Kuinka kasvaa työpaikan mukavaksi tyypiksi?

Jees jees henkilöitä on paljon joten aivottomat pyrkii siinä oman edun maksimointiin lähes kaikissa työpaikoissa.

Eikä siinä vaadita mitään osaamista. Puukotat selkään kaikkia ja mielistelet kaikkia samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kasveta, vaan sitä joko ollaan, tai ei olla hyvä/mukava tyyppi.

Aina voi tietysti yrittää esittää jotain mitä ei oikeasti ole, mutta taitaa käydä raskaaksi pidemmän päälle. 

Tässä ajatuksia herättävä mielipide. Omassa elämäsäni tietyssä kohtaa tajusin (onneksi) että ihminen ei voi koko ikäänsä pysyä henkisesti 5-vuotiaana uhmaikäisenä, vaan tarkoitus on kasvaa vuosien ja kokemusten mukana. Jokainen on oma persoonansa, ja sellaisena arvokas (mikä kulunut fraasi!). Ei kaikki ole onneksi mekastavia touhuajia tai showmiehiä, eikä tarvitsekaan. Mutta kannattaa pohtia omaa sisäistä käsikirjoitustaan ja omia asenteitaan. Siihen löytyy self help kirjallisuutta kyllä. Ei voi, eikä kannata jättäytyä henkiseksi älykääpiöksi, joka pilaa kaikkien fiiliksen, ja puolustautuu sanomalla jotain, kuten "Minä olen tällainen kuin olen, ja sanon mitä ajattelen. Jos joku ei sitä kestä, niin VOI VOI!".

Onpa ihana aloitus! Suosittelen kuuntelemaan Johanna Korhosen podcastit aikuislapsien ominaisuuksista ja viisaudesta. Kun välttelee aikuislapsena olemista, on väistämättä aika hyvä kaveri ja hyvää seuraa muille. Eri asia sitten on, kuinka paljon työpaikalla tarvii esim kaveerata. Riippuu ihan paikasta. Mutta lähestyttävyys on minusta kaikkialla tärkeää ja toivottavaa.

Oikeastaan vain pieniä neuvoja, ensimmäinen on, että ole tasapuolisen kiva kaikille. Joidenkin kanssa tulee paremmin toimeen kuin toisten, mutta jokaiselle voi jotain sanoa, ainakin sen huomenta ja ihana auringonpaiste tänään, niin se talvi vain tulee, mitä vain, mutta heittää jonkun lauseen, että toinen voi havaita, että sinä näet hänen olevan olemassa. Älä kulje ihmisten ohi kuin he olisivat kalustoa tai läpinäkyviä.

Toinen on, että älä ota osaa mihinkään klikkeihin. Älä ala ihmettelemään kenenkään käytöstä, haukkumaan, jne. Älä silloinkaan, kun sulle asioita esittää se rempseä tosi kiva tyyppi. Yritä vain kääntää puhe muuhun, semmoista, kuule, miten tämä olikaan/miten sä tekisit tämän. Älä vahingossakaan kerro mitään eteenpäin, mitä sulle jostakin muusta kerrotaan, vaikka kuinka ehkä "salaisuus" polttelisi kertoa ja olisi kiva tuntea olevansa piireissä ja tietää asioita. Älä tee ihmisistä ennakkokäsityksiä sen mukaan, mitä toiset sanovat. He eivät ehkä ole ollenkaan oikeassa.

Itseäni tulee hävettämään loppuelämäni se, kun menin mukaan tommoiseen ja suhtaudun yhteen tyyppiin tosi penseästi, kun sanottiin, että se on semmoinen kälättäjä ja tekopirteä ja mitä lie. Niin sitten kun tuli eräs yksityiselämän kupru, tämä tyyppi oli ainut, joka hyvin eleettömästi auttoi ja piti suunsa kiinni kaikesta mitä näki tai tiesi koko yhteisen työelämämme ajan. Et voi siis ennalta tietää, kuka se sulle tärkeä tyyppi tulee olemaan, joten ole avoin.

