Lue keskustelun säännöt.
Äitien syy, ettei isät pidä yhteyttä sukulaisiinsa
15.11.2023 |
Muistaako joku tämän uutisen, julkaistiin tässä syksyn aikana? En löydä uutista enää mistään, enkä muista millä nimellä se julkaistiin. Muistelisin, että Väestöliiton juttu ainakin oli. Oliko se edes Iltalehdessä vai missä, muistaisiko joku?
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vauvalla ollut vajaan vuoden. Tietoisuuteni on avartunut valtavasti naisten ajatuksista anoppejaan ja vanhoja ihmisiä kohtaan. Ja se ei ole kaunis tietoisuus. Entistä aremmaksi olen tullut.
Juuri näin. Kylmää, tunteetonta ja tuomitsevaa.
Harvoin syyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en soittanut koskaan appivanhemmilleni. Miksi ihmeessä olisin soittanut ihmisille, jotka puhuivat minulle ilkeästi. Saati kutsunut heitä kylään. Ihan tarpeeksi sain kuunnella sitä vittuilua vaikka tapaamiset olivat miehen vastuulla.
Kaikkeni tein, että välit olisivat hyvät, mutta vaikea siitä oli yksin huolehtia.
Vaatimukset siitä, että äidin pitäisi yksinään hoitaa kahden suvun suhteet ja tapaamiset on täysin kohtuuton. Mutta toki hienosti linjassa kaikkien muiden kohtuuttomien vaatimusten kanssa.
Tämän ongelman korjaaminen lähtee siitä, että vanhemmat pitävät suhteensa läheisinä myös poikiinsa. Silloin poikia saattaa kiinnostaa pitää aikuisenakin yhteyttä vanhempiinsa. Silloin ollaan jo pahasti myöhässä kun pojat ovat jo muuttaneet maailmalle.
Mun vanhempani ovat 1920-luvun lopulla syntyneitä ja siitä huolimatta äitini piti yhteyttä omiin sukulaisiinsa ja isäni omiinsa. Tämän mallin opin siis jo lapsuudenkodissani ja niin oppivat omat lapsenikin. Exän vanhemmat ovat ihan mukavia, mutta exä piti heihin yhtä harvoin yhteyttä ennen meidän seurusteluamme, seurustelumme aikana ja seurustelumme jälkeenkin. Eli siinä mielessä ei hänen ja sukulaistensa yhteydenpidossa ollut mitään eroa, olinko mä kuvioissa vai en.
On varmasti olemassa naisia, jotka eivät halua miehensä pitävän yhteyttä sukulaisiin, mutta suurin syy taitaa olla se, ettei miestä edes kiinnosta pitää yhteyttä. Ja sitten on ihmisiä, jotka kuvittelevat, että kunhan heidän poikansa löytää jonkun naisen, sen jälkeen yhteydenpito aktivoituu, koska nainen huolehtii yhteydenpidosta. Olen samaa mieltä kanssasi, että kannattaa kasvattaa poikansa siten, että heitä kiinnostaa yhteydenpito vielä senkin jälkeen, kun muuttavat lapsuudenkodistaan pois. Olipa heillä puolisoa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva tietää, että on minun syytäni, ettei mies ole läheinen perheensä kanssa. Ollut koskaan. Ja koska mies ei ole läheinen perheensä kanssa, ei ole lapsemmekaan. En nyt ihan ymmärrä miten sen suhteen ylläpitäminen olisi ollut minun vastuullani. Omien vanhempien ja sisarusten kanssa taas ollaan yhteydessä päivittäin ja nähdään viikottain. Luonnollisesti lapsikin on heidän kanssaan läheinen, kun on roikkunut mukana näissä vauvasta saakka.
Siskon mies on läheinen perheensä kanssa. Heillä lapsella on hyvät ja läheiset välit molempiin sukuihin. Kasvattakaa äidit ne poikanne niin, että välit on luontevat lämpimät ja läheiset, niin ei tarvitse itkeä sitten isovanhempana, kun ei saa luotua s
On se katkera!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos niille synttäreille kutsuessa jo mainitsette että samalla sitten voitte ensin leipoa, sit yläkerran imuroida ja pestä ikkunat ja kahvien jälkeen hoitaa tiskit.
