HS: Monet pariskunnat jakavat kulunsa tasa-arvon nimissä puoliksi, mutta onko se reilua?

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudesta näissä ketjuissa puhuminen on kuin yrittäisi selittää sinistä sokealle. Suurin osa ihmisistä rakastaa korkeintaan omaa napaansa. Parisuhdetta lähestytään vain sen kautta että miten siitä voi hyötyä. Tai vaihtoehtoisesti miten kukaan ei vahingossakaan pääse hyötymään itsestä. Kylmää ja laskelmoivaa. Ansaitsette toisenne. 

Pitää vaan vaihtaa kikkeli lapsen, vaimon tai kissan tilalle. Etkö halua kikkelillesi hyvää ja kaikkein parasta, koska haluat pitää kikkelisi?

Vierailija kirjoitti:

" Miksi kumpikin ei voi elää sitä elintasoa jonka on itse itselleen hankkinut opiskelemalla ja tekemällä työtä?"

Miten tämä käytännössä onnistuu? Toinen käyttää vain kahta huonetta asunnosta koska hänellä ei ole enmpään varaa? Toinen menee bussilla kun toinen ajaa autolla ettei vain hyödy siitä toisen autosta? Toinen syö jämiä ja toinen sisäfilettä samaan aikaan samassa pöydässä? Eli miten ne elintasot pidetään erillään?

Niin ettei hankita asuntoa johon molempien tulot eivät kohtuudella riitä. Tai autoa. Sisäfileistä ja muista en tiedä kun molemmat syövät meillä tavallista kotiruokaa, mutta jos mieheni söisi sisäfilettä niin en minä sitä osaisi kadehtia. Hassu ajatuskin.

On

Vierailija kirjoitti:

NIin no näissä asioissa aina se vähemmän tienaava on sitä mieltä, että enemmän tienaava maksaa enemmän ellei jopa kaiken. Kyllä reiluinta on, että kulut menevät puoliksi, oli tulot sitten mitä tahansa. 

1500€

3500€

elämiseen kaikkine maksuineen vaikka 1800€

tää nyt heitto, jotta suhteen näkee. 

On

Tienasin 50-60k€ vuodessa 15v ajan, ja puoliso 20-25k€. Nyt tienaan 20-25k€ ja hän 80-100k€.

kun hän oli köyhä, annoin hänelle täydet valtuudet suunnitella kuka maksaa mitä maksaa. Nyt en enää hirveesti tienaa, mutta tilanne on sama, vaimo saa yhä määritellä mikä hänestä tuntuu reilulta. ei ole kenelläkään ollut ikinä paha mieli, eikä ikinä kun tienasin enemmän, ollut ongelma minulle maksaa hänelle uus puhelin tai autonkorjaus, tai laittaa enemmän johonkin muuhun. Kaiken pohjana on syvä luottamus toiseen, ja halu pitää huoli toisesta / perheestä. Kaikissa suhteissa tämä ei tietenkään toimi, mutta meillä toimii. Oikeastaan nyt olen puolison armoilla ehkä, ja tuntuu itsestä pahalta, kun hän on se ketä menee ja maksaa auton huollon eikä ees kysy.

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku mies ei halua maksaa mitään omalle kuvitteelliselle vaimolle, mutta haluaisi vaimon tekevän hänelle ihan ilmaiseksi lapsen. Jos hankkisit lapsen rahalla, ei siinä satatonnia edes riitä. Kaikkea sitä saa lukea. Lapsen tekeminen on naiselle kallis ja vaarallinen urakka, jossa hän riskeeraa oman terveyden ja hengen. 

No mutta sehän on naisille luonnollista ja naisen osa.

