Lue keskustelun säännöt.
En halua mitään "perhepalaveria" miehen ja hänen exänsä kanssa
13.11.2023 |
Olen seurustellut pari vuotta miehen kanssa, jolla on lapsi aikaisemmasta suhteesta. Hänellä on hyvät välit lapsensa äitiin ja hyvä niin. Itse oon tuon exän nähnyt pari kertaa siinä yhteydessä, kun äiti on tuonut lasta isälleen.
Suunnitellaan nyt miehen kanssa yhteenmuuttoa ja ex oli ehdottanut, että hän, mies ja minä pitäisimme "perhepalaverin" siihen liittyen. Siis onko jonkun mielestä tuollaisia tapana pitää? Lapsi on mukava ja koska oli vasta 2v kun aloimme seurustella, on aika itsestäänselvästi hyväksynyt mut. Mutta en silti koskaan ole ajatellut tulevani olemaan mikään bonusäiti tmv., vaan hänen isänsä kumppani.
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä missään tapauksessa suostu mihinkään perhepalaveriin. Eihän se lapsi kuulu sinulle millään tavalla. Sehän on vain isänsä lapsi, eikä sinun tarvitse edes puhua sille mitään, ei istua samassa ruokapöydässä, ei panna nukkumaan, ei pukea, ei pestä, ei kuunnella, ei tehdä mitään yhdessä. Lapsi ei ole sinun eikä vaikuta elämääsi. Voit myös häipyä silloin kun lapsi tulee isänsä luo. Pidä oma asuntosi ja pysy kaukana miehesi lapsesta.
Pysy myös erossa miehestä, kun olet ollut lapsen olemassaolosta tietoinen seurustelun alkaessasi. Lapsi on on aina hänen lapsensa, naiset vaihtuu. Valitse seuraavaksi lapseton, äläkä tee lasta, ettei hän joudu sitten samaan asemaan exäsi naisten kanssa.
T: Katkera eronnut äiti joka haluaisi edelleen määrätä mitä exmies elämässään tekee :D :D Ja tätä tar
Sinäkö olet sitä mieltä, että (oman) lapsen voi siirtää sivuraiteelle, kuten tuo mies jo avioliitossa lapsensa äidin kanssa teki. Ei parisuhdetta vaan isä ja äiti. Hyvänen aika! Hänestähän tuli isä ja hänellä oli perhe, kun siittämänsä lapsi syntyi. Isänpäivän muistaminen lahjoineen varmaan kuitenkin kelpaa! Täysin keskenkasvuinen mies, jonka naisen ja hänen väliin ei oma lapsikaan mahtunut. Ei perhettä, vaan Minäminäminämullemullemulle. Yää:(! Menetti naisensa! Nainen on vain häntä varten! Varoisin :D ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi huolit perheellisen? Sitä saa mitä tilaa.
Mikä sen palaverin idea siis olisi? En nyt oikein käsitä, miksi isä ja äiti eivät voisi jatkossakin sopia lapsen asioista, vai onko tarkoitus, että äitipuolikin pääsee päättämään lapsen kasvatuksesta? Mihin tuollaista palaveria siis tarvitaan?
Yyyh, jo ajatus jostain "perhepalaverista" kauhistuttaa. Juuri sen takia yleensä skippaan miehet, joilla on lapsia. En halua näihin kuvioihin mukaan sitten yhtään.
Olisi kiva, jos ihmiset saisivat jotenkin parisuhteensa, avioliittonsa ja perheensä pysymään kasassa, kerta siihen on pitänyt jo jälkikasvuakin tehdä. En nimittäin usko näihin uusperhekuvioihin sitten lainkaan, on varmaan ikävää lapsille ja on ikävää niille uusille kumppaneille myös.
En tiedä, mikä se ratkaisu on. Liitoista n. 50% päättyy eroon ja varmaan joku 10-20% on sellaisia, joissa sinnitellään yhdessä kunnes lapset lähtee pesästä. Eli vain n. 20-30% liitoista on onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mukana tulee lapsi. Totta kai sinä yhtenä tärkeänä aikuisena lapsen elämässä keskustelet yhteisistä kasvatusperiaatteista lapsen suhteen. Jos et tähän pysty, olet väärässä suhteessa.
