Aina sanotaan että puolison pettämisestä ei saa kertoa lapsille

Kannattaa miettiä, mikä on se motiivi, miksi asia pitäisi kertoa lapsille? Kenties oma katkeruus ja tarve käyttää lapsia koston välineenä? Halu mustamaalata toista? 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, mikä on se motiivi, miksi asia pitäisi kertoa lapsille? Kenties oma katkeruus ja tarve käyttää lapsia koston välineenä? Halu mustamaalata toista? 

Entä jos lapsi kysyy asiaa suoraan? Pitääkö silloin valehdella lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, mikä on se motiivi, miksi asia pitäisi kertoa lapsille? Kenties oma katkeruus ja tarve käyttää lapsia koston välineenä? Halu mustamaalata toista? 

Entä jos lapsi kysyy asiaa suoraan? Pitääkö silloin valehdella lapselle?

Ei tarvitse valehdella vaan sanoa vaikka että nämä ovat aikuisten välisiä asioita. Ei kaikki parisuhteen kiemurat kuulu lapsille. Mietin myös, että mitä kertomisella saavutetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, mikä on se motiivi, miksi asia pitäisi kertoa lapsille? Kenties oma katkeruus ja tarve käyttää lapsia koston välineenä? Halu mustamaalata toista? 

Entä jos lapsi kysyy asiaa suoraan? Pitääkö silloin valehdella lapselle?

Ei tarvitse valehdella vaan sanoa vaikka että nämä ovat aikuisten välisiä asioita. Ei kaikki parisuhteen kiemurat kuulu lapsille. Mietin myös, että mitä kertomisella saavutetaan. 

Entä jos lapsi myöhäisteini joka seurustelee? Ja haluaa saada ymmärrystä vanhempiensa erosta ja sen vaikutuksista omiin tunnetiloihinsa?

Ap:n reaktio on aika hurja, mutta ei nyt mennä siihen. Mutta tosiaan, olen huomannut tuon saman kuin ap, että pettämisestä kertominen olisi monien mielestä itsekästä vieraannuttamista, mustamaalaamista jne. Paljon syyllistetään sitä petettyä. Jossain ketjussa vuosia sitten oli ap, jolle lapset olivat erosta vihaisia ja purkivat vihaa äitiinsä (eivät tienneet eron syytä), eikä palstamammojen mielestä ap olisi saanut kertoa lapsille miehensä uskottomuudesta. Sen lisäksi, että toinen pettää ja rikkoo perheen, pitäisi sen petetyn ottaa kaikki siitä seuraava paska niskaansa, koska se on mammojen mielestä lasten edun mukaista, että eivät saa tietää totuutta vanhemmastaan. Minusta totuuden kertomisessa ikätasoisesti ei ole mitään väärää. 10-vuotiaalle voi kertoa, että isänne on ollut uskoton, yksityiskohtia ei tarvita. Lisäkysymykset voi ohjata suoraan sille pettäjälle, kuten että vieläkö suhde jatkuu, tämä voi monia lapsiakin kiinnostaa. Aikuisuutta lähentelevälle voi kertoa, että isänne petti työkaverin kanssa, kuulin silminnäkijältä, isänne myönsi suhteen kestäneen kuukausia. Niistä asennoista ei tarvitse aikuisellekaan tietenkään avautua, eikä esim. ruotia sen kolmannen osapuolen ominaisuuksia tarkemmin.

Johan sen terve järkikin jo sanoo, ettei se ole hyväksi lasten henkiselle kehitykselle, jos kaikki on hienosti ja elämä tasaisen turvallista, ja jonain aamuna vanhemmat vain ilmoittavat erosta kertomatta syytä. Ei kaikki pettäminen tapahdu missään kireissä perhehelveteissä, joissa lapset olisivat ilahtuneita ilmapiirin keventymisestä eron hetkellä. 

Oma äitini kaatoi koko pettämisen jälkeisen kriisinsä minun niskaani. Olin 6 kun asia tapahtui, tästä puhuttiin aina. Emme ole kummoisissa väleissä. Eikä hänellä liiemmin ole läheisiä ystäviä. Se ei ole syy käyttää lasta hyväkseen emotionaalisesti. Toivon edelleen että olisivat eronneet tapahtuman yhtydessä. Isäni kanssa olen väleissä.

Eniten kai tuossa huolestuttaa, että jollain aikuisella on noin olemattomat tunteiden säätelytaidot. Ymmärrän, että tieto pettämisestä on järkytys ja petetty osapuoli on tietysti sen järkytyksen lisäksi surullinen ja vihainen mutta että aikuinen ei pysty käyttäytymään siinä tilanteessa niin, että lapset eivät pelästy on aivan käsittämätöntä. Aikuinen ihminen huutaa ja parkuu ja samalla kierii pitkin lattioita on lähinnä taaperon tasoista tunteiden säätelyä. Ja ap:n pitäisi sitten osata opettaa omat lapset käsittelemään ja säätelemään omia tunteitaan. Ei ihme, että Suomessa on koulutkin aivan pulassa kun tällaisten vanhempien lapset on siellä opetettavana ja heillä varmasti pienikin pettymys aiheuttaa raivarit. 

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini kaatoi koko pettämisen jälkeisen kriisinsä minun niskaani. Olin 6 kun asia tapahtui, tästä puhuttiin aina. Emme ole kummoisissa väleissä. Eikä hänellä liiemmin ole läheisiä ystäviä. Se ei ole syy käyttää lasta hyväkseen emotionaalisesti. Toivon edelleen että olisivat eronneet tapahtuman yhtydessä. Isäni kanssa olen väleissä.

