En halua mitään "perhepalaveria" miehen ja hänen exänsä kanssa

Vierailija kirjoitti:

Sitä mä en tajua että kuka teihin oikein rakastuu niin paljon että haluaa jakaa elämänsä teidän kanssanne? Kun olette noin negatiivisia, kyynisiä ja itsekkäitä ihmisiä. Mä en rakastuisi sellaiseen ihmiseen. En haluaisi sellaista ihmistä omaan elämääni missään muodossa, mutta varsinkaan elämänkumppanina. Mutta ehkä se onkin se juttu. Nää teidän kumppanit ei vaan osaa valita puolisoitaan. Siksi ne exätkin on itse piruja. Teidän kumppaneilla on vaan tosi matala rima ja huono maku. 

Tätä ihmettelen itsekin. Itsellä ei ole lapsia, mutta jos olisi niin tulisi mieleenikään ottaa sellaista henkilöä, joka sanoisi, että minua ei kiinnosta sinun lapset pätkääkään. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on yhtään tätä ketjua lukenut, tietää kyllä ketä sillä tarkoitetaan. Älä esitä tyhmää.

Kuten arvasinkin, tuuli huulia liikuttaa ;)

Ap:n miesystävän olisi pitänyt sanoa exälleen että suksii kuuseen palaveriensa kanssa.

Juokse Ap juokse ennen kuin on myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti alkaa kohta tulla vaatimuksia isommista elareista kun "teillä on nyt kahden tulot" ja lapselle halutaan enemmän tapaamisia "kun teitä on nyt kaksi ja pääsette helpolla". "Ai teillä on nyt loma ja matka tiedossa, kai otatte lapsen mukaan".

Meillä oli juuri tällaista. Ex yritti pumpata lisää elareita, puuttui lomasuunnitelmiimme ja kritisoi kaiken tarjotusta ruoasta lähtien. Muutti itse toiselle paikkakunnalle ja lapsi muutti meille - mitään ilmoitusta tai sopiiko teille -kysymystä emme koskaan exältä saaneet, vaan lapsi itse kertoi asiasta. Elareiden maksu luonnollisesti katkesi, mutta exän suureksi hämmästykseksi myös lapsilisä siirtyi muuton mukana lapsen pääasialliselle huoltajalle.

Ap:lle ohjeeksi, että ulkopuolisten kanssa ei pidä neuvotella ja että sovitusta tapaamisaikataulusta on syytä pitää kiinni. Muuten huomaatte pian hyvää hyvyyttänne olevanne exän aina valmiina olevia lapsenvahteja ja kuskeja.

Itse olen parisuhteessa miehen kanssa jolla on alle kouluikäinen lapsi. Viettää miehen luona puolet ajasta ja puolet äitinsä luona. Ei asuta yhdessä, mutta tulevaisuudessa olisi tarkoitus (tällä asialla ei tosin ole kiire). Mikäli miehen exä tuollaista ehdottaisi, en osaa sanoa miten suhtautuisin. Tottakai autan tarvittaessa lapseen liittyvissä asioissa, mutten ole äitipuoli vaan isän kumppani. Lapsi on aivan ihana, mutta ei ole minun vastuullani. Koen että mies sopisi myös yhdessä asuessamme lapseen liittyvät asiat exän kanssa, ja ilmoittaa minulle esimerkiksi heidän sopimistaan säännöistä tai muista tärkeistä asioista, ja minä toimin niiden mukaan vanhempia kunnioittaen. En koe että on minun paikkani palaveerata lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista, vaan toimin niinkuin vanhemmat toivovat.