T: ei bio-äiti
Tiesin kyllä, että lapsi tulee osana pakettia ja mietin sitä paljon, mutta mies vakuutti, että ei kaipaa musta kanssakasvattajaa, vaan puolison itselleen. Hänen ja exän parisuhde kuulemma kariutui siihen, että olivat enemmän isä ja äiti kuin pariskunta. Jos mies ei odota multa kanssakasvattajuutta, niin miksi hänen exänsä saisi odottaa? Ap
Olen eri, mutta kysyn vaan että miten miehesi (ja sinä) ajattelette että et olisi kanssakasvattajana silloin, kun lapsi on teillä? Siis toki lapsi on miehen ja hän on vanhempana vastuussa, mutta minusta on aika luonnollista että osallistuisit puolisona myös silloin kun lapsi on teidän luona. Se että miehesi ja hänen eksänsä suhde on kariutunut pikkulapsivaiheessa eivätkä he ole ylläpitäneet parisuhdetta (niin kuin monesti tuossa vaiheessa käy) on heidän välinen asia, se ei poista sitä että lasta pitää nyt kasvattaa ja jos asut miehesi kanssa niin ihan jo lapsen vuoksi olisi hyvä että osallistut sen verran kun täytyy. Sille lapselle on tärkeää, että isän luona voi turvata niihin aikuisiin ketä on paikalla ja että kumpikin aikuinen vetää yhtä köyttä lapsen asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi äidin sitten pitäisi päästä vakoilemaan onko isän ja uuden naisen kanssa samanlainen diili?
Mitä tarkoitat vakoilulla? Äitikö se yksin kantaa vanhemman vastuun? Ai niin! Pojat on poikia ja poikia pitää ymmärtää! Vielä hopeakettuinakin kehua komeaksi ja nuorekkaaksi bootseissaan ja kaljun yli vedetyssä rasvahaituvissaan. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee ap:n aloituksessa se että lapsi on hänen mielestään mukava. Mitä jos lapsi ei olisikaan mukava? Ja millainen on mukava lapsi? Kiltti, helppo ja tottelevainen? Sellainen joka ei oireile vanhempiensa erosta vaan hyväksyy kaikki uudet ihmiset ja tilanteet.
Kun ap ei ole kiinnostunut perhepalavereista, hän samalla irtisanoutuu vastuusta ja on täysin erillinen ihmisyksilö miehensä elämässä.
Bonusvanhemmalle on tarjolla vain vastuuta, ei oikeuksia. Teetpä mitä vain, niin väärin menee. Ei siis kovin houkutteleva tarjous.
Minusta kyseessä ei ole tarjous, vaan valinta. Jos aloitat suhteen sellaisen kanssa, jolla on lapsia, se bonusvanhemmuus tulee siinä ohessa sillä oletuksella, että lapsi asuu osan ajasta vanhempansa/kumppanisi luona. Ei osoita hyvää harkintakykyä ja aikuisen ihmisen vastuuntuntoa, jos kuvittelee saavansa vain sen aikuisen miehen / naisen puolisokseen ja muuten elää hällä väliä mitä tämän lapsiin tulee. Ihan sitten oma asia miten paljon sen lapsen kanssa tekee ja millaisen suhteen häneen luo, mutta terveessä tilanteessa lapsen tulisi kyllä kehittää hyvä ja toimiva suhde myös siihen vanhemman uuteen puolisoon ikätaso tietysti huomioiden (pikkulapsille tärkeämpää että on bonusvanhempi, teini voi suhtautua etäisemmin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai menet. Palaverissä aikuiset keskustelevat siitä, mikä on lapselle parhaaksi ja sopivat yhteisistä pelisäännöistä.
Luulisi lapsen vanhempien tähän mennessä sopineen ne?
No johan, naiset kauhistuu kun halutaan etukäteen keskustelemalla sopia asioista.
Ootteko te tottuneet sitten lautasten heittelyyn, välien katkomisiin ja nettihaukkumisiin selän takana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi äidin sitten pitäisi päästä vakoilemaan onko isän ja uuden naisen kanssa samanlainen diili?
Mitä tarkoitat vakoilulla? Äitikö se yksin kantaa vanhemman vastuun? Ai niin! Pojat on poikia ja poikia pitää ymmärtää! Vielä hopeakettuinakin kehua komeaksi ja nuorekkaaksi bootseissaan ja kaljun yli vedetyssä rasvahaituvissaan. :D
Äitihän nimenomaan ei anna isän kantaa omaa vastuutaan, vaan yrittää tunkea siihen väliin tarkistamaan millainen isän uusi suhde on ja sanelemaan miten jatkossa pitää elää.
Vierailija kirjoitti:
Tässä itseäni eronneena ja äitinä ehkä hämmästyttää tämä ajankohta. Oletettavasti tuohon 2 vuoteen sisältyy tilanteita ja elämää jo lapsen kanssa. Jos siis suhde on nyt sillä pohjalla, että muutetaan yhteenkin. Lapsen äidille tämä on varmaankin ollut melko selvää jo tovin, että uusi kumppani on kuvioissa ihan pysyäkseen. Miten tällainen palaveri ei ole tullut mieleen jo aiemmin? Viettäähän melko pieni lapsi aikaansa isän kotona. Mihin tuo yhteenmuutto niin suuresti 2 vuoden tuntemisen jälkeen niin ratkaisevasti vaikuttaa? Olettaen että isällä on lapsestaan ihan täysi vastuu vanhempana ja lapsen olot ovat vaikuttaneet äidin silmiin hyviltä jo ennenkin. Ja suhde uuden kumppanin ja lapsen välillä kunnossa.
