Lue keskustelun säännöt.
En halua mitään "perhepalaveria" miehen ja hänen exänsä kanssa
13.11.2023 |
Olen seurustellut pari vuotta miehen kanssa, jolla on lapsi aikaisemmasta suhteesta. Hänellä on hyvät välit lapsensa äitiin ja hyvä niin. Itse oon tuon exän nähnyt pari kertaa siinä yhteydessä, kun äiti on tuonut lasta isälleen.
Suunnitellaan nyt miehen kanssa yhteenmuuttoa ja ex oli ehdottanut, että hän, mies ja minä pitäisimme "perhepalaverin" siihen liittyen. Siis onko jonkun mielestä tuollaisia tapana pitää? Lapsi on mukava ja koska oli vasta 2v kun aloimme seurustella, on aika itsestäänselvästi hyväksynyt mut. Mutta en silti koskaan ole ajatellut tulevani olemaan mikään bonusäiti tmv., vaan hänen isänsä kumppani.
Kommentit (304)
Jos asut samassa taloudessa lapsen kanssa, sinä olet yksi lapsen kasvattajista - halusit tai et jakutsuitpa itseäsi äitipuoleksi, isän kumppaniksi tai millä termillä tahansa. Jos lapsi asuu teillä edes osan ajasta, ei vain ole mahdollista olla osallistumatta lapsen kasvatukseen.
Kaikkien kasvattajien on hyvä sopia tietyistä kasvatukseen liittyvistä asioista ja säännöllinen perhepalaveri kuulostaa siihen hyvältä keinolta. Lapsen kannalta on tärkeää, että kasvatuksellinen linja on johdonmukainen ja että kasvattavat aikuiset ovat yhtenäisiä, ettei esimerkiksi yksi salli ja toinen kiellä jotain asiaa. Samoin on tärkeää vaihtaa huomioita ja havaintoja lapsen kehityksestä, että mahdolliset häiriöt tai oireilu havaitaan ajoissa ja niiden syy voidaan selvittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti mitä voitat tai häviät kieltäytymällä palaverista. Ai akin saat hankalan ja yhteistyökyvyttömän maineen, mikä ei edistä asioiden sujuvuutta tulevaisuudessa. Voitat sen, että saat pidettyä kiinni omasta mielipiteestäsi eli siitä, että palaverion turha.
Millä tavalla ne asiat hankaloituvat, jos ap toteaa asioiden voivan mennä ihan hyvin kuten ennenkin, eikä sen toteamiseen palavereja tarvita.
Itse en edes ymmärrä, millä tavalla se muuttaa hakemiskuvioita yms, jos uusi puoliso muuttaa saman katon alle.
Suoraan sanoen, mitä ap voi kuviossa hävitä kieltäytymällä?
Ap voi hävitä yhteistyökyvyn lapsen äidin kanssa. Enemmän ihmettelen mitä hän voi hävitä suostumalla?
En itse suostuisi mihinkään miehen exän vaatimuksiin. Exä saa vaatia mieheltä, mutta en minä häneen ole sellaisessa suhteessa, että haluaisin olla tekemisissä. On jotenkin kummallinen ajatus, että joku exä ylipäätään kuvittelee voivansa komentaa vierasta naista omiin vaatimuksiinsa. Exällä ei myöskään ole oikeuksia vaatia miten lapsen isä lastaan kasvattaa tai arkeaan hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos asut samassa taloudessa lapsen kanssa, sinä olet yksi lapsen kasvattajista - halusit tai et jakutsuitpa itseäsi äitipuoleksi, isän kumppaniksi tai millä termillä tahansa. Jos lapsi asuu teillä edes osan ajasta, ei vain ole mahdollista olla osallistumatta lapsen kasvatukseen.
Kaikkien kasvattajien on hyvä sopia tietyistä kasvatukseen liittyvistä asioista ja säännöllinen perhepalaveri kuulostaa siihen hyvältä keinolta. Lapsen kannalta on tärkeää, että kasvatuksellinen linja on johdonmukainen ja että kasvattavat aikuiset ovat yhtenäisiä, ettei esimerkiksi yksi salli ja toinen kiellä jotain asiaa. Samoin on tärkeää vaihtaa huomioita ja havaintoja lapsen kehityksestä, että mahdolliset häiriöt tai oireilu havaitaan ajoissa ja niiden syy voidaan selvittää.
