HS: Monet pariskunnat jakavat kulunsa tasa-arvon nimissä puoliksi, mutta onko se reilua?

En keksi tilannetta jossa minun pitäisi valmistaa miehelleni ruokaa. Tuolle joka sanoi että tekisin miehelle sisäfilettä ja itselleni kananmunia. Aikuinen mies tekee itse omat ruokansa.

Vierailija kirjoitti:

En keksi tilannetta jossa minun pitäisi valmistaa miehelleni ruokaa. Tuolle joka sanoi että tekisin miehelle sisäfilettä ja itselleni kananmunia. Aikuinen mies tekee itse omat ruokansa.

Eikö teillä edes syödä yhdessä? Mahtaa olla karua arkea, ei yhteisiä illallisia, ei yhdessä ruuanlaittoa, ei yhteisiä harrastuksia, ei yhteistä taloutta. Sun ei varmaan tartte saada orgasmiakaan seksissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo että yhdessä pysytään siksi että isotuloisempi elättää pienituloisen. Pienituloinen hyötyy eikä lähde siksi. Isotuloinen tuntee hallitsevansa toista ja on tyytyväinen. Rakkautta tuo ei ole nähnytkään.

Oletpas sinä katkeroitunut ja kyyninen. Montako liittoa on jo kariutunut?

Jos ollaan päätetty olla yhdessä niin "mun rahat vs. sun rahat" -ajattelu on vähintääkin outoa. Yhdessä ei ole kenenkään pakko olla, mutta mielestäni samassa taloudessa asuvilla on yhteiset tulot ja kulut. Vaimoni on juuri nyt työtön, mutta kyllä hänellä pitää mielestäni olla oikeus samaan tulotasoon kanssani myös henkilökohtaisten menojen suhteen.

M54

Kukaan ei ole vielä keksinyt, että orgasmitkin pitäisi jakaa tasan.

Tää keskustelu on kyllä aikamoista. Ilmeisen moni täällä on sitä mieltä, että yhteiset rahat turmelee parisuhteen. Samoin moni näkee oman puolisonsa jonkinlaisena varkaana, joka pyrkii kavaltamaan juuri sinun rahasi.

Olen ehkä aina ollut liian köyhä, etten voi ymmärtää, mitä tekisin rahoillani yksin parisuhteessa. Viettäisin aikaa yksin, söisin yksin, asuisin yksin, matkustelisin yksinMihin minä yksinolemiseen parisuhdetta tarvitsen? Ja jos kaikki kuitenkin tehdään yhdessä, mutta molemmat omalla kortilla, niin mitä ihmeen erillistä siinä taloudessa on, jos molemmat kuitenkin päättävät aina samoin?

Ajatus omasta rahasta siinä mielessä kuin se esiintyy vaikkapa Virginia Woolfin kirjoituksissa viime vuosisadan alussa on ihan ymmärrettävä, mutta omista rahoista on aika tavalla henkisesti matkaa tällaiseen ilmeiseen insulaarisuuteen, jota tämä keskustelu ilmentää. Aika surullista, että oman rahan ja itsenäisyyden ideologian varjolla parisuhteista on tullut tilaa olla yhdessä yksin ja palvoa kasvavaa pinoa rahaa.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä kuka tuollaisen 50/50 ajattelun on edes keksinyt. Se parempaa palkkaa ja mahdollisesti hyvin pitkää työpäivää tekevä joutuisi tuolla logiikalla myös pitkän työpäivän jälkeen tekemään vielä kotitöitä ja lastenhoitoa 50/50. Tämä on takuulla miesten keksimä ajatus. Miehethän on tutkitusti enemmän itsekkäitä kuin naiset.

Otetaan nyt pari tyypillistä naisvaltaista matalapalkka-alaa esimerkiksi:

- lähihoitaja tai sairaanhoitaja

- myyjä



Ja heillä on nyt sitten se tyypillinen joku miehinen DI jolla 8-16 toimistohommia.



Mitä luulet kumpi tuollaisessa taloudessa maksaa enemmän JA hanskaa enemmän kodin & lasten asioista, silloin kun se matalapalkkavuorotyöläinen on iltansa ja viikonloppuna töissä?



Et varmaan usko, mutta noinkin itsekkäitä ihmisiä on olemassa! Kehtaavat tuoda pienemmän taloudellisen panoksen, sekä pienemmän muun panoksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En keksi tilannetta jossa minun pitäisi valmistaa miehelleni ruokaa. Tuolle joka sanoi että tekisin miehelle sisäfilettä ja itselleni kananmunia. Aikuinen mies tekee itse omat ruokansa.

Eikö teillä edes syödä yhdessä? Mahtaa olla karua arkea, ei yhteisiä illallisia, ei yhdessä ruuanlaittoa, ei yhteisiä harrastuksia, ei yhteistä taloutta. Sun ei varmaan tartte saada orgasmiakaan seksissä?