Tulee niille appivanhemmillekin selväksi etteivät vaan löhnää harmina sitä kahta tuntia.
Mistä synttäreistä täällä nyt oikein jauhetaan? Ja juu, tässäpä esim selitys miksei kaikkien ihmisten kanssa vaan pysty olemaan niin paljon tekemisissä. Jos toivoo edes jotain apua niin heti hirveä draama miten törkeästi vaaditaan raatamaan toisten puolesta.
No kyllä minusta on outoa jos appivanhemmat tuler satojen kimometeien päästä synttäreille, aika on vielä rajoitettu kun meillä ja mummolla on meno kuudeksi
Niin sitten valitetaan vauvalla että istuivat vaan, eivät edes tiskikonetta täyttäneet. Lahjakin oli huono ja kahvi maittoi.
Niin sataan kertaan nuo valitukset olen täältä lukenut
Voi luoja että oon kyllästynyt naisten syyttämiseen miehen omista kömmähdyksistä ja laiminlyönneistä.
Ja täähän alkaa jo lapsena: äidin vika kun on läksyt tekemättä, äidin vika kun sitä ja tätä!
Ja mistä tulee: poikia paapovista kodeista! Kerran yks äiti ehdotti, että luokan tytöt voisi toimia luokan poikien läksypareina niin että tyttö huolehtisi tiedon läksyistä pojalle! Sanoin, että kyllä pitää poikien itse pystyä kysymään luokkakaverilta tehtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ei ole mitään ongelmaa anopin kanssa ja ollaan läheisiä, mutta miehen yhdellä veljellä on. Tämä miehen veli on nimenomaan se hankala eikä tule vanhempiensa kanssa toimeen syystä x. Hänen vaimo taas on läheinen omien vanhempiensa kanssa, joten luonnollisesti sitten ovat heidän kanssa enemmän. Kerran anoppini jotain nurisi siitä "toisesta, paremmasta mummosta", niin mieheni sanoi äidilleen, että vika ei ole kyllä siellä, vaan veljensä ja äitinsä väleissä.
"Niin jos mies ja lapset. Huomaa ero, sen oman äidin luo on kyllä miehen tultava, tai raivo repeää, oman äidin kanssa käydään lomamatkat, ollaan kesälomat. Onhan oma äiti samaa perhettä "
No niin, eli päästiin tähän aloitukseen, anopille ei edes käy se että pojan kanssa oltaisiin yhteydessä, se miniäkin olisi pakko olla mukana. Miniän äidillä tuskin tuommoisia vaatimuksia on, siksipä hänen kanssaan on paljon helpompi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen lopettanut yhteydenpidon omiin vanhempiini, koska se on niin yksipuolista. Aloite kyläilyyn puolin ja toisin tuli aina minulta. Sama appivanhempien kanssa, paitsi että mies hoiti yhteydenpidon heihin. Nyt sitten kiertoteitse ollaan saatu kuulla valitusta, ettei me pidetä mitään yhteyttä, eikä lapsenlapsia saa nähdä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos niille synttäreille kutsuessa jo mainitsette että samalla sitten voitte ensin leipoa, sit yläkerran imuroida ja pestä ikkunat ja kahvien jälkeen hoitaa tiskit.
Tulee niille appivanhemmillekin selväksi etteivät vaan löhnää harmina sitä kahta tuntia.
Mistä synttäreistä täällä nyt oikein jauhetaan? Ja juu, tässäpä esim selitys miksei kaikkien ihmisten kanssa vaan pysty olemaan niin paljon tekemisissä. Jos toivoo edes jotain apua niin heti hirveä draama miten törkeästi vaaditaan raatamaan toisten puolesta.
No kyllä minusta on outoa jos appivanhemmat tuler satojen kimometeien päästä synttäreille, aika on vielä rajoitettu kun meillä ja mummolla on meno kuudeksi
Niin sitten valitetaan vauvalla että istuivat vaan, eivät edes t
No on se kieltämättä vähän kummaa jos satojen kilometrien päästä tullaan kerran vuodessa ja sit on kiire aikataulu eikä jouda olla. Kertoo kyllä paljonko ne lapsenlapset kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos niille synttäreille kutsuessa jo mainitsette että samalla sitten voitte ensin leipoa, sit yläkerran imuroida ja pestä ikkunat ja kahvien jälkeen hoitaa tiskit.
