En halua mitään "perhepalaveria" miehen ja hänen exänsä kanssa
Olen seurustellut pari vuotta miehen kanssa, jolla on lapsi aikaisemmasta suhteesta. Hänellä on hyvät välit lapsensa äitiin ja hyvä niin. Itse oon tuon exän nähnyt pari kertaa siinä yhteydessä, kun äiti on tuonut lasta isälleen.
Suunnitellaan nyt miehen kanssa yhteenmuuttoa ja ex oli ehdottanut, että hän, mies ja minä pitäisimme "perhepalaverin" siihen liittyen. Siis onko jonkun mielestä tuollaisia tapana pitää? Lapsi on mukava ja koska oli vasta 2v kun aloimme seurustella, on aika itsestäänselvästi hyväksynyt mut. Mutta en silti koskaan ole ajatellut tulevani olemaan mikään bonusäiti tmv., vaan hänen isänsä kumppani.
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään suostuisi. Minulle on ok, jos lapsen isä pitää yhteyttä exään ja he sopivat järjestelyistä lapseen liittyen keskenään (tietenkin), mutta se, että yhteenmuuton yhteydessä ex yksin tai yhdessä miehen kanssa alkaisi sanelemaan miten minun pitää uusioäitinä tehdä tms. ei tunnu vaan sellaiselta, mihin olisin valmis suostumaan.
Joo tuo mua vähän huolettaakin kun miehen exällä on vähän sellainen asenne, että ajattelee naisen osaavan jotenkin paremmin tietyt asiat (niissä edelleen ohjeistaa nimittäin miestä) ja on vähän pelko, että olettaa mun ottavan niistä nyt vastuuta. Ap
Juuri se, että totta kai lapsen kasvatuksessa voi olla ne asiat ja tavat, mitkä mies on exän kanssa päättänyt, mutta jotenkin en haluaisi tulla tuohon kuvioon sillä ajatuksella, että ex istahtaa pöytään ja antaa listan kuin jollekin lapsenvahdille.
Ymmärrän hyvin, että tuollaisessa tapauksessa jos sillä kumppanilla on lapsi aikaisemmasta suhteesta, niin lasta ei voi sivuuttaa ja siinä tulee auttamatta vähän "ylimääräisenä" mukaan, mutta toisaalta tuossa yhteenmuutossa on tarkoitus rakentaa uutta parisuhde, jossa päätetään ne omat jutut. Ei niin, että uutena henkilönä hyppäät siihen exäksi exän paikalle noudattamaan jotain miehen ja exän ennalta määräämää roolia.
Vierailija kirjoitti:
Miehen mukana tulee lapsi. Totta kai sinä yhtenä tärkeänä aikuisena lapsen elämässä keskustelet yhteisistä kasvatusperiaatteista lapsen suhteen. Jos et tähän pysty, olet väärässä suhteessa.
T: ei bio-äiti
Tiesin kyllä, että lapsi tulee osana pakettia ja mietin sitä paljon, mutta mies vakuutti, että ei kaipaa musta kanssakasvattajaa, vaan puolison itselleen. Hänen ja exän parisuhde kuulemma kariutui siihen, että olivat enemmän isä ja äiti kuin pariskunta. Jos mies ei odota multa kanssakasvattajuutta, niin miksi hänen exänsä saisi odottaa? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tuossa perhepalaverissä käsiteltäisiin?
Ilmeisesti jotain lapsen hoitoa jatkossa, kuka hakee ja kuka noutaa vaihtopäivinä jnt.
Minusta nuo ei nyt ensialkuun ainakaan muutu, mies hoitaa ne jatkossakin. Tietysti voin tarvittaessa auttaa, mutta sen voimme sopia miehen kanssa ja tämä osaa kyllä jatkossakin olla yhteydessä exäänsä. Ap
Siellä on tarkoitus antaa sulle ohjeistus ja laittaa rajat joiden mukaan sun tulee omassa kodissasi toimia kun lapsi on teillä. Mieti nyt tarkkaan jos on viikko-viikko tms 50-50 systeemi.
Olen onnistuneesti asunut 8 vuotta yhdessä mieheni kanssa vaikka hänellä on lapsia. enkä ole ollut yhdessäkään perhepalaverissa.
Me ollaan ihan mieheni kanssa yhdessä sovittu että lapset on hänen lapsia, ja minä olen omani kasvattanut jo, ja hän kasvattaa omansa. Käytännössä mies on hoitanut lapsensa ja heidän hoitonsa aina itse, pl. se kun minä olen hakenut vaikka harrastuksesta jos mies on ollut töissä tai esim sairaana. Lasten äidin kanssa en ole palaveerannut, eikä ole miehenikään, siitä ei tulisi mitään, kun äiti ei edes ymmärrä mitä tarkoittaa yhteinen sopimus, ja palaveri jossa käsitellään lapsen asioita.
Lasten kanssa minulla on hyvät välit, toinen sai juuri ajokortin, minä toimin hänen opetuskuskinaan, eli ajatin hänet autollani.