T. Kaikki miehet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos otat lemmikin, niin ajatteletko, että lemmikin pitäisi maksaa puolet kuluista? Lemmikki halutaan ihan itse ja otetaan ihan itse ja tiedetään etukäteen, että kulut eivät mene tasan. Tiedetään, että itse raadetaan perse spasmissa sen tihulaisen eteen, joka repii sohvat ja sotkee kämpän. Ostetaan sille hilavitkuttimet, maksetaan sen harrastukset (agility ym.), tarjotaan sille parhaat eväät, koska hei, se on meidän oma rakas ystävä ja lemmikki ja perheenjäsen. Me halutaan, että sillä on kaikki hyvin ja että se saa vain parasta. Sitä ovat myös lapset ja sitä se kumppanikin on. Sitä rakasta seuraa, jota me haluttiin ja jota varten ollaan valmiina raatamaan ja kärsimään :)

 

 

 

Hassu ajatus. Kissani eteen voin kyllä raataa, sillä olen sen itse itselleni ottanut, olen sen omistaja eikä se voi hoitaa itseään asianmukaisesti ilman apua

Voiko puoliso aina hoitaa osansa? Onnettomuudet, tapaturmat, sairastumiset,  kriisitilanteet, työttömyys jne.

Suurin osa täällä kirjoitteleviata miehistä lienee nuoria ja terveitä. Katsotaan vaikka 20 vuoden päästä ovatko arvot yhä samat, vai olisiko silloin kiva jos olisi vierellä se rakastava kumppani tai perhe? Vaikka olisi joutunut loisista huolehtimaan joskus taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Miksi kumpikin ei voi elää sitä elintasoa jonka on itse itselleen hankkinut opiskelemalla ja tekemällä työtä?"

Miten tämä käytännössä onnistuu? Toinen käyttää vain kahta huonetta asunnosta koska hänellä ei ole enmpään varaa? Toinen menee bussilla kun toinen ajaa autolla ettei vain hyödy siitä toisen autosta? Toinen syö jämiä ja toinen sisäfilettä samaan aikaan samassa pöydässä? Eli miten ne elintasot pidetään erillään?

 

Niin ettei hankita asuntoa johon molempien tulot eivät kohtuudella riitä. Tai autoa. Sisäfileistä ja muista en tiedä kun molemmat syövät meillä tavallista kotiruokaa, mutta jos mieheni söisi sisäfilettä niin en minä sitä osaisi kadehtia. Hassu ajatuskin.

Niin eli ette elä kahta eri elintasoa vaan yhtä. Sitähän minäkin.

"Tässä on varmaankin se jutun juoni. Minulle ei tarvitse antaa mitään ja olen silti onnellinen rakastamani ihmisen kanssa."

Eli käytännössä ette elä mitenkään kovin erilaisia elintasoja. Jos oikeasti eläisitte niin tuskin olisit onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudesta näissä ketjuissa puhuminen on kuin yrittäisi selittää sinistä sokealle. Suurin osa ihmisistä rakastaa korkeintaan omaa napaansa. Parisuhdetta lähestytään vain sen kautta että miten siitä voi hyötyä. Tai vaihtoehtoisesti miten kukaan ei vahingossakaan pääse hyötymään itsestä. Kylmää ja laskelmoivaa. Ansaitsette toisenne. 

Juuri näin. Tätä ketjua lukiessa on käynyt selväksi, miksi suomalaisten liitot ei kestä.

On täällä ollut muutama mainista 40 tai 50 vuotta kestäneistä (ja yhä jatkuvista) liitoista. Noissa kaikissa on mainittu se, että raha on yhteistä, eikä lasketa sitä kuka maksaa mitäkin eikä etenkään lasketa, hyötyykö jompikumpi taloudellisesti toisesta. Näissä liitoissa selvästikin rakastetaan eikä lasketa excelillä taloudellista tasa-arvoa. Tämä mitättömän pieni otos kertoo kyllä omaa kieltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia voi hankkia muutenkin kuin parisuhteessa. 

Mitä keinoja miehelle siihen on?