Ja minkä takia ap ei voi keskustella pelkästään miehensä kanssa niistä asioista mitkä liittyvät häneen? Ja olisiko aloittajalla siinä palaverissa oikeasti jotain sananvaltaa, vai onko tarkoitus että hän vain menee kuuntelemaan exän päättämät säännöt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äidin sitten pitäisi päästä vakoilemaan onko isän ja uuden naisen kanssa samanlainen diili?
Mitä tarkoitat vakoilulla? Äitikö se yksin kantaa vanhemman vastuun? Ai niin! Pojat on poikia ja poikia pitää ymmärtää! Vielä hopeakettuinakin kehua komeaksi ja nuorekkaaksi bootseissaan ja kaljun yli vedetyssä rasvahaituvissaan. :D
Äitihän nimenomaan ei anna isän kantaa omaa vastuutaan, vaan yrittää tunkea siihen väliin tarkistamaan millainen isän uusi suhde on ja sanelemaan miten jatkossa pitää elää.
Puhumalla lapsen asioista kuten terveys, koulu, loma-aikojen järjestelyt? Sekö on sanelua niille ihmisille, joiden luona lapsi osan ajastaan asuu? Lapsi on kokonaisvaltaisesti läsnä silloin, kun hän on toisessa kodissaan! Lapsettoman (ja tuollaisen isän) on ehkä vaikea sitä hahmottaa, mutta kyllä sen aikanaan oppii.
Eiköhän se äiti elä ihan omaa elämäänsä vapaaviikollaan, mutta yrittää saada lapsen elämän pysymään mahdollisimman hyvänä ja stressittömänä näistä kodinvaihdoista aiheutuvista muutoksista huolimatta.
Outo oletus, että nainen lakkaa elämästä ja nyyhkii miehen perään, josta on päässyt eroon. Kuulostaa aika itsekeskeisen ihmisen mietteiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos asut samassa taloudessa lapsen kanssa, sinä olet yksi lapsen kasvattajista - halusit tai et jakutsuitpa itseäsi äitipuoleksi, isän kumppaniksi tai millä termillä tahansa. Jos lapsi asuu teillä edes osan ajasta, ei vain ole mahdollista olla osallistumatta lapsen kasvatukseen.
Kaikkien kasvattajien on hyvä sopia tietyistä kasvatukseen liittyvistä asioista ja säännöllinen perhepalaveri kuulostaa siihen hyvältä keinolta. Lapsen kannalta on tärkeää, että kasvatuksellinen linja on johdonmukainen ja että kasvattavat aikuiset ovat yhtenäisiä, ettei esimerkiksi yksi salli ja toinen kiellä jotain asiaa. Samoin on tärkeää vaihtaa huomioita ja havaintoja lapsen kehityksestä, että mahdolliset häiriöt tai oireilu havaitaan ajoissa ja niiden syy voidaan selvittää.
Niin no. Otetaanko näissä sitten aidosti uuden puolison näkemyksiä huomioon, vai onko tämä se jolle vain sanellaan kuinka tulee toimia? Siitä näkökulmasta itse mietin, että ollaanko tällaisessa palaverissa tasavertaisissa neuvotteluasemissa.
Vierailija kirjoitti:
En itse suostuisi mihinkään miehen exän vaatimuksiin. Exä saa vaatia mieheltä, mutta en minä häneen ole sellaisessa suhteessa, että haluaisin olla tekemisissä. On jotenkin kummallinen ajatus, että joku exä ylipäätään kuvittelee voivansa komentaa vierasta naista omiin vaatimuksiinsa. Exällä ei myöskään ole oikeuksia vaatia miten lapsen isä lastaan kasvattaa tai arkeaan hoitaa.
Eihän se eksä ole edes vaatinut yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äidin sitten pitäisi päästä vakoilemaan onko isän ja uuden naisen kanssa samanlainen diili?
Mitä tarkoitat vakoilulla? Äitikö se yksin kantaa vanhemman vastuun? Ai niin! Pojat on poikia ja poikia pitää ymmärtää! Vielä hopeakettuinakin kehua komeaksi ja nuorekkaaksi bootseissaan ja kaljun yli vedetyssä rasvahaituvissaan. :D
Äitihän nimenomaan ei anna isän kantaa omaa vastuutaan, vaan yrittää tunkea siihen väliin tarkistamaan millainen isän uusi suhde on ja sanelemaan miten jatkossa pitää elää.