Ikätasoisesti asia tulee hoitaa. Mutta ei. Sitä asiaa ei kannata pimittää lapselta. Se on tie jossa lapsi aikuisena päätyy huonoihin suhteisiin.  Lapsen on hyvä ymmärtää vanhempiensa eron syyt sopivassa vaiheessa jotta itse pienentää eroriskiään. Ja kyllä nykytiede pitää eroa riskinä myös eliniän pituuden kannalta. Siksi on vastuutonta ja epätieteellistä roskaa kannustaa eroiluun ja olla tuomitsematta pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi kertoa? Kyllähän tyhmempikin tajuaa että jotain kamalaa on tapahtunut, tuntuisi ihan hullulta pimittää sitä lapsilta. Tosin mulla ei ole lapsia.

 

Mietin kyllä että miten kaltaisesi hypervenitloija selviää vanhemmuudesta yleensä.

Pettäminen kertoo vain pintatasolla parisuhteen ongelmista, mutta syyt on paljon syvemmällä. On helpompaa märehtiä sitä pettämistä kuin yhdessä nostaa se katse sinne peiliin ja miettiä missä ollaan ryssitty. 

On ilmeisesti helpompaa pettää kuin ottaa ne ryssimiset puheeksi kumppanin kanssa ja selvittää asiat, ihan ilman että lisää siihen vielä selvitettäväksi luottamuksen tuhoamisenkin.

Vierailija kirjoitti:

Eniten kai tuossa huolestuttaa, että jollain aikuisella on noin olemattomat tunteiden säätelytaidot. Ymmärrän, että tieto pettämisestä on järkytys ja petetty osapuoli on tietysti sen järkytyksen lisäksi surullinen ja vihainen mutta että aikuinen ei pysty käyttäytymään siinä tilanteessa niin, että lapset eivät pelästy on aivan käsittämätöntä. Aikuinen ihminen huutaa ja parkuu ja samalla kierii pitkin lattioita on lähinnä taaperon tasoista tunteiden säätelyä. Ja ap:n pitäisi sitten osata opettaa omat lapset käsittelemään ja säätelemään omia tunteitaan. Ei ihme, että Suomessa on koulutkin aivan pulassa kun tällaisten vanhempien lapset on siellä opetettavana ja heillä varmasti pienikin pettymys aiheuttaa raivarit. 

Moni pettäjä on tunne-sääntelytaidoiltaan 5-vuotiaan tasolla läpi elämänsä.

Vanhempani siis eivät ole eronneet edelleenkään. Päällimmäisenä opin että äitini on katkera ja epäkypsä akka jota ei tulisi päästää lähellekään lapsia. Ei ihme että isä päätyi muualle sänkyyn. 206.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani siis eivät ole eronneet edelleenkään. Päällimmäisenä opin että äitini on katkera ja epäkypsä akka jota ei tulisi päästää lähellekään lapsia. Ei ihme että isä päätyi muualle sänkyyn. 206.

Et taida olla tuo ex-lapsi lainkaan vaan se katkera aviomies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, mikä on se motiivi, miksi asia pitäisi kertoa lapsille? Kenties oma katkeruus ja tarve käyttää lapsia koston välineenä? Halu mustamaalata toista? 

Entä jos lapsi kysyy asiaa suoraan? Pitääkö silloin valehdella lapselle?

Entä jos vaan sanoo ettei asia lapselle kuulu vaan on vanhempien välinen asia. Kun se on fakta, vanhempien ongelmat eivät ole lasten ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani siis eivät ole eronneet edelleenkään. Päällimmäisenä opin että äitini on katkera ja epäkypsä akka jota ei tulisi päästää lähellekään lapsia. Ei ihme että isä päätyi muualle sänkyyn. 206.

Et taida olla tuo ex-lapsi lainkaan vaan se katkera aviomies. 

3 kerta ei sanonut totta?

Milloin lapsesta tulee ex :D? Ja kyllä, olen se entinen lapsi, nykyinen aikuinen joka ei anna lastensa jäädä yksin mummonsa seuraan. Tiedä mitä se hullu alkaa vaarista puhumaan niillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, mikä on se motiivi, miksi asia pitäisi kertoa lapsille? Kenties oma katkeruus ja tarve käyttää lapsia koston välineenä? Halu mustamaalata toista? 

Entä jos lapsi kysyy asiaa suoraan? Pitääkö silloin valehdella lapselle?

Entä jos vaan sanoo ettei asia lapselle kuulu vaan on vanhempien välinen asia. Kun se on fakta, vanhempien ongelmat eivät ole lasten ongelmia.

Salaisuuksien pito jättää lapsen neuvottomaksi. Varma tie ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiset ei kuulu lapsille, parisuhteen osapuolet käsitelkööt tuollaiset asiat keskenään.

 

Ja jos haluaa pettämistä käsitellä jonkun muun kanssa, niin terapetti on oikea henkilö siihen, ei missään tapauksessa lapset, ei alaikäiset eikä täysi-ikäiset.

Oletko sitä mieltä että asia täytyy salata hautaan saakka?

Lapset ei liity siihen pettämiseen mitenkään, miksi heitä täytyy kuormittaa asialla? Kannattaa siirtyä elämässä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämiset ei kuulu lapsille, parisuhteen osapuolet käsitelkööt tuollaiset asiat keskenään.

 

Ja jos haluaa pettämistä käsitellä jonkun muun kanssa, niin terapetti on oikea henkilö siihen, ei missään tapauksessa lapset, ei alaikäiset eikä täysi-ikäiset.

Oletko sitä mieltä että asia täytyy salata hautaan saakka?

 

Lapset ei liity siihen pettämiseen mitenkään, miksi heitä täytyy kuormittaa asialla? Kannattaa siirtyä elämässä eteenpäin.

Tieteelliset tutkimukset eivät tue tuota.