Vaikuttaahan se niin, että ap kirjaimellisesti asuu miehen kanssa ja on oletusarvoisesti paikalla kun lapsi on miehen luona. Miehen lapseen kohdistama huomio, kasvatusmetodit, menot lapsen kanssa ym. tulevat ehkä vielä enemmän koskettamaan ap:ta kuin nyt. En tiedä onko ap tähänkin mennessä aina ollut läsnä samaan aikaan kun lapsi on paikalla, mutta oletettavasti hän ei ole miehen kanssa yhdessä 24/7 kun eivät kerta asu yhdessä vielä. Kyllähän yhteenmuutto lisäksi vie suhteen vakiintumisen vähän varmemmalle tasolle ja ehkä eksä nyt voi turvallisin mielin olettaa, että ap tosiaan tulee pysymään lapsen elämässä tulevaisuudessakin ja tulee olemaan lapselle yksi aikuinen lisää. Ei tuo kaksi vuotta lopulta ole niin pitkä aika, etteikö siinä voisi suhde loppuakin, yhteenmuutto antaa olettaa että tätä ei ole tapahtumassa lähiaikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äidin sitten pitäisi päästä vakoilemaan onko isän ja uuden naisen kanssa samanlainen diili?
Mitä tarkoitat vakoilulla? Äitikö se yksin kantaa vanhemman vastuun? Ai niin! Pojat on poikia ja poikia pitää ymmärtää! Vielä hopeakettuinakin kehua komeaksi ja nuorekkaaksi bootseissaan ja kaljun yli vedetyssä rasvahaituvissaan. :D
Äitihän nimenomaan ei anna isän kantaa omaa vastuutaan, vaan yrittää tunkea siihen väliin tarkistamaan millainen isän uusi suhde on ja sanelemaan miten jatkossa pitää elää.
Vähän nyt on pitkälle vietyjä johtopäätöksiä jos äiti on vaan halunnut jutella isän ja hänen uuden avopuolisonsa kanssa kun he ovat muuttamassa samaan asuntoon hänen lapsensa kanssa.
Joo ei. Mä en suostunut. Miehen ex yritti ilman tapaamistakin sanella, miten me kodissamme elämme. Ei varmasti olisi ollut mikään mukava tutustumiskahvittelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äidin sitten pitäisi päästä vakoilemaan onko isän ja uuden naisen kanssa samanlainen diili?
Mitä tarkoitat vakoilulla? Äitikö se yksin kantaa vanhemman vastuun? Ai niin! Pojat on poikia ja poikia pitää ymmärtää! Vielä hopeakettuinakin kehua komeaksi ja nuorekkaaksi bootseissaan ja kaljun yli vedetyssä rasvahaituvissaan. :D
Äitihän nimenomaan ei anna isän kantaa omaa vastuutaan, vaan yrittää tunkea siihen väliin tarkistamaan millainen isän uusi suhde on ja sanelemaan miten jatkossa pitää elää.
Vähän nyt on pitkälle vietyjä johtopäätöksiä jos äiti on vaan halunnut jutella isän ja hänen uuden avopuolisonsa kanssa kun he ovat muuttama
No, onhan tuo nyt tietyllä tavalla "tupatarkastus". Itse en äitinä kokisi tarvetta alkaa "palaveeraamaan" ja asettamaan sääntöjä exän kotiin. Eri asia jos lapsi alkaisi oireilla, niin olisi hyvä käydä läpi miten lapsen tilannetta auttaisi.
Olin itse hetken suhteessa, jossa tuntui että minuun kohdistettiin odotuksia, miten olla ja elää. Kun toisen puheissa alkoi käydä haave yhteenmuutosta, niin totesin, että ei kiitos. Vietän mieluummin onnellista ja kyttäämätöntä elämää ilman parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään suostuisi. Minulle on ok, jos lapsen isä pitää yhteyttä exään ja he sopivat järjestelyistä lapseen liittyen keskenään (tietenkin), mutta se, että yhteenmuuton yhteydessä ex yksin tai yhdessä miehen kanssa alkaisi sanelemaan miten minun pitää uusioäitinä tehdä tms. ei tunnu vaan sellaiselta, mihin olisin valmis suostumaan.
Joo tuo mua vähän huolettaakin kun miehen exällä on vähän sellainen asenne, että ajattelee naisen osaavan jotenkin paremmin tietyt asiat (niissä edelleen ohjeistaa nimittäin miestä) ja on vähän pelko, että olettaa mun ottavan niistä nyt vastuuta. Ap
Mene vain, mutta istut pöydässä vähän kuin ulkojäsenenä ja tuet miestä. Siis annat ymmärtää, että uskot miehesi hoito- ja kasvatuskykyihin ja toki autat, kun on tarpeen. Mutta vastuu pysyy edelleen noilla vanhemmilla.
