HS: Monet pariskunnat jakavat kulunsa tasa-arvon nimissä puoliksi, mutta onko se reilua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on reilusti jaettu vain silloin, kun prosentuaalisesti molemmat maksavat samanverran tuloistaan. Muu on AINA köyhemmän osapuolen riistoa ja taloudellista kaltoinkohtelua.

Prosentuaalinen jako. Köyhempi pääsee asumaan omakotitalossa sen sijään että asustelisi jossakin lähiön itsemurhayksiössä asumistukea nostellen ja Kelalle menojaan tilittäen. Samoin köyhempi pääsee vaikka pitkälle viikonloppulomalle Lontooseen sen sijaan että kävisi perjäntaina kaupasta ostamassa yhden siiderin. Prosentuaalinen jako on sitä että köyhempi kuppaa hyötyjä. Oli se köyhempi nainen tai mies. 

Tasajako eurolleen = varakkaampi pääsee kartuttamaan omaa varallisuuttaan köyhemmän selkänahasta = valitaan köyhemmän elintaso = varakkaampi vain vaurastuu entisestään köyhän pysyessä köyhänä

On reilua, olemme olleet naimisissa 40 vuotta ja samat rahat ja laskut. Ei mitään ongelmaa. 

Jos otat lemmikin, niin ajatteletko, että lemmikin pitäisi maksaa puolet kuluista? Lemmikki halutaan ihan itse ja otetaan ihan itse ja tiedetään etukäteen, että kulut eivät mene tasan. Tiedetään, että itse raadetaan perse spasmissa sen tihulaisen eteen, joka repii sohvat ja sotkee kämpän. Ostetaan sille hilavitkuttimet, maksetaan sen harrastukset (agility ym.), tarjotaan sille parhaat eväät, koska hei, se on meidän oma rakas ystävä ja lemmikki ja perheenjäsen. Me halutaan, että sillä on kaikki hyvin ja että se saa vain parasta. Sitä ovat myös lapset ja sitä se kumppanikin on. Sitä rakasta seuraa, jota me haluttiin ja jota varten ollaan valmiina raatamaan ja kärsimään :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on reilusti jaettu vain silloin, kun prosentuaalisesti molemmat maksavat samanverran tuloistaan. Muu on AINA köyhemmän osapuolen riistoa ja taloudellista kaltoinkohtelua.

Prosentuaalinen jako. Köyhempi pääsee asumaan omakotitalossa sen sijään että asustelisi jossakin lähiön itsemurhayksiössä asumistukea nostellen ja Kelalle menojaan tilittäen. Samoin köyhempi pääsee vaikka pitkälle viikonloppulomalle Lontooseen sen sijaan että kävisi perjäntaina kaupasta ostamassa yhden siiderin. Prosentuaalinen jako on sitä että köyhempi kuppaa hyötyjä. Oli se köyhempi nainen tai mies. 

Tasajako eurolleen = varakkaampi pääsee kartuttamaan omaa varallisuuttaan köyhemmän selkänahasta = valitaan köyhemmän elintaso = varakkaampi vain vaurastuu entisestään köyhän pysyessä köyhänä

Onko se huono asia?

Vierailija kirjoitti:

Jos otat lemmikin, niin ajatteletko, että lemmikin pitäisi maksaa puolet kuluista? Lemmikki halutaan ihan itse ja otetaan ihan itse ja tiedetään etukäteen, että kulut eivät mene tasan. Tiedetään, että itse raadetaan perse spasmissa sen tihulaisen eteen, joka repii sohvat ja sotkee kämpän. Ostetaan sille hilavitkuttimet, maksetaan sen harrastukset (agility ym.), tarjotaan sille parhaat eväät, koska hei, se on meidän oma rakas ystävä ja lemmikki ja perheenjäsen. Me halutaan, että sillä on kaikki hyvin ja että se saa vain parasta. Sitä ovat myös lapset ja sitä se kumppanikin on. Sitä rakasta seuraa, jota me haluttiin ja jota varten ollaan valmiina raatamaan ja kärsimään :)

Hassu ajatus. Kissani eteen voin kyllä raataa, sillä olen sen itse itselleni ottanut, olen sen omistaja eikä se voi hoitaa itseään asianmukaisesti ilman apuani. Puolisoni eteen en raada, sillä oletan että aikuinen ihminen raataa itse oman taloutensa eteen kuten minäkin omani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No toinenhan saa siinä hyötyä jos tienaa selvästi vähemmän."

