En halua mitään "perhepalaveria" miehen ja hänen exänsä kanssa

Kun se palaveriaika tulee, niin sano niille, että menkää te siihen palaveriin, niin minä menen sillä aikaa sinkkuristeilylle. 

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsee ap:n aloituksessa se että lapsi on hänen mielestään mukava. Mitä jos lapsi ei olisikaan mukava? Ja millainen on mukava lapsi? Kiltti, helppo ja tottelevainen? Sellainen joka ei oireile vanhempiensa erosta vaan hyväksyy kaikki uudet ihmiset ja tilanteet.

Kun ap ei ole kiinnostunut perhepalavereista, hän samalla irtisanoutuu vastuusta ja on täysin erillinen ihmisyksilö miehensä elämässä.

No ero tapahtui niin varhain, että lapsi ei ymmärtänyt sitä kipuilla. Toki voihan se myöhemminkin, vaikka murrosiässä, tulla.

Olin lukion jälkeen muutaman vuoden päiväkodissa töissä, sen jälkeen lapsiperheet ei ole olleet mulle mitenkään elämään kuuluvia ennen tätä miestä. En siis kuvittele olevani täysin perillä lapsiperhe-elämästä, mutta joku käsitys minulla on siitäkin, ettei lapset aina mukavia ole. Ehkä oikeammin olisi pitänyt sanoa, että pidän lapsesta ja mun mielestä se on ihan hyvä lähtökohta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tuossa perhepalaverissä käsiteltäisiin?

 

Ilmeisesti jotain lapsen hoitoa jatkossa, kuka hakee ja kuka noutaa vaihtopäivinä jnt. 

 

Minusta nuo ei nyt ensialkuun ainakaan muutu, mies hoitaa ne jatkossakin. Tietysti voin tarvittaessa auttaa, mutta sen voimme sopia miehen kanssa ja tämä osaa kyllä jatkossakin olla yhteydessä exäänsä. Ap

Jos nyt kuitenkin tulet asumaan samassa taloudessa kuin se lapsi ilmeisesti osan aikaa, niin ymmärrän hyvin että äiti haluaa edes hiukan tutustua sinuun. Johan se kuuluu vanhemman velvollisuuksiinkin tietää kenen kanssa oma lapsi viettää ison osan ajastaan.

Halu tutustua lienee eri asia kuin joku perhepalaveri. Voi olla, että sujuu ihan ok ja ehdotus

Tuo osaksi perhettä on myös liikaa!

Tässä itseäni eronneena ja äitinä ehkä hämmästyttää tämä ajankohta. Oletettavasti tuohon 2 vuoteen sisältyy tilanteita ja elämää jo lapsen kanssa. Jos siis suhde on nyt sillä pohjalla, että muutetaan yhteenkin. Lapsen äidille tämä on varmaankin ollut melko selvää jo tovin, että uusi kumppani on kuvioissa ihan pysyäkseen. Miten tällainen palaveri ei ole tullut mieleen jo aiemmin? Viettäähän melko pieni lapsi aikaansa isän kotona. Mihin tuo yhteenmuutto niin suuresti 2 vuoden tuntemisen jälkeen niin ratkaisevasti vaikuttaa? Olettaen että isällä on lapsestaan ihan täysi vastuu vanhempana ja lapsen olot ovat vaikuttaneet äidin silmiin hyviltä jo ennenkin. Ja suhde uuden kumppanin ja lapsen välillä kunnossa.

Voi myös olla, että ex-vaimo ei usko lasten isän osaavan olla kunnolla lapsen kanssa ja pitävän lapsesta kunnolla huolta. Ja on ilahtunut ja helpottunut kun joku nainen vihdoin muuttaa lasten isän luo. Ja ex-vaimo haluaa pitää palaverin, jossa sanoo uudelle vaimolle, että pidä sinä naisena huoli tästä lapsesta kun tuo lusmu ukko ei osaa eikä viitsi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen mukana tulee lapsi. Totta kai sinä yhtenä tärkeänä aikuisena lapsen elämässä keskustelet yhteisistä kasvatusperiaatteista lapsen suhteen. Jos et tähän pysty, olet väärässä suhteessa.

