Äitien syy, ettei isät pidä yhteyttä sukulaisiinsa

Minulla oli suoraan sanottuna juoppohullu äiti. Hänen sukunsa jäi vieraaksi, kun ymmärrettävästi ottivat etäisyyttä häneen. Isä taas oli ihan semi-läheinen oman sukunsa kanssa, mutta jostain syystä ei ottanut minua oikein siihen mukaan.

Olen siis kasvanut aika lailla yksin. Ja olen aina vähän varonut muiden vanhempia, kai pelännyt että tulen tuomituksi taustani takia kuten joskus teininä kävi. Mutta kun jää on rikottu ja kemiat kohdanneet, olen osannut rentoutua. 

Oma anoppini on outo. Sellainen ulkokultainen ristiriitojen välttelijä ja on saman siirtänyt lapsilleen: kun kaikesta vaietaan tai kaikkeen sanotaan "ei se mitään", ongelmat katoaa. No, kerran sitten päästi suustaan, että syy siihen ettemme ole läheisiä ja että he eivät "uskalla" meillä käydä, on minun. Että minä olen opettanut hänen pojalleen että hän on jotenkin vääränlainen ja että johtuu taustastani, että en osaa olla läheinen hänen kanssaan.

Minun syyni! Itse on alusta asti huonon huumorin turvin tölvinyt minua iästäni, painostani, ulkonäöstä, raskausmahasta, imetyksestä, opiskelusta, kaikesta.

Jonain päivänä sanon hänelle, että eksäni äiti oli paljon mukavampi ja edelleen jos jossain nähdään, halataan ja höpistään ja kikatellaan kuin mitkäkin teinit. 

Olen vauvalla ollut vajaan vuoden.   Tietoisuuteni on avartunut valtavasti naisten ajatuksista anoppejaan ja vanhoja ihmisiä kohtaan.   Ja se ei ole kaunis tietoisuus.  Entistä aremmaksi olen tullut.

Huhhuh. Meillä miehen äiti (eli anoppini) on paljon enemmän tekemisissä kuin minun alkoholistivanhemmat. Sukulaisiaan ei voi valita, mutta sen voi valita kenen kanssa on tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäh? Joku oikeasti väittää noin?! Mies pystyy aikuisena itse pitämään yhteyttä sukuunsa.

Joo siis meillä mies sanoo että mun pitäisi pitää yhteyttä hänen sukuun kun pyysin kutsumaan sukulaisiaan kylään.  Olin ihan että what kun hän itse on yhteydessä sukulaiseensa aina välillä.  Minä en ole. Olen pyytänyt kutsumaan ja aina on jotain et ei voi.  Anna mä arvaan.  Sekin käännetty niin että vaimo on estänyt tai vaimon takia ei onnistu. 

 

 

Vaimohan päättää ketä "minun kodissani "  käy.   En minä arvaa poikien kutsusta mennä jos ei ole jotkut  lasten synttärit.    Ilmestyisin ovelle poikani kutsusta,  en uskalla tilannetta ees ajatella.  Kyllä yläkerrassa ovet paukkuisivat.

Kokeile. Nythän tuo skenaario on täysin omassa päässäsi, että miniä suuttuisi ja ovet alkaisivat paukkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva tietää, että on minun syytäni, ettei mies ole läheinen perheensä kanssa. Ollut koskaan. Ja koska mies ei ole läheinen perheensä kanssa, ei ole lapsemmekaan. En nyt ihan ymmärrä miten sen suhteen ylläpitäminen olisi ollut minun vastuullani. Omien vanhempien ja sisarusten kanssa taas ollaan yhteydessä päivittäin ja nähdään viikottain. Luonnollisesti lapsikin on heidän kanssaan läheinen, kun on roikkunut mukana näissä vauvasta saakka.

Siskon mies on läheinen perheensä kanssa. Heillä lapsella on hyvät ja läheiset välit molempiin sukuihin. Kasvattakaa äidit ne poikanne niin, että välit on luontevat lämpimät ja läheiset, niin ei tarvitse itkeä sitten isovanhempana, kun ei saa luotua suhdetta lapsenlapsiin.