Jos pinkka on kunnossa, niin kuin ilmeisesti kaikilla miehillä täällä on, niin voi suunnata vaikka Keniaan tai Meksikoon sijaissynnytäjän pakeille. Isyys vahvistetaan laillisesti ja EIT:n ratkaisukäytännön mukaan myös Suomessa lapsen ja sijaissynnytykseen turvautuneen vanhemman suhde on laillistettava.

- anteeksi aiheesta lipeäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudesta näissä ketjuissa puhuminen on kuin yrittäisi selittää sinistä sokealle. Suurin osa ihmisistä rakastaa korkeintaan omaa napaansa. Parisuhdetta lähestytään vain sen kautta että miten siitä voi hyötyä. Tai vaihtoehtoisesti miten kukaan ei vahingossakaan pääse hyötymään itsestä. Kylmää ja laskelmoivaa. Ansaitsette toisenne. 

Juuri näin. Tätä ketjua lukiessa on käynyt selväksi, miksi suomalaisten liitot ei kestä.

On täällä ollut muutama mainista 40 tai 50 vuotta kestäneistä (ja yhä jatkuvista) liitoista. Noissa kaikissa on mainittu se, että raha on yhteistä, eikä lasketa sitä kuka maksaa mitäkin eikä etenkään lasketa, hyötyykö jompikumpi taloudellisesti toisesta. Näissä liitoissa selvästikin rakastetaan eikä lasketa excelillä taloudellista tasa-arvoa. Tämä mitättömän pieni otos kertoo kyllä omaa kieltään.

Suomalaista parinmuodostusta tuntuu vaivaavan pelko. Ei uskalleta mennä siihen suhteeseen kaikkineen. Koko ajan pidetään takaporttia auki, jos se toinen vaikka jättää tai jotain. Sitten tuloksena on liitot, jotka eivät kestä ja lapset jäävät syntymättä. Ilmeisen selvää tämä on pienempituloisten elämässä. Korkeakoulutetut edelleen avioituvat, hankkivat perheitä, lapsia. Kun sitä rahaa on hieman enemmän, ei tarvitse koko ajan pelätä, että se oma kulta jotenkin hyötyy vaikka puhelinlaskunsa verran suhteesta. Pienituloisten näkemys parisuhteista alkaa olla karu. Joku reikä, johon joskus saa tuikkasta ja takaisin kiireesti kotiin vahtimaan omaa omaisuuttaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Miksi kumpikin ei voi elää sitä elintasoa jonka on itse itselleen hankkinut opiskelemalla ja tekemällä työtä?"

Miten tämä käytännössä onnistuu? Toinen käyttää vain kahta huonetta asunnosta koska hänellä ei ole enmpään varaa? Toinen menee bussilla kun toinen ajaa autolla ettei vain hyödy siitä toisen autosta? Toinen syö jämiä ja toinen sisäfilettä samaan aikaan samassa pöydässä? Eli miten ne elintasot pidetään erillään?

 

Niin ettei hankita asuntoa johon molempien tulot eivät kohtuudella riitä. Tai autoa. Sisäfileistä ja muista en tiedä kun molemmat syövät meillä tavallista kotiruokaa, mutta jos mieheni söisi sisäfilettä niin en minä sitä osaisi kadehtia. Hassu ajatuskin.

 

Entä jos miehesi haluaisi ja söisi sisäfilettä, joka sinun pitäisi valmistaa hänelle ruuaksi, mutta itse saisit paistaa itsellesi pari kananmunaa? Onpa rattoisa yhteinen päivällinen.

Jos parilla on lähes samat tulot, niin tasajako on hyvä ratkaisu.

Jos taas toinen tienaa 2000/kk ja toinen 10 000/kk, niin tasajako on vain, jos rikkaampi ei välitä puolisostaan tarpeeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudesta näissä ketjuissa puhuminen on kuin yrittäisi selittää sinistä sokealle. Suurin osa ihmisistä rakastaa korkeintaan omaa napaansa. Parisuhdetta lähestytään vain sen kautta että miten siitä voi hyötyä. Tai vaihtoehtoisesti miten kukaan ei vahingossakaan pääse hyötymään itsestä. Kylmää ja laskelmoivaa. Ansaitsette toisenne. 

