Äitien syy, ettei isät pidä yhteyttä sukulaisiinsa
Muistaako joku tämän uutisen, julkaistiin tässä syksyn aikana? En löydä uutista enää mistään, enkä muista millä nimellä se julkaistiin. Muistelisin, että Väestöliiton juttu ainakin oli. Oliko se edes Iltalehdessä vai missä, muistaisiko joku?
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän mies usein perhesovun takia jättää yhteydenpidon sukuunsa ja entisiin kavereihin. Kaverit ei ole vaimon mielen mukaisia, anoppi on kamala, muu sukukaan ei tarpeeksi hyvää.
En mitään muuta syytä keksi miksi poikani ei käy enää kuin kaksi kertaa vuodessa ja soittaa aina jossain ulkona ollessaan tai puoliso on mennyt käymään jossain. Lapsia en siis näe.
Ja hän siis oli aikuinen itsenäinen ihminen 200 kilometrin päässä jo yli kymmenen vuotta, en hänen elämäänsä sotkeutunut silloinkaan.
Höpö höpö.
Sinähän se poikasi olet kasvattanut ja mallin antanut. Ja itse olet vastuussa suhteestasi häneen.
Mutku on kivempi syyttää muita. Vai projisoiko tämä anoppi oman käytöksensä muihin, on itse tehnyt noin miehelleen ja kuvittelee että kaikki muut on samanlaisia?
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän mies usein perhesovun takia jättää yhteydenpidon sukuunsa ja entisiin kavereihin. Kaverit ei ole vaimon mielen mukaisia, anoppi on kamala, muu sukukaan ei tarpeeksi hyvää.
En mitään muuta syytä keksi miksi poikani ei käy enää kuin kaksi kertaa vuodessa ja soittaa aina jossain ulkona ollessaan tai puoliso on mennyt käymään jossain. Lapsia en siis näe.
Ja hän siis oli aikuinen itsenäinen ihminen 200 kilometrin päässä jo yli kymmenen vuotta, en hänen elämäänsä sotkeutunut silloinkaan.
Jos joskus olet poikasi kanssa yhteydessä, niin kysypä häneltä, miksi hän meni naimisiin asti ja teki lapsiakin sellaisen naisen kanssa, joka ei siedä miehen äitiä, sukulaisia eikä kavereita. Poikasi olisi voinut lopettaa seurustelun alkuunsa, kun tuo ilmeni. Tuskin hän on niin tahdoton tossu, jota viedään kuin litran mittaa?
Vierailija kirjoitti:
Mitäh? Joku oikeasti väittää noin?! Mies pystyy aikuisena itse pitämään yhteyttä sukuunsa.
Joo siis meillä mies sanoo että mun pitäisi pitää yhteyttä hänen sukuun kun pyysin kutsumaan sukulaisiaan kylään. Olin ihan että what kun hän itse on yhteydessä sukulaiseensa aina välillä. Minä en ole. Olen pyytänyt kutsumaan ja aina on jotain et ei voi. Anna mä arvaan. Sekin käännetty niin että vaimo on estänyt tai vaimon takia ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän mies usein perhesovun takia jättää yhteydenpidon sukuunsa ja entisiin kavereihin. Kaverit ei ole vaimon mielen mukaisia, anoppi on kamala, muu sukukaan ei tarpeeksi hyvää.
En mitään muuta syytä keksi miksi poikani ei käy enää kuin kaksi kertaa vuodessa ja soittaa aina jossain ulkona ollessaan tai puoliso on mennyt käymään jossain. Lapsia en siis näe.
Ja hän siis oli aikuinen itsenäinen ihminen 200 kilometrin päässä jo yli kymmenen vuotta, en hänen elämäänsä sotkeutunut silloinkaan.
Höpö höpö.
Sinähän se poikasi olet kasvattanut ja mallin antanut. Ja itse olet vastuussa suhteestasi häneen.
Niin, minulla on muitakin lapsia, miten se yksi nyt on niin erilailla kasvatetuksi muuttunut aloitettuaan "äidin tytön" kanssa seurustelun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva tietää, että on minun syytäni, ettei mies ole läheinen perheensä kanssa. Ollut koskaan. Ja koska mies ei ole läheinen perheensä kanssa, ei ole lapsemmekaan. En nyt ihan ymmärrä miten sen suhteen ylläpitäminen olisi ollut minun vastuullani. Omien vanhempien ja sisarusten kanssa taas ollaan yhteydessä päivittäin ja nähdään viikottain. Luonnollisesti lapsikin on heidän kanssaan läheinen, kun on roikkunut mukana näissä vauvasta saakka.
