Lue keskustelun säännöt.
En halua mitään "perhepalaveria" miehen ja hänen exänsä kanssa
13.11.2023 |
Olen seurustellut pari vuotta miehen kanssa, jolla on lapsi aikaisemmasta suhteesta. Hänellä on hyvät välit lapsensa äitiin ja hyvä niin. Itse oon tuon exän nähnyt pari kertaa siinä yhteydessä, kun äiti on tuonut lasta isälleen.
Suunnitellaan nyt miehen kanssa yhteenmuuttoa ja ex oli ehdottanut, että hän, mies ja minä pitäisimme "perhepalaverin" siihen liittyen. Siis onko jonkun mielestä tuollaisia tapana pitää? Lapsi on mukava ja koska oli vasta 2v kun aloimme seurustella, on aika itsestäänselvästi hyväksynyt mut. Mutta en silti koskaan ole ajatellut tulevani olemaan mikään bonusäiti tmv., vaan hänen isänsä kumppani.
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata muuttaa yhteen miehen kanssa, jos et ole valmis keskustelemaan lapsen asioista. Se lapsi menee aina sinun edelle joka asiassa ja sinun pitää joko hyväksyä se tai hankkia lapseton mies.
No ihan ei tuollakaan asenteella kannata lähteä parisuhteeseen, siis sen lapsia omaavan. Jos on sillä ajatuksella, ettei puolisoa voi asettaa edelle ikinä missään tilanteessa, niin kannattaa pysyä yksin siihen saakka kunnes lapset aikuisia.
Jos nyt ajatellaan, että pariskunta menossa lapsivapaalla viikonlopulla viettämään pitkästä aikaa parisuhdeaikaa, hotellit varattu ja kaikki, ja ex soittaakin "hei tiiän et on mun viikonloppu, mut lapsi haluaakin hei tänäkin viikonloppuna sun luo"
Jos tuossa kohtaa empimättä peruuntuu kaikki pariskunnan suunnitelmat, niin kyllä pitää sitten vähän miettiä, että miksi edes haluaa olla parisuhteessa sen sijaan, että kasvattaa ensin lapsen aikuiseksi yksinään, ja miettii vasta sitten mitään parisuhteita. Eri asia toki jos toisella huoltajalla jokin hätätilanne, kuten joutuu yhtäkkiä vaikka sairaalaan tai vastaavaa. Silloin ymmärrettävää, että kaikki muu siirtyy myöhemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata muuttaa yhteen miehen kanssa, jos et ole valmis keskustelemaan lapsen asioista. Se lapsi menee aina sinun edelle joka asiassa ja sinun pitää joko hyväksyä se tai hankkia lapseton mies.
No ihan ei tuollakaan asenteella kannata lähteä parisuhteeseen, siis sen lapsia omaavan. Jos on sillä ajatuksella, ettei puolisoa voi asettaa edelle ikinä missään tilanteessa, niin kannattaa pysyä yksin siihen saakka kunnes lapset aikuisia.
Jos nyt ajatellaan, että pariskunta menossa lapsivapaalla viikonlopulla viettämään pitkästä aikaa parisuhdeaikaa, hotellit varattu ja kaikki, ja ex soittaakin "hei tiiän et on mun viikonloppu, mut lapsi haluaakin hei tänäkin viikonloppuna sun luo"
Jos tuossa kohtaa empimättä peruuntuu kaikki pariskunnan suunnitelmat, niin kyllä pitää sitten vähän miettiä, että miksi edes haluaa olla parisuhteessa sen sijaan
Meillä miehen lasten äidille ei voinut hiiskuakaan mistään reissustamme, eikä täten myöskään voitu kertoa lapsille, ettei heitä olisi jouduttu kieltämään kertomasta äidilleen. Selvisi hyvin pian että jos hän sai mitään vihiä esim siitä että miehelläni on vapaapäivä silloin kun lapset eivät ole miehellä, niin alkoi kiukuttelu viestitse ja soittelemalla. Myöskään lomista ei voinut kertoa lapsille eikä tälle exälle, sillä silloin olisi alkanut vaatiminen siitä että lasten on tultava meille. Nykyään tuosta ei onneksi tarvitse enää välittää kun lapset ovat isoja, mutta kyllä se oli aikansa hankalaa.
