Lue keskustelun säännöt.
En halua mitään "perhepalaveria" miehen ja hänen exänsä kanssa
13.11.2023 |
Olen seurustellut pari vuotta miehen kanssa, jolla on lapsi aikaisemmasta suhteesta. Hänellä on hyvät välit lapsensa äitiin ja hyvä niin. Itse oon tuon exän nähnyt pari kertaa siinä yhteydessä, kun äiti on tuonut lasta isälleen.
Suunnitellaan nyt miehen kanssa yhteenmuuttoa ja ex oli ehdottanut, että hän, mies ja minä pitäisimme "perhepalaverin" siihen liittyen. Siis onko jonkun mielestä tuollaisia tapana pitää? Lapsi on mukava ja koska oli vasta 2v kun aloimme seurustella, on aika itsestäänselvästi hyväksynyt mut. Mutta en silti koskaan ole ajatellut tulevani olemaan mikään bonusäiti tmv., vaan hänen isänsä kumppani.
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään suostuisi. Minulle on ok, jos lapsen isä pitää yhteyttä exään ja he sopivat järjestelyistä lapseen liittyen keskenään (tietenkin), mutta se, että yhteenmuuton yhteydessä ex yksin tai yhdessä miehen kanssa alkaisi sanelemaan miten minun pitää uusioäitinä tehdä tms. ei tunnu vaan sellaiselta, mihin olisin valmis suostumaan.
Joo tuo mua vähän huolettaakin kun miehen exällä on vähän sellainen asenne, että ajattelee naisen osaavan jotenkin paremmin tietyt asiat (niissä edelleen ohjeistaa nimittäin miestä) ja on vähän pelko, että olettaa mun ottavan niistä nyt vastuuta. Ap
Siksi menet palaveriin ja selvität että sä et ole ottamassa vastuuta. Oikein hyvä idea mun mielestä ja kaikkien kannalta hyödyllinen.
Ap ei ole velvollinen selvittämään yhtään mitään tälle exälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea koko ketjua läpi, mutta ensimmäiset ja viimeiset viestit kertovat yhtä lailla karua kieltä siitä, miksi nuoriso voi pahoin.
Eroperheissä voi asiat hoitaa hyvin, mutta se vaatii valtavasti kommunikointia. Ei kuulu mulle -asenteella lapset voivat kiistatta pahoin. Ja se asenne säteilee koko perheeseen, vaikka lapsi ei biologisesti sukua olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua läpi, mutta ensimmäiset ja viimeiset viestit kertovat yhtä lailla karua kieltä siitä, miksi nuoriso voi pahoin.
Eroperheissä voi asiat hoitaa hyvin, mutta se vaatii valtavasti kommunikointia. Ei kuulu mulle -asenteella lapset voivat kiistatta pahoin. Ja se asenne säteilee koko perheeseen, vaikka lapsi ei biologisesti sukua olisikaan.
No se valtava määrä kommunikointia kuuluu vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvappa aikuiseksi nyt ensin.
Tottakai te istutte alas ja vielä moneen kertaan. Sä olet niin vahvasti lapsen elämässä mukana kun jaatte asunnon, että joudut väistämättä istumaan tarpeen vaatiessa vaikka missä palavereissa. Vaikkapa sossun kanssa, kun selvitellään lapsen kotioloja..
Älä kirjoita paskaa. Ap ei ole äiti ja ei joudu mihinkään palaveriin tai sossun kanssa tekemisiin koska ei ole vanhempi.
Olen eri. Ystäväni, johtajatasolla työelämässä, sanoo aina, että moni inhoaa palavereja, mutta kukaan ei ole vielä keksinyt yhtä reilua ja toimivaa tapaa hoitaa asioita ja pitää ihmisiä ajan tasalla.