Siskon mies on läheinen perheensä kanssa. Heillä lapsella on hyvät ja läheiset välit molempiin sukuihin. Kasvattakaa äidit ne poikanne niin, että välit on luontevat lämpimät ja läheiset, niin ei tarvitse itkeä sitten isovanhempana, kun ei saa luotua suhdetta lapsenlapsiin.
Aika tyypillinen kuvaus. Vaimon äidin kanssa ollaan samaa perhettä, äiti käy sisustamassa, häärii, jä
Miksei mies sitten kutsu vanhempiaan useammin kylään? Käy heillä lasten kanssa useammin kylässä? Soita useammin? Anna lahjavinkkejä joista lapset tykkäävät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva tietää, että on minun syytäni, ettei mies ole läheinen perheensä kanssa. Ollut koskaan. Ja koska mies ei ole läheinen perheensä kanssa, ei ole lapsemmekaan. En nyt ihan ymmärrä miten sen suhteen ylläpitäminen olisi ollut minun vastuullani. Omien vanhempien ja sisarusten kanssa taas ollaan yhteydessä päivittäin ja nähdään viikottain. Luonnollisesti lapsikin on heidän kanssaan läheinen, kun on roikkunut mukana näissä vauvasta saakka.
Siskon mies on läheinen perheensä kanssa. Heillä lapsella on hyvät ja läheiset välit molempiin sukuihin. Kasvattakaa äidit ne poikanne niin, että välit on luontevat lämpimät ja läheiset, niin ei tarvitse itkeä sitten isovanhempana, kun ei saa luotua suhdetta lapsenlapsiin.
Aika tyypillinen kuvaus. Vaimon äidin kanssa ollaan samaa perhettä, äiti käy sisustamassa, häärii, jä
Sinä olet kyllä tosi taitava ymmärtämään lukemasi väärin ja keksimään omiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäh? Joku oikeasti väittää noin?! Mies pystyy aikuisena itse pitämään yhteyttä sukuunsa.
Joo siis meillä mies sanoo että mun pitäisi pitää yhteyttä hänen sukuun kun pyysin kutsumaan sukulaisiaan kylään. Olin ihan että what kun hän itse on yhteydessä sukulaiseensa aina välillä. Minä en ole. Olen pyytänyt kutsumaan ja aina on jotain et ei voi. Anna mä arvaan. Sekin käännetty niin että vaimo on estänyt tai vaimon takia ei onnistu.
Vaimohan päättää ketä "minun kodissani " käy. En minä arvaa poikien kutsusta mennä jos ei ole jotkut lasten synttärit. Ilmestyisin ovelle poikani kutsusta, en uskalla tilannetta ees ajatella. Kyllä yläkerrassa ovet paukkuisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva tietää, että on minun syytäni, ettei mies ole läheinen perheensä kanssa. Ollut koskaan. Ja koska mies ei ole läheinen perheensä kanssa, ei ole lapsemmekaan. En nyt ihan ymmärrä miten sen suhteen ylläpitäminen olisi ollut minun vastuullani. Omien vanhempien ja sisarusten kanssa taas ollaan yhteydessä päivittäin ja nähdään viikottain. Luonnollisesti lapsikin on heidän kanssaan läheinen, kun on roikkunut mukana näissä vauvasta saakka.
Siskon mies on läheinen perheensä kanssa. Heillä lapsella on hyvät ja läheiset välit molempiin sukuihin. Kasvattakaa äidit ne poikanne niin, että välit on luontevat lämpimät ja läheiset, niin ei tarvitse itkeä sitten isovanhempana, kun ei saa luotua suhdetta lapsenlapsiin.
Aika tyypillinen kuvaus. Vaimon äidin kanssa ollaan samaa perhettä
Ihan näkemiäni asioita. Ymmärrän kyllä kun toisen miniäni äiti on yksinäinen, hän on perheen elämässä koko ajan mukana, lomat ja arjessa.
Tottahan otsikon väite usein on. Tälläkin palstalla jokaiseen väärinkäsitykseen, erehdykseen, erimielisyyteen ja pikkuvirheeseen ratkaisuksi tarjotaan välien katkaisua anoppiin.
Suuri määrä palstalaisia ei edes halua tutustua anoppiin. Päätetään jo etukäteen, ettei anoppiin tutustuta eikä hänen kanssaan olla missään tekemisissä. Arvostellaan ja tuomitaan, vaikka ei edes tunneta ihmistä. Ei haluta tutustua. Ei osallistuta perhejuhliin. Ei käydä edes kahvilla, vaikka koko muu perhe käy. Ei haluta. Et tykätä. Kaikki on ei.