 

Syötkö sinä samalla kun teet ruokaa? En ymmärrä kommenttia. Syömme yleensä samaa ruokaa, miehen tekemää. Orgasmeja saan seksissä 1-3 per kerta, en tiedä miten liittyy. Yhteisiä harrastuksia 2 kpl.

Meillä ei mene fifti-fifti muu, kuin vuokra ja sähkö- ja vesilaskut.

Molemmat käy ruokakaupassa ja ostaa sitten omilla rahoilla mitä mieli tekee (en pidä kaikista miehen ostamista tuotteista eikä hänkään minun ostamistani, joten näin on juuri hyvä).

Jos lähdetään johonkin reissuun, mies maksaa sitten niistä yleensä 70% ja minä 30%. hän tienaa vähän enemmän ja yleensä yhtään mihinkään lähteminen on hänen ideansa.

Tykkään pitää omat rahat, koska olen pihi ja haluan säästää omista rahoistani itselleni säästöön. Mies on liian tuhlaileva, ostaa useammin noutoruokaa, kalliimpia tuotteita kaupasta ja kaiken maailman teknisiä härpäkkeitä, joista minua ei kiinnosta maksaa kun en niitä käytäkään.

Lapsia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minusta euro on euro, ei sen arvo muutu miksikään riippumatta siitä tienaanko 2 vai 8 tonnia kuukaudessa"

Ei se arvo muutu mutta niiden eurojen määrä muuttuu. 2000 eurossa on aika paljon vähemmän niitä euroja kulutettavaksi kuin 8000 eurossa.

Silloin sovitetaan kulut sen mukaisesti, että molemmilla on varaa. Jos paremmin tienaava osapuoli haluaa maksaa enemmän, niin totta kai asia on ok, mutta sen ei pitäisi olla mielestäni itseisarvo, että mennään kalliimman mahdollisen mukaan ja toinen osapuoli maksaa näistä sitten lähestulkoon kaikki kulut. 

Mihin se varakkaamman säästämä raha sitten menee, jos ei omaan perheeseen?

Ylijäämä rahat sijoitukseen tietenkin. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NIin no näissä asioissa aina se vähemmän tienaava on sitä mieltä, että enemmän tienaava maksaa enemmän ellei jopa kaiken. Kyllä reiluinta on, että kulut menevät puoliksi, oli tulot sitten mitä tahansa. 

Ei tulisi mieleenkään toimia niin, että kulut menevät aina tasan!

Olemme olleet naimisissa vuosikausia ja siihen on mahtunut jos jonkinlaista työpaikkaa ja palkkaa ja onpa ollut toisen opiskelua ja työttömyyttäkin. Meillä mennään reiluus edellä ja ei näistä tarvitse riidellä tai mitenkään Exceleitä tehdä. Mieheni oli jonkun aikaa työttömänä ja minä töissä, niin miksi olisin vaatinut, että hän työttömyyskorvauksesta maksaisi yhtä paljon kuin minä palkastani?

Olisinko sanonut lapsilleni, että mennään me lomalle, mutta iskä ei nyt pääse kun hänellä ei ole varaa, sillä koko päiväraha meni laskuihin?

Jos se miehesi asuisi yksin ja tulot putoaisivat, niin siitä pienemmästä tulosta on ne menot hoidettava. Ihan sitten niistä menoista kiinni onko talouteen jätetty pelivaraa tämmöisten varalle. Meillä ei ole hätäpäivää kummallakaan ansiosidonnaisella työttömyys- vanhempain, tai sairaspäivärahalla, koska ne pakolliset menot on pienet. Siinä on aikaa järjestellä ennenkuin joutuu toimeentulotuelle asti.

Asumisen kulut maksamme puoliksi vastikkeesta alkaen. Ruuan maksaa se kumpi käy kaupassa. Tarvittaessa tasaamme euroja kuten muissakin ostoksissa. Ravintolassa toinen maksaa molempien laskut yleensä. Suhteen alkuvuosina laskimme tarkemmin kun molemmilla oli vielä vähemmän joustovaraa esimerkiksi lainojen vuoksi. Nykyään jollei tule ylimääräisiä hankintoja kuukauden aikana tiedämme minkä verran rahaa kuluu. 

Lomamatkat taas maksamme puoliksi eli kumpikin oman osuuden ja harrastukset myöskin. Meillä sama ammatti ja tienaamme samaa tasoa kun työnantajakin yhteinen. 

Tottakai nainen tekee kotitöitä enemmän ja huolehtii lapsesta enemmän. Yksin nainen määrittelee vaadittavan kotityötason kun ei naisille yleisesti riitä lähellekkään miehille riittävä siistystaso. Ja lapsen teosta päättää aina nainen yksin eikä siinä asiassa ole miehellä mitään sananvaltaa. 

Niin tämä vaan johtaa siihen että jos yksin jotain haluaa niin yksin pitää tehdä. Eihän naisetkaan tee mitään mitä ei itse halua vain sen takia että mies vaatii sen asian tapahtumista.