Ja ei, ei ole toimivaa se, että exä kertoo exälleen ja tämä kertoo nyxälleen jos muistaa. Jos se olisi toimivaa, työpaikoillakin asiat hoidettaisiin kuulopuheiden avulla eikä haaskattaisi aikaa paltsuissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua läpi, mutta ensimmäiset ja viimeiset viestit kertovat yhtä lailla karua kieltä siitä, miksi nuoriso voi pahoin.
Eroperheissä voi asiat hoitaa hyvin, mutta se vaatii valtavasti kommunikointia. Ei kuulu mulle -asenteella lapset voivat kiistatta pahoin. Ja se asenne säteilee koko perheeseen, vaikka lapsi ei biologisesti sukua olisikaan.
No se valtava määrä kommunikointia kuuluu vanhemmille.
Kuka ihme haluaa parisuhteeseen, jossa se valtava määrä kommunikointia tapahtuu pääasiassa puolison ja exän välillä?
Ja saati elää lapsena perheessä, jonka aikuiset eivät kommunikoi keskenään lapsen asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän tota äitiä niin hyvin. Kun saa omia lapsia, ne on kaikista rakkaimpia ja sitä vaikka uhraa vähän omaa hyvinvointiaan juttelemalla aikuismaisesti inhottavan exän (tai exän keskenkasvuisen kumppanin kanssa), kun tärkeimmistä kyse. Muuten ei vaan pysty luottamaan ja saa olla epätietoisuudessa koko ajan.
Ja todellakin 2- vuotias on sen verta pieni ja ehtiväinen, että pieni keskustelu silloin tällöin paikallaan. Lapsesta on todella suuri vastuu, eikä se pieneneä koske niinkään vielä kasvattamista, vaan ennenkaikkea turvallisuutta, ravintoa, unta ym........
Pitää olla silmät selässä joka hetki!
Omalla matikallani sain kyllä lapsen iäksi 4-vuotta.
Ja edelleen, miksi näitä palavereja ei ole pidetty sitten jo isän kanssa aiemmin kahdestaan, jos olisi kovaa huolta siitä, miten lapsella isänsä luona menee.
Viimeiseen kappaleeseen viitaten, lapsi kasvaa, tilanteet muuttuvat, tarpeet muuttuvat, päiväkodissa, yleensäkin lapsen jokapäiväisessä elämässä tapahtuu asioita, joita pitää selvittää ja hoitaa. Tulee uusia kavereita, vierailuja, synttärijuhlia. Kuka vie, kuka hakee, kuka ostaa kaverille synttärilahjan. Jos lapsen kotiin muuttaa uusi tai uusia ihmisiä, se vaikuttaa lapseen. Mikähän siinä on niin vaikeaa, ettei tällaisista arkeen liittyvistä asioista voisi puhua yhdessä, niin ei tarvitsisi olla jälkeenpäin kyselemässä ja ihmettelemässä, että miksei voikaan tehdä omien suunnitelmien mukaan, vasn pitääkin viedä se lapsi johonkin, eikä kotona asuva henkilö tiedä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän tota äitiä niin hyvin. Kun saa omia lapsia, ne on kaikista rakkaimpia ja sitä vaikka uhraa vähän omaa hyvinvointiaan juttelemalla aikuismaisesti inhottavan exän (tai exän keskenkasvuisen kumppanin kanssa), kun tärkeimmistä kyse. Muuten ei vaan pysty luottamaan ja saa olla epätietoisuudessa koko ajan.
Ja todellakin 2- vuotias on sen verta pieni ja ehtiväinen, että pieni keskustelu silloin tällöin paikallaan. Lapsesta on todella suuri vastuu, eikä se pieneneä koske niinkään vielä kasvattamista, vaan ennenkaikkea turvallisuutta, ravintoa, unta ym........
Pitää olla silmät selässä joka hetki!
Omalla matikallani sain kyllä lapsen iäksi 4-vuotta.