Joulu ja juhannus mm olivat sellaiset että niitä vietettiin vuorovuosin. eli lapset oli jok toinen vuosi meillä, joka toinen vuosi äidillä. Tämä tosin takoitti sitä että kun lapset oli meillä joulun, niin he olivat meillä 23-27 välisen ajan, ja kun he olivat äidillään, niin he olivat siellä aaton, ja joulupäivänä kärrättiin jo meille kun "joulu on ohi", ja lapset haluaa". Kumma kyllä meiltä he eivät koskaan halunneet lähteä jo joulupäivänä äidille.
Juhannus taas meni niin että ensin olivat meiläl juhannuksen (joka oli to-su), sen jälkeen äiti laittoi lapset seuraavana juhannuksena mieheni vanhemmille, ja seuraavana vuonna he olivat meillä taas to-su, ja seuraavana vuonna Äidin luona la-su, eli yhden yön, ja sitten taas meille.. Noh, seuraavana jussina miehen vanhemmat lähtivät mökille ja halusivat lapset sinne mukaan, mutta tämä ei meinannut millään käydä lasten äidille, koska sitten mieheni saisi lapsivapaan juhannuksen kaksi vuotta peräkkäin(vaikka itse oli siis saanut aina paljon pitemmät lapsivapaat, ja lapset oli monta vuotta pois hänen luotaan silloin kun olivat vielä pieniä) ei sitten millään, vaikka lapset halusi, ja mummi ja pappa halusivat, ja meillekin se oli ok, ja lapset olivat 12 ja 14-vuotiaita.
Tämän lisäksi äiti oli seuraavana juhannuksena (joka oli taas hänen lapsijuhannuns) sitä mieltä että mieheni pitäisi ottaa lapset nyt kun ei ollut viime vuonna heidän kanssaan, vaikka tämä tietysti olisi tarkoittanut sitä että lapset eivät olisi olleet kolmeen vuoteen hänen luonaan. Sillä ei ollut väliä, ainoa asia mikä viduddi oli se että mies oli saannut lapsivapaan juhannuksen kaksi kertaa peräkkäin.
Että kyllä voi kuulkaa olla hankalaa joisenkin ihmisten elämä.
Mletipä sitä tilannetta, että exä ei jostain syystä pystykään lapsesta huolehtimaan ja lapsi muuttaa teille.
En ymmärrä miksi ap lapsettomana haluat miehen joka on eronnut melkein heti kun on lapsen tehnyt ja vielä niin typerästä syystä kuin että olivat enemmän isä ja äiti.
Haluat ehkä joskus omia lapsia ja tuo ukko ei vaikuta sellaiselta mieheltä, jonka kanssa niitä kannattaa tehdä.
Joo ota vasara mukaan ja lasauta sitä exää täysillä naamaan :DDDDDDDDDDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata muuttaa yhteen miehen kanssa, jos et ole valmis keskustelemaan lapsen asioista. Se lapsi menee aina sinun edelle joka asiassa ja sinun pitää joko hyväksyä se tai hankkia lapseton mies.
No ihan ei tuollakaan asenteella kannata lähteä parisuhteeseen, siis sen lapsia omaavan. Jos on sillä ajatuksella, ettei puolisoa voi asettaa edelle ikinä missään tilanteessa, niin kannattaa pysyä yksin siihen saakka kunnes lapset aikuisia.
Jos nyt ajatellaan, että pariskunta menossa lapsivapaalla viikonlopulla viettämään pitkästä aikaa parisuhdeaikaa, hotellit varattu ja kaikki, ja ex soittaakin "hei tiiän et on mun viikonloppu, mut lapsi haluaakin hei tänäkin viikonloppuna sun luo"
Jos tuossa kohtaa empimättä peruuntuu kaikki pariskunnan suunnitelmat, niin kyllä pitää sitten vähän miettiä, että m
Kuulostaa ihan meidän elämältä, todella raskasta käytöstä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata muuttaa yhteen miehen kanssa, jos et ole valmis keskustelemaan lapsen asioista. Se lapsi menee aina sinun edelle joka asiassa ja sinun pitää joko hyväksyä se tai hankkia lapseton mies.