No rakkaudellinen parisuhde on sitä että sille kumppanille halutaan antaa kaikenlaisia "hyötyjä" juuri siksi että rakastemalleen ihmiselle haluaa hyvää. Ei parisuhde ole mikään liikesuhde jossa kukaan ei saa saada mitään hyötyä jota toinen ei saa.

 

 

Miksi ei voi olla? Miksi kumpikin ei voi elää sitä elintasoa jonka on itse itselleen hankkinut opiskelemalla ja tekemällä työtä? Hyöty meillä on tosiaan se rakkaus, ei raha.

Miksi kumpikin ei voi vain elää sitä omaa elintasoa? Koska sellainen on käytännössä usein aika vaikeaa koska perhe-elämässä niin monet asiat linkittyvät yhteen. Ruoka, asuminen, liikkuminen, lomailu jne.

Tietenkin on niin että ihan henkilökohtaisissa menoissa voidaan elää enemmän omia elintasoja jos niin halutaan mutta hankala ajatella että rakastamansa ihmisen haluaisi syövän aina halvinta ruokaa jos itse syö pihviä tai matkustaa aina vain yksin kun kumppanilla ei ole varaa. 

Kyse on siis siitä että aidossa rakkaudessa toiselle halutaan hyvää ja hänen halutaan olevan onnellinen. Ja niin on aika harvoin jos toiselle ei koskaan voida antaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Nämä "naiselle ei saa antaa mitään mistä nainen voi hyötyä" miehet varmaan katsovat tarkasti myös että perheen lapset eivät vain "hyödy" mitenkään isänsä rahoista? Kunhan hengissä pysyvät niin se riittää.

Nämä miehet ovat erityisen tarkkoja siitä, että nainen saisi hyötyä miehen ajasta, jos mies on omien lastensa kanssa. Mies käyttää kaiken aikansakin vain itseensä.

" Miksi kumpikin ei voi elää sitä elintasoa jonka on itse itselleen hankkinut opiskelemalla ja tekemällä työtä?"

Miten tämä käytännössä onnistuu? Toinen käyttää vain kahta huonetta asunnosta koska hänellä ei ole enmpään varaa? Toinen menee bussilla kun toinen ajaa autolla ettei vain hyödy siitä toisen autosta? Toinen syö jämiä ja toinen sisäfilettä samaan aikaan samassa pöydässä? Eli miten ne elintasot pidetään erillään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on reilusti jaettu vain silloin, kun prosentuaalisesti molemmat maksavat samanverran tuloistaan. Muu on AINA köyhemmän osapuolen riistoa ja taloudellista kaltoinkohtelua.

Prosentuaalinen jako. Köyhempi pääsee asumaan omakotitalossa sen sijään että asustelisi jossakin lähiön itsemurhayksiössä asumistukea nostellen ja Kelalle menojaan tilittäen. Samoin köyhempi pääsee vaikka pitkälle viikonloppulomalle Lontooseen sen sijaan että kävisi perjäntaina kaupasta ostamassa yhden siiderin. Prosentuaalinen jako on sitä että köyhempi kuppaa hyötyjä. Oli se köyhempi nainen tai mies. 

Tasajako eurolleen = varakkaampi pääsee kartuttamaan omaa varallisuuttaan köyhemmän selkänahasta = valitaan köyhemmän elintaso = varakkaampi vain vaurastuu entisestään köyhän pysyessä köyhänä

No jos varakkaampi tykkää katsella sitä tilinsä saldoa ja köyhäillä sitten kuitenkin sen pienituloisemman elintason mukaan niin mikäs siinä sitten. Kai joku tulee numeroiden katselemisestakin onnelliseksi.