Ja edelleen, miksi näitä palavereja ei ole pidetty sitten jo isän kanssa aiemmin kahdestaan, jos olisi kovaa huolta siitä, miten lapsella isäns
Viimeiseen kappaleeseen viitaten, lapsi kasvaa, tilanteet muuttuvat, tarpeet muuttuvat, päiväkodissa, yleensäkin lapsen jokapäiväisessä elämässä tapahtuu asioita, joita pitää selvittää ja hoitaa. Tulee uusia kavereita, vierailuja, synttärijuhlia. Kuka vie, kuka hakee, kuka ostaa kaverille synttärilahjan. Jos lapsen kotiin muuttaa uusi tai uusia ihmisiä, se vaikuttaa lapseen. Mikähän siinä on niin vaikeaa, ettei tällaisista arkeen liittyvistä asioista voisi puhua yhdessä, niin ei tarvitsisi olla jälkeenpäin kyselemässä ja ihmettelemässä, että miksei voikaan tehdä omien suunnitelmien mukaan, vasn pitääkin viedä se lapsi johonkin, eikä kotona asuva henkilö tiedä mitään.
Okei. Eli meinaat isän olevan niin pihalla lapsensa menoista, että äidin on näistä ohjeistettava uutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välittäisin, huolehtisin mutta mihinkään palsuun en menisi.
Sitä saa mitä tilaa, mitäs läksit??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tästä oli jo puhe. Mutta miksi jättäisit yhteisen keskustelun vaan siksi, että "et halua kakkosäidiksi"?
Siis eikö tuo olisi juuri paikka todeta asia? Asiallisesti kertoa ne omatkin mielipiteet ja miettiä miten toimitte jatkossa?
Luulen, että lasten äitiä jännittää lapsen elämään tulevat muutokset, ja haluaa vaan tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli miehen exän kanssa tuollainen perhepalaveri. Yllätin exän tarjoamalla perinneruokaa hänen entisestä kotimaastaan. Se sulatti jään, palaveri sujui hienosti ja nyt olemme hyvät ystävät. Suosittelen !
Laitan tähän reseptinkin, koska ruoka oli todella hyvää:
Zupa z kiełbasą wątrobową:
1. Zagotuj 2,5 dl pełnego mleka.
2. Dodać kilka plasterków pora, 1/2 dl mrożonego groszku i garść orzechów nerkowca.
3. Zagotuj i dodaj 20-30 gramów masła lub margaryny.
4. Pokrój 150 gramów kiełbasy wątrobowej w mieszaninę.
5. Zagotować i doprawić szczypiorkiem, miętą, majerankiem, kminkiem i gałką muszkatołową. Dodaj sól do smaku.
6. Zagotuj i poczekaj, aż smak się uspokoi przez 15-20 minut.
Zupa jest gotowa do spożycia. Łatwe, niedrogie i dobre!
Tuohan onkin hyvä idea! Itse ajattelin lepytellä vaimon ex-miestä ja hänen sukuaan räjäyttämällä sygoogan, mutta taidankin valmistaa kebabia koko porukalle.
Tero-Risto bin Kyösti Faisal, hesa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen huoltajat palaveeratkoon ihan keskenään. Ap:llä ei ole lapseen mitään juridisia oikeuksia tai velvollisuuksia, vanhemmat hoitakoot lapsensa asiat.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tästä oli jo puhe. Mutta miksi jättäisit yhteisen keskustelun vaan siksi, että "et halua kakkosäidiksi"?
Siis eikö tuo olisi juuri paikka todeta asia? Asiallisesti kertoa ne omatkin mielipiteet ja miettiä miten toimitte jatkossa?
Luulen, että lasten äitiä jännittää lapsen elämään tulevat muutokset, ja haluaa vaan tutustua.
Mies voi kertoa tämän siinä palaverissa sille exälle, itse en ainakaan tuhlaisi aikaani tuollaiseen. Koska tarvitsen vaativan asiantuntija työni vastapainoksi paljon lepoa ja rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tästä oli jo puhe. Mutta miksi jättäisit yhteisen keskustelun vaan siksi, että "et halua kakkosäidiksi"?
