Aina sanotaan että puolison pettämisestä ei saa kertoa lapsille

Vierailija kirjoitti:

Saa kertoa. Elät omaa elämääsi ja määrittelet itse, mitä teet. Lakien mukaan täytyy toimia, ei naistenlehtien ns. asiantuntijoiden.

Lapsi ei ole vanhempansa terapeutti.

No hohhoijaa, ei ole aikuisen ihmisen reagointia. Ehkä tietoon lapsen yllättävästä kuolemasta voisi reagoida noin, mutta muuten aikuinen ihminen pystyy lasten läsnä ollessa hillitsemään itsensä edes jossain määrin. Tuohan on todella pelottavaa lapselle. Vanhemman tärkeimpiä ominaisuuksia on kyky hillitä itsensä ja olla aina turvallinen lapselle, myös surullisena ja järkyttyneenä. Iloista ei tarvitse esittää, mutta hallintaa ei pidä menettää.

Ja voin omasta kokemuksesta kertoa, että oma lapsuuteni olisi ollut noin tuhat kertaa parempi, jos vanhemmat olisivat pitäneet nämä asiat omana tietonaan. Mutta isässä ei ollut siihen miestä. Pikemminkin kaadettiin oma paha olo lasten niskaan siinä samalla. Vanhemman pitäisi joka tilanteessa mennä lapsen etu edellä, eikä keskittyä vain itseensä.

Kun on vähän rauhoituttu, voidaan yrittää muotoilla lapsille tilanne hallitusti ja lapsentasoisesti, niin ettei kauna ja katkeruus siirry lapseenkin. Asiasta pitäisi kertoa mieluummin vähemmän kuin enemmän tarpeen mukaan.

N52

Vain pettäminen on omannäköistä elämää.

Erään tuttavan pitkä liitto loppui pettämiseen ja siihen, että vaimo löysi toisen. Vasta nyt monia vuosia myöhemmin täysi-ikäisinä lapset ovat hieman ihmetelleet, miten nopeasti äiti muutti uuden miehen kanssa yhteen, mutta ilmeisesti eivät tajua vieläkään. Lapset on hoidettu eron jälkeen yhdessä sovussa, eivätkä lapset tiedä vanhempiensa draamoista mitään. En voi muuta sanoa, kuin että siinä on aikuinen, tasapainoinen ja kypsä mies, joka on tehnyt sen, mikä lapsia kohtaan oli oikein. Lapset ovat saaneet kasvaa rauhassa. En ymmärrä, mikä pakottava tarve olisi ollut lapsille kertoa ja tehdä asiasta heidänkin taakkansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsille kuulu, varsinkaan pienille, vanhempien parisuhteen yksityiskohdat. Ei  lapset osaa sellaisia asioita mitenkään käsitellä kun eivät ole itse vielä edes seurusteluikäisiä. Myös teineille jotka jo ymmärtävät se voi olla todella ahdistavaa kun tietää liikaa vanhempien seksielämästä ja muista ongelmista. Voi kertoa että on ongelmia, mutta ei tarkemmin, ne on parisuhteessa yksityisasioita. 

En ymmärrä minkälaiset ihmiset ajattelevat että on hyvä idea kertoa lapsille kaikki, lapsen iästä riippumatta. Ap:n lapset voi olla vaikka taaperoita.

Ikätasoisesti voi puhua, varsinkin teineille jos kysyvät. Pettäjät tietenkin haluavat säilyttää asiat salaisuutena hautaan saakka.

Mikä tarve on kertoa jos toinen on pettänyt ? Se joka on pettänyt on pettänyt vain toista suhteen osapuolta, eikä sillä asialla ole mitään tekemistä lasten kanssa. Lapset eivät ole vanhempien välien pelinappuloita, eikä näin ollen lasten tarvitse tietää. 

Vaihteeksi narsistisen pettäjän pakonomaista puolustelua ketjussa.

Lapsille täytyy puhua ikätasoisesti, mutta rehellisesti ihan kaikista elämän asioista ihan niiden oikeilla nimillä. Pimittäminen, valhetelu ja sepittäminen on väärin lasta kohtaan. Luottamus menee jos vanhempi valehtelee. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsille täytyy puhua ikätasoisesti, mutta rehellisesti ihan kaikista elämän asioista ihan niiden oikeilla nimillä. Pimittäminen, valhetelu ja sepittäminen on väärin lasta kohtaan. Luottamus menee jos vanhempi valehtelee. 

Valheilla on taipumus paljastua ennemmin tai myöhemmin. Mieleltään epävakaa ja epärehellinen ei kestä koskaan totuuden tulemista esiin lapsille.Siksi taistelee sitä vastaan kaikin keinoin. Peittelee häpeäänsä arvottomana vanhempana ja ihmisenä.

