua tuota laihtumiseksi, kun on kyse eri henkilöistä!