No ihan ei tuollakaan asenteella kannata lähteä parisuhteeseen, siis sen lapsia omaavan. Jos on sillä ajatuksella, ettei puolisoa voi asettaa edelle ikinä missään tilanteessa, niin kannattaa pysyä yksin siihen saakka kunnes lapset aikuisia.
Jos nyt ajatellaan, että pariskunta menossa lapsivapaalla viikonlopulla viettämään pitkästä aikaa parisuhdeaikaa, hotellit varattu ja kaikki, ja ex soittaakin "hei tiiän et on mun viikonloppu, mut lapsi haluaakin hei tänäkin viikonloppuna sun luo"
Jos tuossa kohtaa empimättä peruuntuu kaikki pariskunnan suunnitelmat, niin kyllä pitää sitten vähän miettiä, että m
Kysymys kuuluu että miksi äidin kanssa edes keskusteltiin juhannuksen vietosta jos ei ollut hänen vuoronsa? Kuulostaa että teillä on ollut paljon itse aiheutettuja ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jatkoon. Usko pois, säästyt monelta harmilta kun et lähde tuohon kuvioon. Etsi lapseton mies jonka kanssa voit hankkia omia lapsia jos niitä haluatte. Se on vähintään joka toinen viikonloppu plus lomat kun lapsi on teillä ja kyllä sinulta odotetaan että lapsesta myös huolehdit. Et voi vaan katsella päältä ja olla kuin lasta ei olisikaan. Lapsesta täytyy huolehtia 24/7 vielä pitkään ja lapsessa on työtä. Joka toinen viikonloppu (vähintään) joudut aikatauluttamaan elämäsl lapsen mukaan. Mies tuskin haluaa että häivyt lapsiviikonloppuina omille reissuillesi. Jos edes miehen ex ei luota miehen kykyyn huolehtia lapsesta, kannattaa kuunnella. Todennäköisesti on ollut aika kädetön isä ja puoliso jo exänsä kanssa asuessaan. Tietenkin mies haluaa muuttaa yhteen, olet aina saatavilla sitten. Myös lapsiviikonloppuina.
Vierailija kirjoitti:
Ei jatkoon. Usko pois, säästyt monelta harmilta kun et lähde tuohon kuvioon. Etsi lapseton mies jonka kanssa voit hankkia omia lapsia jos niitä haluatte. Se on vähintään joka toinen viikonloppu plus lomat kun lapsi on teillä ja kyllä sinulta odotetaan että lapsesta myös huolehdit. Et voi vaan katsella päältä ja olla kuin lasta ei olisikaan. Lapsesta täytyy huolehtia 24/7 vielä pitkään ja lapsessa on työtä. Joka toinen viikonloppu (vähintään) joudut aikatauluttamaan elämäsl lapsen mukaan. Mies tuskin haluaa että häivyt lapsiviikonloppuina omille reissuillesi. Jos edes miehen ex ei luota miehen kykyyn huolehtia lapsesta, kannattaa kuunnella. Todennäköisesti on ollut aika kädetön isä ja puoliso jo exänsä kanssa asuessaan. Tietenkin mies haluaa muuttaa yhteen, olet aina saatavilla sitten. Myös lapsiviikonloppuina.
Luonnollisesti ap sopii miehensä kanssa tekemisistään lapsen ollessa paikalla. Ei ex-vaimon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrät varmaan että se teidän yhteinen kotinne tulee olemaan myös sen lapsen koti seuraavat 14 vuotta ainakin. Siellä on lapsen huone, lapsen tavarat ja vaatteet, lapsen pyykit. Joudut siivoamaan lapsen sotkuja, odottamaan vuoroasi vessaan, suihkuun jne. ellei teillä ole niitä useampia. Jaat varmaankin asumis- ja ruokakulut miehen kanssa ja maksat samalla sen lapsen menoja. Miehen rahoista menee osa elatusmaksuihin. Miehellehän yhteenmuutto on hyvä diili, saa jonkun jakamaan kuluja eikä tarvi lapsiviikonloppuinakaan tylsistyä kaksin lapsen kanssa.