Oma äiti sen sijaan palstalaisilta harvemmin samanlaista kohtelua ja arvostelua palstalaisilta saa. Oma äiti osaa ja tietää kaiken paremmin. "Voimakaksikko". Vihapuheiden tunnekuohussa unohdetaan, että haukuttu anoppi on oman miehen äiti. Tai sitten ei vain välitetä. Harva mies äitinsä haukkumista ja nimittelyä oikeasti hyväksyy.
Välit lasteni perheisiin ovat hyvät. Ymmärrän kuitenkin täysin niitä anoppeja, jotka ovat joutuneet aiheetta haukutuksi ja syrjityksi. Joille ei koskaan edes annettu mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kiva tietää, että on minun syytäni, ettei mies ole läheinen perheensä kanssa. Ollut koskaan. Ja koska mies ei ole läheinen perheensä kanssa, ei ole lapsemmekaan. En nyt ihan ymmärrä miten sen suhteen ylläpitäminen olisi ollut minun vastuullani. Omien vanhempien ja sisarusten kanssa taas ollaan yhteydessä päivittäin ja nähdään viikottain. Luonnollisesti lapsikin on heidän kanssaan läheinen, kun on roikkunut mukana näissä vauvasta saakka.
Siskon mies on läheinen perheensä kanssa. Heillä lapsella on hyvät ja läheiset välit molempiin sukuihin. Kasvattakaa äidit ne poikanne niin, että välit on luontevat lämpimät ja läheiset, niin ei tarvitse itkeä sitten isovanhempana, kun ei saa luotua suhdetta lapsenlapsiin.
Ei mulla muuta, mutta miksi vain taas ne äidit kasvattavat poikiaan? Onko isä kuollut vai linnassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva tietää, että on minun syytäni, ettei mies ole läheinen perheensä kanssa. Ollut koskaan. Ja koska mies ei ole läheinen perheensä kanssa, ei ole lapsemmekaan. En nyt ihan ymmärrä miten sen suhteen ylläpitäminen olisi ollut minun vastuullani. Omien vanhempien ja sisarusten kanssa taas ollaan yhteydessä päivittäin ja nähdään viikottain. Luonnollisesti lapsikin on heidän kanssaan läheinen, kun on roikkunut mukana näissä vauvasta saakka.
Siskon
mies on läheinen perheensä kanssa. Heillä lapsella on hyvät ja läheiset välit molempiin sukuihin. Kasvattakaa äidit ne poikanne niin, että välit on luontevat lämpimät ja läheiset, niin ei tarvitse itkeä sitten isovanhempana, kun ei saa luotua suhdetta lapsenlapsiin.
Aika tyypillinen kuvaus. Vaimon äidin kanssa ollaan samaa perhettä
Kuinka monessa kodissa miehellä on valtuuksia kutsua sukulaisiaaN vaimon haitaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva tietää, että on minun syytäni, ettei mies ole läheinen perheensä kanssa. Ollut koskaan. Ja koska mies ei ole läheinen perheensä kanssa, ei ole lapsemmekaan. En nyt ihan ymmärrä miten sen suhteen ylläpitäminen olisi ollut minun vastuullani. Omien vanhempien ja sisarusten kanssa taas ollaan yhteydessä päivittäin ja nähdään viikottain. Luonnollisesti lapsikin on heidän kanssaan läheinen, kun on roikkunut mukana näissä vauvasta saakka.
Siskon mies on läheinen perheensä kanssa. Heillä lapsella on hyvät ja läheiset välit molempiin sukuihin. Kasvattakaa äidit ne poikanne niin, että välit on luontevat lämpimät ja läheiset, niin ei tarvitse itkeä sitten isovanhempana, kun ei saa luotua suhdetta lapsenlapsiin.
Aika tyypillinen kuvaus. Vaimon äidin kanssa ollaan samaa perhettä, äiti käy sisustamassa, häärii, jä
Niin, mikä siinä onkin. Meilläkin on noin, oma äitini käy meillä usein ja auttelee kaikenmoisissa kotihommissa ja hoitaa lapsia. Miehen vanhemmat ei halua käydä, vaikka aina ovat olleet tervetulleita eikä minulla ole mitään heitä vastaan. Ei oikein voi pakottaakaan. Mies kyllä soittelee vanhemmilleen ja pitää yhteyttä ja käy lasten kanssa kylässä, minä tulen joskus mukaan ja joskus en.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan otsikon väite usein on. Tälläkin palstalla jokaiseen väärinkäsitykseen, erehdykseen, erimielisyyteen ja pikkuvirheeseen ratkaisuksi tarjotaan välien katkaisua anoppiin.
