Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kasvaa työpaikan mukavaksi tyypiksi?
Sellainen, josta jää positiivinen mielikuva? Minkälaisista työkavereista tykkäätte? Huomioi vähän kaikkia, mutta ei tunge liian henk.koht.?
Miten sopeutua koeaikana uudelle työpaikalle, että jäisi taloon?
Teet työt hyvin ja olen ahkera, mutta en kovin sosiaalinen.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Hissukka on mainittu 2 kertaa. Mikä hissukoissa ärsyttää?
Ainakin itseäni ärsyttää hiljaiset jotka ei saa suutaan auki, ei missään tilanteessa. Suu auki tuijotetaan, ihanku olisi roiskeita naamassa. Ruokatsuollakin vaan mollotetaan toisen syömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mukavat tyypit" on just niitä, joihin ei kannata samaistua.
Töihin mennään tekemään töitä ja keskittymään oleelliseen.
Suosittelen samaistumista näihin jälkimmäisiin - - ja jollei niitä ko. työpaikassa ole, niin nostamaan kytkintä ja viemään osaamisensa muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hissukka on mainittu 2 kertaa. Mikä hissukoissa ärsyttää?
Ei ne hiljaiset ihmiset olemassaolollaan mitään haittaa. Kunhan saavat suunsa auki silloin, kun se on vain saatava auki.
Riippuu hissukasta ja työympäristöstä, mutta hiljaiset tyypit voidaan joissakin tapauksissa kokea epäluotettaviksi. Esimerkiksi, jos asiantuntijatiimissä pitää ottaa kantaa johonkin kehittämisasiaan tai valita, että aletaanko viemään tätä eteenpäin näin vai näin, eikä hissukka sano mitään, niin se voidaan tulkita niin, ettei hän halua kertoa kantaansa vaan pelaa ja katsoo ensin, mitä esim. pomot sanoo, eli nuoleskelee ja pyrkii sanomaan sitä, mistä arvelee olevan itselleen eniten hyötyä eikä vie varsinaista asiaa eteenpäin. Hiljaisuus voidaan joskus tulkita passiivis-aggressiivisena käytöksenäkin.
Henkilöstöasioista nyt puhumattakaan, niissä tilanteissa missä työpaikalla on muodostunut klikkejä tai leirejä, kyllä mieluiten jokainen pysyisi varmaan puolueettomana, mutta ei sekään valitettavasti ole aina mahdollista, koska jos et sano mitään, sinulla ei olekaan yhtäkkiä enää kavereita ja voit joutua yksin kaikkien leirien ja klikkien ulkopuolelle ja joutua jopa kiusatuksi tai ainakin jollain tapaa syrjityksi.
Enkä nyt tarkoita, että kannattaa mitenkään olla suuna-päänä, koska sekin on todella ärsyttävää. Suu pitää kuitenkin saada tarvittaessa auki, kuten edellinen kirjoittajakin totesi.
Vierailija kirjoitti:
"Mukavat tyypit" on just niitä, joihin ei kannata samaistua.
Töihin mennään tekemään töitä ja keskittymään oleelliseen.
Suosittelen samaistumista näihin jälkimmäisiin - - ja jollei niitä ko. työpaikassa ole, niin nostamaan kytkintä ja viemään osaamisensa muualle.
Tällainen kommentti kuuluisi enempi niille päläpäille, jotka katsovat kieroon ja puhuvat peetä heistä, jotka haluaisivat keskittyä työhönsä.
AP, joka on selvästi jo tunnistanut ongelman (työpaikkojen ilmapiiri- ja suhdekiemurat) ja on tavallisena kuolevaisena huolissaan uudesta työstä ja sen jatkuvuudesta, ei kuitenkaan paljoa hyödy näistä neuvoista "keskittyä töihin suu viivana".
Ei myöskään tarvitse olla täys nilkki "hyvä tyyppi".
Mukava tyyppi on nimenomaan luotettava työntekijä, joka tekee varmasti oman osuutensa, auttaa tarvittaessa muitakin ja osallistuu työyhteisön yhteisiin asioihin, esimerkiksi kahvivuoroihin.