Mitä sinä ap tästä yhteenmuutosta saat? Kannattaa harkita vielä. Tee lista, johon laitat plussat ja miinukset. Mieti mistä kaikesta luovut kun et asu enää yksin, mieti haluatko lapsia ja haluatko niitä tuon miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät varmaan että se teidän yhteinen kotinne tulee olemaan myös sen lapsen koti seuraavat 14 vuotta ainakin. Siellä on lapsen huone, lapsen tavarat ja vaatteet, lapsen pyykit. Joudut siivoamaan lapsen sotkuja, odottamaan vuoroasi vessaan, suihkuun jne. ellei teillä ole niitä useampia. Jaat varmaankin asumis- ja ruokakulut miehen kanssa ja maksat samalla sen lapsen menoja. Miehen rahoista menee osa elatusmaksuihin. Miehellehän yhteenmuutto on hyvä diili, saa jonkun jakamaan kuluja eikä tarvi lapsiviikonloppuinakaan tylsistyä kaksin lapsen kanssa.
Mitä sinä ap tästä yhteenmuutosta saat? Kannattaa harkita vielä. Tee lista, johon laitat plussat ja miinukset. Mieti mistä kaikesta luovut kun et asu enää yksin, mieti haluatko lapsia ja haluatko niitä tuon miehen kanssa.
Tämän keskustelun aiheena ei ole lapsen pyykit eikä tavarat. Niiden kanssa elämiseen ei tarvita palaveria entisen vaimon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, vastaus tulee jo omassa aloituksessasi. Et halua tuollaista palaveria eikä sinulla ole mitään velvollisuutta siihen osallistua. Ei varmaankaan jää ainoaksi palaveriksi. Yks kaks elämässäsi onkin miehen lisäksi liuta ihmisiä, joita et ole valinnut. Miehen lapsi, ex, isovanhemmat, serkut, tädit, sedät. Tulee sukujuhlia joihin sinun odotetaan osallistuvan, jouluisin lapsi on todennäköisesti teillä vuorovuosin, halusit tai et. Joudut sopimaan miehen kanssa asioista joista tähän asti olet päättänyt itse ja koko elämää rytmittää se, että on lapsen isäviikonloppu. Uusperhekuviot eivät yleensä toimi, varsinkaan jos toisella ei ole omia lapsia.
Perhepalaveri? Selkeästi sinusta ap jonkinlaista bonusäitiä ollaan tekemässä. Palaveeratkoon mies exänsä kanssa. Se lapsi on heidän, ei sinun. Mikä pakko muuttaa yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bonusperheen asiat eivät koskaan ole yksinkertaisia, mutta niiden sujuminen riippuu täysin osapuolten omasta asenteesta ja henkisestä kypsyydestä. Vaikka entisen kumppanin toimintaan ei voi vaikuttaa, voimme aina valita toimia sivistyneesti ja asiallisesti omalta osaltamme.
Mä oikeasti rakastan mun miestä. Siis todella rakastan sitä ihmistä. Jos istumalla kahvipöytään keskustelemaan hänen exänsä kanssa auttaa häntä ja meitä pitämään hyvät välit ja sillä tavalla sujuvan arjen, teen sen. Pieni hinta maksettavaksi siitä että saan jakaa elämäni sen ihmisen kanssa. En osaa samaistua.
Toiset haluavat pitää exät mukana elämässään, toiset eivät voi sietää heitä silmissään. Tuollaiset palaverit ovat turhia jos et aio ruveta tosissasi äitipuoleksi. Parempi heti alusta asti pitää roolit selvinä ja jättäytyä vastuiden ulkopuolelle. En ymmärrä miten täällä jotkut ihan tosissaan selittää miten eteen tuleekin tilanne että mies on töissä ja joudut hakemaan tai viemään lapsen johonkin. Ei sellaista tule, ellei sitten itse sellaiseen suostu. Tuskin ap nyttenkään lähtee toisten lasta kuskaamaan jos sille joku hätä tulee, vaikka vanhemmat ovat töissä. Sitten toinen vanhemmista lähtee töistä ja hoitaa lapsensa. Ihme oletuksia vai oletteko itse astuneet siihen miinaan että ajauduitte hoitamaan toisten lasten asioita?