 

T: ei bio-äiti

Tiesin kyllä, että lapsi tulee osana pakettia ja mietin sitä paljon, mutta mies vakuutti, että ei kaipaa musta kanssakasvattajaa, vaan puolison itselleen. Hänen ja exän parisuhde kuulemma kariutui siihen, että olivat enemmän isä ja äiti kuin pariskunta. Jos mies ei odota multa kanssakasvattajuutta, niin miksi hänen exänsä saisi odottaa? Ap

 

Missä menee raja? Kuinka paljon olet valmis olemaan osana lapsenkin elämää? Et rupea asettamaan rajoja? Et neuvo jos kysyy apua? Et tervehdi kun tulee luoksenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen mukana tulee lapsi. Totta kai sinä yhtenä tärkeänä aikuisena lapsen elämässä keskustelet yhteisistä kasvatusperiaatteista lapsen suhteen. Jos et tähän pysty, olet väärässä suhteessa.

 

T: ei bio-äiti

Tiesin kyllä, että lapsi tulee osana pakettia ja mietin sitä paljon, mutta mies vakuutti, että ei kaipaa musta kanssakasvattajaa, vaan puolison itselleen. Hänen ja exän parisuhde kuulemma kariutui siihen, että olivat enemmän isä ja äiti kuin pariskunta. Jos mies ei odota multa kanssakasvattajuutta, niin miksi hänen exänsä saisi odottaa? Ap

 

Missä menee raja? Kuinka paljon olet valmis olemaan osana lapsenkin elämää? Et rupea asettamaan rajoja? Et neuvo jos kysyy apua? Et tervehdi kun tulee luoksenne?

No jos isä jostain syystä hetkellisesti on poissa, pidän kiinni niistä samoista rajoista kuin isänsä pitää. Lähtökohtana kuitenkin se, että en ole pitkiä aikoja lapsen kanssa kaksin ainakaan tässä iässä, kun selkeästi tarvitsee aikuisen hoivaa. Hoivaan join osallustua poikkkeustilanteessa (esim. mies sairas, minä en). 

Neuvon, tervehdin ja  juttelen ihan normaalisti kuten lapsille jutellaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen mukana tulee lapsi. Totta kai sinä yhtenä tärkeänä aikuisena lapsen elämässä keskustelet yhteisistä kasvatusperiaatteista lapsen suhteen. Jos et tähän pysty, olet väärässä suhteessa.

 

T: ei bio-äiti

Tiesin kyllä, että lapsi tulee osana pakettia ja mietin sitä paljon, mutta mies vakuutti, että ei kaipaa musta kanssakasvattajaa, vaan puolison itselleen. Hänen ja exän parisuhde kuulemma kariutui siihen, että olivat enemmän isä ja äiti kuin pariskunta. Jos mies ei odota multa kanssakasvattajuutta, niin miksi hänen exänsä saisi odottaa? Ap

 

Missä menee raja? Kuinka paljon olet valmis olemaan osana lapsenkin elämää? Et rupea asettamaan rajoja? Et neuvo jos kysyy apua? Et tervehdi kun tulee luoksenne?

Tuo onnistuu jos mies on aktiivinen isä joka oikeasti tomerasti hoitaa lapseen liittyvät tilanteet. Mutta jos mies on laiska tai muuten sellainen ettei tartu toimeen kovin nopeasti (aamupalat, ulos pukemiset, iltasadut, pipin puhaltamiset, hiusten harjaamiset, henkinen läsnäolo lapselle, yhdessä tekeminen jne), niin vastuu näistä kuin huomaamatta lipuu sinulle.

Tämä ketju on täynnä typeriä vastauksia. Naiset ei p*skalle taivu.  Lapsen kannalta palaveri voi olla hyvinkin hedelmällinen.  Kolmestaan kasvatatte terveellisen hyvin voivan  lapsen tähän maailmaan. Unohda harppujen itsekkäät ohjeet.  Menestystä elämään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen mukana tulee lapsi. Totta kai sinä yhtenä tärkeänä aikuisena lapsen elämässä keskustelet yhteisistä kasvatusperiaatteista lapsen suhteen. Jos et tähän pysty, olet väärässä suhteessa.

