En halua mitään "perhepalaveria" miehen ja hänen exänsä kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata muuttaa yhteen miehen kanssa, jos et ole valmis keskustelemaan lapsen asioista. Se lapsi menee aina sinun edelle joka asiassa ja sinun pitää joko hyväksyä se tai hankkia lapseton mies. 

No ihan ei tuollakaan asenteella kannata lähteä parisuhteeseen, siis sen lapsia omaavan. Jos on sillä ajatuksella, ettei puolisoa voi asettaa edelle ikinä missään tilanteessa, niin kannattaa pysyä yksin siihen saakka kunnes lapset aikuisia.

Jos nyt ajatellaan, että pariskunta menossa lapsivapaalla viikonlopulla viettämään pitkästä aikaa parisuhdeaikaa, hotellit varattu ja kaikki,  ja ex soittaakin "hei tiiän et on mun viikonloppu,  mut lapsi haluaakin hei tänäkin viikonloppuna sun luo"

Jos tuossa kohtaa empimättä peruuntuu kaikki pariskunnan suunnitelmat,

Molemmat hoitaa omat hoitovuoronsa, ja jos ei pysty niin sitten hommaa hoitajan. Näin me tehtiin koko 12 vuotta joka vietettiin uusperheenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset haluavat pitää exät mukana elämässään, toiset eivät voi sietää heitä silmissään. Tuollaiset palaverit ovat turhia jos et aio ruveta tosissasi äitipuoleksi. Parempi heti alusta asti pitää roolit selvinä ja jättäytyä vastuiden ulkopuolelle. En ymmärrä miten täällä jotkut ihan tosissaan selittää miten eteen tuleekin tilanne että mies on töissä ja joudut hakemaan tai viemään lapsen johonkin. Ei sellaista tule, ellei sitten itse sellaiseen suostu. Tuskin ap nyttenkään lähtee toisten lasta kuskaamaan jos sille joku hätä tulee, vaikka vanhemmat ovat töissä. Sitten toinen vanhemmista lähtee töistä ja hoitaa lapsensa. Ihme oletuksia vai oletteko itse astuneet siihen miinaan että ajauduitte hoitamaan toisten lasten asioita?

En tajua. Jos mulla on vapaata ja miehelle tulee jotain äkillistä, totta hemmetissä mä jee

Noinhan tuossa alkuperäisessä viestissä ei suinkaan sanottu. Että "tietty". Vaan nimenomaan asenne oli se että vanhemmat hoitaa oman jälkikasvunsa, piste. Että ei tule tilannetta jossa pitäisi äkillisen tilanteen takia jeesata omaa rakastaan (!) koska ei vaan suostu, koskaan. "Tietty"? Juu ei. 

Vierailija kirjoitti:

Luulen että ex haluaa "nakittaa" sinulle lastenhoidon niin ettet pääse liian helpolla. Kun kerran miehesi ja exänsä suhde päättyi siihen, että olivat vain isä ja äiti, ei sinunkaan nähtävästi pidä kuvitella että elämä on vaan kuhertelua. Vaikka et haluakaan äitipuoleksi niin kyllä se lapsi siinä on aikuisuuteen saakka. Et voi ap elää vain miehen puolisona ja olla kuin lasta ei olisikaan. Kannattaa vielä harkita yhteenmuuttoa. Omituista sekin ettei ex ole halunnut mitään kontaktia tätä ennen eikä tutustua sinuun ja nyt yhtä-äkkiä joku perhepalaveri. 

 

Jep. Eiköhän ne lasten vanhemmat koita vaan nakittaa ap:lle hommia. Ei kuulosta hyvältä. Parempi että suhde lapsiin muodostuu luonnollisesti. 

Sitä mä en tajua että kuka teihin oikein rakastuu niin paljon että haluaa jakaa elämänsä teidän kanssanne? Kun olette noin negatiivisia, kyynisiä ja itsekkäitä ihmisiä. Mä en rakastuisi sellaiseen ihmiseen. En haluaisi sellaista ihmistä omaan elämääni missään muodossa, mutta varsinkaan elämänkumppanina. Mutta ehkä se onkin se juttu. Nää teidän kumppanit ei vaan osaa valita puolisoitaan. Siksi ne exätkin on itse piruja. Teidän kumppaneilla on vaan tosi matala rima ja huono maku. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä mä en tajua että kuka teihin oikein rakastuu niin paljon että haluaa jakaa elämänsä teidän kanssanne? Kun olette noin negatiivisia, kyynisiä ja itsekkäitä ihmisiä. Mä en rakastuisi sellaiseen ihmiseen. En haluaisi sellaista ihmistä omaan elämääni missään muodossa, mutta varsinkaan elämänkumppanina. Mutta ehkä se onkin se juttu. Nää teidän kumppanit ei vaan osaa valita puolisoitaan. Siksi ne exätkin on itse piruja. Teidän kumppaneilla on vaan tosi matala rima ja huono maku. 