Riippuu työpaikasta, mutta jos siellä on tapana lähteä esimerkiksi palkkapäivänä mäkkäriin tms. ruokatauolla, tai pari kertaa vuodessa leffaan tai pikkujouluihin ja kevätjuhliin, niin mukava tyyppi osallistuu myös tällaisiin yhteisiin menemisiin. Ei noihin osallistuminen kyllä mitenkään ole edellytyksenä sille, että kenenkään työsopimusta jatketaan, mutta saattaa tuo vaikuttaa työyhteisöön sopeutumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis minun työpaikassani on noin 60 henkilöä töissä. Toimisto. Kahdenkymmenen vuoden kokemuksella sanon että pidetympiä ja suosituimpia on ne joilla on sana hallussa ja jotka eivät jäädy missään tilanteessa. Sitä ei oikein voi opetella. Tilannekomiikkaa ja tilannetajua joku ihmisellä on tai ei ole. Itse olen hiirulaisena todella kateellinen kaikille sanavalmiille tyypeillle. En osaa esim kahvipöytäkeskustelussa sanoa mitään hauskaa. Tai sitten keksin sutkautuksen vasta kun on siirrytty jo toiseen aiheeseen. Joskus jos sanon jotain mielestäni hauskaa, korkeintaan vieressäolija hymähtää. Muutama tyyppi taas on sellaisia että joka tilanteeseen on sopiva juttu joka on kaikkien mielestä hauska. Ei kai vitsinkertojan tilalle kaikkien pidä pyrkiä. Riittää kun olet kohtelias ja iloinen etkä heti aamusta alkaen suupielet väärinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen normaali oma itsesi, ystävällinen ihminen ja kohtelias mutta älä esitä kenellekään mukavaa väkisin. Olet vain normaali ihminen.
Olen yleensä sellainen, josta ei pidetä (oma itseni). Esimerkki:
Tupsahdan työpaikalle: Huomenta, ihana lumisade ulkona!
Muut: Kaamea keli, voisi olla satamatta lunta,hirveät lumityö jne. mari mari
Sitten kaikki ajattelevat, että olen ärsyttävä :(
Tuo pirteys sopii joillekin työpaikoille. Meillä susta varmaan tykättäis. Mutta kannattaa opetella tulkitsemaan, miten ympäristö reagoi ja pyrkiä vähän sopeuttamaan sillain vastavuoroisesti. Tosin joissain työpaikoissa pesii sellaisia perusnegatiivisia tyyppejä, joita voi ärsyttää ihan kaikki vähänkään reipas tai pirteä. En mä niitten mukaan kyllä alkaisi kovin paljon mukauttamaan, koska muutenhan sitä muuttuu pian itsekin samanlaiseksi. Mieluummin voisivat ne tyypit itse katsoa peiliin, mutta tuskinpa sitä tapahtuu, joten parasta vaan lähteä toiseen työpaikkaan jos törmää tuollaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyt aamulla kovaan ääneen mitä kuuluu kukkuluuruu ja onko hyvä pöhinä!? Älä myöhästy itse, mutta jos työkaveri myöhästyy, letkautat "lähdet sitten korvaukseksi vähän aikaisemmin". Kannattaa muistaa myös "emäätiedä, oon vaan töissä täällä" ja "lomalle lompsis". Työkavereita kannattaa puhutella leikkisästi arvon kollegoina.
No eipä olisi aikaa seurustella työkaverien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eipä olisi aikaa seurustella työkaverien kanssa.
Mutta mitä mieltä itse olet, oletko sinä mukava työkaveri? Va onko se edes sinun tavoite?
Tässä kolme tärkeintä:
1. Mukava tyyppi tervehtii aamulla kaikkia. Eikä tarvitse mitään tekopirteää kukkuluuruu-meininkiä, vaan ihan normaali terveyhdys, sen mukaan mikä on oma fiilis. Mutta siis se terveyhdys pitää tulla kaikille, eikä vain joillekin. Ja kohtelee siis muutenkin kaikkia tasapuolisesti ystävällisesti. Tähän pystyy kuka tahansa, jos haluaa.
2. Mukava tyyppi tekee omat työnsä hyvin ja ajoissa, ja jos näyttää, että ei saa jotain tehtyä niin pyytää ajoissa apua. Ja tarvittaessa auttaa myös muita. Ja osaa myös asettaa realistiset tavoitteet, eikä tingi niistä! Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin sellainen tyyppi, jolla on aina kootut selitykset, miksi jotain ei saada ajoissa tai miksi jotain ei tule tarpeeksi. Tämä on ensisijaisesti asennekysymys. Joillakin on hyvä työmoraali lapsuuden kodista, mutta jos ei ole, niin voi opetella, jos haluaa. Asenteen opettelu vaatii erityisesti motivaatiota.
3. Mukava tyyppi osallistuu keskusteluun, on hyvä kommunikoija ja jos ei luonnostaan ole niin panostaa siihen, että kehittyy hyväksi. Kommunikaatiotaitoja voi harjoitella ja niihin saa ihan koulutustakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hissukka on mainittu 2 kertaa. Mikä hissukoissa ärsyttää?
