Kuinka kasvaa työpaikan mukavaksi tyypiksi?
Sellainen, josta jää positiivinen mielikuva? Minkälaisista työkavereista tykkäätte? Huomioi vähän kaikkia, mutta ei tunge liian henk.koht.?
Miten sopeutua koeaikana uudelle työpaikalle, että jäisi taloon?
Teet työt hyvin ja olen ahkera, mutta en kovin sosiaalinen.
Kommentit (108)
Mukavaksi synnytään. Se on se juttu. Joten unohda koko asia.
Tuli tästä ketjusta mieleen, että onkohan missään työpaikassa positiivista ja mukavaa?
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä ketjusta mieleen, että onkohan missään työpaikassa positiivista ja mukavaa?
Minä viihdyn oikein hyvin työpaikassani, jossa on se työrauha ja lounaalla sitten voidaan puhua kaikesta maan ja taivaan välissä.
Hyi, että mä inhoan työyhteisöjä! En kyllä osaa antaa mitään muuta neuvoa koeajan jatkumiseksi kuin, että keskity työhösi ja hoida se mahdollisimman hyvin. Työkavereille voi sanoa huomenta ja näkemiin ja jotain pakollista työhön tai työpaikkaan liittyvää, muu kaverimeininki on hyvä jättää minimiin. Joissain paikoissa kai on vähän pakko kuulua kahvikerhoon, koska muutkin kuuluvat.
Riippuu niin paljon työyhteisöstä, millaista henkilöä pidetään "mukavana". Yhdessä paikassa mukava tyyppi on vaatimaton ja ahkera työmyyrä. Toisessa arvostetaan hyvää sosiaalista pelisilmää ja huumorintajua. Kolmannessa tykätään eniten jämäkästä ja suorasta persoonasta. Vaihtelee paljon etenkin ammattialoittain mutta jo saman alan samantyylisissä paikoissa - esimerkiksi kouluissa - on eroja sen suhteen, millaiset työntekijät ovat pidetyimpiä.
Valitettavasti toksisissa työyhteisöissä se niin sanottu mukava tyyppi on yleensä klikkiytynyt, juoruileva, selkeästi jonkun/joidenkin puolella ja kaikkia muita vastaan sekä kiinnostunut enemmän työpaikan sosiaalisista kuvioista kuin itse työnteosta. Nämä ovat niitä samoja paikkoja, joissa kiusaajia luonnehditaan "vahvoiksi persooniksi" ja esim. perehdytyksen puutteesta juontuva epävarmuus sysätään työntekijän itsensä viaksi. Tällainen ilmapiiri ei aina paljastu heti ensimmäisten päivien aikana joten sen vuoksi ei kannata yrittää liikaa olla hyvä tyyppi ja mukana "piireissä" heti alussa. Koeaika kannattaa käyttää hyödyksi ja haistella talon ilmapiiriä sekä tunnustella sitä, miten sinä voisit tuoda parhaan panoksesi työpaikalle.
Ole työyhteisössä osallistuva, mutta älä turhaan esitä showmiestä tai -naista jos et sellainen ole.
Eli kahvihuoneessa ota osaa small talkiin ja kerro edes joskus jotain itsestäsi - anna tarttumapintaa, ole se shakinpelaaja tai koiraihminen. Näytä kiinnostuneelta kun muut puhuvat omista kiinnostuksistaan. Tietysti paras juttu olisi, jos aivan oikeasti ystävystyt työkavereittesi kanssa ja haluat luonnollisestikin olla heidän kanssaan tekemisissä.
Työasioissa ole luotettava ja osallistuva. Eli yritä palavereissakin sanoa jotain, esitä vähintään vaikka kysymys jos tilanne sallii ja siihen on mahdollisuus. Ne, jotka avaa suunsa alkuvaiheessa, jäävät muiden mieleen "aktiivisina". Jos olet tunnin hiljaa, sinun on tosi vaikeaa enää avata suutasi, koska olet jo "huonelihaa, jolta ei odoteta mitään".
Nämä neuvot oli siis kohdistettu AP:n kaltaiselle uudelle työntekijälle. Ja ennen kuin joku tulee analysoimaan minun persoonaani, niin sanottakoon, että olen aika rankkaa koulua saanut käydä näissä asioissa. Olen oikeasti kuin AP, haluaisin lähinnä vain tehdä työni.