Niin oli äidilläsikin.

Itse jäin yh:ksi (leski) ja oli alusta asti selvää, että en muuta kenenkään kanssa yhteen niin kauan kuin lapset asuvat kotona enkä myöskään ala äitipuoleksi kenenkään lapsille. 

Ap voisi hyvin jatkaa seurustelua ilman mitään perhepalavereita, mutta yhteen en muuttaisi. Lasta ei voi ulkoistaa omasta elämästään jos asuu saman katon alla ja tuo ex vaikuttaa siltä, että ei halua päästää aloittajaa liian helpolla. "Kun kerran muuttaa miehen kanssa yhteen niin huolehtikoon uusi kumppani myös lapsesta." Luultavasti alkaa kohta tulla vaatimuksia isommista elareista kun "teillä on nyt kahden tulot" ja lapselle halutaan enemmän tapaamisia "kun teitä on nyt kaksi ja pääsette helpolla". "Ai teillä on nyt loma ja matka tiedossa, kai otatte lapsen mukaan". 

Jotkut exät tekevät ihan kiusaa sillä että laittavat uuden kumppanin kokemaan lapsiarkea pitkän kaavan mukaan. Tuollainen perhepalaveri ei mitenkään kuulu ap:n velvollisuuksiin kun ei edes tunne koko exää. 

Olet valinnut miehen jolla on lapsi edellisestä liitosta. Nyt kestät valintasi ja keskustelet asioista kuten kuka tahansa järkevä kypsä aikuinen. Lopeta tuollainen keskenkasvuinen nillitys.

Vierailija kirjoitti:

Olet valinnut miehen jolla on lapsi edellisestä liitosta. Nyt kestät valintasi ja keskustelet asioista kuten kuka tahansa järkevä kypsä aikuinen. Lopeta tuollainen keskenkasvuinen nillitys.

Ap on ehkä nuori ja perhe-elämää kokematon, mutta mikään perhepalaveri ei ole velvollisuus kun ei edes tunne koko ihmistä. Exää ei ole kiinnostanut tutustua tämän kahden vuoden aikana ja nyt kun suhde etenee next levelille, ex onkin päällepäsmäröimässä perhepalaveria lapsen hoitoon liittyen. 

Ap:na jatkaisin matkaa tai en ainakaan muuttaisi miehen kanssa. Lapsi tulee olemaan elämässä vielä pitkään ja aikuisenakin, kenties omine lapsineen. 

Kun ottaa miehen jolla on lapsi, mukana tulee paljon ihmisiä / sukua joiden kanssa täytyisi olla tekemisissä. Myös ne exän vanhemmat haluavat tietää millainen äitipuoli heidän lastenlastaan kasvattaa. Uusperheet ovat aina haastavia. Joillakin se toimii, useimmilla ei. 

Vierailija kirjoitti:

Olet valinnut miehen jolla on lapsi edellisestä liitosta. Nyt kestät valintasi ja keskustelet asioista kuten kuka tahansa järkevä kypsä aikuinen. Lopeta tuollainen keskenkasvuinen nillitys.

Ei ap:lla ole mitään velvollisuutta palaveerata lapsen hoidosta tms. Ei se lapsi hänen ole. Taitaa nuo molemmat vanhemmat tässä olla niitä keskenkasvuisia. "Erottiin kun oltiin enemmän isä ja äiti kuin pariskunta", ei ollut enää kivaa. No, lapsen myötä tullaan isäksi ja äidiksi. Mitä he odottivat? Vauvavaihe ja pikkulapsiaika voi olla rankkaa mutta kuuluu pakettiin. Eivät osanneet hoitaa parisuhdettaan ja heti erottiin. 

Ap, jos sinulla on yhtään itsesuojeluvaistoa, unohda yhteenmuutto. Jossain vaiheessa on hyvä miettiä sitäkin haluatko itse lapsia. Tuon miehen kanssa niitä ei kannata tehdä. Muuten olet pian se toinen ex ja miehellä on taas uusi puoliso, jonka kanssa ei tarvitse miettiä lapsiarkea. 

