Kuinka kasvaa työpaikan mukavaksi tyypiksi?

Ole reilu, mutta et jees-mies. Älä nuole persettä, ota ihmiset ihmisinä, kaikki tekee virheitä, muillakin on kovaa, ihminen on pieni olento ja menee helposti rikki, ole ammattitaitoinen, ota selvää, opettele lisää, älä ole paskanjauhaja ammatillisesti, ole empaattinen ja ihmisläheinen. Elämä ei ole koskaan kovin vakavaa, ei mikään siinä. Ole ihminen ihmiselle.

Palkkaa saa nostettua vain lähtemällä talosta. Älä elättele utopioita.

Vierailija kirjoitti:

Ole reilu, mutta et jees-mies. Älä nuole persettä, ota ihmiset ihmisinä, kaikki tekee virheitä, muillakin on kovaa, ihminen on pieni olento ja menee helposti rikki, ole ammattitaitoinen, ota selvää, opettele lisää, älä ole paskanjauhaja ammatillisesti, ole empaattinen ja ihmisläheinen. Elämä ei ole koskaan kovin vakavaa, ei mikään siinä. Ole ihminen ihmiselle.

Palkkaa saa nostettua vain lähtemällä talosta. Älä elättele utopioita.

Viisasta. Esimies ainesta, todellakin! Paitsi lopun palkka-osio.

Älä yritä olla mitään muuta kuin oma itsesi!

Älä lähde sille tielle että yrität miellyttää muita ja unohdat samalla itsesi. Sellaisesta ei seuraa mitään hyvää, rikot vain itsesi ja saat burnoutin. Yritä sensijaan olla vain paras versio omasta itsestäsi ja siinä se. Jos työpaikan ihmiset eivät sinusta sellaisena tykkää, eivät he silloin tykkää välttämättä kenestäkään eli kyseinen työpaikka ei ole sinua varten - sairas ilmapiiri. Tämmöisiä työpaikkoja on suomessa aika paljon eli jos et voi olla oma itsesi niin hakeudu muualle töihin.

Huvittaa kuinka täällä todella moni antaa ohjeeksi "ole oma itsesi".

Jos minä olisin oma itseni, niin saisin varmaan potkut ja olisin kaikkien inhokki. Esitän mukavaa ja sosiaalista joka päivä vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa muiden kuulumiset.

Vierailija kirjoitti:

Olen normaali oma itsesi, ystävällinen ihminen ja kohtelias mutta älä esitä kenellekään mukavaa väkisin. Olet vain normaali ihminen. Meillä oli muutama "porsas"työpaikalla.Käytti ja vedätti työkavereitaan.Esimiehet eivät puuttuneet vaikka syitä oli monia.Jopa ohjasivat muita työntekijöitä ilman vähimmäistoimivaltaa.

Ei sitä kasveta, vaan sitä joko ollaan, tai ei olla hyvä/mukava tyyppi.

Aina voi tietysti yrittää esittää jotain mitä ei oikeasti ole, mutta taitaa käydä raskaaksi pidemmän päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa kuinka täällä todella moni antaa ohjeeksi "ole oma itsesi".

Jos minä olisin oma itseni, niin saisin varmaan potkut ja olisin kaikkien inhokki. Esitän mukavaa ja sosiaalista joka päivä vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa muiden kuulumiset.

Sama. Kyllä sitä on täytynyt harjoitella, sis. myös sanatonta viestintää. Ikävä tosiasia kuitenkin on, että "hyviä tyyppejä" arvostetaan. Onneksi kenellä tahansa on mahdollisuus oppia, vaikka kuormittavaa se toki on.

Heitä hervotonta läpändeerusta jatkuvasti, siitä tykätään.

Kaksimieliset jutut tärkeitä, niistäkin kaikki tykkää.

Muista nauraa omille läpille, jos kukaan muu ei naura niin ajattele että

ne on varmaan tyhmiä ja väännä läppä rautalangasta.

Jos on naispuolisia työkavereita, niin muista kehua tissejä ja persettä säännöllisesti.

Näillä eväillä pärjää kyllä ja olet ns. hyvä tyyppi.

Skäbä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysele. Kuulumisia, voitko auttaa. Tee oma työsi ennenkaikkea hyvin  ja tunnollisesti. Auta ja kannusta muita sopivassa määrin. Älä päällepäsmäröi, älä näsäviisastele. Älä puhu asioista, joista et oikeasti tiedä. Älä koskaan, ikinä, kommentoi kenenkään sairaspoissaoloista mitään. Kysy haluaako muut kahvia kun meet keittää itelles. Kohtele kaikkia samalla tavalla. Ole oma itsesi.

Ja keitä aina uutta kahvia, jos otat ne viimeiset tipat. 

Ärsyttäviä nämä tyypit, joille pitää aina olla kahvia kahvia kahvia. Laittakaa itse omat kahvinne, jos luulette töissä ollaan sitä varten. 

Millaisista työkavereista ap. on itse tykännyt?

Parhaiten uusi tyyppi sujahtaa työyhteisöön, kun hän ei sitä yritä. Pysyy enemmänkin tarkkailijan roolissa ja keskittyy hoitamaan hommansa mahdollisimman hyvin. Ihmiset ovat juuri niin sulkeutuneita, että liian kaverilliseen uuteen tyyppiin ei osata suhtautua. Antaa sen työn puhua puolestaan ja kyllä siinä tulee pikkuhiljaa niihin muihinkin tutustuttua. Lisäksi alun tarkkailusta on etua itselleenkin. Oppii työpaikan "säännöt" ja ihmissuhdekoukerot. 