Tulee niille appivanhemmillekin selväksi etteivät vaan löhnää harmina sitä kahta tuntia.
Mistä synttäreistä täällä nyt oikein jauhetaan? Ja juu, tässäpä esim selitys miksei kaikkien ihmisten kanssa vaan pysty olemaan niin paljon tekemisissä. Jos toivoo edes jotain apua niin heti hirveä draama miten törkeästi vaaditaan raatamaan toisten puolesta.
No kyllä minusta on outoa jos appivanhemmat tuler satojen kimometeien päästä synttäreille, aika on vielä rajoitettu kun meillä ja mummolla on meno kuudeksi
Niin sitten va
Ei yökyliin pyytämättä mennä. Ja huomaa, tuossa oli aika rajattu, perheellä oli teatteriliput illaksi
Täällä on muuten kerrottukin että kaksi tuntia on isovanhempien (niiden väärien) olla kylässä
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lopettanut yhteydenpidon omiin vanhempiini, koska se on niin yksipuolista. Aloite kyläilyyn puolin ja toisin tuli aina minulta. Sama appivanhempien kanssa, paitsi että mies hoiti yhteydenpidon heihin. Nyt sitten kiertoteitse ollaan saatu kuulla valitusta, ettei me pidetä mitään yhteyttä, eikä lapsenlapsia saa nähdä enää.
Minulla samaa omien vanhempieni kanssa. Eivät tule muuten kuin lasten synttäreille eli kerran vuodessa, kun pidetään yhteissynttäreitä. Muuten ei ikinä sovi, on sitä ja tätä. Lasten ollessa vauvojakin odotettiin aina meidän menevän sinne. Välimatkaa n. 20 km, täysin hyväkuntoisia alle 60v. ihmisiä. Meille ajelu on vaikeampaa kahden alle 5-vuotiaan kanssa. Päätin, etten jaksa enää tätä yksipuolisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos niille synttäreille kutsuessa jo mainitsette että samalla sitten voitte ensin leipoa, sit yläkerran imuroida ja pestä ikkunat ja kahvien jälkeen hoitaa tiskit.
Tulee niille appivanhemmillekin selväksi etteivät vaan löhnää harmina sitä kahta tuntia.
Mistä synttäreistä täällä nyt oikein jauhetaan? Ja juu, tässäpä esim selitys miksei kaikkien ihmisten kanssa vaan pysty olemaan niin paljon tekemisissä. Jos toivoo edes jotain apua niin heti hirveä draama miten törkeästi vaaditaan raatamaan toisten puolesta.
No kyllä minusta on outoa jos appivanhemmat tuler satojen kimometeien päästä synttäreille, aika on vielä rajoitettu kun meillä j
Eli tämä olikin nyt joku yksittäistapaus jossa on käynyt näin? Juu, kieltämättä kuulostaa sille että jotkut ihmiset on vaan niin kertakaikkisen hankalia että yhteydenpito on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Anopit eivät voi mennä pojan perheen kotiin tuosta vain auttelemaan. Tai mitään muutakaan varten. Lähes jokainen anoppi tietää, ettei niin voi tehdä. Pääsääntöisesti miniät ei sellaista hyväksy. Me odotamme kutsua. Viesti tai puhelu riittää. Apua saa jos sitä pyytää.