 

 

Aika tyypillinen kuvaus.  Vaimon äidin kanssa ollaan samaa perhettä

Siis niillä synttäreillä odotetaankin rupeavan johonkin perheen   kotiaskareihin  kun tullaan se max  kaksi tuntia käymään.  Kun  perhe plus toinen mummo lähtevät sitten lasten teatteriin.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäh? Joku oikeasti väittää noin?! Mies pystyy aikuisena itse pitämään yhteyttä sukuunsa.

Joo siis meillä mies sanoo että mun pitäisi pitää yhteyttä hänen sukuun kun pyysin kutsumaan sukulaisiaan kylään.  Olin ihan että what kun hän itse on yhteydessä sukulaiseensa aina välillä.  Minä en ole. Olen pyytänyt kutsumaan ja aina on jotain et ei voi.  Anna mä arvaan.  Sekin käännetty niin että vaimo on estänyt tai vaimon takia ei onnistu. 

 

 

Vaimohan päättää ketä "minun kodissani "  käy.   En minä arvaa poikien kutsusta mennä jos ei ole jotkut  lasten synttärit.    Ilmestyisin ovelle poikani kutsusta,  en uskalla tilannetta ees ajatella.  Kyllä yläker

Luuletko ettei alkuajoilta ole kokemusta?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäh? Joku oikeasti väittää noin?! Mies pystyy aikuisena itse pitämään yhteyttä sukuunsa.

Joo siis meillä mies sanoo että mun pitäisi pitää yhteyttä hänen sukuun kun pyysin kutsumaan sukulaisiaan kylään.  Olin ihan että what kun hän itse on yhteydessä sukulaiseensa aina välillä.  Minä en ole. Olen pyytänyt kutsumaan ja aina on jotain et ei voi.  Anna mä arvaan.  Sekin käännetty niin että vaimo on estänyt tai vaimon takia ei onnistu. 

 

 

Vaimohan päättää ketä "minun kodissani "  käy.   En minä arvaa poikien kutsusta mennä jos ei ole jotkut  lasten synttärit.    Ilmestyisin ovelle poikani kutsusta,  en u

Tuskin, kun sanoit ettet uskalla edes ajatella mitä tapahtuisi. Nyt yhtäkkiä tiedätkin. Sopivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopit eivät voi mennä pojan perheen kotiin tuosta vain auttelemaan. Tai mitään muutakaan varten. Lähes jokainen anoppi tietää, ettei niin voi tehdä. Pääsääntöisesti miniät ei sellaista hyväksy. Me odotamme kutsua. Viesti tai puhelu riittää. Apua saa jos sitä pyytää. 

 

No, ei kyllä minunkaan vanhemmat voi tulla kotiimme tuosta vaan auttelemaan :D se nyt kuuluu ihan normaaliin aikuisten väliseen kunnioitukseen. 

Juu kyllä ne vaimonkin vanhemmat ihan kutsusta tulee. Tietenkin on helpompaa pyytää apuun se tutumpi oma äiti, jos apua tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vauvalla ollut vajaan vuoden.   Tietoisuuteni on avartunut valtavasti naisten ajatuksista anoppejaan ja vanhoja ihmisiä kohtaan.   Ja se ei ole kaunis tietoisuus.  Entistä aremmaksi olen tullut.

Heh. Oletko sinä nainen ja tunnistat tuon käytöksen myös itsessäsi?

Minulla ei ole koskaan ollut anoppia,  tai siis seurusteluaikana eli vielä. 

Äitini oli normaalia iäkkäämpi, pysytteli kotonaan mieluiten.

Minä en soittanut koskaan appivanhemmilleni. Miksi ihmeessä olisin soittanut ihmisille, jotka puhuivat minulle ilkeästi. Saati kutsunut heitä kylään. Ihan tarpeeksi sain kuunnella sitä vittuilua vaikka tapaamiset olivat miehen vastuulla.

Kaikkeni tein, että välit olisivat hyvät, mutta vaikea siitä oli yksin huolehtia.

Vaatimukset siitä, että äidin pitäisi yksinään hoitaa kahden suvun suhteet ja tapaamiset on täysin kohtuuton. Mutta toki hienosti linjassa kaikkien muiden kohtuuttomien vaatimusten kanssa.