Ole avoin muutenkin, ei tartte kertoa itsestään mitään henkkohtaisuuksia, mitä ei halua, mutta ole avoin toisten kertomalle, toisten jutuille, ota niihin osaa. Kysy, kun et tiedä, kerro, kun toinen kysyy. Ole valmis näkemään vaivaa, että etsitte vastausta yhdessä, jos et tiedä. Auta, pyydä apua.

Mun mies on sellainen kauhean mukava mies töissä ihan kaikille. Tykkää puhua ja kuunnella ja auttaakin. Mutta olen miettinyt välillä, että miksei hänellä ole ystäviä tai läheisiä kavereita. Ei töistä eikä muualta. Noin sosiaalinen ihminen, tekee töitäkin todella topakasti ja paljon. Ehkä hän ei ole tarpeeksi samaistuttava, koska ei ole taipuvainen synkkiin ajatuksiin tai masentumiseen. On selkeästi hyvä kuuntelemaan, mutta on varmaan liian ratkaisupainotteinen ja huumori jotenkin pinnallista. On pärjännyt taloudellisesti oikein hyvin, ja joudun aavistelemaan kateutta myös. Tilanne ei tunnu muuttuvan, eikä läheisiä kaverisuhteita saman oloisten kanssa synny. Tämä saa pohtimaan laajemminkin työpaikkojen kahvihuoneiden meininkiä: jääkö se yksin jolla menee hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on sellainen kauhean mukava mies töissä ihan kaikille. Tykkää puhua ja kuunnella ja auttaakin. Mutta olen miettinyt välillä, että miksei hänellä ole ystäviä tai läheisiä kavereita. Ei töistä eikä muualta. Noin sosiaalinen ihminen, tekee töitäkin todella topakasti ja paljon. Ehkä hän ei ole tarpeeksi samaistuttava, koska ei ole taipuvainen synkkiin ajatuksiin tai masentumiseen. On selkeästi hyvä kuuntelemaan, mutta on varmaan liian ratkaisupainotteinen ja huumori jotenkin pinnallista. On pärjännyt taloudellisesti oikein hyvin, ja joudun aavistelemaan kateutta myös. Tilanne ei tunnu muuttuvan, eikä läheisiä kaverisuhteita saman oloisten kanssa synny. Tämä saa pohtimaan laajemminkin työpaikkojen kahvihuoneiden meininkiä: jääkö se yksin jolla menee hyvin?

Saattaa olla jotta sun miäs on kolloo.

Hesarissa oli pari päivää sitten juttua päivystyksen hoitajatiimistä, joka viettää myös vapaa-aikaa yhdessä höntsäillen. Merkille pantavaa oli, että jokainen oli alle 50 v miehiä, joilla varmasti paljonkin keskinäistä samaistumispintaa löytyy. On myös porukoita, joihin ei solahda tai ei oteta sisälle, eikä sillä kannata itseään sen enempää harmistuttaa. Yleisesti olisi kiva, jos kavereita saisi useammin työn kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on sellainen kauhean mukava mies töissä ihan kaikille. Tykkää puhua ja kuunnella ja auttaakin. Mutta olen miettinyt välillä, että miksei hänellä ole ystäviä tai läheisiä kavereita. Ei töistä eikä muualta. Noin sosiaalinen ihminen, tekee töitäkin todella topakasti ja paljon. Ehkä hän ei ole tarpeeksi samaistuttava, koska ei ole taipuvainen synkkiin ajatuksiin tai masentumiseen. On selkeästi hyvä kuuntelemaan, mutta on varmaan liian ratkaisupainotteinen ja huumori jotenkin pinnallista. On pärjännyt taloudellisesti oikein hyvin, ja joudun aavistelemaan kateutta myös. Tilanne ei tunnu muuttuvan, eikä läheisiä kaverisuhteita saman oloisten kanssa synny. Tämä saa pohtimaan laajemminkin työpaikkojen kahvihuoneiden meininkiä: jääkö se yksin jolla menee hyvin?

Saattaa olla jotta sun miäs on kolloo.