En kyllä halua omaakaan äitiäni tänne auttelemaan. Meillä ainakin ero on siinä, että omalle äidille sanoessa voidaan jutella kuin aikuiset. Että meillä käydessä ei tarvitse järjestää kaappeja uudelleen tai tehdä mitään muutakaan. Anoppi taas väittää vastaan ja tekee silti ja sitten loukkaantuu, kun ei arvosteta hänen panostaan. Sama kierre toistuu ihan kaikessa hänen kanssaan kommunikoinnissa. Ei meillä mieskään ihan omasta vapaasta tahdosta halua olla tekemisissä ihmisen kanssa, jonka kanssa ei olla tasavertaisia aikuisia. Anoppi kohtelee meitä vielä 35-vuotiaina kuin oltaisiin lapsia, joiden tahdon hän saa jyrätä ja tehdä omalla tavallaan niin meidän kodin kuin meidän lasten kanssa. Jotkut ihmiset ihan omalla toiminnallaan aiheuttavat sen, että välit lapsenlapsiin jäävät etäisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miniä on vieras ihminen omine sääntöineen. Hänen kotiinsa ei poiksansa kunnioittavat vanhemmat millään lailla tuppaudu.
Niillä synttäreillä, kun kutsutaan, käydään. Ja on sanottu, meille saa aina tulla.
On turha kenenkään teeskennellä etteikö ihmiset aisti toisen vastenmielisyyttä, olipa se miten päin tahansa.
Minulle ainakin on tärkeämpää poikien avioliiton onnistuminen kuin että siihen tuppaisin käymälllä tai puheluilla väliin. Vaikka kuinka mielelläni olisin se "parempi mummo" kuten joku kirjoitti.
Rakkaus on joskus luopumista. Minä lähden täältä, poikien avioliitot toivottavasti kestää vuoskymmeniä . En ainakaan ole syyssä häirikkönä kun en häiriköi.
Vierailija kirjoitti:
Miniä on vieras ihminen omine sääntöineen. Hänen kotiinsa ei poiksansa kunnioittavat vanhemmat millään lailla tuppaudu.
Niillä synttäreillä, kun kutsutaan, käydään. Ja on sanottu, meille saa aina tulla.
On turha kenenkään teeskennellä etteikö ihmiset aisti toisen vastenmielisyyttä, olipa se miten päin tahansa.
Minulle ainakin on tärkeämpää poikien avioliiton onnistuminen kuin että siihen tuppaisin käymälllä tai puheluilla väliin. Vaikka kuinka mielelläni olisin se "parempi mummo" kuten joku kirjoitti.
Rakkaus on joskus luopumista. Minä lähden täältä, poikien avioliitot toivottavasti kestää vuoskymmeniä . En ainakaan ole syyssä häirikkönä kun en häiriköi.
Jokuhan siihen on syynä ettei poikasi kutsu sinua kylään muuta kuin lasten synttäreille. Ja se syy ei välttämättä ole miniä, toim. huom.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän mies usein perhesovun takia jättää yhteydenpidon sukuunsa ja entisiin kavereihin. Kaverit ei ole vaimon mielen mukaisia, anoppi on kamala, muu sukukaan ei tarpeeksi hyvää.
En mitään muuta syytä keksi miksi poikani ei käy enää kuin kaksi kertaa vuodessa ja soittaa aina jossain ulkona ollessaan tai puoliso on mennyt käymään jossain. Lapsia en siis näe.
Ja hän siis oli aikuinen itsenäinen ihminen 200 kilometrin päässä jo yli kymmenen vuotta, en hänen elämäänsä sotkeutunut silloinkaan.
Moni asuu samalla paikkakunnalla kuin hänen aikuinen lapsensa eikä silti tapaa tätä kovin usein. Ihmiset ovat
niin kauhean kiireisiä. Aina ollaan menossa harrastuksiin, tapaamaan kavereita, treeneihin jne.
Työ ja perhe-elämä tai seurustelu vievät nekin aikaa. Olen myös huomannut, että monet tekevät vain
itselle mieluisia asioita. Jos on muuta hauskempaa näköpiirissä, on helppoa laistaa kontaktista
iäkkääseen omaiseen. Eli sellaista pientä itsekkyyttä ja mukavuudenhalua.
Huomatkaa nyt, kyllä se nuorempien perheiden asia on pitää sitä yhteyttä ja antaa lasten tutustua isovanhempiinsa.