Suuri määrä palstalaisia ei edes halua tutustua anoppiin. Päätetään jo etukäteen, ettei anoppiin tutustuta eikä hänen kanssaan olla missään tekemisissä. Arvostellaan ja tuomitaan, vaikka ei edes tunneta ihmistä. Ei haluta tutustua. Ei osallistuta perhejuhliin. Ei käydä edes kahvilla, vaikka koko muu perhe käy. Ei haluta. Et tykätä. Kaikki on ei.
Oma äiti sen sijaan palstalaisilta harvemmin samanlaista kohtelua ja arvostelua palstalaisilta saa. Oma äiti osaa ja tietää kaiken paremmin. "Voimakaksikko". Vihapuheiden tunnekuohussa unohdetaan, että haukuttu anoppi on oman miehen äiti. Tai sitten ei vain välitetä. Harva mies äitinsä haukkumista ja nimittelyä oikeasti hyväksyy.
Välit lasteni perheisiin ovat hyvät. Ymmärrä
Anopithan ne vihaa miniöitä ja syyttää heitä kaikesta. Ei se ihme ole jos metsä vastaa niinkuin siihen huudetaan. Tässäkin ketjussq on anopin mielestä miniän syy ettei poikansa pidä yhteyttä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva tietää, että on minun syytäni, ettei mies ole läheinen perheensä kanssa. Ollut koskaan. Ja koska mies ei ole läheinen perheensä kanssa, ei ole lapsemmekaan. En nyt ihan ymmärrä miten sen suhteen ylläpitäminen olisi ollut minun vastuullani. Omien vanhempien ja sisarusten kanssa taas ollaan yhteydessä päivittäin ja nähdään viikottain. Luonnollisesti lapsikin on heidän kanssaan läheinen, kun on roikkunut mukana näissä vauvasta saakka.
Siskon mies on läheinen perheensä kanssa. Heillä lapsella on hyvät ja läheiset välit molempiin sukuihin. Kasvattakaa äidit ne poikanne niin, että välit on luontevat lämpimät ja läheiset, niin ei tarvitse itkeä sitten isovanhempana, kun ei saa luotua suhdetta lapsenlapsiin.
Aika tyypillinen kuvaus. Vaimon äidin kanssa ollaan samaa perhettä, äiti käy sisustamassa, häärii,
järjestelee on kuin kotonaan. Miehet yleensä kestävät tämän kuin mies että.äiti ja sisarukset on vaimolle tärkeempiä kuin oma perhe -elämä. Vaimon äiti on lomamatkoilla mukana, joulut ollaan äidin luona.
Miehen vanhemmat kutsutaan ehkä lasten synttäreille ja senjälkeen kirjoitetaan miten toivat huonot lahjat, istuivat vaan eivätkä tehneet mitään, edes astioita koneeseen.
Öh. Melkoisen katkeria olettamuksia sinulla. Meillä on ihan oma perhe-elämä, joulut ollaan miehen ja lapsen kanssa kolmistaan ja lomamatkat tehdään omalla porukalla 95%:sti. Se, että on läheinen vanhempien ja sisarusten kanssa, ei tarkoita, että oltaisiin yhdessä 24/7 eikä oltaisi yhtään irtauduttu toisistamme.
Mies ei soita vanhemmilleen koskaan. On nähnyt heidät viimeeksi heinäkuun lopussa lapsen synttäreillä(jonne minä heidät kutsuin, mies ei varmaan olisi edes muistanut). Sitä ennen joskus keväällä. Joskus vaihtavat viestin tai kaksi. Tätäkään ei tapahdu edes kuukausittain. En nyt keksi yhtään syytä miksi minun pitäisi olla siinä välissä tekohengittämässä eloa heidän väliseen suhteeseen, jonka miehen vanhemmat ovat mokanneet jo mieheni lapsuudessa.
Anopit eivät voi mennä pojan perheen kotiin tuosta vain auttelemaan. Tai mitään muutakaan varten. Lähes jokainen anoppi tietää, ettei niin voi tehdä. Pääsääntöisesti miniät ei sellaista hyväksy. Me odotamme kutsua. Viesti tai puhelu riittää. Apua saa jos sitä pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva tietää, että on minun syytäni, ettei mies ole läheinen perheensä kanssa. Ollut koskaan. Ja koska mies ei ole läheinen perheensä kanssa, ei ole lapsemmekaan. En nyt ihan ymmärrä miten sen suhteen ylläpitäminen olisi ollut minun vastuullani. Omien vanhempien ja sisarusten kanssa taas ollaan yhteydessä päivittäin ja nähdään viikottain. Luonnollisesti lapsikin on heidän kanssaan läheinen, kun on roikkunut mukana näissä vauvasta saakka.
