Aina sanotaan että puolison pettämisestä ei saa kertoa lapsille
Mutta itse ainakin hyperventiloin lattialla kun kuulun pettämisestä, itkin huusin, kieron piktin lattioita, en saanut happea ja lapset siinä. Pitääkö vaan sanoa ettei ole mitään ongelmaa? Tieto siis tuli kuvan muodossa kännykkään yhtäkkiä aamupalalla tuttavalta.
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti ihan sama mitä kerrot lapsille tuon näytöksen jälkeen. Kasvuympäristö ei ole selkeästi stabiili kun saat tuollaisen kohtauksen lapsien edessä.
järkyttäviä vastauksia.taas on jollain sädekehä päänsä päällä.
Haista paska! Aikuisen tulee osasta olla se aikuinen lasten edessä myös niissä kriisitilanteissa. Jos ei tuossa iässä osaa hillitä niitä tunteitaan voin vaan kuvitella miten hän esim käyttäytyy suuttuessaan.
voin lyödä vetoa, että sinullakin on elämässä asia, jonka kohdalla et pysty kontrolliimaan tunteitasi. Älä luule olevasi täydellinen.
Voin lyödä vetoa että tasan kaikissa tilanteissa pystyn olemaan hyperventiloimatta ja kieriskelemättä lattialla lasteni edessä.
-eri-
Jotkut ihmiset pettävät, vaikka parisuhteessa olisi kaikki ns. kunnossa. Ehkä vain vähän laimeampi kausi, kuten pitkissä parisuhteissa usein jossain välissä aina on. Silloin pettäjä hakee ehkä jännitystä tai seksiä jostain muusta henk. koht. syystään ja suhdemalleistaan johtuen, eikä petetty tajua minkään olevan pielessä ennen asian paljastumista. Ei silloin lapsetkaan voi mitään tajuta tai aistia etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset pettävät, vaikka parisuhteessa olisi kaikki ns. kunnossa. Ehkä vain vähän laimeampi kausi, kuten pitkissä parisuhteissa usein jossain välissä aina on. Silloin pettäjä hakee ehkä jännitystä tai seksiä jostain muusta henk. koht. syystään ja suhdemalleistaan johtuen, eikä petetty tajua minkään olevan pielessä ennen asian paljastumista. Ei silloin lapsetkaan voi mitään tajuta tai aistia etukäteen.
Pettäminen on aina ja vielä kertaalleen aina seurausta petetyn käytöksestä joka on aiheuttanut tarpeen pettäjälle hakea huomiota muualta. Ei pettäjä mitään riko koskaan. Miten voi rikkoa sellaista joka on jo rikki petetyn toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset pettävät, vaikka parisuhteessa olisi kaikki ns. kunnossa. Ehkä vain vähän laimeampi kausi, kuten pitkissä parisuhteissa usein jossain välissä aina on. Silloin pettäjä hakee ehkä jännitystä tai seksiä jostain muusta henk. koht. syystään ja suhdemalleistaan johtuen, eikä petetty tajua minkään olevan pielessä ennen asian paljastumista. Ei silloin lapsetkaan voi mitään tajuta tai aistia etukäteen.
Pettäminen on aina ja vielä kertaalleen aina seurausta petetyn käytöksestä joka on aiheuttanut tarpeen pettäjälle hakea huomiota muualta. Ei pettäjä mitään riko koskaan. Miten voi rikkoa sellaista joka on jo rikki petetyn toimesta.
Pettäjän huono itsetunto janoaa ihailua ihan mistä vain, mikään ei riitä. Pettäjä on ollut rikki jo lapsuudestaan lähtien.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset pettävät, vaikka parisuhteessa olisi kaikki ns. kunnossa. Ehkä vain vähän laimeampi kausi, kuten pitkissä parisuhteissa usein jossain välissä aina on. Silloin pettäjä hakee ehkä jännitystä tai seksiä jostain muusta henk. koht. syystään ja suhdemalleistaan johtuen, eikä petetty tajua minkään olevan pielessä ennen asian paljastumista. Ei silloin lapsetkaan voi mitään tajuta tai aistia etukäteen.
Pettäminen on aina ja vielä kertaalleen aina seurausta petetyn käytöksestä joka on aiheuttanut tarpeen pettäjälle hakea huomiota muualta. Ei pettäjä mitään riko koskaan. Miten voi rikkoa sellaista joka on jo rikki petetyn toimesta.