Niin, on se tietysti mahdollista että hän on kolloo. Hyvät päivän jatkot sinullekin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on sellainen kauhean mukava mies töissä ihan kaikille. Tykkää puhua ja kuunnella ja auttaakin. Mutta olen miettinyt välillä, että miksei hänellä ole ystäviä tai läheisiä kavereita. Ei töistä eikä muualta. Noin sosiaalinen ihminen, tekee töitäkin todella topakasti ja paljon. Ehkä hän ei ole tarpeeksi samaistuttava, koska ei ole taipuvainen synkkiin ajatuksiin tai masentumiseen. On selkeästi hyvä kuuntelemaan, mutta on varmaan liian ratkaisupainotteinen ja huumori jotenkin pinnallista. On pärjännyt taloudellisesti oikein hyvin, ja joudun aavistelemaan kateutta myös. Tilanne ei tunnu muuttuvan, eikä läheisiä kaverisuhteita saman oloisten kanssa synny. Tämä saa pohtimaan laajemminkin työpaikkojen kahvihuoneiden meininkiä: jääkö se yksin jolla menee hyvin?

Eikö se riitä, että selviytyy noin hyvin elämästä ja työelämästä?

Kaikki eivät vain kaipaa kavereita, koska jo työaikana joutuu olemaan sosiaalinen vähintään sen 8 tuntia päivästä.

Esim. mua pidetään sosiaalisena, olen hyvä työssäni, joka edellyttääkin sosiaalista kanssakäymistä tosi paljon. Ohjaan yksittäisiä ihmisiä ja koulutan ryhmiä. Hoidan asiakkaiden asioita. Kuuntelen, neuvon, ratkaisen ongelmia (sosiaalista toimintaa useimmiten sekin) ja olen kärsivällinen. Elämänasenteeni on peruspositiivinen ja pääsääntöisesti pidän ihmisistä, joiden parissa toimin.

Mutta kun suljen työpaikan oven takanani, unohdan työt ja työkaverit. Minulla on muuta. Elän perhe-elämää, parisuhde-elämää, harrastuselämää, ja todellakin nautin yksinäisistä hetkistäni kotona - kuten sattumalta juuri nyt. :D

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on sellainen kauhean mukava mies töissä ihan kaikille. Tykkää puhua ja kuunnella ja auttaakin. Mutta olen miettinyt välillä, että miksei hänellä ole ystäviä tai läheisiä kavereita. Ei töistä eikä muualta. Noin sosiaalinen ihminen, tekee töitäkin todella topakasti ja paljon. Ehkä hän ei ole tarpeeksi samaistuttava, koska ei ole taipuvainen synkkiin ajatuksiin tai masentumiseen. On selkeästi hyvä kuuntelemaan, mutta on varmaan liian ratkaisupainotteinen ja huumori jotenkin pinnallista. On pärjännyt taloudellisesti oikein hyvin, ja joudun aavistelemaan kateutta myös. Tilanne ei tunnu muuttuvan, eikä läheisiä kaverisuhteita saman oloisten kanssa synny. Tämä saa pohtimaan laajemminkin työpaikkojen kahvihuoneiden meininkiä: jääkö se yksin jolla menee hyvin?

Eihän se ole aito. Ihmisillä on aidosti kaikki tunteet, mutta osa näyttää vaan kiiltokuvapinnan itsestään. Kiiltokuva on kiva tuttu ja kaverinakin menee, mutta ystävyyttä, aitoa henkistä läheisyyttä, johon kuuluu tunteiden jakamista eikä vain ratkaisukeskeisyyttä, ei synny. 

Usein tuossa on taustalla ristiiritainen kiintymyssuhde. Kehenkään ei uskalla aidosti luottaa, ja samalla on oppinut ottamaan eri tilanteiden vaatimukset sekä toisten tarpeet ja tunteet tosi hyvin huomioon.

Jotkut osaa ottaa ihmiset ja asiat peruspositiivisesti ilman, että ottaa ne liian vakavasti. Tällaiset ihmiset on usein pidettyjä, muttei läheisiä. Se on ehkä työkavereiden suhteen se paras tapa suhtautua. 

Ilkeitä ihmisiä riittää, loppumaton luonnonvara.