Juuri näin. Tätä ketjua lukiessa on käynyt selväksi, miksi suomalaisten liitot ei kestä.

On täällä ollut muutama mainista 40 tai 50 vuotta kestäneistä (ja yhä jatkuvista) liitoista. Noissa kaikissa on mainittu se, että raha on yhteistä, eikä lasketa sitä kuka maksaa mitäkin eikä etenkään lasketa, hyötyykö jompikumpi taloudellisesti toisesta. Näissä liitoissa selvästikin rakastetaan eikä lasketa excelillä taloudellista tasa-arvoa. Tämä mitättömän pieni otos kertoo kyllä omaa kieltään.

Kertoo että yhdessä pysytään siksi että isotuloisempi elättää pienituloisen. Pienituloinen hyötyy eikä lähde siksi. Isotuloinen tuntee hallitsevansa toista ja on tyytyväinen. Rakkautta tuo ei ole nähnytkään.

Entä jos miehesi haluaisi ja söisi sisäfilettä, joka sinun pitäisi valmistaa hänelle ruuaksi, mutta itse saisit paistaa itsellesi pari kananmunaa? Onpa rattoisa yhteinen päivällinen.

Jotunin Huojuvassa talossa kuvataan juuri tätä. Mies syö hyvää lihaa samassa illallispöydässä, jossa raskaana oleva nainen on saanut syötäväkseen margariiniin sotkettuja jauhoja. Mies tarvitsi rahaa omiin ravintolareissuihinsa ja toisille naisille, joten toki kotona piti säästää. 

Vierailija kirjoitti:

NIin no näissä asioissa aina se vähemmän tienaava on sitä mieltä, että enemmän tienaava maksaa enemmän ellei jopa kaiken. Kyllä reiluinta on, että kulut menevät puoliksi, oli tulot sitten mitä tahansa. 

Ei tulisi mieleenkään toimia niin, että kulut menevät aina tasan!

Olemme olleet naimisissa vuosikausia ja siihen on mahtunut jos jonkinlaista työpaikkaa ja palkkaa ja onpa ollut toisen opiskelua ja työttömyyttäkin. Meillä mennään reiluus edellä ja ei näistä tarvitse riidellä tai mitenkään Exceleitä tehdä. Mieheni oli jonkun aikaa työttömänä ja minä töissä, niin miksi olisin vaatinut, että hän työttömyyskorvauksesta maksaisi yhtä paljon kuin minä palkastani?

Olisinko sanonut lapsilleni, että mennään me lomalle, mutta iskä ei nyt pääse kun hänellä ei ole varaa, sillä koko päiväraha meni laskuihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Miksi kumpikin ei voi elää sitä elintasoa jonka on itse itselleen hankkinut opiskelemalla ja tekemällä työtä?"

Miten tämä käytännössä onnistuu? Toinen käyttää vain kahta huonetta asunnosta koska hänellä ei ole enmpään varaa? Toinen menee bussilla kun toinen ajaa autolla ettei vain hyödy siitä toisen autosta? Toinen syö jämiä ja toinen sisäfilettä samaan aikaan samassa pöydässä? Eli miten ne elintasot pidetään erillään?

 

Niin ettei hankita asuntoa johon molempien tulot eivät kohtuudella riitä. Tai autoa. Sisäfileistä ja muista en tiedä kun molemmat syövät meillä tavallista kotiruokaa, mutta jos mieheni söisi sisäfilettä niin en minä sitä osaisi kadehtia. Hassu ajatuskin.

Niin eli ette elä kahta eri elintasoa vaan yhtä. Sitähän minäkin.

Ei sentään. Mies käyttää omat rahansa harrastuksiin, kalliisiin vaatteisiin ja sijoituksiin.