On. Jos menet yhteen vähemmän varakkaan kanssa, on sinulla moraalinen velvollisuus elättää. Toisinpäin se on puhdasta riistoa ja verrattavissa kolmansien maiden hikipajoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No toinenhan saa siinä hyötyä jos tienaa selvästi vähemmän."

No rakkaudellinen parisuhde on sitä että sille kumppanille halutaan antaa kaikenlaisia "hyötyjä" juuri siksi että rakastemalleen ihmiselle haluaa hyvää. Ei parisuhde ole mikään liikesuhde jossa kukaan ei saa saada mitään hyötyä jota toinen ei saa.

 

 

Miksi ei voi olla? Miksi kumpikin ei voi elää sitä elintasoa jonka on itse itselleen hankkinut opiskelemalla ja tekemällä työtä? Hyöty meillä on tosiaan se rakkaus, ei raha.

Miksi kukaan rakastaisi sellaista ihmistä, joka ei halua pitää huolta? Ei seksi ole rakkautta.Rakkaus tulee nimenomaan esiin silloin kun asiat ovat perseellään. Silkloin se toinen ihminen tarttuu ja pitää pinnalla, koska haluaa pitää rakkauden tähden. Tutkimusten mukaan miehet jättävät useimmin kumppanion silloin kun kumppani sairastuu. Siksi, että mies lakkaa saamasta hyötyjä, eli kodin siivousta ja seksiä. Sen sijaan miehen vuoro olisi huolehtia sairaasta kumppanistaan, mutta kun mies on raha-hyötylaskijaolento, niin hän vain vaihtaa naista. Ne harvat miehet, jotka jäävät sairaan kumppanin kanssa rakastavat joko lapsiaan, kumppaniaan tai jopa molempia. Jääkö miehesi jos sairastut ja jäät kokonaan hänen armoilleen? Haluatko jäädä sellaisen armoille, joka ei ole voinnistasi huolissaan, vaan excelöi sairastumistukiasi ja menojasi ja kehottaa parantumaan parantumattomasta syövästäsi jos haluat vielä jatkaa? Excelin mukaan se on poikki muuten.

Vierailija kirjoitti:

On. Jos menet yhteen vähemmän varakkaan kanssa, on sinulla moraalinen velvollisuus elättää. Toisinpäin se on puhdasta riistoa ja verrattavissa kolmansien maiden hikipajoihin. 

Sinulla on ihan Suomen lain, Kelan ja Sossun mukainen velvollisuus elättää puolisoasi ja lapsiasi.

Täällä joku mies ei halua maksaa mitään omalle kuvitteelliselle vaimolle, mutta haluaisi vaimon tekevän hänelle ihan ilmaiseksi lapsen. Jos hankkisit lapsen rahalla, ei siinä satatonnia edes riitä. Kaikkea sitä saa lukea. Lapsen tekeminen on naiselle kallis ja vaarallinen urakka, jossa hän riskeeraa oman terveyden ja hengen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on reilusti jaettu vain silloin, kun prosentuaalisesti molemmat maksavat samanverran tuloistaan. Muu on AINA köyhemmän osapuolen riistoa ja taloudellista kaltoinkohtelua.

 

Entäs se paremmin tienaavan riisto? Monesti on kyse juuri siitä

Ethän sä voi riistää sellaista, joka ei riiston seurauksena ala kärsimään nälästä, vilusta ym.

Rakkaudesta näissä ketjuissa puhuminen on kuin yrittäisi selittää sinistä sokealle. Suurin osa ihmisistä rakastaa korkeintaan omaa napaansa. Parisuhdetta lähestytään vain sen kautta että miten siitä voi hyötyä. Tai vaihtoehtoisesti miten kukaan ei vahingossakaan pääse hyötymään itsestä. Kylmää ja laskelmoivaa. Ansaitsette toisenne. 