Pohdin tätä tilannetta äidin näkökulmasta. Ero on tullut, miehellä on uusi kumppani, joka on muuttamassa miehen kanssa yhteen ja se tarkoittaa, että tämä toinen nainen on nyt suuremmassa roolissa osa lapseni elämässä, kun hän isommassa osassa lapsen isän elämää. Olen nähnyt tämän ihmisen pari kertaa, mutten tunne. Miten reagoida?

Minusta on aivan loogista, että tämä miehesi lapsen äiti haluaa tutustua sinuun paremmin. Sinä olet osa tuon lapsen elämää niin kauan kuin olet hänen isänsä kanssa ja olettamus taatusti on, että olet joskus tuon lapsen kanssa samassa tilassa samaan aikaan. Näin ollen tämä äiti haluaa tietää, että millainen ihminen olet. Tuskin tuossa "palaverissa" on kyse mistään muusta. Ehkä palaveri sana on valittu, kun ei ole haluttu valita jotakin toista.

Totuus kuitenkin on, että jos muutat tuon miehen kanssa yhteen, olet osa hänen perhettään, vaikka ette menisi kihloihin tai naimisiin. Sinusta tulee silloin avovaimo ja se on varmasti lapsen äidin silmissä isompi asia kuin se, että vain seurustelette tai tapailette silloin tällöin. Ja on hyvin todennäköistä, että jos suhteenne jatkuu, joudut joskus olemaan tuon lapsen kanssa samassa tilassa samaan aikaan kahdestaan ja joskus viemään/hakemaan päiväkodista/koulusta/harrastuksista, sillä arjessa sattuu ja tapahtuu ja mies tulee taatusti tarvitsemaan apuasi jossakin vaiheessa, vaikka kuinka päättäisit olla vain "isän kumppani", jolla "ei ole mitään roolia lapsen elämässä". Sinä olet jo osa tuon lapsen elämää, kun olet hänet tavannut useamman kerran ja tulet asumaan lapsen toisessa kodissa. Vältät osan vain jos a) poistut joka kerta joka hetkeksi kun lapsi on isällään, b) et muuta saman katon alle ja tapailet vain kun on lapseton aika tai c) eroat ja etsit lapsettoman miehen.

Jos kävisi niin, että minä ja mieheni eroaisimme ja mieheni elämään ilmestyisi uusi kumppani, jonka kanssa lapseni viettävät aikaa ollessaan isällään, niin tietenkin haluaisin tavata tämän ihmisen ja tutustua häneen. Tuo tapaaminen, kutsuttiin sitä miksi tahansa, on varmasti kaikille alussa outoa ja jopa vaivaannuttavaa, mutta hyvä mahdollisuus puhua tilanteesta, odotuksista ja aikomuksista. Tuo äiti voi pelätä, että sinä "viet" hänen lapsensa ja sinä taas voit kertoa rakentavassa hengessä, että keskityt tulemaan mieheä hänen vanhemmuudessaan, muttet ole ottamassa roolia äitinä. 

Jännä miten moni kokee tuollaisen pslaverin uhkana tai jotenkin pelottavana asiana. Minusta harvonaisen kypsää toimintaa eronneelta pariskunnalta. Eiköhän tässä haluta eniten lapsien hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Sitä mä en tajua että kuka teihin oikein rakastuu niin paljon että haluaa jakaa elämänsä teidän kanssanne? Kun olette noin negatiivisia, kyynisiä ja itsekkäitä ihmisiä. Mä en rakastuisi sellaiseen ihmiseen. En haluaisi sellaista ihmistä omaan elämääni missään muodossa, mutta varsinkaan elämänkumppanina. Mutta ehkä se onkin se juttu. Nää teidän kumppanit ei vaan osaa valita puolisoitaan. Siksi ne exätkin on itse piruja. Teidän kumppaneilla on vaan tosi matala rima ja huono maku. 

Joo, sehän sais sinunkin varmaan rakastumaan palavasti, kun miehesi exä alkaisi vaatimaan sinulta kaikenlaista. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Pohdin tätä tilannetta äidin näkökulmasta. Ero on tullut, miehellä on uusi kumppani, joka on muuttamassa miehen kanssa yhteen ja se tarkoittaa, että tämä toinen nainen on nyt suuremmassa roolissa osa lapseni elämässä, kun hän isommassa osassa lapsen isän elämää. Olen nähnyt tämän ihmisen pari kertaa, mutten tunne. Miten reagoida?