Siskon
mies on läheinen perheensä kanssa. Heillä lapsella on hyvät ja läheiset välit molempiin sukuihin. Kasvattakaa äidit ne poikanne niin, että välit on luontevat lämpimät ja läheiset, niin ei tarvitse itkeä sitten isovanhempana, kun ei saa luotua suhdetta lapsenlapsiin.
Mitä h**vettiä? No, jos ne sukulaiset tosiaan ovat vaimolle haitaksi, niin eikös se olekin hyvän aviomiehen tehtävä olla vaimonsa puolella?
Vierailija kirjoitti:
Anopit eivät voi mennä pojan perheen kotiin tuosta vain auttelemaan. Tai mitään muutakaan varten. Lähes jokainen anoppi tietää, ettei niin voi tehdä. Pääsääntöisesti miniät ei sellaista hyväksy. Me odotamme kutsua. Viesti tai puhelu riittää. Apua saa jos sitä pyytää.
No, ei kyllä minunkaan vanhemmat voi tulla kotiimme tuosta vaan auttelemaan :D se nyt kuuluu ihan normaaliin aikuisten väliseen kunnioitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva tietää, että on minun syytäni, ettei mies ole läheinen perheensä kanssa. Ollut koskaan. Ja koska mies ei ole läheinen perheensä kanssa, ei ole lapsemmekaan. En nyt ihan ymmärrä miten sen suhteen ylläpitäminen olisi ollut minun vastuullani. Omien vanhempien ja sisarusten kanssa taas ollaan yhteydessä päivittäin ja nähdään viikottain. Luonnollisesti lapsikin on heidän kanssaan läheinen, kun on roikkunut mukana näissä vauvasta saakka.
Siskon mies on läheinen perheensä kanssa. Heillä lapsella on hyvät ja läheiset välit molempiin sukuihin. Kasvattakaa äidit ne poikanne niin, että välit on luontevat lämpimät ja läheiset, niin ei tarvitse itkeä sitten isovanhempana, kun ei saa luotua suhdetta lapsenlapsiin.
Aika tyypillinen kuvaus. Vaimon äidin kanssa ollaan samaa perhettä, äiti käy sisustamassa, häärii, jä
On se jännä jos toisen äiti on enemmän perheen kanssa yhteydessä ja läheinen, jos hän osallistuu kotihommiin, auttaa lasten kanssa ja tarjoutuu muutenkin olemaan apuna. Ja toisen äiti istuu sohvalla palveltavana ei saa edes astioitaan vietyä tiskipöydälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän mies usein perhesovun takia jättää yhteydenpidon sukuunsa ja entisiin kavereihin. Kaverit ei ole vaimon mielen mukaisia, anoppi on kamala, muu sukukaan ei tarpeeksi hyvää.
En mitään muuta syytä keksi miksi poikani ei käy enää kuin kaksi kertaa vuodessa ja soittaa aina jossain ulkona ollessaan tai puoliso on mennyt käymään jossain. Lapsia en siis näe.
Ja hän siis oli aikuinen itsenäinen ihminen 200 kilometrin päässä jo yli kymmenen vuotta, en hänen elämäänsä sotkeutunut silloinkaan.
Jos joskus olet poikasi kanssa yhteydessä, niin kysypä häneltä, miksi hän meni naimisiin asti ja teki lapsiakin sellaisen naisen kanssa, joka ei siedä miehen äitiä, sukulaisia eikä kavereita. Poikasi olisi voinut lopettaa seurustelun alkuunsa, kun tuo ilmeni. Tuskin hän on niin tahdoton tossu, jota viedään kuin litran mittaa?
No et kai koskaan ole ollut naimisissa? Oisko perhesopu tärkeämpi kun käydä rupusessa kolmiossa naarmuisista kupeista juomassa huonoa kahvis jos vaihtoehtona on ihan toisenlainen mummola jossa ei arvosteltavaa ole.
Aika tyypillinen kuvaus. Vaimon äidin kanssa ollaan samaa perhettä, äiti käy sisustamassa, häärii, järjestelee on kuin kotonaan. Miehet yleensä kestävät tämän kuin mies että.äiti ja sisarukset on vaimolle tärkeempiä kuin oma perhe -elämä. Vaimon äiti on lomamatkoilla mukana, joulut ollaan äidin luona.
Miehen vanhemmat kutsutaan ehkä lasten synttäreille ja senjälkeen kirjoitetaan miten toivat huonot lahjat, istuivat vaan eivätkä tehneet mitään, edes astioita koneeseen.