Aina sanotaan että puolison pettämisestä ei saa kertoa lapsille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut koko ketjua, mutta eikö aikuinen osaisi hillitä itseään sen verran, ettei lasten edessä itke ja huudan ja KIERI PITKIN LATTIOITA????  Ymmärtäisin itkun ja huudon, jos joku perheenjäsen olisi kuollut, mutta pelkän PETTÄMISEN takia??? En käsitä. Omituista draamailua.

No joillain ihmisillä on vielä tunteet nykyäänkin ja he reagoivat asioihin erilaisella intensiteetillä kuin sinä. Voi kauhistus, nyt lapset hajoavat kun äiti näytti tunteensa. Voi hyvää päivää! 

Tuollainen ei ole tunteiden näyttöä vaan sairas sirkus. Itku on tunteiden näyttöä, suru on tunteiden näyttöä jne 

Puolustele sinä vaan käytöstäsi täällä ap, mutta kaikki kyllä tajuavat ettet ole aivan normaali vanhempi. Traumatisoit lapsesti mutta vähät välität, on vain minäminäminä ja minun tuska, minun pitää saada kieriskellä lattialla ja huutaa ja itkeä, viis siitä että aiheutan traumoja omille lapsilleni...

Mikset antaisi lastesi huoltajuutta miehellesi niin saisit jatkossakin rauhassa huutaa ja kieriskellä siellä lattialla? Et oikein sovi äidiksi

Ap kuulostaa epävakaalta sekopäältä, eihän kukaan normaali ihminen KIERI LATTIALLA lastensa edessä???

Kyllä taitaa olla epävakaa persoonallisuushäiriö kyseessä kun vielä täällä yrittää puolustella käytöstään

Vierailija kirjoitti:

Olin 19 ja juuri ennen ylioppilaskirjoituksia isäni kertoi olevansa ihastunut toiseen naiseen, joka oli naimisissa tahollaan. Suhde kesti aikansa ja kumpikaan ei eronnut. Vanhemmat on edelleen naimisissa, mutta onnellisesta avioliitosta ei voine puhua vieläkään, ovat jo iäkkäitä. Mulle jäi siitä ikuiset traumat, en voi luottaa yhteenkään mieheen. Olisin niin mielelläni ollut tietämättä asiasta myös siinä tapauksessa, että olisivatkin päätyneet eroon. Ei, aikuisten väliset asiat eikä varsinkaan pettämiset kuulu mitenkään lapsille. Myös ystävälläni on mennyt usko miehiin juurikin oman isänsä pettämisen takia. Meillä kummallakin on luottamuspulaa ja se on hyvin syvällä. Pelastakaa siis edes lapset ja jättäkää ne pettämisten ulkopuolelle, pliis. 

Minäkin jouduin vanhempien kolmiodraaman keskelle 12-vuotiaana. Äitini vieläpä piti mua luotettuna henkilönä, jolle monesti purki pettämisasiaa ja haukkui isää.  Siis 12- vuotiashan on vielä lapsi. Hän sai manipuloinnillaan minutkin halveksumaan  isääni.

Siitä seurasi se, että olin  yli 20 v, ennen kuin pystyin yhteenkään mieheen luottamaan niin, että uskalsin seurustella. Vaikeaa on luottamuksen rakentaminen vieläkin. jollain tapaa asia on jäänyt kaihertamaan vuosikymmenien jälkeenkin eikä välini ole kumpaankin vanhempaan niin hyvät kuin voisi olla.

Siksi sanoisin, että kannattaa todella tarkkaan harkita, kertooko lapsille pettämisestä - ja mitä kertoo. 

Jos joku ei sovi omaan pirtaan tai oman perheen dynamiikkaan, se ei heti tarkoita että olisi jokin persoonallisuushäiriö. Yksisilmäisiä kommentteja täällä ap:tä tai ap:n perhettä ja tilannetta tuntemattomilta. Enkä ole ap. 

Näistä kommenteista näkee miten ihmiset mielellään tuomitsevat toiset. En usko, että yksikään heistä on ap sinua parempi vanhempi. Äitejä tuomitaan milloin mistäkin. Myös miehesi pettäminen on luultavasti täältä kysyttäessä sinun syysi. Tuo tilanne on ollutta ja mennyttä, kerro vaan lapsillesi että oli tuolloin hankala hetki. Tarpeen tullen kerrot sitten ikätasoisesti enemmän, kunhan et kaada asioita lasten niskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Puolustele sinä vaan käytöstäsi täällä ap, mutta kaikki kyllä tajuavat ettet ole aivan normaali vanhempi. Traumatisoit lapsesti mutta vähät välität, on vain minäminäminä ja minun tuska, minun pitää saada kieriskellä lattialla ja huutaa ja itkeä, viis siitä että aiheutan traumoja omille lapsilleni...

Mikset antaisi lastesi huoltajuutta miehellesi niin saisit jatkossakin rauhassa huutaa ja kieriskellä siellä lattialla? Et oikein sovi äidiksi

Tuliko nyt parempi mieli kun pääsit solvaamaan apta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kerron jos niin käy. En suojele pettävä "miestä". Itse siis osaan olla pettämättä, koska en ole vam mainen. Jos haluan uuden miehen, niin eroan ensin. Ei ole vaikeaa.

Kertomatta jättämisellä suojellaan vain pettäjää. Onhan lasten isää/äitiä pettänyt pettänyt myös ne lapset, koska perhe menee rikki.

Ei voisi muuta kuin onnitella ja sanoa, että ki kelis kokkelis, mitäs löksit.

Vanhemmuus ei lopu eroon. Sillä pettäjällä on yhä oikeus ja velvollisuus olla tasavertainen vanhempi lapsilleen, vaikka ehkä voidaankin ajatella, että hänen toimintansa oli eron syy.