Minusta on aivan loogista, että tämä miehesi lapsen äiti haluaa tutustua sinuun paremmin. Sinä olet osa tuon lapsen elämää niin kauan kuin olet hänen isänsä kanssa ja olettamus taatusti on, että olet joskus tuon lapsen kanssa samassa tilassa samaan aikaan. Näin ollen tämä äiti haluaa tietää, että millainen ihminen olet. Tuskin tuossa "palaverissa" on kyse mistään muusta. Ehkä palaveri sana on valittu, kun ei ole haluttu valita jotakin toista.

Totuus kuitenkin on, että jos muutat tuon miehen kanssa yhteen, olet osa hänen perhettään, vaikka ette menisi kihloihin tai naimisiin. Sinusta tulee sil

Kyllä minä ainakin suostuisin, jos miehen ex pyytäisi kahville rennoissa merkeissä. Palaveri kuulostaa oudolta. Onko ex antanut mitään vinkkiä siitä, että mitä asioita on tarkoitus käydä läpi, vai onko kyse vain tutustumisesta? Siinä mielessä tuollainen palaveeraaminen voi olla turhaa tässä vaiheessa, koska ei vielä tiedä miten elämä asettuu uomiinsa yhteenmuuton myötä. Parempi olisi seurailla tilannetta ja palaveerata, jos nousee esiin jotain ongelmakohtia tai haasteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohdin tätä tilannetta äidin näkökulmasta. Ero on tullut, miehellä on uusi kumppani, joka on muuttamassa miehen kanssa yhteen ja se tarkoittaa, että tämä toinen nainen on nyt suuremmassa roolissa osa lapseni elämässä, kun hän isommassa osassa lapsen isän elämää. Olen nähnyt tämän ihmisen pari kertaa, mutten tunne. Miten reagoida?

Minusta on aivan loogista, että tämä miehesi lapsen äiti haluaa tutustua sinuun paremmin. Sinä olet osa tuon lapsen elämää niin kauan kuin olet hänen isänsä kanssa ja olettamus taatusti on, että olet joskus tuon lapsen kanssa samassa tilassa samaan aikaan. Näin ollen tämä äiti haluaa tietää, että millainen ihminen olet. Tuskin tuossa "palaverissa" on kyse mistään muusta. Ehkä palaveri sana on valittu, kun ei ole haluttu valita jotakin toista.

Totuus kuitenkin on, että jos muutat tuon miehen kanssa yhteen, olet osa hänen perhettään, vaikka et

Ja sitä en hyväksyisi, että jos miehen ex olisi ollut ilkeä ja nihkeä minua kohtaan vuosia, ja nyt yhtäkkiä haluaa pompata jostain takavasemmalta sanelemaam meidän uusperheen säännöt. Varmaan silti kuuntelisin mitä hänellä on sanottavaa, mutta mitään käskytystä ja tylytystä en ottaisi vastaan. Vastavuoroinen keskustelu on ok. Ja sen jälkeen rauhaan jättäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Pohdin tätä tilannetta äidin näkökulmasta. Ero on tullut, miehellä on uusi kumppani, joka on muuttamassa miehen kanssa yhteen ja se tarkoittaa, että tämä toinen nainen on nyt suuremmassa roolissa osa lapseni elämässä, kun hän isommassa osassa lapsen isän elämää. Olen nähnyt tämän ihmisen pari kertaa, mutten tunne. Miten reagoida?

Minusta on aivan loogista, että tämä miehesi lapsen äiti haluaa tutustua sinuun paremmin. Sinä olet osa tuon lapsen elämää niin kauan kuin olet hänen isänsä kanssa ja olettamus taatusti on, että olet joskus tuon lapsen kanssa samassa tilassa samaan aikaan. Näin ollen tämä äiti haluaa tietää, että millainen ihminen olet. Tuskin tuossa "palaverissa" on kyse mistään muusta. Ehkä palaveri sana on valittu, kun ei ole haluttu valita jotakin toista.

Totuus kuitenkin on, että jos muutat tuon miehen kanssa yhteen, olet osa hänen perhettään, vaikka ette menisi kihloihin tai naimisiin. Sinusta tulee sil

Saahan sitä haluta vaikka ja mitä, mutta aikuiset ihmisetpä tekevät omat ratkaisunsa itse välittämättä kaikkien muiden haluista.