Tuo ylempi viesti!
Me keskusteltiin mieheni kanssa ihan jo alussa siitä että miten nähdään lastenkasvatus, ja oltiin jo heti aluksi samoilla aaltopituuksilla. Vähän on säädetty asioita matkan varrella, mutta olemme niin samaa mieltä kuin vain kaksi ihmistä voi olla, eikä ikinä ole tullut riitaa lasten kasvatuksesta. Mies ja lastensa äiti taas ovat monesti ihan eri mieltä keskenään, kuten siis minä ja tämä lasten äiti tietenkin siinä samalla myös. Silti mies hoitaa itse yksin lasten asiat exänsä kanssa. Minä olen sitten taustatuki ja se kenen kanssa asioita puidaan, ja suunnitellaan.
Vierailija kirjoitti:
Toiset haluavat pitää exät mukana elämässään, toiset eivät voi sietää heitä silmissään. Tuollaiset palaverit ovat turhia jos et aio ruveta tosissasi äitipuoleksi. Parempi heti alusta asti pitää roolit selvinä ja jättäytyä vastuiden ulkopuolelle. En ymmärrä miten täällä jotkut ihan tosissaan selittää miten eteen tuleekin tilanne että mies on töissä ja joudut hakemaan tai viemään lapsen johonkin. Ei sellaista tule, ellei sitten itse sellaiseen suostu. Tuskin ap nyttenkään lähtee toisten lasta kuskaamaan jos sille joku hätä tulee, vaikka vanhemmat ovat töissä. Sitten toinen vanhemmista lähtee töistä ja hoitaa lapsensa. Ihme oletuksia vai oletteko itse astuneet siihen miinaan että ajauduitte hoitamaan toisten lasten asioita?
En tajua. Jos mulla on vapaata ja miehelle tulee jotain äkillistä, totta hemmetissä mä jeesaan vaikka nyt sitten hakemalla lapsen. Miten ihmeen itsekkäitä te olette? Oma napako todella on ainut napa jolla on väliä? Ettekö te halua että sillä teidän kumppanilla on hyvä olla?
Ymmärrän että jos jostain tulee enemmän tapa kuin poikkeus, asiasta on syytä keskustella. Mutta muuten en. En tajua teitä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Toiset haluavat pitää exät mukana elämässään, toiset eivät voi sietää heitä silmissään. Tuollaiset palaverit ovat turhia jos et aio ruveta tosissasi äitipuoleksi. Parempi heti alusta asti pitää roolit selvinä ja jättäytyä vastuiden ulkopuolelle. En ymmärrä miten täällä jotkut ihan tosissaan selittää miten eteen tuleekin tilanne että mies on töissä ja joudut hakemaan tai viemään lapsen johonkin. Ei sellaista tule, ellei sitten itse sellaiseen suostu. Tuskin ap nyttenkään lähtee toisten lasta kuskaamaan jos sille joku hätä tulee, vaikka vanhemmat ovat töissä. Sitten toinen vanhemmista lähtee töistä ja hoitaa lapsensa. Ihme oletuksia vai oletteko itse astuneet siihen miinaan että ajauduitte hoitamaan toisten lasten asioita?
Toisten lasten asioita? Mä kuskaan vaikka naapurin lasta, jos avun tarve iskee. Outoa, että joku ei auta puolisonsa lasta.
Vaikka kyseessä olisivat ihan biologisetkin lapset, niin ei se kyllä ihan niin mene, että lapsen tarpeet menevät aina parisuhteen edelle. Toki lapsen perustarpeet, kuten turvallisuus ja huolenpito, pitää olla ensisijalla, mutta vanhempien täytyy huolehtia myös omista tarpeistaan. Vanhempi, joka osaa pitää huolta myös omista tarpeistaan, on yleensä myös hyvä vanhempi, koska hän ei katkeroidu siitä, että uhraa kaiken lapsille. Toisaalta en mielestäni usko, että uusperheeseen voi mennä tuollakaan asenteella, että minä en niistä lapsen asioista kiinnostu tippaakaan. Kyllä ne lapset tulevat siinä paketissa, jos ottaa sellaisen miehen, jolla jo on lapsia.