Pettäjän huono itsetunto janoaa ihailua ihan mistä vain, mikään ei riitä. Pettäjä on ollut rikk
Sanoit sen minkä kaikki normaalit ihmiset tietävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu siitä vaan reilusti kaadat koko paskan lasten niskaan ja saat samalla myötätuntoista huomiota ja kostettua kamalalle puolisolle👿👿
Missä on sanottu kaiken kaatamisesta lasten niskaan?
Mitä muuta tämä on, kuin kaatamista lasten niskaan?
"lattialla kun kuulun pettämisestä, itkin huusin, kieron piktin lattioita, en saanut happea ja lapset siinä"
Ja olen varma, tuon muistavat lapset elinikänsä. Tiedän sen omasta kokemuksesta, kun äitini sai vastaavia kohtauksia, kun isäni petti. Ja se lopulta kääntyi äitiänä vastaan ja jo nuorena aikuisena ymmärsin, miksi isä teki mitä teki.
Ei ketään voi omistaa parisuhteessa. Ihan sairasta touhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu siitä vaan reilusti kaadat koko paskan lasten niskaan ja saat samalla myötätuntoista huomiota ja kostettua kamalalle puolisolle👿👿
Missä on sanottu kaiken kaatamisesta lasten niskaan?
Mitä muuta tämä on, kuin kaatamista lasten niskaan?
"lattialla kun kuulun pettämisestä, itkin huusin, kieron piktin lattioita, en saanut happea ja lapset siinä"
Ja olen varma, tuon muistavat lapset elinikänsä. Tiedän sen omasta kokemuksesta, kun äitini sai vastaavia kohtauksia, kun isäni petti. Ja se lopulta kääntyi äitiänä vastaan ja jo nuorena aikuisena ymmärsin, miksi isä teki mitä teki.
Ei ketään voi omistaa parisuhteessa. Ihan sairasta touhua.
Ja siksi olet varmaan itse jatkanut samaa kuin isäsi?
Vierailija kirjoitti:
Mä löysin pyykkejä laittaessa miehen housujen taskusta kondomin. Kyllähän siinä muutama sydämen lyönti jäi välistä, mutta koska lapset pyöri jaloissa, en alkanut rääkymään, vaan kylmänrauhallisesti vaihdoin kumin tilalle ponnarin. En sanonut miehelle mitään. Kuumotelkoot siinä, olenko tajunnut vai en, ja mitä kumille tapahtui ja kuka laittoi taskuun ponnarin. Säästelen rahoja rauhassa omaa asuntoa varten, ja jonain päivänä vain lähden. Huoltajuusasiat aion hoitaa asiallisesti, lasten ei tarvitse olla sijaiskärsijöitä.
Aika erikoinen parisuhde, jos yksittäinen kortsu saa heti suunnittelemaan eroa. Kun on lukemattomia mahdollisia viattomia selityksiä.
Päästäsikö sen ponnarin leikkasit, vai otitko kuitenkin vaan hiuslenkin, jolla ponnari sidotaan?
Ihmettelen muuten myös ap:ta: millainen yksittäinen kuva on takuuvarma todiste pettämisestä, näinä photoshopin aikoina?
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat, että lapsesi tulee aikuisenakin vihaamaan isäänsä, niin toki, hiero totuus vasten heidän kasvojaan. Älä sitten tule kuitenkaan eron jälkeen tänne ruikuttamaan, kun lapsesi eivät halua tavata kamalaa isäänsä, ja sinulla ei ole ollenkaan omaa aikaa. Paitsi jos priorisoit marttyyrin roolin yli lastesi mielenterveyden. Mikään ei kuitenkaan estä sinua sanomasta lapsillesi ihan vaan että "joskus aikuiset eroaa, ja isi ja äiti eroaa nyt, teillä ei kuitenkaan ole mitään hätää".
Eiöhän ne ala pikemminkin apta vihata. Tuon kuvaamansa käytöksen perusteella.
Oma äitini oli samanlainen, koko perhe hissutteli kusi sukassa sen hallitsemattomien emootioiden ympärillä. Kysyin kerran isältäni, miksei se eronnut aikanaan ja vastaus oli, ettei tahtonut jättää meitä lapsia yksin äidin kanssa. Kasarilla kun lapset jäi äidille.
En todellakaan syyttäisi isää, vaikka se olisi käynyt läpi puoli pitäjää. Varsinkin kun äidillä ei ole pikkareissaan hiekkaa vaan lasinsiruja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat, että lapsesi tulee aikuisenakin vihaamaan isäänsä, niin toki, hiero totuus vasten heidän kasvojaan. Älä sitten tule kuitenkaan eron jälkeen tänne ruikuttamaan, kun lapsesi eivät halua tavata kamalaa isäänsä, ja sinulla ei ole ollenkaan omaa aikaa. Paitsi jos priorisoit marttyyrin roolin yli lastesi mielenterveyden. Mikään ei kuitenkaan estä sinua sanomasta lapsillesi ihan vaan että "joskus aikuiset eroaa, ja isi ja äiti eroaa nyt, teillä ei kuitenkaan ole mitään hätää".