Minä käyn töissä ihan vaan itseni takia ja saadakseni kerran kuussa sovitun palkkasumman. Minua ei kiinnosta mitkään tekopirteät sosiaaliset höpinät. Pyrin olemaan vaan hyvin neutraali ja oma itseni. En ole töissä sitä varten, että saisin ihmiset tykkäämään minusta. Riittää vaan, että sovitut työt tulee tehtyä ja homma toimii omalta osaltani. No, sillä tavalla ei hirveästi edetä uralla, mutta eipä ole hirvittäviä urapaineitakaan. Enemmän tässä jo lasketaan, että montako vuotta vielä eläkkeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn töissä ihan vaan itseni takia ja saadakseni kerran kuussa sovitun palkkasumman. Minua ei kiinnosta mitkään tekopirteät sosiaaliset höpinät. Pyrin olemaan vaan hyvin neutraali ja oma itseni. En ole töissä sitä varten, että saisin ihmiset tykkäämään minusta. Riittää vaan, että sovitut työt tulee tehtyä ja homma toimii omalta osaltani. No, sillä tavalla ei hirveästi edetä uralla, mutta eipä ole hirvittäviä urapaineitakaan. Enemmän tässä jo lasketaan, että montako vuotta vielä eläkkeeseen.
Olen ihan samaa mieltä, mutta AP:n kysymys on täysin aiheellinen, koska "työyhteisöön sopimattomuudesta" voi saada kenkää tai ainakin maineen, jota on raskasta kantaa työpaikalla (on varmasti helppoa olla ylpeä susi, mutta monelle se kohtelu voi tuntua siltä, että on huono työntekijä ja ei-toivottu ihminen). Erityisesti "hissukan maine" on todella inhottava, koska siinä kyseenalaistetaan niin paljon henkilön muitakin kykyjä. Ei tarvinne ylennyksiä ja palkankorotuksia odottaa.
Jos itsellä on hyvä taloudellinen tilanne tai vahva työmarkkina-arvo, silloin voi tietysti haistattaa hiljaisesti "take me or leave me". Luulen, että AP:lla ei ole tämä tilanne.
Hyväksi tyypiksi vaan synnytään. Jos olet pidetty muuallakin elämässä, olet sitä myös työpaikalla.
Roolin vetäminen ei kannata.
Marisijoista kukaan ei tykkää, mutta ei myöskään tekopirteistä. Aidoista ihmisistä pidetään ja aito ihminen osaa myös sanoa, jos joku oikeasti harmittaa. Nykyään on outo käsitys, että jatkuvasti pitäisi hymyillä, vaikka mitä tapahtuisi. Tai muuten olet negatiivinen valittaja. Ei pidä paikkaansa. Onnellisellakin ihmisellä on huonoja päiviä. Ja inhimillinen ihminen juuri pidetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn töissä ihan vaan itseni takia ja saadakseni kerran kuussa sovitun palkkasumman. Minua ei kiinnosta mitkään tekopirteät sosiaaliset höpinät. Pyrin olemaan vaan hyvin neutraali ja oma itseni. En ole töissä sitä varten, että saisin ihmiset tykkäämään minusta. Riittää vaan, että sovitut työt tulee tehtyä ja homma toimii omalta osaltani. No, sillä tavalla ei hirveästi edetä uralla, mutta eipä ole hirvittäviä urapaineitakaan. Enemmän tässä jo lasketaan, että montako vuotta vielä eläkkeeseen.
Olen ihan samaa mieltä, mutta AP:n kysymys on täysin aiheellinen, koska "työyhteisöön sopimattomuudesta" voi saada kenkää tai ainakin maineen, jota on raskasta kantaa työpaikalla (on varmasti helppoa olla ylpeä susi, mutta monelle se kohtelu voi tuntua siltä, että on huono työntekijä ja ei-toivottu ihminen). Erityisesti "hissukan maine" on todella inhottava, ko
Jos työsopimuksessa lukee jotain sellaista, että täytyy olla viihdyttävä henkilö työpaikalla, niin sitten täytyy ottaa sellainen rooli. Minä en ole mitään sellaista allekirjoittanut, eikä sitä odetettu haastattelussa. Voihan sitä vaikka olla "mukava" ja sisäänpäin ajatella "Hoo-vee" (niin kuin tarvittaessa aina teenkin). Minua ei hissukan maine häiritse ollenkaan ja näköjään häiritse muitakaan. Ei minusta ole mitenkään raskasta olla tällainen mitä olen. Aika kauan olen kelvannut ja se esittäminen on vielä pahempaa.