Tekovitsit ja näytelty mukavuus ei onnistu keneltäkään. Kyllä se perusluonne paistaa läpi.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on sellainen kauhean mukava mies töissä ihan kaikille. Tykkää puhua ja kuunnella ja auttaakin. Mutta olen miettinyt välillä, että miksei hänellä ole ystäviä tai läheisiä kavereita. Ei töistä eikä muualta. Noin sosiaalinen ihminen, tekee töitäkin todella topakasti ja paljon. Ehkä hän ei ole tarpeeksi samaistuttava, koska ei ole taipuvainen synkkiin ajatuksiin tai masentumiseen. On selkeästi hyvä kuuntelemaan, mutta on varmaan liian ratkaisupainotteinen ja huumori jotenkin pinnallista. On pärjännyt taloudellisesti oikein hyvin, ja joudun aavistelemaan kateutta myös. Tilanne ei tunnu muuttuvan, eikä läheisiä kaverisuhteita saman oloisten kanssa synny. Tämä saa pohtimaan laajemminkin työpaikkojen kahvihuoneiden meininkiä: jääkö se yksin jolla menee hyvin?

Ehkä vähän näinkin, kyllähän se voi olla, että tietynlainen yhteinen valittaminen usein yhdistää ihmisiä. Ja jos toisesta toisaalta ei tiedä mitään muuta kuin että kiva kaveri, joka tulee kaikkien kanssa toimeen, niin jäähän se vähän pinnalliseksi usein.

Ja ihmiset niin herkästi ajattelee hyväntuulisista ihmisistä, että tuolla nyt on kaikki hyvin aina, ei se voi ymmärtää näitä mun ongelmia.

syö niin paljon että voit istua kaikkien vieressä yhtä aikaa

Ensiksi värjää hiukset vaaleapunaisiksi sitten hommaa vyö jossa sateenkaaren värit.

        kuinka kasvaa elämänsä sankariksi ja hyväksi tyypiksi

Ei perusta kuppikuntia elikkä ei kuppiudu, siis ota suosikkeja. Ottaa huomioon ne hiljaiset ja aratkin ihmiset eikä vain päälle päsmäreitä.

Olen nähnyt näitä kuppikunta työpaikkoja ja tuntenut kuinka jätetään ulkopuoliseksi. Minä ainoana pitänyt opiskelijoiden ja työharjoittelijoiden puolia kun pihan kesätyöntekijä tuli säähän sopimattomissa vaatteissa töihin eikä vakituinen työntekijä antanut lisä vaatetta vaikka pukuhuoneessa oli laina vaatteita. Sanoi vaan että oma vika jos ei osaa pukeutua.

Minä annoin sieltä lainaksi vaatteita ja nautin kuinka ne olivat  tosi kiitollisia. Saaden mennä kotiinkin asti niillä ja kaikki palautti ne. En voinut ymmärtää keneltä se oli pois jos lainasi pukuhuoneeseen jääneitä ulkoilu vaatteita mutta tämmöistäkin on tullut nähtyä. Ei sitä kaikki välttämättä osaa varautua muuttuviin sää olo suhteisiin tai köyhällä opiskelijalla tai työharjoittelijalla ei ole varaa.

Enää en ole työelämässä valitettavasti korjaamassa muiden ihmisten puutteita ja virheitä. Toivottavasti kaltaisiani on jatkamassa.

Sehän on sitten juurikin sinun ongelmasi, jos et kelpaa. Siellä työpaikalla porskutetaan eteenpäin. Minulle on kuun vaihteessa käymässä noin, mutta ei siitä sen enempää.

Sosiaalisilta kyvyiltään "paremmat", erilaiset työpaikkojen kiipijät ja mielistelijät, sopivat muuten mainiosti alimman palkkatason töihin, kuten asiakaspalveluun, puhelinvastaajiksi ym. Siellähän sitä sopii mielin määrin testata sosiaalista lahjakkuutta aina ei-niin-kovin-mukavien asiakkaiden kanssa. Areena on sosiaaliselle, tai sellaista esittävälle, aivan oikea😁