Miten noin hermoheikko ihminen kuin ap selviää lasten kasvatuksesta? Tosi tervettä mallia lapsille, kun hyperventiloi ja kierii jossain lattialla, voi jessus

Vierailija kirjoitti:

Miten noin hermoheikko ihminen kuin ap selviää lasten kasvatuksesta? Tosi tervettä mallia lapsille, kun hyperventiloi ja kierii jossain lattialla, voi jessus

Miten tunnekylmä ja persoonallisuushäiriöiden piirteitä käytöksessään ilmentävä selviää lasten kasvatuksesta? Tosi tervettä mallia antaa lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ei ole ongelma miehen pettäminen, vaan ap. tunteiden hallinta, johon pitäisi saada kiireellisesti ammattiapua. Ei ole normaalin vanhemman käytöstä, vaikka pom meja sataisi taivaalta. Vanhemman tehtävä on suojella ja rauhoitella lapsia ja antaa mahdollisimman  turvallinen kasvuympäristöstö, jota nyt lapsilla ei sitä ole, joka voi kääntyä ap.tä vastaan. 

Tämä. Lapsethan traumatisoituvat pahasti nähdessään äitinsä noin sekopäisenä :/  Todella epävakaalta ihmiseltä kuulostaa, apua tarvitsee. Lääkitystä ja terapiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noin hermoheikko ihminen kuin ap selviää lasten kasvatuksesta? Tosi tervettä mallia lapsille, kun hyperventiloi ja kierii jossain lattialla, voi jessus

Miten tunnekylmä ja persoonallisuushäiriöiden piirteitä käytöksessään ilmentävä selviää lasten kasvatuksesta? Tosi tervettä mallia antaa lapsille.

Menikö tunteisiin ap? Hanki itsellesi apua! Tuollainen käytös ei ole normaalia, piste. Normaali vanhempi suojelee lapsiaan eikä käyttäysy näiden edessä kuin epävakaa mielipuoli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä kertoisit lapselle, jos pettämisen jälkeen tulee nopeasti ero ja isä esittelee samantien uuden naispuolisen kaverin lapsille? Vai pidätkö lasta tyhmänä, joka ei osaa laskea 1+1?"

On eri asia pamauttaa lapsille että "isä pettää äitiä sen lumpun kanssa" kuin kertoa että "isä ja äiti eivät enää halua asua yhdessä ja isällä on nyt uusi ihmissuhde". Lapset sitten laskekoon sen 1+1 tuosta sen oman kehitystasonsa ja ymmärryksensä mukaan.

Entä kun lapsikin pitää naista lumppuna? Älä edelleenkään pidä lapsia tyhminä.

No lapsi saa pitää lumppuna mutta sitten se on sen lapsen oma näkemys eikä näkemys jonka äiti on halunnut hänelle tunnekuohussaan antaa. Tässä on iso ero. 

Ap:n kaltaiset naiset haluavat kostaa lastensa isälle ja vieraannutta lapset ja saada heidän vihaamaan isäänsä. Onneksi nykyään isien oikeudet ovat vahvemmat kuin ennen ja vieraannuttaminen on rikos josta joutuu vastuuseen

Vierailija kirjoitti:

Lapsille täytyy puhua ikätasoisesti, mutta rehellisesti ihan kaikista elämän asioista ihan niiden oikeilla nimillä. Pimittäminen, valhetelu ja sepittäminen on väärin lasta kohtaan. Luottamus menee jos vanhempi valehtelee. 

Älä nyt, ei koskaan missään ole sellaista ollut, että lapsilta ei olisi jotakin salattu, eikä pidäkään olla. Jos esimerkiksi äidillä todetaan terminaali syöpä, niin kerrotko heti lapselle, että äiti kuolee? Eiköhän se ehditä kertoa sitten myöhemmin, kun asia on ajankohtaisempi. Sairauden kanssa voi elää monia vuosia, joiden aikana lapsi kypsyy asian kuulemaan. 

Uudesta suhteesta ei tarvitse kertoa niin, että nyt on petetty ja tilanne hirveä. Voi kertoa, että isä rakastui toiseen ja semmoista joskus käy ja elämä jatkuu. Tai jos ei ole varsinaista suhdetta vaan muuta pettämistä, niin ihan riittää kertoa, että vanhemmat eivät enää tule toimeen saman katon alla, mutta vanhemmuus jatkuu. 

Mikä ihme vimma tämä on kertoa lapselle aikuisten asiat? Joidenkin yksityiskohtien kertomatta jättäminen ei ole valehtelua eikä pimittämistä.

Lapsi ajattelee aina olevansa myös sen toisen vanhemman lapsi. On kauhea taakka, jos toinen vanhempi leimataan ihan toivottoman surkeaksi ja hävettäväksi otukseksi. Se laskee ainakin pienen lapsen itsetuntoa. Ei hänellä ole kykyä käsitellä tuollaista asiaa.

Näillä pettämisen "uhreilla" on monilla tärkeysjärjestys aivan sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi pitäisi suojella pettäjää. Jos aikuinen ihminen mokaa ja rikkoo perheensä, niin minusta moisesta vastuuttomuudesta ei auta kuin kantaa seuraukset.