Mitä tekevät nämä miehet tai naiset, jotka vaativat että kaikki menee tasan silloin jos sairastuvat vakavasti? Kun vanhenevat? Onko silloin mukavaa jos kumppani hoitaa ja auttaa kotona? Maksatteko silloin jonkin korvauksen vai ilmaiseks7sko kumppanin pitää teidät hoitaa? Kun olette vanhainkodissa, odotatteko kumppania vierailulle,tai että hän syöttää teitä tai hoitaa asioitanne? Ilmaiseksi?

Katsokaas kun kaikkea ei voi mitata rahassa. Jos rakastaa, on sitoutunut kumppaniin ja haluaa huolehtia hänestä niin myötä ja vastamäessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on reilusti jaettu vain silloin, kun prosentuaalisesti molemmat maksavat samanverran tuloistaan. Muu on AINA köyhemmän osapuolen riistoa ja taloudellista kaltoinkohtelua.

Prosentuaalinen jako. Köyhempi pääsee asumaan omakotitalossa sen sijään että asustelisi jossakin lähiön itsemurhayksiössä asumistukea nostellen ja Kelalle menojaan tilittäen. Samoin köyhempi pääsee vaikka pitkälle viikonloppulomalle Lontooseen sen sijaan että kävisi perjäntaina kaupasta ostamassa yhden siiderin. Prosentuaalinen jako on sitä että köyhempi kuppaa hyötyjä. Oli se köyhempi nainen tai mies. 

Siinä oli taas kommentti höpöhöpöä. Tuollaisia pariskuntia on Suomessa korkeintaan kymmenen.

Mulla oli tällainen rikas penninlaskijakosija. Hän tiesi, että olen köyhä ja olisi halunnut itselleen arvokkaita lahjoja. Kummasti ei napannut tämä kosija. Rikkaat yrittävät saada itselleen ilmaiseksi kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No toinenhan saa siinä hyötyä jos tienaa selvästi vähemmän."

No rakkaudellinen parisuhde on sitä että sille kumppanille halutaan antaa kaikenlaisia "hyötyjä" juuri siksi että rakastemalleen ihmiselle haluaa hyvää. Ei parisuhde ole mikään liikesuhde jossa kukaan ei saa saada mitään hyötyä jota toinen ei saa.

 

 

Miksi ei voi olla? Miksi kumpikin ei voi elää sitä elintasoa jonka on itse itselleen hankkinut opiskelemalla ja tekemällä työtä? Hyöty meillä on tosiaan se rakkaus, ei raha.

Miksi kumpikin ei voi vain elää sitä omaa elintasoa? Koska sellainen on käytännössä usein aika vaikeaa koska perhe-elämässä niin monet asiat linkittyvät yhteen. Ruoka, asuminen, liikkuminen, lomailu jne.

Tietenkin on niin että ihan henkilökohtaisissa menoissa void

Tässä on varmaankin se jutun juoni. Minulle ei tarvitse antaa mitään ja olen silti onnellinen rakastamani ihmisen kanssa.

Puolisoni tienaa huomattavasti enemmän kuin minä, vaikka olen korkeammin koulutettu. Minulla on ylin akateeminen oppiarvo, mieheni ammattikoulupohjainen. Mieheni työskentelee miesvaltaisella teknisellä alalla. Minä olen tohtori, mieheni duunari, raha-asiat eivät tosiaan mene tasan. Yhteiselomme on silti harmoninen ja tuemme toisiamme eri asioissa. Mies laittaa pöytään vähän enemmän rahaa, minä sitten muuta pääomaa. Raha on vain yksi asia arjessamme.  Olemme olleet yhdessä jo teini-iästä. Yhteinen eletty elämämme sitoo meitä yhteen. Vaikea silti kuvitella, että olisimme voineet kohdata ja päätyä yhteen keski-ikäisenä. Kyllä se koulutus ja tulot kuitenkin ihmisiä erottavat myöhemmässä vaiheessa. Ainakin parinhakukriteerit jotenkin muotoutuvat usein näiden asioiden ympärille. Vai mitä mieltä muut ovat tästä?