Puhumalla lapsen asioista kuten terveys, koulu, loma-aikojen järjestelyt? Sekö on sanelua niille ihmisille, joiden luona lapsi osan ajastaan asuu? La
Ja miksi nuo edellämainitut ei voi mennä kuten ennenkin menneet?
"Hei kun muutatte Miran kanssa nyt yhteen, niin mennäänkö samoilla kuvioilla loma-ajat yms kuin ennenkin?"
"Juu."
Palaveri pidetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äidin sitten pitäisi päästä vakoilemaan onko isän ja uuden naisen kanssa samanlainen diili?
Mitä tarkoitat vakoilulla? Äitikö se yksin kantaa vanhemman vastuun? Ai niin! Pojat on poikia ja poikia pitää ymmärtää! Vielä hopeakettuinakin kehua komeaksi ja nuorekkaaksi bootseissaan ja kaljun yli vedetyssä rasvahaituvissaan. :D
Äitihän nimenomaan ei anna isän kantaa omaa vastuutaan, vaan yrittää tunkea siihen väliin tarkistamaan millainen isän uusi suhde on ja sanelemaan miten jatkossa pitää elää.
Puhumalla lapsen asioista kuten terveys, koulu, loma-aikojen järjestelyt? Sekö on sanelua niille
Älä anna se pelata niin paljon peliä X. Ok, vähennetään ruutuaikaa. Palaveri pidetty. Sanokaa nyt oikeasti miksi sen nyksän pitäisi sietää jotain eksää siinä pöydän äänessä sanelemassa yhtään mitään toisen perheen arjesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti mitä voitat tai häviät kieltäytymällä palaverista. Ai akin saat hankalan ja yhteistyökyvyttömän maineen, mikä ei edistä asioiden sujuvuutta tulevaisuudessa. Voitat sen, että saat pidettyä kiinni omasta mielipiteestäsi eli siitä, että palaverion turha.
Millä tavalla ne asiat hankaloituvat, jos ap toteaa asioiden voivan mennä ihan hyvin kuten ennenkin, eikä sen toteamiseen palavereja tarvita.
Itse en edes ymmärrä, millä tavalla se muuttaa hakemiskuvioita yms, jos uusi puoliso muuttaa saman katon alle.
Suoraan sanoen, mitä ap voi kuviossa hävitä kieltäytymällä?
Asioista päätetään sitten vain lapsen vanhempien kesken ap:n mielipiteitä kuulematta ja häneltä kysymättä. Tämä on toki vanhempien oikeus, mutta reilua olisi että ap saisi sanoa oman mielipiteensä silloin kun asioista päätetään eikä kuulisi sitten myöhemmin mieheltä mitä on sovittu ja joutuisi sopeutumaan siihen halusi tai ei. Mies joutuu välikädeksi, joka kertoo ap:n mielipiteen sitten eksälleen ja välittää eksän toiveet lapsen hoidosta ap:lle. Kai sen lapsen asioita on muutkin kuin päiväkodista hakemiset, pitäähän sitä varmaan sopia millaisia sääntöjä voidaan vanhempien olettaa noudattavan jne. mitkä koskee ap:takin. Enemmän ihmettelen mitä ap voisi hävitä, jos kävisi kerran juttelemassa asioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asut samassa taloudessa lapsen kanssa, sinä olet yksi lapsen kasvattajista - halusit tai et jakutsuitpa itseäsi äitipuoleksi, isän kumppaniksi tai millä termillä tahansa. Jos lapsi asuu teillä edes osan ajasta, ei vain ole mahdollista olla osallistumatta lapsen kasvatukseen.
Kaikkien kasvattajien on hyvä sopia tietyistä kasvatukseen liittyvistä asioista ja säännöllinen perhepalaveri kuulostaa siihen hyvältä keinolta. Lapsen kannalta on tärkeää, että kasvatuksellinen linja on johdonmukainen ja että kasvattavat aikuiset ovat yhtenäisiä, ettei esimerkiksi yksi salli ja toinen kiellä jotain asiaa. Samoin on tärkeää vaihtaa huomioita ja havaintoja lapsen kehityksestä, että mahdolliset häiriöt tai oireilu havaitaan ajoissa ja niiden syy voidaan selvittää.