Teistä jokainen hermostuu jos anoppi/isovanhemmat ovat liian aktiivisia soittelemaan, tunkemaan kylään, huomioimaa lapsia.
isovanhemmat jotka pitävät omia lapsiaan aikuisina eivät höössää heitä enää kuin lapsia vaan odottavat heiltä, kuten muiltakin aikuisilta, kutsua ja yhteydenpitoa. Kun nuorilla kuitenkin työelämäkin - toivottavasti.
Täällä on miniöillekin kaksisuuntaista ajattelua, huudetaan naama punaisrna, antakaa meille rauha, me ollaan aikuisia.
Sit kuitenkin tulee se lapseksi heittäytyminen, vieraan pitäisikin täyttää tiskikone, tehdä kotihommia.
Vierailija kirjoitti:
Huomatkaa nyt, kyllä se nuorempien perheiden asia on pitää sitä yhteyttä ja antaa lasten tutustua isovanhempiinsa.
Teistä jokainen hermostuu jos anoppi/isovanhemmat ovat liian aktiivisia soittelemaan, tunkemaan kylään, huomioimaa lapsia.
isovanhemmat jotka pitävät omia lapsiaan aikuisina eivät höössää heitä enää kuin lapsia vaan odottavat heiltä, kuten muiltakin aikuisilta, kutsua ja yhteydenpitoa. Kun nuorilla kuitenkin työelämäkin - toivottavasti.
Täällä on miniöillekin kaksisuuntaista ajattelua, huudetaan naama punaisrna, antakaa meille rauha, me ollaan aikuisia.
Sit kuitenkin tulee se lapseksi heittäytyminen, vieraan pitäisikin täyttää tiskikone, tehdä kotihommia.
Toki suhteen pitää olla vastavuoroinen aina kun puhutaan aikuisista ihmisistä. Mutta miksi naisen pitää olla se joka pitää yhteyttä sekä omaansa että miehen sukuun?
Minusta olisi mukavaa, jos lapsella olisi läheiset suhteet molempiin sukuihin. Mutta miehen äiti omalla toiminnallaan on aiheuttanut sen, että ollaan otettu etäisyyttä. Halusi joskus lapsen ollessa 5-vuotias tämän yökylään. Lapsi halusi mennä, joten annoimme tietenkin luvan. Sen sijaan, että olisi tehnyt lapsen kanssa jotain yhdessä tai edes ollut vain, anoppi kierrätti lasta sukulaiselta toiselle ja esitteli. Illalla lapselle tuli ikävä ja olisi halunnut kotiin. Anoppi ei edes kertonut meille vaan pakotti lapsen olemaan heillä yötä. Edes aamulla ei soittanut tai kertonut mitään, kun kysyttiin miten oli mennyt. Iltapäivällä toi lapsen kotiin. Ei ollut pessyt lasta, ei lapsen hampaita, ei harjannut hiuksia. Lapsi oli elänyt vuorokauden pelkillä vanukkailla ja kylästä saaduilla herkuilla. Lapsen tavaroita oli hävinnyt ja jäänyt anopin luo.
Sama toistui pari kertaa, vaikka sanoimme aiheesta. Lapsi toimi näyttelyesineenä eikä hänen hygieniastaan huolehdittu tai kunnioitettu, kun hän halusi kotiin. Anoppi teki hirveän numeron siitä, että lapsi halusi nukkua sukat jalassa ja otti ne aina pois ja lapsi heräsi jalkojen paleluun. Tavaroita hävisi joka kerta. Kalliimpia ulkovaatteitakin. Eikä anoppi koskaan tarjoutunut korvaamaan mitään, vaikka esim. ulkohousut olivat jääneet jonnekin teille tietämättömille hänen vuokseen. Kolmannen yrityksen jälkeen päätimme, että lapsi saa olla anopin kanssa vain valvotusti. Senpä jälkeen anoppi menetti mielenkiinnon ihan täysin. Ja minä olin tietysti se pahis, vaikka hänen poikansa oli ihan yhtä mieltä, ettei tuollaiselle voi antaa lasta hoitoon valvomatta.
Niin jos mies ja lapset. Huomaa ero, sen oman äidin luo on kyllä miehen tultava, tai raivo repeää, oman äidin kanssa käydään lomamatkat, ollaan kesälomat. Onhan oma äiti samaa perhettä