 

T: ei bio-äiti

Tiesin kyllä, että lapsi tulee osana pakettia ja mietin sitä paljon, mutta mies vakuutti, että ei kaipaa musta kanssakasvattajaa, vaan puolison itselleen. Hänen ja exän parisuhde kuulemma kariutui siihen, että olivat enemmän isä ja äiti kuin pariskunta. Jos mies ei odota multa kanssakasvattajuutta, niin miksi hänen exänsä saisi odottaa? Ap

 

Missä menee raja? Kuinka paljon olet valmis olemaan osana lapsenkin elämää? Et rupea asettamaan rajoja? Et neuvo jo

No jos verrata pitää, niin mies on meistä kahdesta se selkeästi aktiivisempi ja tomerampi. Eli hirveän vaikea.uskoa,että ottaisin tuon kuvaamasi roolin itselleni ja muuttuisin toiseksi ihmiseksi. Ap

 

Itse äitinä näen tuon palaverin hyvänä. Totta kai jokainen äiti haluaa vähän tutustua pienen lapsensa äitipuoleen, että tietää tämän olevan normaali ihminen. Jos taas tämä äiti on kauhea niin eikö sekin ole hyvä tietää ennenkuin lyötte hynttyyt yhteen? Ei kaikki äidit oli katkeria käskyttäjä, vaan useimmat haluavat lapsensa parasta. No minä olenkin jo 46-vuotias, joten ei jaksa enää mitään lapsellisia mielenosoituksia mihinkään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse äitinä näen tuon palaverin hyvänä. Totta kai jokainen äiti haluaa vähän tutustua pienen lapsensa äitipuoleen, että tietää tämän olevan normaali ihminen. Jos taas tämä äiti on kauhea niin eikö sekin ole hyvä tietää ennenkuin lyötte hynttyyt yhteen? Ei kaikki äidit oli katkeria käskyttäjä, vaan useimmat haluavat lapsensa parasta. No minä olenkin jo 46-vuotias, joten ei jaksa enää mitään lapsellisia mielenosoituksia mihinkään suuntaan.

Ja kaikkien muiden tässä maailmassa tulee olla vastaamassa äitien tarpeisiin? 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä typeriä vastauksia. Naiset ei p*skalle taivu.  Lapsen kannalta palaveri voi olla hyvinkin hedelmällinen.  Kolmestaan kasvatatte terveellisen hyvin voivan  lapsen tähän maailmaan. Unohda harppujen itsekkäät ohjeet.  Menestystä elämään!

Pidetäänkö palaveri silloinkin, kun äiti muuttaa yhteen uuden miehen kanssa?

Käytännön asioista pitää jutella, mutta mielestäni ne voi jutella puhelimessa/tekstarein/silloin kun tavataan eikä tarvita mitään virallista palaveria. Lapsen asiat kuuluvat sen vanhemmille, ihan turha sotkea muita ihmisiä kuvioon jos ei tarvitse.

Ehkä mä en itse osallistuisi mihinkään perhepalaveriin, kun tuossa tilanteessa lapseen liittyvät asiat eivät kuitenkaan kosketa minua lainkaan, kun ei ole oma lapsi kyseessä 

Neuvot, tervehdit, juttelet, hoidat hetkittäin. Isä leikkii, lukee kirjaa ja menee lapsen kanssa ulos touhuamaan, ilmeisesti? 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä typeriä vastauksia. Naiset ei p*skalle taivu.  Lapsen kannalta palaveri voi olla hyvinkin hedelmällinen.  Kolmestaan kasvatatte terveellisen hyvin voivan  lapsen tähän maailmaan. Unohda harppujen itsekkäät ohjeet.  Menestystä elämään!

Mitä ihmeen "palavereita" siihen tarvitsee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä typeriä vastauksia. Naiset ei p*skalle taivu.  Lapsen kannalta palaveri voi olla hyvinkin hedelmällinen.  Kolmestaan kasvatatte terveellisen hyvin voivan  lapsen tähän maailmaan. Unohda harppujen itsekkäät ohjeet.  Menestystä elämään!

Pidetäänkö palaveri silloinkin, kun äiti muuttaa yhteen uuden miehen kanssa?

Ei

Christiiina kirjoitti:

Ehkä mä en itse osallistuisi mihinkään perhepalaveriin, kun tuossa tilanteessa lapseen liittyvät asiat eivät kuitenkaan kosketa minua lainkaan, kun ei ole oma lapsi kyseessä 

Aika naiivia. Tietysti jokaisen samassa kodissa asuvan asiat koskettaa väistämättä myös muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä typeriä vastauksia. Naiset ei p*skalle taivu.  Lapsen kannalta palaveri voi olla hyvinkin hedelmällinen.  Kolmestaan kasvatatte terveellisen hyvin voivan  lapsen tähän maailmaan. Unohda harppujen itsekkäät ohjeet.  Menestystä elämään!

Pidetäänkö palaveri silloinkin, kun äiti muuttaa yhteen uuden miehen kanssa?

Ei

 

Olis kyllä syytä, erityisesti silloin.