Pidä siis varasi, ettei exä - niin fiksu ihminen kuin epäilemättä onkin - ota jotain anoppimaista roolia suhteessa sinuun.
Uusperheet on syvältä, tämä ketju sen todistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan tajua miksi täällä monen ensimmäinen ajatus on: en todellakaan tutustu lapsen äitiin enkä varmasti sovi sen kanssa mitään.Monissa vastauksissa näkyy läpi mustasukkainen rajojen veto, lapsen paras ei kiinnosta yhtään. Itse majoitin exäni ja hänen uuden tyttöystävän kun tarvitsivat vieralla paikkakunnalla majoitusta, esiytäydyin kohteliaasti ja tarjosin kahvit. Emme nukkuneet saman katon alla mutta omistamassani paikassa kuitenkin, kun on useampi rakennus. Oli kiva tavata hänet ja nähdä millainen ihminen on, kun lapseni viettää hänen kanssa aikaa. Olen sitten varmaan jotenkin outo kun minulle tuosta tuli ihan kiva fiilis.
No tämä onkin se normaali tapa kanssakäydä, eikä väkisin vääntää jotain tekotärkeää perhepalaveria.
Voisiko tuon sanan "palaveri" jättää pois ja ajatella tuota keskustelua vaikka tapaamisena / lapsen asioista puhumisena / jonain vähemmän virallisena? Totta kai sen lapsen asioista on järkevä keskustella aikuisten kesken, vanhemmat tietysti keskenään mutta ei sitä uutta puolisoa ole syytä jättää ulkopuolelle kun hän kerta tulee asumaan samassa asunnossa missä lapsi käy isänsä luona viikonloppuja tai viikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee ap:n aloituksessa se että lapsi on hänen mielestään mukava. Mitä jos lapsi ei olisikaan mukava? Ja millainen on mukava lapsi? Kiltti, helppo ja tottelevainen? Sellainen joka ei oireile vanhempiensa erosta vaan hyväksyy kaikki uudet ihmiset ja tilanteet.
Kun ap ei ole kiinnostunut perhepalavereista, hän samalla irtisanoutuu vastuusta ja on täysin erillinen ihmisyksilö miehensä elämässä.
Bonusvanhemmalle on tarjolla vain vastuuta, ei oikeuksia. Teetpä mitä vain, niin väärin menee. Ei siis kovin houkutteleva tarjous.
Minusta kyseessä ei ole tarjous, vaan valinta. Jos aloitat suhteen sellaisen kanssa, jolla on lapsia, se bonusvanhemmuus tulee siinä ohessa sillä oletuksella, että lapsi asuu osan ajasta vanhempansa/kumppanisi luona. Ei osoita hyvää harkintakykyä ja aikuisen ihmisen
Aloittajan miesystävä vaikuttaa tulleen suhteeseen isona vauvana, joka ei ollutkaan lapsensa äidin elämän keskipiste. Nyt hän vaatii sitä tältä uudelta kumppanilta. Mutta hyvä, että on tuonut sen esiin jo ennen yhteen muuttamista, niin uusi kumppani tietää, mitä on odotettavissa..
Mieti mitä voitat tai häviät kieltäytymällä palaverista. Ai akin saat hankalan ja yhteistyökyvyttömän maineen, mikä ei edistä asioiden sujuvuutta tulevaisuudessa. Voitat sen, että saat pidettyä kiinni omasta mielipiteestäsi eli siitä, että palaverion turha.
On todella lyhytnäköistä ajatella, ettei sinulla, aikuisella ihmisellä, tule olemaan tuon lapsen hoitoon osallisuutta ja että pysyisit etäisenä aikuisena ja "vain" miehen kumppanina tämän kasvaessa. Se lapsi kuuluu pakettiin, kun miehellä kerta sellainen on. Miehen eksä vaikuttaa tolkun ihmiseltä, joka haluaa lapselleen parasta uudesta naisystävästä viis ja varmaan yhtenäiset säännöt kumpaankin kotiin. Kasvatuksesta ja käytännön järjestelyistä on ihan järkevä keskustella ja se on reilua sinuakin kohtaan saada niistä tietoa äidiltä itseltään, vaikka et lapsen asioita juuri hoitaisikaan. Eihän sun ole pakko osallistua palavereihin, mutta jos oikeasti suunnittelet pidempiaikaista ja toimivaa suhdetta miehesi kanssa niin en jäisi tuosta ulkopuolelle. Se miten suuressa osassa olet miehesi lapsen elämässä on sinun asiasi, mutta osa sinulla silti tulee olemaan jos et pistä suhdetta poikki.