Vierailija kirjoitti:

Parhaiten uusi tyyppi sujahtaa työyhteisöön, kun hän ei sitä yritä. Pysyy enemmänkin tarkkailijan roolissa ja keskittyy hoitamaan hommansa mahdollisimman hyvin. Ihmiset ovat juuri niin sulkeutuneita, että liian kaverilliseen uuteen tyyppiin ei osata suhtautua. Antaa sen työn puhua puolestaan ja kyllä siinä tulee pikkuhiljaa niihin muihinkin tutustuttua. Lisäksi alun tarkkailusta on etua itselleenkin. Oppii työpaikan "säännöt" ja ihmissuhdekoukerot. 

Riippuu työpaikasta. Entisellä työpaikalla hötkyilemätöntä tarkkailijaa arvostettiin, kun taas nykyisessä aktiivisuus on alusta lähtien eduksi. Kummassakin työpaikassa erilaisille odotuksille on ihan hyvät syynsä. 

Vierailija kirjoitti:

Hissukka on mainittu 2 kertaa. Mikä hissukoissa ärsyttää?

Jos et itse kerro mielipiteitäsi, muut täyttävät kuvitelmissaan "ajatuskuplasi" sinun puolestasi. Silloin he peilaavat sinuun omaa päänsisäistä maailmaansa, esimerkiksi omia epävarmuuksiaan. Tällöin hiljainen nähdään helpommin esimerkiksi passiivis-aggreasiivisena, vaikka hän itse ajattelisi, ettei vain ole keskusteluun lisättävää. 

Kun osallistuu sosiaaliseen vuorovaikutukseen, ottaa ikään kuin itse ohjat käsiin siitä, millaiseksi sinua ja ajatusmaailmaasi tulkitaan.

Näin ainakin itse asiasta ajattelen. 

Kuuntele 

Hymyile

Puhu arvostavaan sävyyn myös selän takana

Ole luotettava,ystävällinen,auta tarvittaessa. Älä kiusaa,mustamaalaa,juorua. Osallistu. Jos työpaikalla piiloutuu aina jonnekin,eikä ole missään aktiivisesti mukana, eikä ole oikein sosiaalinen,ei jää mieleen välttämättä mukavana tyyppinä. Mene edes kerran työpaikan pikkujouluihin tai johonkin aktiviteettiin esim. urheilupäivään. Tottakai ole oma itsesi, mutta vähän enemmän pitää skarpata ja joskus esittääkin,kun ollaan työpaikalla. Muista tiimityö. Eli kun ollaan ryhmässä, pitää osata ottaa muutkin huomioon,eikä vain minä-minä-asenteella.

Kunhan et ole täydellinen työntekijä, vähempikin riittää, pelkäävät sinun vievän heiltä paikat. 

Vierailija kirjoitti:

Hyi, että mä inhoan työyhteisöjä! En kyllä osaa antaa mitään muuta neuvoa koeajan jatkumiseksi kuin, että keskity työhösi ja hoida se mahdollisimman hyvin. Työkavereille voi sanoa huomenta ja näkemiin ja jotain pakollista työhön tai työpaikkaan liittyvää, muu kaverimeininki on hyvä jättää minimiin. Joissain paikoissa kai on vähän pakko kuulua kahvikerhoon, koska muutkin kuuluvat. 

Vieläkö työpaikoilla ollaan niin kahviorientoituneita, että kahviton on ongelmissa? En yleensä edes pidä kahvitaukoa.

Juu, en juo kahvia, juu, en juo teetä, juu, en syö pullaa ja taas olen se hankala ihminen. Parempi jättää väliin koko show.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen normaali oma itsesi, ystävällinen ihminen ja kohtelias mutta älä esitä kenellekään mukavaa väkisin. Olet vain normaali ihminen. 

Olen yleensä sellainen, josta ei pidetä (oma itseni). Esimerkki:

Tupsahdan työpaikalle: Huomenta, ihana lumisade ulkona!

Muut: Kaamea keli, voisi olla satamatta lunta,hirveät lumityö jne. mari mari

Sitten kaikki ajattelevat, että olen ärsyttävä :(

 

Lakkaa tupsahtelemasta, tule ihan rauhallisesti vaan. Mikään ei ole niin teennäistä kuin yltiöpositiivisuus.

Olemalla keskiverto kaikessa, mielellään vähän työkavereita huonompi ja tekemällä paljon extraduunia joka ei sinulle kuuluisi.

Älä muutu työpaikkasi kaltaiseksi, ellei se samalla tee sinusta parempaa ihmistä. Omalla kohdalla on kokemus, että työpaikalla oli huono johtamisen kulttuuri ja työkaverit rakasti valittamista. Koska halusin pysyä hyvissä väleissä, minustakin tuli valittaja. Vaikka tiedostin tämän ja välillä yritin nähdä positiivisia puolia, se yhteinen synkeys ja voivottelu oli vaan niin yhteenliimaava tekijä.

Työpaikka on lisäksi vaan työpaikka, ei mikään kultti. Sieltä voi lähteä, se ei omista sinua. Yllämainitusta työstä lähdin sairasloman kautta ja vaikka se kirpaisi - koska olinhan niin paljon uhrannut omaa jaksamistani ja hyvinvointiani sinne- niin helpottaa nähdä maailmaa sen kautta että on myös työyhteisöjä, joissa voi hengittää.