Jos meille kävisi noin sanoisin varmaan lapsille, että toinen teki sellaisen asian, joka meillä rikkoi aikuisten parisuhteen luottamuksen enkä pysty antamaan sitä anteeksi niin, että voisimme jatkaa yhtenä perheenä.

Turha lätistä mistään rakkauden loppumisesta tai muusta, kun ei tällaisessa tilanteessa ole kyse siitä. Säästäisin lapset turhalta tiedolta, mutta vastaisin mahdollisiin kysymyksiin ja en myöskään valehtelisi.

Ei kyse olekaan pettäjän suojelusta, vaan lasten. Onhan se totta, että rakkaus loppui. Ainakin pettäjän rakkaus puolisoaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse kerron jos niin käy. En suojele pettävä "miestä". Itse siis osaan olla pettämättä, koska en ole vam mainen. Jos haluan uuden miehen, niin eroan ensin. Ei ole vaikeaa.

Kertomatta jättämisellä suojellaan vain pettäjää. Onhan lasten isää/äitiä pettänyt pettänyt myös ne lapset, koska perhe menee rikki.

Ei voisi muuta kuin onnitella ja sanoa, että ki kelis kokkelis, mitäs löksit.

Vanhemmuus ei lopu eroon. Sillä pettäjällä on yhä oikeus ja velvollisuus olla tasavertainen vanhempi lapsilleen, vaikka ehkä voidaankin ajatella, että hänen toimintansa oli eron syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kerron jos niin käy. En suojele pettävä "miestä". Itse siis osaan olla pettämättä, koska en ole vam mainen. Jos haluan uuden miehen, niin eroan ensin. Ei ole vaikeaa.

Kertomatta jättämisellä suojellaan vain pettäjää. Onhan lasten isää/äitiä pettänyt pettänyt myös ne lapset, koska perhe menee rikki.

Ei voisi muuta kuin onnitella ja sanoa, että ki kelis kokkelis, mitäs löksit.

Vanhemmuus ei lopu eroon. Sillä pettäjällä on yhä oikeus ja velvollisuus olla tasavertainen vanhempi lapsilleen, vaikka ehkä voidaankin ajatella, että hänen toimintansa oli eron syy.

Missä on sanottu että ei olisi tuollaista oikeutta ja velvollisuutta?

Olin 19 ja juuri ennen ylioppilaskirjoituksia isäni kertoi olevansa ihastunut toiseen naiseen, joka oli naimisissa tahollaan. Suhde kesti aikansa ja kumpikaan ei eronnut. Vanhemmat on edelleen naimisissa, mutta onnellisesta avioliitosta ei voine puhua vieläkään, ovat jo iäkkäitä. Mulle jäi siitä ikuiset traumat, en voi luottaa yhteenkään mieheen. Olisin niin mielelläni ollut tietämättä asiasta myös siinä tapauksessa, että olisivatkin päätyneet eroon. Ei, aikuisten väliset asiat eikä varsinkaan pettämiset kuulu mitenkään lapsille. Myös ystävälläni on mennyt usko miehiin juurikin oman isänsä pettämisen takia. Meillä kummallakin on luottamuspulaa ja se on hyvin syvällä. Pelastakaa siis edes lapset ja jättäkää ne pettämisten ulkopuolelle, pliis. 

Vierailija kirjoitti:

Olin 19 ja juuri ennen ylioppilaskirjoituksia isäni kertoi olevansa ihastunut toiseen naiseen, joka oli naimisissa tahollaan. Suhde kesti aikansa ja kumpikaan ei eronnut. Vanhemmat on edelleen naimisissa, mutta onnellisesta avioliitosta ei voine puhua vieläkään, ovat jo iäkkäitä. Mulle jäi siitä ikuiset traumat, en voi luottaa yhteenkään mieheen. Olisin niin mielelläni ollut tietämättä asiasta myös siinä tapauksessa, että olisivatkin päätyneet eroon. Ei, aikuisten väliset asiat eikä varsinkaan pettämiset kuulu mitenkään lapsille. Myös ystävälläni on mennyt usko miehiin juurikin oman isänsä pettämisen takia. Meillä kummallakin on luottamuspulaa ja se on hyvin syvällä. Pelastakaa siis edes lapset ja jättäkää ne pettämisten ulkopuolelle, pliis. 

Oletko löytänyt keinoja, apua traumasi käsittelyyn?

Huvittavia kommentteja aikuisilta? ihmisiltä varsinkin ekalla sivulla. Täysin normaalisti ap reagoit, tuossa ei ole mitään sairasta tai väärää. Ihmiset vaan ovat sairaan tyhmiä luuloineen. Kukaan ei ole robotti, vaikka äiti olisikin, ja äideiltä tunnetusti vaaditaan aivan uskomattomia venymisiä. Voi kertoa lapsille, varsinkin jos ovat jo koululaisia, miten asiat ovat, mutta asiallisesti ja ikätasoisesti kun sen aika on. Ei mitään yksityiskohtia sen enempää.