Eiöhän ne ala pikemminkin apta vihata. Tuon kuvaamansa käytöksen perusteella.
Oma äitini oli samanlainen, koko perhe hissutteli kusi sukassa sen hallitsemattomien emootioiden ympärillä. Kysyin kerran isältäni, miksei se eronnut aikanaan ja vastaus oli, ettei tahtonut jättää meitä lapsia yksin äidin kanssa. Kasarilla kun lapset jäi äidille.
En todellakaa
Niin. Pettäminen ja eroilu on tutkitusti periytyvää laatua. Kunnes joku uskaltaa katkaista suvussa sen kierteen. Se lähtee jo siitä että hankkii vaikka ymmärryksen omien vanhenpiensa eron syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat, että lapsesi tulee aikuisenakin vihaamaan isäänsä, niin toki, hiero totuus vasten heidän kasvojaan. Älä sitten tule kuitenkaan eron jälkeen tänne ruikuttamaan, kun lapsesi eivät halua tavata kamalaa isäänsä, ja sinulla ei ole ollenkaan omaa aikaa. Paitsi jos priorisoit marttyyrin roolin yli lastesi mielenterveyden. Mikään ei kuitenkaan estä sinua sanomasta lapsillesi ihan vaan että "joskus aikuiset eroaa, ja isi ja äiti eroaa nyt, teillä ei kuitenkaan ole mitään hätää".
Eiöhän ne ala pikemminkin apta vihata. Tuon kuvaamansa käytöksen perusteella.
Oma äitini oli samanlainen, koko perhe hissutteli kusi sukassa sen hallitsemattomien emootioiden ympärillä. Kysyin kerran isältäni, miksei se eronnut aikanaan ja vastaus oli, ettei tahtonut jättää meitä lapsia yksin äidin kanssa. Kasarilla kun lapset jäi äidille.
En todellakaa
Tämä. Ja se on jonkinlaista vallankäyttöä ja ympärillä olevat saa varoa jokaisen sanan ja teon ja olla jatkuvasti "kusi sukasssa", ettei nämä draama kuningattaret/kuninkaat taipuvaiset henkilöt räjähdä, raivoa, itke ja piehtaroi pitkin lattioita, kun kaikki ei mene heidän pillinsä mukaan tai joku käy heitä vastaan tai se on pelkkä väärinymmärys. Ja sellaisessa ilmapiirissä oleminen ja kasvaminen on todella vaikeaa ja ahdistavaa, erityisesti lapsille, kun vanhemmat eivät hallitse tunteitaan, vaan ovat tunteitensa vietävissä, eivätkä hae siihen terapiaa.
Ap. tapauksessa hän ei ole edes keskustellut asiasta miehensä kanssa tai nähnyt tapausta, vaan luottaa kolmannen henkilön tietoon sokeasti. Juoruun. Ja hän vielä pitää piehtaroimistaan ja raivokohtaustaan normaalina lastensa nähden ja ihmettelee mikä siinä on väärin.
Äitini sai vastaavia kohtaiksia ja kaikki joutuimme jatkuvasti elämään kuin kusi sukassa ja varpaillaan ja äitini oli vielä hirveän mustasukkainen ja raivokohtauksen syyksi riitti, kun isä oli halannut lapsuuden ystäväänsä ja siitä saatiin kuulla koko perhe, myös me lapset, vuosia, kuinka isänne on pettäjä.
Edelleen joudun vielä aikuisenakin lukemaan äitini mielenlaatua ja olemaan varpaillaan, ettei vain syntyisi draamakohtausta tai miten estämään sen.
Entäpä tilanne missä se toinen vanhemmista on oikeasti pettänyt, kenties pitkäkestoisesti salasuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti ihan sama mitä kerrot lapsille tuon näytöksen jälkeen. Kasvuympäristö ei ole selkeästi stabiili kun saat tuollaisen kohtauksen lapsien edessä.