Olen pahoillani, että isäsi ei halunnut sinua. Lapsuutesi saattoi olla siksi kamala. Mutta se nyt ei vaan ole muiden naisten tai miesten vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Miksi kumpikin ei voi elää sitä elintasoa jonka on itse itselleen hankkinut opiskelemalla ja tekemällä työtä?"

Miten tämä käytännössä onnistuu? Toinen käyttää vain kahta huonetta asunnosta koska hänellä ei ole enmpään varaa? Toinen menee bussilla kun toinen ajaa autolla ettei vain hyödy siitä toisen autosta? Toinen syö jämiä ja toinen sisäfilettä samaan aikaan samassa pöydässä? Eli miten ne elintasot pidetään erillään?

 

Niin ettei hankita asuntoa johon molempien tulot eivät kohtuudella riitä. Tai autoa. Sisäfileistä ja muista en tiedä kun molemmat syövät meillä tavallista kotiruokaa, mutta jos mieheni söisi sisäfilettä niin en minä sitä osaisi kadehtia. Hassu ajatuskin.

No silloinhan se varakkaampi EI nimenomaan eläisi sitä elintasoa, jonka on itselleen hakkinut opiskelemalla ja työtä elämällä. Eli kysymys uudestaan: Miten tämä käytännössä onnistuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En keksi tilannetta jossa minun pitäisi valmistaa miehelleni ruokaa. Tuolle joka sanoi että tekisin miehelle sisäfilettä ja itselleni kananmunia. Aikuinen mies tekee itse omat ruokansa.

Eikö teillä edes syödä yhdessä? Mahtaa olla karua arkea, ei yhteisiä illallisia, ei yhdessä ruuanlaittoa, ei yhteisiä harrastuksia, ei yhteistä taloutta. Sun ei varmaan tartte saada orgasmiakaan seksissä?

 

Miten se estää yhdessä syömisen, jos kaikki laittavat omat ruokansa? Meillä yh + 1 kasvissyöjäteini ja 1 bodariteini. Kaikki laittoivat omat safkansa ja yhdessä saman pöydän ääressä syötiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos ollaan päätetty olla yhdessä niin "mun rahat vs. sun rahat" -ajattelu on vähintääkin outoa. Yhdessä ei ole kenenkään pakko olla, mutta mielestäni samassa taloudessa asuvilla on yhteiset tulot ja kulut. Vaimoni on juuri nyt työtön, mutta kyllä hänellä pitää mielestäni olla oikeus samaan tulotasoon kanssani myös henkilökohtaisten menojen suhteen.

M54

Mä haluan naisena pitää omat rahani ja säästöni vaikka ne miehen vastaavia pienemmät ovatkin, sillä haluan ostaa itselleni sellaisia hankintoja, joita itse haluan ja käyttää rahani sekä säästää, kuten itse katson parhaaksi ilman, että neuvottelen niistä kenenkään kanssa. En myöskään halua osallistua mieheni kalliisiin hankintoihin, ne hän saa tehdä itse eikä niistä multa juuri kysytä (kuten viimeisimmäksi Porsche Taycan).

Olen köyhä ja tuntuisi todella kauhealta. En suostuisi, vielä pitäisi harrastaa seksiä sellaisen kanssa, joka haluaisi minulla olevan paha mieli, ei.

Minä olen aina sanonut lapsesta asti kavereille, että mulla ei ole rahaa tehdä x tai x. Jotkut kaverit ovat sitten halunneet maksaa minullekin elokuvan tai jätskin tms. Ovat halunneet seuraani johonkin aktiviteettiin kumminkin. Minäkin toki olisin halunnut tarjota, mutta isäni oli raivoava alkoholisti ja sai kerran hirveät raivarit, kun tarjosin kotona ruokaa kaverillekin :(

Mutta isästäni huolimatta olen kasvanut siihen, että jaetaan ja jaan silloin harvoin kun on jotain jaettavaa. Elämä on sisällöltään arvokkaampaa silloin kun jakaa asioita.

Jos mies on rahakas, maksaa enemmän? Jos nainen on rikas, maksaa enemmän? Ellei puoliksi. Vai kummallekin omat kodit ja äiti/isä/mummo maksaa osan.

Meillä on yhteinen tili johon tulee kaikki talon rahat. Kumpikin käyttää mitä tarvii ja luonnollisesti kaikki kulut lähtee yhteiseltä tililtä. Miehellä parempi palkka. Yhteiset lainat. Simple! 

Kerrotko vielä mikä laki kieltää ns. erilaisen elintason? Avioliittolaissa mainitaan elatuksesta näin:

"Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen."

Eli puolisojen pitää varmistaa yhdessä että molemmilla on saatavilla ruokaa ja asumus ynnä muut perustarpeet, mutta ei edellytä kustantamaan toisen lomamatkoja.

Sama laki kertoo myös mm. sen, että puolisot vastaavat itse lainoistaan, jotka ovat ottaneet ennen avioliittoa. Toisella voi esimerkiksi kulua tuloistaan suurempi osa vaikkapa opintolainan takaisinmaksuun, jolloin tällä on luonnollisesti muuhun kulutukseen vähemmän rahaa käytössä.