Ei ole mitään syytä miksi suhde ei onnistuisi miehen kanssa jolal on lapsia, tai että se ei onnistuisi jos ei palaveeraa lasten äidin kanssa.
Minä äitinä ymmärrän hyvin exän halun tutustua uuteen naiseen, kun tämä uusi nainen on kuitenkin paljon läsnä lapseni elämässä. Mutta palavereita en oikein ymmärrä.
Et ole huono ihminen, jos et suostu, eikä se tarkoita, ettetkö ottaisi lasta huomioon. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa asioita suoraan lapsen äidin kanssa, vaikka olisit lapsen elämässä mukana. Mies ja eksänsä voivat hoitaa nämä asiat ja mies osaltaan varmistaa, että hänellä ja sinulla on yhteneväinen näkemys. Siihen lapsen äidillä ei ole mitään sanottavaa.
Itse vastaavassa tilanteessa olisin tyytyväinen, sillä tuntuu, että mies ja lapsen äiti eivät ota minua millään tavalla huomioon lasta koskevissa päätöksissä, vaikka olen ilmaissut, että haluan osallistua, kun lapsen kanssa elän. Minulle olisi ihan sama, hoidanko keskustelut vain miehen kanssa vai molempien, kunhan minutkin huomioitaisi eikä oletettaisi, että minä olen vaan joku kodinhoitaja, joka tekee, mitä käsketään.
En ymmärrä tuollaisen palaverin tarkoitusta. Isä ja äiti sopivat keskenään asioista ja uudet puolisot noudattavat heidän sopimiaan tapoja. Jos vanhempien kesken on vaikka sovittu karkkipäivistä tai ruutuajasta, osaan kyllä noudattaa sitä sopimusta keskustelematta erikseen miehen exän kanssa. Tapaaminen on eri juttu, se on hyväkin, mutta palaverille ei kiitos.
Miehen tai naisen mukana tulee aina lapset. Ei voi ajatella sillä tavalla, ottaa vain miehen tai naisen. Minusta jotenkin lapsellista ajattelua, että lapsi leikkii lattialla joka päivä sinun ollessa miehen kotona ja mies vain hoitaa lasta. Lapsi saa aika vääristyneen käsityksen toimivasta parisuhdemallista. Ehkä nyt ei kannata miettiä sitä yhteenmuuttoa, et selkeästi ole valmis sitoutumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen mukana tulee lapsi. Totta kai sinä yhtenä tärkeänä aikuisena lapsen elämässä keskustelet yhteisistä kasvatusperiaatteista lapsen suhteen. Jos et tähän pysty, olet väärässä suhteessa.
T: ei bio-äiti
Tiesin kyllä, että lapsi tulee osana pakettia ja mietin sitä paljon, mutta mies vakuutti, että ei kaipaa musta kanssakasvattajaa, vaan puolison itselleen. Hänen ja exän parisuhde kuulemma kariutui siihen, että olivat enemmän isä ja äiti kuin pariskunta. Jos mies ei odota multa kanssakasvattajuutta, niin miksi hänen exänsä saisi odottaa? Ap
No exä kai saa odottaa kaikenlaista mutta ei sinun tehtävä ja velvollisuus ole vastata kaikkiin odotuksiin mitä eri henkilöt sinulle elämän varrella laittaa. Jos et halua olla kanssakasvattaja niin sano miehelle, että hänen täytyy exän kanssa kahden kesken puhua asia selväksi ja kertoa exälle että hän (siis mies) ei ole haluamassa sinusta kanssakasvattajaa vaan ihan puolison vain. Miehen tehtävä on kommunikoida asia exälle.
Vierailija kirjoitti:
Miehen mukana tulee lapsi. Totta kai sinä yhtenä tärkeänä aikuisena lapsen elämässä keskustelet yhteisistä kasvatusperiaatteista lapsen suhteen. Jos et tähän pysty, olet väärässä suhteessa.
T: ei bio-äiti
No ei todellakaan!
Miksi et suostuisi?
Tuossahan on ideana ihan asiallisesti aikuisten kesken keskustella, millaisia odotuksia kenelläkin on ja millainen rooli kenelläkin on lapsen elämässä, aiotteko asua nykyisessä asunnossa vai muuttaa, onko lapsella karkkipäivä ja paljonko ruutuaikaa päivässä jne. Voit ihan hyvin sanoa, että et halua esittää äitiä etkä ottaa vastuuta lapsesta etkä halua että lapsen koululle/päiväkodille annetaan yhteystietosi. Poikaystävälläsi ja lapsen äidillä on oikeus tietää tämä.
Sen sijaan olisi epäasiallista kysyä, aiotteko hankkia lapsia, montako ja miten nopeasti, aiotteko tehdä avioehdon tai keskinäisen testamentin.
Kasvappa aikuiseksi nyt ensin.
Tottakai te istutte alas ja vielä moneen kertaan. Sä olet niin vahvasti lapsen elämässä mukana kun jaatte asunnon, että joudut väistämättä istumaan tarpeen vaatiessa vaikka missä palavereissa. Vaikkapa sossun kanssa, kun selvitellään lapsen kotioloja..