Jos tämä viittaa hyperventilaatioon niin on kyllä täydellisen tietämätön kommentti! Toiset ovat herkempiä hyperventiloimaan kuin toiset ja tuskin kukaan haluaa sairastua esimerkiksi paniikkihäiriöön. Tärkeämpää on rauhoitella lasta (heti kun pystyy puhumaan) että ei ole hätää, tämä menee puolessa tunnissa ohi. Meillä on ainakin hengitetty paperipussiin vuosikaudet ja lapsi on ihan normaali. Minulla on äitinä monta psykiatrista diagnoosia ja ei ole vielä kukaan ammattilainen kertonut että hyperventilaatio vahingoittaa lasta.
Itseasiassa vanhempien mielenterveys ongelmat vahingoittaa lasta, lapsi tottuu asioihin
Aika rohkeaa tulla väittämään että olen "juuri samanlainen" kuin äitisi, ihan vaan yhden palstakirjoituksen perusteella. Kun sairauteni paheni, meillä on ollut ammattilaiset (koulu, lastensuojelu) tukemassa vanhemmuutta. Ystäville olemme kertoneet sairaudesta avoimesti ja lapsen kysymyksiin on vastattu ikätason mukaan. En tietenkään voi vannoa etteikö hän joskus vanhempana pohtisi näitä asioita ja varmasti harmittaa nytkin että esim. pari lomareissua on jäänyt tekemättä koska äiti on ollut liian sairas matkustamaan.
Onneksi en tällä hetkellä ole siellä pahimmassa aallonpohjassa niin että uskallan puolustaa itseäni ja äitiyttäni. Meillä on reipas, empaattinen, keskusteleva, päihteetön nuori jolla on valoisat tulevaisuuden suunnitelmat. Olen itsekin kasvanut luonnevikaisessa ja väkivaltaisessa ilmapiirissä mikä on osasyy omaan sairastumiseen. Näinpä olen osannut hakea apua ja vakuuttaa lapselle/nuorelle että äidin sairaus ei ole hänen vikansa ja on lääkäreiden ja hoitajien tehtävä hoitaa äitiä, ei hänen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu siitä vaan reilusti kaadat koko paskan lasten niskaan ja saat samalla myötätuntoista huomiota ja kostettua kamalalle puolisolle👿👿
Missä on sanottu kaiken kaatamisesta lasten niskaan?
Mitä muuta tämä on, kuin kaatamista lasten niskaan?
"lattialla kun kuulun pettämisestä, itkin huusin, kieron piktin lattioita, en saanut happea ja lapset siinä"
Ja olen varma, tuon muistavat lapset elinikänsä. Tiedän sen omasta kokemuksesta, kun äitini sai vastaavia kohtauksia, kun isäni petti. Ja se lopulta kääntyi äitiänä vastaan ja jo nuorena aikuisena ymmärsin, miksi isä teki mitä teki.
Ei ketään voi omistaa parisuhteessa. Ihan sairasta touhua.
Ja siksi olet varmaan itse jatkanut samaa kuin isäsi
Saat kuulostamaan itsesi draamaäidiltäni.
Hänkin vielä kun me lapset oltiin aikuisia, jaksoi jankata, kuinka isämme oli pettäjä. Ja draamakohtauksen pelossa, kun emme halunneet ottaa siihen kantaa tai keskustella asiasta, eikä saanut järjestettyä draamakohtaustaan, hän syytti meitä lapsia "jatkatte samaa kuin isäsi". Muistot tulevat niin elävästi mieleen, vaikka aikaa kymmeniä vuosia.
Tosin, tuskin äitini tänne kirjoittelee. Ja tosiassa en voi pettää ketään, kun olen sinkku ja lapsuudesta sain sen verran kokemusta, etten koskaan perusta perhettä tai hanki lapsia, siitä mallista sain tarpeekseni lapsena.
No entäs aggressiivinen käytös? Jos lapset paikalla on tietenkin naisen syy jos ovat paikalla ja on saattanut miehensä aggressiiviseen tilaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu siitä vaan reilusti kaadat koko paskan lasten niskaan ja saat samalla myötätuntoista huomiota ja kostettua kamalalle puolisolle👿👿
Missä on sanottu kaiken kaatamisesta lasten niskaan?
Mitä muuta tämä on, kuin kaatamista lasten niskaan?
"lattialla kun kuulun pettämisestä, itkin huusin, kieron piktin lattioita, en saanut happea ja lapset siinä"
Ja olen varma, tuon muistavat lapset elinikänsä. Tiedän sen omasta kokemuksesta, kun äitini sai vastaavia kohtauksia, kun isäni petti. Ja se lopulta kääntyi äitiänä vastaan ja jo nuorena aikuisena ymmärsin, miksi isä teki mitä teki.