Yhtään palaveria ei ole tavinnut pitää exäni ja mieheni kanssa lapseni asioista, eikä mieheni lasten ja hänen exänsä kanssa. Enkä ala tutustumaan keneenkään sillä perusteella että HÄN nyt haluaa tutustua minuun, vaan päätän itse kenen kanssa haluan tutustua. En myöskään yritä pakottaa ketään tutustumaan minuun. 

Exien pitää ymmärtää että he ovat nyt exiä, eikä heidän entisen miehensä asiat tai kumppanit kuulu heille enää mitenkään, ei vaikka kuinka haluaisi määräillä exää ja vieläpä tämän nykyistä puolisoakin.

Olen ollut osa mieheni lasten elämää 9 vuotta ilman ongelmia, ja mieheni saman verran oman lapseni elämässä mukana. Tämä on ollut MEIDÖN perhe, exillämme on omat kuvionsa, ja ne ketkä laskevat perheekseen, emmekä me puutu niihin. LApset osaavat kertoa itse jos joku asia harmittaa, ja se asia pyydetään ratkaisemaan siellä toisessa kodissa jos se ongelma siellä on. Miehen lapset valittavat todella paljon äidistään, ja mieheni ohjaa heitä puhumaan äidin kanssa ja sopimaan siellä, ellei sitten ole jotain ihan aivotonta johon miehen on ihan pakko puuttua, kuten esim. se kerta kun äiti katkaisi lapsen puhelimesta netin kun lapsi tuli meille viikoksi, kun isän luona pitää olla isän kanssa eikä puhelimella(vaikka puhelimella oltiin korkeintaan 30 min päivässä).

Ex, mies ja lapsi voivat pitää keskenään perhepalaverin. Asiahan koskeekin vain heitä. Mies sitten kertoo, jos jotain sinulle mainittavaa palaverissa ilmenee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä mä en tajua että kuka teihin oikein rakastuu niin paljon että haluaa jakaa elämänsä teidän kanssanne? Kun olette noin negatiivisia, kyynisiä ja itsekkäitä ihmisiä. Mä en rakastuisi sellaiseen ihmiseen. En haluaisi sellaista ihmistä omaan elämääni missään muodossa, mutta varsinkaan elämänkumppanina. Mutta ehkä se onkin se juttu. Nää teidän kumppanit ei vaan osaa valita puolisoitaan. Siksi ne exätkin on itse piruja. Teidän kumppaneilla on vaan tosi matala rima ja huono maku. 

Joo, sehän sais sinunkin varmaan rakastumaan palavasti, kun miehesi exä alkaisi vaatimaan sinulta kaikenlaista. 🤣

Niin, siis miksi te olette noissa suhteissanne kun ne on noin vaikeita? Kysyin sitä jo aiemmin, en saanut yhtään vastausta. Rakkaudesta tosiaan tuskin on kenenkään kohdalla kyse. 

En suosittele mihinkään palaveriin istahtamista, varsinkin kun miehesi kuulostaa vastuullisesta aikuiselta. Jotain pompotusta ja odotuksia sieltä kuitenkin odotettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä mä en tajua että kuka teihin oikein rakastuu niin paljon että haluaa jakaa elämänsä teidän kanssanne? Kun olette noin negatiivisia, kyynisiä ja itsekkäitä ihmisiä. Mä en rakastuisi sellaiseen ihmiseen. En haluaisi sellaista ihmistä omaan elämääni missään muodossa, mutta varsinkaan elämänkumppanina. Mutta ehkä se onkin se juttu. Nää teidän kumppanit ei vaan osaa valita puolisoitaan. Siksi ne exätkin on itse piruja. Teidän kumppaneilla on vaan tosi matala rima ja huono maku. 

Joo, sehän sais sinunkin varmaan rakastumaan palavasti, kun miehesi exä alkaisi vaatimaan sinulta kaikenlaista. 🤣

Niin, siis miksi te olette noissa suhteissanne kun ne on noin vaikeita? Kysyin sitä jo aiemmin, en saanut yhtään vastausta. Rakkaudesta tosiaan tuskin on kenenkään kohdalla kyse. 

Ketkä ovat nämä mystiset "te"? Koitahan nyt olla vähän eksaktimpi.

Jos on yhtään tätä ketjua lukenut, tietää kyllä ketä sillä tarkoitetaan. Älä esitä tyhmää.