Saattaa joskus päättyäkin. Saattaakin petetty äiti irtautua koko perheestä, kuten isäkin teki. Isällähän on jo uusi perhe, joten jatkakoon siitä. Kukaan ei voi ennustaa etukäteen miten kukakin näissä tilanteissa käyttäytyy. Kaikki ei ole hissukoita kynnysmattoja ikuisesti tallottavana ja hyväksikäytettävänä.

Pettämiset ei kuulu lapsille, parisuhteen osapuolet käsitelkööt tuollaiset asiat keskenään.

Ja jos haluaa pettämistä käsitellä jonkun muun kanssa, niin terapetti on oikea henkilö siihen, ei missään tapauksessa lapset, ei alaikäiset eikä täysi-ikäiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lasten tehtävä ole kannatella ja hoivata vanhempia. 

Aloituksen kertomus on puistattava ja vastuuton ja jättää lapsille elinikäiset traumat, jos noin on todellisuudessa tapahtunut. Vastuutonta ja huonoa vanhemmuutta. Puolison pettäminen ei ole lapsen syy. 

"itse ainakin hyperventiloin lattialla kun kuulun pettämisestä, itkin huusin, kieron piktin lattioita, en saanut happea ja lapset siinä". 

Miksi et vienyt lapsia turvaan?

Minulla on anoppi, joka vielä vuosikymmenien jälkeen humalapäissään itkee pojalleen miten häntä petettiin joskus vuonna käpy ja keppi. Ei mielestäni ole todellakaan normaalia että vanhempi oksentaa omaa pahaa oloa lapselleen.

Joskus ei ole ketään kenelle purkaa asioita. Pettäminen joidenkin psykologien mukaan kuolemaa pahempi stressitilan syn

Tuollaisia tilanteita varten on olemassa terapeutteja! Oma lapsi ei voi toimia vanhempansa terapeuttina!

Vierailija kirjoitti:

Pettämiset ei kuulu lapsille, parisuhteen osapuolet käsitelkööt tuollaiset asiat keskenään.

 

Ja jos haluaa pettämistä käsitellä jonkun muun kanssa, niin terapetti on oikea henkilö siihen, ei missään tapauksessa lapset, ei alaikäiset eikä täysi-ikäiset.

Oletko sitä mieltä että asia täytyy salata hautaan saakka?

Missään ei ole väitettykkään että oman lapsen tulisi toimia terapeuttina. Ketjussa puhuttan voiko asiasta kertoa ylipäätään.

Jollain pettäjällä valtava, jopa patologisen omainen tarve sumuttaa täällä. Ja kieltää asiasta puhuminen kenellekään perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiset ei kuulu lapsille, parisuhteen osapuolet käsitelkööt tuollaiset asiat keskenään.

 

Ja jos haluaa pettämistä käsitellä jonkun muun kanssa, niin terapetti on oikea henkilö siihen, ei missään tapauksessa lapset, ei alaikäiset eikä täysi-ikäiset.

Oletko sitä mieltä että asia täytyy salata hautaan saakka?

Olen eri, mutta miksi asia täytyisi heille kertoa? Ei minulla ainakaan ole syytä avautua lapsilleni 10 vuotta aiemmin tapahtuneen eromme syistä (syy oli miehessä), eivätkä lapset tee yksityiskohdilla mitään

Riippuu paljon minkä ikäisistä muksuista kyse. Joku 10v ei varsinaisesti tarvi eriteltyä tietoa mistä paha olo johtuu. 

Näen sieluni silmin kun äiti kierii lattialla, huutaa ja hyperventiloi ja lapset tuijottaa hiljaa "wtf" ilmeellä 😆

Mutta oikeesti se on aika ilmat pihalle fiilis kun pettämisestä kuulee. Meillä oli miehen kanssa yksi lapsi joka vuoden ikäinen ja kyllä sitä ihan fyysistä kipua tusnsi. Näin jälkeenpäin ajateltuna en tajua miten edes tuli noin yllätyksenä mutta tuon jälkeen ei mikään ole tuntunut noin pahalta. Ei edes itse ero. Se pettäminen oli kyllä parasta mitä exä minulle teki!

Vierailija kirjoitti:

Riippuu paljon minkä ikäisistä muksuista kyse. Joku 10v ei varsinaisesti tarvi eriteltyä tietoa mistä paha olo johtuu. 

Muista että lapsi aistii aina vanhemman pahan olon. He tietävät aina jos vanhempi haluaa erota. He haluvat aina että on pettämistä joka johtaa selkäreppuelämään lapsella. 

Lapselle voi kertoa erosta ilman että kertoo toisen vanhemman pettämisestä. En minä ainakaan kertoisi omille lapsille, jos puoliso pettäisi.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle voi kertoa erosta ilman että kertoo toisen vanhemman pettämisestä. En minä ainakaan kertoisi omille lapsille, jos puoliso pettäisi.

Riippuu ikätasosta. Mikä tässä asiassa tuntuu olevan monelle niiin vaikeaa? Pettäjän halu pitää kulissia yllä?

Vierailija kirjoitti:

Lapselle voi kertoa erosta ilman että kertoo toisen vanhemman pettämisestä. En minä ainakaan kertoisi omille lapsille, jos puoliso pettäisi.

Valehtelisitko lapsen kysyessä asiaa suoraan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi kertoa? Kyllähän tyhmempikin tajuaa että jotain kamalaa on tapahtunut, tuntuisi ihan hullulta pimittää sitä lapsilta. Tosin mulla ei ole lapsia.

 

Mietin kyllä että miten kaltaisesi hypervenitloija selviää vanhemmuudesta yleensä.

Sinullahan ei ole lapsia, joten et älä kommentoi asiaa josta et mitään ymmärrä.