Tämän ongelman korjaaminen lähtee siitä, että vanhemmat pitävät suhteensa läheisinä myös poikiinsa. Silloin poikia saattaa kiinnostaa pitää aikuisenakin yhteyttä vanhempiinsa. Silloin ollaan jo pahasti myöhässä kun pojat ovat jo muuttaneet maailmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva tietää, että on minun syytäni, ettei mies ole läheinen perheensä kanssa. Ollut koskaan. Ja koska mies ei ole läheinen perheensä kanssa, ei ole lapsemmekaan. En nyt ihan ymmärrä miten sen suhteen ylläpitäminen olisi ollut minun vastuullani. Omien vanhempien ja sisarusten kanssa taas ollaan yhteydessä päivittäin ja nähdään viikottain. Luonnollisesti lapsikin on heidän kanssaan läheinen, kun on roikkunut mukana näissä vauvasta saakka.

Siskon mies on läheinen perheensä kanssa. Heillä lapsella on hyvät ja läheiset välit molempiin sukuihin. Kasvattakaa äidit ne poikanne niin, että välit on luontevat lämpimät ja läheiset, niin ei tarvitse itkeä sitten isovanhempana, kun ei saa luotua suhdetta lapsenlapsiin.

Ei mulla muuta, mutta miksi vain taas ne äidit kasvattavat poikiaan? Onko isä kuollut vai linnassa?

No, äidithän näistä enimmäkseen valittaa. Tai mummot/anopit. Niin se työ alkaa kyllä jo varhaislapsuudessa ja isovanhemmaksi tullessa on jo myöhässä, kun on jäänyt perustat hyvälle suhteelle luomatta jo 20-35v aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva tietää, että on minun syytäni, ettei mies ole läheinen perheensä kanssa. Ollut koskaan. Ja koska mies ei ole läheinen perheensä kanssa, ei ole lapsemmekaan. En nyt ihan ymmärrä miten sen suhteen ylläpitäminen olisi ollut minun vastuullani. Omien vanhempien ja sisarusten kanssa taas ollaan yhteydessä päivittäin ja nähdään viikottain. Luonnollisesti lapsikin on heidän kanssaan läheinen, kun on roikkunut mukana näissä vauvasta saakka.

Siskon mies on läheinen perheensä kanssa. Heillä lapsella on hyvät ja läheiset välit molempiin sukuihin. Kasvattakaa äidit ne poikanne niin, että välit on luontevat lämpimät ja läheiset, niin ei tarvitse itkeä sitten isovanhempana, kun ei saa luotua suhdetta lapsenlapsiin.

 

 

Aika tyypillinen kuvau

Ja itse ei voi pyytää perhettä/lapsia mukaansa teatteriin? Kyläilemään tullaan vain synttäreillä, ei koskaan muulloin? Voisi kai sitä ihan itse olla yhteydessä siihen poikaansa ja pyytää teatteriin ja lomalle ja kysyä milloin sopii tulla käymään jne. Moni miniä ois kyllä riemuissaan jos miehensä ottaisi lapset ja menisi viikonlopuksi mummolaan tai teatteriin tai ihan minne vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vauvalla ollut vajaan vuoden.   Tietoisuuteni on avartunut valtavasti naisten ajatuksista anoppejaan ja vanhoja ihmisiä kohtaan.   Ja se ei ole kaunis tietoisuus.  Entistä aremmaksi olen tullut.

Heh. Oletko sinä nainen ja tunnistat tuon käytöksen myös itsessäsi?

 

Minulla ei ole koskaan ollut anoppia,  tai siis seurusteluaikana eli vielä. 

Äitini oli normaalia iäkkäämpi, pysytteli kotonaan mieluiten.

Tiedoksesi, ettei ne kaikki anopit ja vanhukset ole mukavia. 

Entä jos niille synttäreille kutsuessa jo mainitsette että samalla sitten voitte ensin leipoa,  sit yläkerran imuroida ja pestä ikkunat ja kahvien jälkeen hoitaa tiskit.

Tulee niille appivanhemmillekin selväksi etteivät vaan löhnää harmina sitä kahta tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan otsikon väite usein on. Tälläkin palstalla jokaiseen väärinkäsitykseen, erehdykseen, erimielisyyteen ja pikkuvirheeseen ratkaisuksi tarjotaan välien katkaisua anoppiin. 