Ainakin siinä vaiheessa alkaa ärsyttää, kun se vaihtaa duunia leveämmän leivän perään ja sit huomataan, miten paljon se teki töitä ja sai aikaan, vaikkei mittään puhunu.
Olen kaikkeni tehnyt ollakseni se mukava tyyppi työtiimissä. Voin kertoa, ettei sellainen auta yhtään mitään.
Jos pärstäni ja persoonani, kiinnostuksen kohteeni yms. asiat eivät miellytä jotakuta, kaikki yrittäminen on ihan hukkaan heitettyä aikaa. Ihmiset hyväksyvät vain sellaiset tyypit, joiden kanssa heillä synkkaa.
Voi sitä ystävällistä linjaansa silti jatkaa, mutta ei sillä mitään mukavan tyypin leimaa silti saa otsaansa, eikä siitä mitään isompaa hyötyä ole. Ehkä voi olla oma omatunto puhtaana siitä, ettei ainakaan itse ole ollut huonontamassa ilmapiiriä tms., mutta eipä siitä juuri muuta positiivista koidu. Koettu omakohtaisesti. Nykyään olenkin työssä, jota saan tehdä pääsääntöisesti yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin: hoida hommasi kunnolla ja ole niiden kanssa luotettava.
Toiseksi: tervehdi muita kohdatessasi heidät, siivoa jälkesi, älä kommentoi asioita aina negatiiviseen sävyyn tai puhu toisista pahaa selän takana. Lähimmiltä työkavereilta voi kysellä niitä kuulumisiakin, etäisemmät eivät välttämättä sellaisesta välitä.
Pidän itse hyvänä tyyppinä kollegaa, jossa nämä asiat yhdistyvät. Työpaikallani on myös eräs, joka on todella osaava ja tekee pyydetyt asiat nopeasti ja hyvin - mutta on myös todella epäsosiaalinen. Töksäyttelevä, jopa ilkeä ja suhtautuu ylimielisesti, kun häneltä tullaan pyytämään apua. Toisaalta on eräs ylisosiaalinen kaikkien kaveri, joka ei monesti hoida töitään sovitusti ja juoruilee sen minkä kerkeää. Kumpaakaan heistä en hirveästi arvosta.
1. Ole inhimillinen muita kohtaan. Älä takerru pikkuasioihin. Ei kukaan kärsi siitä että joku joskus myöhästyy yms.
2. Älä pyri täydellisyyteen itsekään. Vasta-alkajat yleensä juoksee verenmaku suussa. Pidempään olleet ymmärtää jo paremmin ottaa iisisti.
3. Kuuntele muita. Ei tartte pälättää. Rauhallinen, kiireetön tunnelma on parasta työhyvinvointia. Tauolla ei puhuta työasioita, ikinä. Tauko on lepoaikaa.
Ei liikaa eikä liian vähän on hyvä perusohje. Toiset inhoaa yltiöpositiivisia "yhteishengen nostattajia", toisia ahdistaa hiljaiset hapannaamat. Peruskohteliaisuus: toisten huomioon ottaminen, ajoissa oleminen jne.
Selkäänpuukottajista ei kukaan tykkää, eikä liioin mielistelijöistä.
Aika monet ymmärtää, että sosiaalisuus on sitä, että kertoo mahdollisimman paljon omasta itsestään. Itse olen huomannut, että muiden kuuntelulla ja neutraaleilla jatkokysymyksillä tai äännähdyksillä pärjää tosi pitkälle sellaisessa normaalissa työsosiaalisessa meiningissä. Luotettavaa kollegaa ja työntekijää arvostavat kaikki.
Aivan sama on miten toimit. Jos jymähdät johonkin duunipaikkaan, olet kuitenkin jotain sitä tai tätä jossain vaiheessa. Ja jo pari vuotta on liian pitkä aika sellaisen välttämiseen. Liian innokas menettää tosin kasvonsa vielä nopeammin. Niitäkin on nähty, ettei ole kestänyt kahta kuukauttakaan.
Kaikkia ei voi miellyttää. Joillakin on ns. pelisilmää ja osaavat sulautua erilaisiin työyhteisöihin vaivattomasti, toiset on sosiaalisilta kyvyiltään luonnostaan "heikompia".
Tuli jo selväksi, että 40 on saanut olla rauhassa ihmisp***se suhdanteesta toiseen. Okei. Kiva. Selvä.
Minä tulin tänne vastaamaan AP:n kysymykseen, mikä toimii keskimäärin työkentällä. En tullut kertomaan, mikä olisi minusta kivaa ja riittävää ja mukavaa. Mitä se auttaisi AP:ta. En ollut pidetty kun olin oma itseni.