Ei ketään voi omistaa parisuhteessa. Ihan sairasta touhua.
Ja siksi olet varmaan itse jatkanut samaa kuin isäsi
Ei yksikään lapsi ole tähän maailmaan itse halunnut, eikä se ole lapsen syy, jos äidin harkintakyky on pettänyt ja valinnut lapsensa isän, tunne edellä, eikä järki edellä. Kyllä syyllinen löytyy peiliin katsomalla.
Saa kertoa. Elät omaa elämääsi ja määrittelet itse, mitä teet. Lakien mukaan täytyy toimia, ei naistenlehtien ns. asiantuntijoiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten tehtävä ole kannatella ja hoivata vanhempia.
Aloituksen kertomus on puistattava ja vastuuton ja jättää lapsille elinikäiset traumat, jos noin on todellisuudessa tapahtunut. Vastuutonta ja huonoa vanhemmuutta. Puolison pettäminen ei ole lapsen syy.
"itse ainakin hyperventiloin lattialla kun kuulun pettämisestä, itkin huusin, kieron piktin lattioita, en saanut happea ja lapset siinä".
Miksi et vienyt lapsia turvaan?
Minulla on anoppi, joka vielä vuosikymmenien jälkeen humalapäissään itkee pojalleen miten häntä petettiin joskus vuonna käpy ja keppi. Ei mielestäni ole todellakaan normaalia että vanhempi oksentaa omaa pahaa oloa lapselleen.
Joskus ei ole ketään kenelle purkaa asioita. Pettäminen joidenkin psykologien mukaan kuolemaa pahempi stressitilan synnyttäjä. Pettämisessä häviää parisuhteesta kaikki, luottamus, puoliso, ihminen, johon on luottanut ja muka tuntenut, Se kuva puolisosta pitää rakentaa uudelleen. Ihmisen kuollessa mielikuva ihmisestä ei muutu.
Sekin vaikuttaa miten pettänyt puoliso hoitaa pettämisen jälkipyykin, pyytääkö anteeksi vai peittelee edelleen ja valehtelee kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Minulle kävi jälkimmäinen. Tuossa jälkimäisessä ihmismieli menee sekaisin, kun toinen ei ota mitään vastuuta pettämisestä. Kaikki ne valheet painaa mieltä ja herää kysymys ketä varten sinä teit kaikkesi, raadoit ja autoit. Pitkässä parisuhteesta 30 vuotta menee roskakoriin. Kun olet rakentanut mielikuvan kauniista, kiltistä ja sydämellisestä vaimosta. Sitten paljastuu valheita yhä enemmän ja epätoivo valtaa koko ihmiseen kun tajuat, että sun elämä on valetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu siitä vaan reilusti kaadat koko paskan lasten niskaan ja saat samalla myötätuntoista huomiota ja kostettua kamalalle puolisolle👿👿
Missä on sanottu kaiken kaatamisesta lasten niskaan?
Mitä muuta tämä on, kuin kaatamista lasten niskaan?
"lattialla kun kuulun pettämisestä, itkin huusin, kieron piktin lattioita, en saanut happea ja lapset siinä"
Ja olen varma, tuon muistavat lapset elinikänsä. Tiedän sen omasta kokemuksesta, kun äitini sai vastaavia kohtauksia, kun isäni petti. Ja se lopulta kääntyi äitiäni vastaan ja jo nuorena aikuisena ymmärsin, miksi isä teki mitä teki.
Ei ketään voi omistaa parisuhteessa. Ihan sairasta touhua.
Tämä on aika järkyttävää. Parisuhteessakin on tietyt säännöt. Mun käsityksen mukaan pettäjät selittää itselleen asiaa juuri tuolla tavalla. Minun parisuhteessa vaimo alkoi puhua juuri noin. Mutta hän ei tehnyt elettäkään, että antaisi minulle mahdollisuuden korjata jonkin tekemäni virheen. Vaimo kehitti itse päässänsä, etten muka rakasta häntä ja hän voi siten pettää minua. Vaimo kiukutteli mulle ja ajattelin, että se johtuu lapsiarjesta ja hänen töistään. Vaimo ei keskusteluissa avautunut. Autoin vaimoa ja tein yhä enemmän kotitöitä, että vaimolla ei olisi niin raskasta. Vapaa-ajan vaimo käytti pettämiseen.
Silloinhan isäsi oli varmasti pettänyt äitiäsi välinpitämättömyydellään ja äitisi oli aivan pakko hakea huomiota ja kosketuksia muualta. Näin se on kaikissa tapauksissa. Muuta totuutta ei ole olemassa.