Suuri määrä palstalaisia ei edes halua tutustua anoppiin. Päätetään jo etukäteen, ettei anoppiin tutustuta eikä hänen kanssaan olla missään tekemisissä. Arvostellaan ja tuomitaan, vaikka ei edes tunneta ihmistä. Ei haluta tutustua. Ei osallistuta perhejuhliin. Ei käydä edes kahvilla, vaikka koko muu perhe käy. Ei haluta. Et tykätä. Kaikki on ei. 

Oma äiti sen sijaan palstalaisilta harvemmin samanlaista kohtelua ja arvostelua palstalaisilta saa. Oma äiti osaa ja tietää kaiken paremmin. "Voimakaksikko". Vihapuheiden tunnekuohussa unohdetaan, että haukuttu anoppi on oman miehen äiti. Tai sitten ei vain välitetä. Harva mies äitinsä haukkumista ja nimittelyä oikeasti hyväksyy. 

Välit lasteni perheisiin ovat hyvät. Ymmärrä

Et vissiin ole lukenut noita "kauhumummo"-ketjuja. Niissähän se ongelmaisovanhempi on aika lailla yhtä usein se oma äiti kuin anoppi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vauvalla ollut vajaan vuoden.   Tietoisuuteni on avartunut valtavasti naisten ajatuksista anoppejaan ja vanhoja ihmisiä kohtaan.   Ja se ei ole kaunis tietoisuus.  Entistä aremmaksi olen tullut.

Heh. Oletko sinä nainen ja tunnistat tuon käytöksen myös itsessäsi?

 

Minulla ei ole koskaan ollut anoppia,  tai siis seurusteluaikana eli vielä. 

Äitini oli normaalia iäkkäämpi, pysytteli kotonaan mieluiten.

Tiedoksesi, ettei ne kaikki anopit ja vanhukset ole mukavia. 

Vauvapalstan kommentoijilla ei ainakaan kellään, vain he ovat hyviä, mukavia, täydellisiä.  Muissa ei vajavaisuuksia kestetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva tietää, että on minun syytäni, ettei mies ole läheinen perheensä kanssa. Ollut koskaan. Ja koska mies ei ole läheinen perheensä kanssa, ei ole lapsemmekaan. En nyt ihan ymmärrä miten sen suhteen ylläpitäminen olisi ollut minun vastuullani. Omien vanhempien ja sisarusten kanssa taas ollaan yhteydessä päivittäin ja nähdään viikottain. Luonnollisesti lapsikin on heidän kanssaan läheinen, kun on roikkunut mukana näissä vauvasta saakka.

Siskon mies on läheinen perheensä kanssa. Heillä lapsella on hyvät ja läheiset välit molempiin sukuihin. Kasvattakaa äidit ne poikanne niin, että välit on luontevat lämpimät ja läheiset, niin ei tarvitse itkeä sitten isovanhempana, kun ei saa luotua suhdetta lapsenlapsiin.

 

 

Aika tyypillinen kuvau

Ja sinä katkerana vaan ruinaat asiasta, koska et ole poikasi kanssa niin läheinen?

Vierailija kirjoitti:

Olen vauvalla ollut vajaan vuoden.   Tietoisuuteni on avartunut valtavasti naisten ajatuksista anoppejaan ja vanhoja ihmisiä kohtaan.   Ja se ei ole kaunis tietoisuus.  Entistä aremmaksi olen tullut.

Juuri näin. Kylmää, tunteetonta ja tuomitsevaa. 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos niille synttäreille kutsuessa jo mainitsette että samalla sitten voitte ensin leipoa,  sit yläkerran imuroida ja pestä ikkunat ja kahvien jälkeen hoitaa tiskit.

Tulee niille appivanhemmillekin selväksi etteivät vaan löhnää harmina sitä kahta tuntia.

Mistä synttäreistä täällä nyt oikein jauhetaan? Ja juu, tässäpä esim selitys miksei kaikkien ihmisten kanssa vaan pysty olemaan niin paljon tekemisissä. Jos toivoo edes jotain apua niin heti hirveä draama miten törkeästi vaaditaan raatamaan toisten puolesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vauvalla ollut vajaan vuoden.   Tietoisuuteni on avartunut valtavasti naisten ajatuksista anoppejaan ja vanhoja ihmisiä kohtaan.   Ja se ei ole kaunis tietoisuus.  Entistä aremmaksi olen tullut.

Juuri näin. Kylmää, tunteetonta ja tuomitsevaa. 

Niin ne anopit miniöitään kohtaan?