kiitos tästä vinkistä, menee testiin:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn töissä ihan vaan itseni takia ja saadakseni kerran kuussa sovitun palkkasumman. Minua ei kiinnosta mitkään tekopirteät sosiaaliset höpinät. Pyrin olemaan vaan hyvin neutraali ja oma itseni. En ole töissä sitä varten, että saisin ihmiset tykkäämään minusta. Riittää vaan, että sovitut työt tulee tehtyä ja homma toimii omalta osaltani. No, sillä tavalla ei hirveästi edetä uralla, mutta eipä ole hirvittäviä urapaineitakaan. Enemmän tässä jo lasketaan, että montako vuotta vielä eläkkeeseen.
Olen ihan samaa mieltä, mutta AP:n kysymys on täysin aiheellinen, koska "työyhteisöön sopimattomuudesta" voi saada kenkää tai ainakin maineen, jota on raskasta kantaa työpaikalla (on varmasti helppoa olla ylpeä susi, mutta monelle se kohtelu voi tuntua siltä, että on huono työntekijä ja ei-toivottu ihminen). E
Good for you, itsehän olen saanut kenkää kun en sopinut porukkaan. Nyt toki ihan sama mulle jos joku ei minusta tykkää, mutta kyllä se silloin naiivimpana kirpaisi ja sattui, kun yllättäen tuli. Että eikö hyvä työmyyrä riitä.
Helppoa. Ansaitset vähemmän kuin muut ja tee osa heidän töistään.
Olen huomannut,että voin olla ihan mukava,muut huomioonottava tyyppi, niin en silti miellytä koskaan kaikkia. Eikä ole tarviskaan, mutta en halua olla se ärsyttävin tai vihattu tyyppi. Työpaikoille, missä olen ollut, on muodostunut kuppikunnat ja ystävystyn samanhenkisten kanssa. En tunne tarvitsevani jäädä kenenkään mieleen erityisen ihmeellisenä ilopillerinä tai hauskuttajana, mutta mukavana ihmisenä olis kiva jäädä mieleen, jonka kanssa on tullut toimeen ja jolta on tarvittaessa voinut kysyä neuvoa ja milloin mitäkin.
väkinäinen smalltalk epäkiinnostavien ihmisten kanssa on niin noloo
Älä hankaloita mitään. En tarkoita että menisit aidan matalimmasta kohdasta joka kerta, mutta älä luo lisää sotkua edellisiä siivoamassa. Älä mielistele. Mielistelijään, "yes-man", ei voi luottaa, etenkin pomon lempi nöyristelijään, eli olet rehellinen ja itsesi. Tietenkin hoidat hommasi jne ja tarjoa apua. Älä syö työpisteessäsi, itse nähty, mieluummin älä polta. Osallistu, tietenkin vain jos haluat, työajan ulkopuolisiin ajanviettoihin kollegojen kanssa
Kerrot heti alkuun että olet pomon sisko/veli a kuuntelet herkällä korvalla kentän väkeä.......
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn töissä ihan vaan itseni takia ja saadakseni kerran kuussa sovitun palkkasumman. Minua ei kiinnosta mitkään tekopirteät sosiaaliset höpinät. Pyrin olemaan vaan hyvin neutraali ja oma itseni. En ole töissä sitä varten, että saisin ihmiset tykkäämään minusta. Riittää vaan, että sovitut työt tulee tehtyä ja homma toimii omalta osaltani. No, sillä tavalla ei hirveästi edetä uralla, mutta eipä ole hirvittäviä urapaineitakaan. Enemmän tässä jo lasketaan, että montako vuotta vielä eläkkeeseen.
Olen ihan samaa mieltä, mutta AP:n kysymys on täysin aiheellinen, koska "työyhteisöön sopimattomuudesta" voi saada kenkää tai ainakin maineen, jota on raskasta kantaa työpaikalla (on varmasti helppoa olla ylpeä susi, mutta monelle se kohtelu voi tuntua siltä, et
Taisit olla enemmän kiinnostunut mukavana olemisesta ja työt ei niinkään kiinnostaneet.
Vierailija kirjoitti:
Kerrot heti alkuun että olet pomon sisko/veli a kuuntelet herkällä korvalla kentän väkeä.......
Hyvä aloitus ;) ihmiset tietää heti,miten sun kanssa pitää toimia
Ole oma itsesi ja vahvista vahvuuksiasi.