Niin no. Otetaanko näissä sitten aidosti uuden puolison näkemyksiä huomioon, vai onko tämä se jolle vain san
No se selviää osallistumalla palaveriin. Eikö? Typerä lähtöoletus, että eksä olisi joku pompottava määräilijä. Sellainenko itse olisit, kun oletat muiden olevan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse suostuisi mihinkään miehen exän vaatimuksiin. Exä saa vaatia mieheltä, mutta en minä häneen ole sellaisessa suhteessa, että haluaisin olla tekemisissä. On jotenkin kummallinen ajatus, että joku exä ylipäätään kuvittelee voivansa komentaa vierasta naista omiin vaatimuksiinsa. Exällä ei myöskään ole oikeuksia vaatia miten lapsen isä lastaan kasvattaa tai arkeaan hoitaa.
Eksällä ei ole oikeutta vaatia sinulta mitään, mutta hänellä on kyllä oikeus pyytää lapsen isää keskustelemaan kasvatusmetodeista ja lapsen asioihin liittyvistä järjestelyistä. Jos siis on ihan asialliset puhevälit ja kumpikin täysjärkisiä aikuisia, niin lapsen edun kannalta tuollainen sopiminen on erittäin suotavaa. Ja jos itse mietit yhtään sen puolisosi lapsen etua, niin ihmettelen että et kunnioita tai halua kuulla lapsen äidin näkemyksiä ja toiveita, sikäli kun edelleen se äiti on ihan tervepäinen ihminen. Ei se exä ole mikään random nainen, jolla ei ole minkäänlaisia oikeuksia, kun on kuitenkin hänen ja miehen lapsesta kyse.
Ja se exäkö sitten mieluusti ottaa vastaan ap:n ehdotuksia lapsen kasvatuksesta tai kodin säännöistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos asut samassa taloudessa lapsen kanssa, sinä olet yksi lapsen kasvattajista - halusit tai et jakutsuitpa itseäsi äitipuoleksi, isän kumppaniksi tai millä termillä tahansa. Jos lapsi asuu teillä edes osan ajasta, ei vain ole mahdollista olla osallistumatta lapsen kasvatukseen.
Kaikkien kasvattajien on hyvä sopia tietyistä kasvatukseen liittyvistä asioista ja säännöllinen perhepalaveri kuulostaa siihen hyvältä keinolta. Lapsen kannalta on tärkeää, että kasvatuksellinen linja on johdonmukainen ja että kasvattavat aikuiset ovat yhtenäisiä, ettei esimerkiksi yksi salli ja toinen kiellä jotain asiaa. Samoin on tärkeää vaihtaa huomioita ja havaintoja lapsen kehityksestä, että mahdolliset häiriöt tai oireilu havaitaan ajoissa ja niiden syy voidaan selvittää.
Ap voi sopia miehensä kanssa asioista. Mies on kuitenkin lapsen vanhempi, ap ei. Mies hoitaa yhteydenpidon exään. En ikinä suostuisi äitipuolena enkä miehenä tuollaiseen ehdotukseen.
Jos olisi toisinpäin, ex-mies vaatisi "perhepalaveria", kun nainen alkaa seurata uuden miehen kanssa, kaikki täällä kuorossa huutaisivat, ettei pidä suostua. Ex-mies joka haluaa sopia "aikuisten kesken" uuden miehen kanssa asioista on vähintään seko ja kontrollifriikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asut samassa taloudessa lapsen kanssa, sinä olet yksi lapsen kasvattajista - halusit tai et jakutsuitpa itseäsi äitipuoleksi, isän kumppaniksi tai millä termillä tahansa. Jos lapsi asuu teillä edes osan ajasta, ei vain ole mahdollista olla osallistumatta lapsen kasvatukseen.
Kaikkien kasvattajien on hyvä sopia tietyistä kasvatukseen liittyvistä asioista ja säännöllinen perhepalaveri kuulostaa siihen hyvältä keinolta. Lapsen kannalta on tärkeää, että kasvatuksellinen linja on johdonmukainen ja että kasvattavat aikuiset ovat yhtenäisiä, ettei esimerkiksi yksi salli ja toinen kiellä jotain asiaa. Samoin on tärkeää vaihtaa huomioita ja havaintoja lapsen kehityksestä, että mahdolliset häiriöt tai oireilu havaitaan ajoissa ja niiden syy voidaan selvittää.