Tuollaisesta seuraa pelkkiä ongelmia. Et ole huoltajan asemassa millään tavalla, eikä sinulla ole huoltajan oikeuksia. Sinua yritetään nyt pomottaa. En itse menisi missään tapauksessa tällaiseen. Lasten huoltajat sopikoot keskenään omien lastensa hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään suostuisi. Minulle on ok, jos lapsen isä pitää yhteyttä exään ja he sopivat järjestelyistä lapseen liittyen keskenään (tietenkin), mutta se, että yhteenmuuton yhteydessä ex yksin tai yhdessä miehen kanssa alkaisi sanelemaan miten minun pitää uusioäitinä tehdä tms. ei tunnu vaan sellaiselta, mihin olisin valmis suostumaan.
Joo tuo mua vähän huolettaakin kun miehen exällä on vähän sellainen asenne, että ajattelee naisen osaavan jotenkin paremmin tietyt asiat (niissä edelleen ohjeistaa nimittäin miestä) ja on vähän pelko, että olettaa mun ottavan niistä nyt vastuuta. Ap
No sittenhän näistä on hyvä just keskustella ettei kenellekään jää vääriä oletuksia.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuollaisen palaverin tarkoitusta. Isä ja äiti sopivat keskenään asioista ja uudet puolisot noudattavat heidän sopimiaan tapoja. Jos vanhempien kesken on vaikka sovittu karkkipäivistä tai ruutuajasta, osaan kyllä noudattaa sitä sopimusta keskustelematta erikseen miehen exän kanssa. Tapaaminen on eri juttu, se on hyväkin, mutta palaverille ei kiitos.
Vähän nyt ehkä liikaa on ihmiset jumiutuneet tuohon sanaan palaveri. Itse ajattelisin että tarkoitus olisi nimenomaan tavata ja keskustella, ei noudattaa mitään virallista esityslistaa tai äänestää halutuista lapsenkasvatusmetodeista.
Vierailija kirjoitti:
Kasvappa aikuiseksi nyt ensin.
Tottakai te istutte alas ja vielä moneen kertaan. Sä olet niin vahvasti lapsen elämässä mukana kun jaatte asunnon, että joudut väistämättä istumaan tarpeen vaatiessa vaikka missä palavereissa. Vaikkapa sossun kanssa, kun selvitellään lapsen kotioloja..
Täyttä paskaa. Sossun kanssa jos joku joutuu tekemisiin lapsen asioista, niin se on huoltajat. Kellään muulla ei ole mitään sanomista tai oikeuksia niihin.
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua osallistua tuollaiseen kuvioon niin sitten on parempi pysytellä lapsettomissa miehissä. Mielestäni ihan fiksu ehdotus.
Mikä yleensä tarkoittaa sitä miehen ex haluaa sanella kaikki ehdot ja mitä isä ja nyxä saa ja ei saa tehdä ja heidän elämään puututaan milloin mistäkin syystä, jopa silloin kun siihen ei liity lasten asioita. Ja ellei ap suostu niin on helvetti irti.
Nää on niin nähty, onneksi ei oma kokemukseni mutta minulle läheisen ihmisen kohtalo uusperheessä. Bio-äiti haluaa olla kuningatar ja viis siitä onko se lapsen edun mukaista kunhan saa päättää. Juokse ap! Tuosta koittuu vain ikävyyksiä ja itsellesi paljon harmia.
Meillä noudatetaan meidän sääntöjä, ei samoja sääntöjä mitä äidin luona. koulussa tai mummolassa tai kavereiden luona. Olemme täysin kykeneviä tekemään näin, emmekä tarvitse siihen apua keneltäkään. Tästä syystä emme myöskään keskustele kenenkään muun kanssa siitä miten meillä eletään ja toimitaan.
Jos minulle miehen lapsen äiti sanoisi että jomapetterillä pitää oolla pakkasella takki päällä niin pitäisin häntä tyhmänä. Jos hän sanoisi että jormiksen pitää mennä nukkumaan meillä perjantaina klo 19, niin sanoisin että asia selvä, ja eläisin kuin en koskaan olisi moista typeryyttä kuullutkaan.
Lapsille on aina kerrottu että eri paikoissa on eri sääntöjä ja toimintamalleja, ja hepäs ovatkin aina osanneet hienosti käyttäytyä joka paikassa, kun tietävät että kunkin paikan "johtaja" määrää tahdin omassa kodissaan.
Älä vidussa suostu. Ei tule jäämään ainoaksi "perhepalaveriksi" ja jatkossa niissä tullaan käsittelemään mitä sä tämän lapsen äidin mielestä teet väärin ja kuinka sun pitäis tehdä ja olla ym. Vaikka oletkin lapsen isän kanssa kimpassa, olet isän kumppani ja isänsä hoitaa jatkossakin lapsen asiat lapsen äidin kanssa keskenään ja sulle sitten raportoi mitä sun pitääkin tietää.
Siinähän palaveeratessanne voit ilmaista, mikä käy, mikä ei.