Niin no. Otetaanko näissä sitten aidosti uuden puolison näkemyksiä huomioon, vai onko tämä se jolle vain san
Sitähän ei tiedä ennen kuin käy keskustelemassa. Jos ollaan hyvissä puheväleissä ja puhutaan kuin aikuiset niin en näe syytä miksei tällaiset keskustelut olisi hyvä tapa pitää yhtenäisenä lapsen olot kummassakin kodissa. Sitten taas jos sillä bonusvanhemmalla ei ole sananvaltaa eikä häntä kuunnella, niin eipä tarvitse toista kertaa osallistua ja vanhemmat sopikoon keskenään. Varmaan se mieskin tajuaa sitten, miten vastuu tulee jakautumaan kun lapsi on hänen luonaan. Minusta on tärkeää, että antaa mahdollisuuden keskustelulle ja katsoo sen jälkeen miten kannattaa toimia.
Käske eksän pitää se perhepalaveri keskenään. Ei miehesi vanhat panot kuulu sinun perheeseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äidin sitten pitäisi päästä vakoilemaan onko isän ja uuden naisen kanssa samanlainen diili?
Mitä tarkoitat vakoilulla? Äitikö se yksin kantaa vanhemman vastuun? Ai niin! Pojat on poikia ja poikia pitää ymmärtää! Vielä hopeakettuinakin kehua komeaksi ja nuorekkaaksi bootseissaan ja kaljun yli vedetyssä rasvahaituvissaan. :D
Äitihän nimenomaan ei anna isän kantaa omaa vastuutaan, vaan yrittää tunkea siihen väliin tarkistamaan millainen isän uusi suhde on ja sanelemaan miten jatkossa pitää elää.
Puhumalla lapsen asioista kuten terveys, koulu, loma-aikojen järjestelyt? Sekö on sanelua niille ihmisille, joiden luona lapsi osan ajastaan asuu? La
Kaikki nuo asiat lapsen äiti sopii lapsen isän kanssa. Ei siihen muita tarvita. Lapsen vanhemmat sopivat, kenen luona lapsi on lomilla. Ei uusi parisuhde vie isältä oikeustoimikelpoisuutta eikä kykyä kantaa vastuuta lapsestaan.
Samoin isä ja äiti keskustelevat, jos on kouluun liittyviä asioita tai terveyshuolia.
Tottakai osallistut perhepalaveriin. Muista sitten pusutella ja kehua miestäsi samallakin luot häneen pitkiä ja rakastuneita silmäyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti mitä voitat tai häviät kieltäytymällä palaverista. Ai akin saat hankalan ja yhteistyökyvyttömän maineen, mikä ei edistä asioiden sujuvuutta tulevaisuudessa. Voitat sen, että saat pidettyä kiinni omasta mielipiteestäsi eli siitä, että palaverion turha.
Millä tavalla ne asiat hankaloituvat, jos ap toteaa asioiden voivan mennä ihan hyvin kuten ennenkin, eikä sen toteamiseen palavereja tarvita.
Itse en edes ymmärrä, millä tavalla se muuttaa hakemiskuvioita yms, jos uusi puoliso muuttaa saman katon alle.
Suoraan sanoen, mitä ap voi kuviossa hävitä kieltäytymällä?
Asioista päätetään sitten vain lapsen vanhempien kesken ap:n mielipiteitä kuulematta ja häneltä kysymättä. Tämä on toki vanhempien oikeus, mutta reilua olisi että ap saisi sanoa oman mielipiteensä silloin kun as
Jos ap haluaisi sanella asioita, asia olisi eri. Mutta että exä järjestelisi palavereja vasten ap:n tahtoa siksi, että ap saisi "äänensä kuuluviin" on vähintään pimeää.
Millä tavalla ne asiat hankaloituvat, jos ap toteaa asioiden voivan mennä ihan hyvin kuten ennenkin, eikä sen toteamiseen palavereja tarvita.
Itse en edes ymmärrä, millä tavalla se muuttaa hakemiskuvioita yms, jos uusi puoliso muuttaa saman katon alle.
Suoraan sanoen, mitä ap voi kuviossa hävitä kieltäytymällä?