Siis eikö tuo olisi juuri paikka todeta asia? Asiallisesti kertoa ne omatkin mielipiteet ja miettiä miten toimitte jatkossa?
Luulen, että lasten äitiä jännittää lapsen elämään tulevat muutokset, ja haluaa vaan tutustua.
Tutustumiseen on parempia paikkoja kuin palaveri. Tutustutko sinäkin yksityiselämään liittyviin ihmisiin palavereissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän tota äitiä niin hyvin. Kun saa omia lapsia, ne on kaikista rakkaimpia ja sitä vaikka uhraa vähän omaa hyvinvointiaan juttelemalla aikuismaisesti inhottavan exän (tai exän keskenkasvuisen kumppanin kanssa), kun tärkeimmistä kyse. Muuten ei vaan pysty luottamaan ja saa olla epätietoisuudessa koko ajan.
Ja todellakin 2- vuotias on sen verta pieni ja ehtiväinen, että pieni keskustelu silloin tällöin paikallaan. Lapsesta on todella suuri vastuu, eikä se pieneneä koske niinkään vielä kasvattamista, vaan ennenkaikkea turvallisuutta, ravintoa, unta ym........
Pitää olla silmät selässä joka hetki!
Omalla matikallani sain kyllä lapsen iäksi 4-vuotta.
Ja edelleen, miksi näitä palavereja ei ole pidetty sitten jo isän kanssa aiemmin kahdestaan, jos olisi kovaa huolta siitä, miten lapsella isäns
Näiden asioiden hoitamista varten on kaksi henkilöä: äiti ja isä.
Isän vastuu ei muutu mihinkään seurustelusuhteen myötä. Miksi asioista pitäisi tehdä monimutkaisempia kuin ne ovatkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeiseen kappaleeseen viitaten, lapsi kasvaa, tilanteet muuttuvat, tarpeet muuttuvat, päiväkodissa, yleensäkin lapsen jokapäiväisessä elämässä tapahtuu asioita, joita pitää selvittää ja hoitaa. Tulee uusia kavereita, vierailuja, synttärijuhlia. Kuka vie, kuka hakee, kuka ostaa kaverille synttärilahjan. Jos lapsen kotiin muuttaa uusi tai uusia ihmisiä, se vaikuttaa lapseen. Mikähän siinä on niin vaikeaa, ettei tällaisista arkeen liittyvistä asioista voisi puhua yhdessä, niin ei tarvitsisi olla jälkeenpäin kyselemässä ja ihmettelemässä, että miksei voikaan tehdä omien suunnitelmien mukaan, vasn pitääkin viedä se lapsi johonkin, eikä kotona asuva henkilö tiedä mitään.
luettelit juuri listan vanhempien velvollisuuksia, joihin uuden puolison ei tarvitse osallistua jollei itse halua. Ja tässä tapauksessa ap on jo kertonut miehelleen ettei aio ottaa hoitaakseen tällaisia vanhempien velvollisuuksia.
itselläni on kaksi lasta ja naisystävällä kolme. Molemmat hoidamme omienne synttärit, kuskaukset ja sen sellaiset asiat jotka kuuluvat lasten vanhemmille. En todellakaan halua hänen exää edes tavata enkä odota että hän sen enempää oman exäni kanssa olisi tekemisissä. Se olisi oikeastaan aika kamalaa koska exät on exiä, en halua heitä enää elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tästä oli jo puhe. Mutta miksi jättäisit yhteisen keskustelun vaan siksi, että "et halua kakkosäidiksi"?
Siis eikö tuo olisi juuri paikka todeta asia? Asiallisesti kertoa ne omatkin mielipiteet ja miettiä miten toimitte jatkossa?
Luulen, että lasten äitiä jännittää lapsen elämään tulevat muutokset, ja haluaa vaan tutustua.
Jos ei halua kakkosäidiksi, niin mitä siellä sitten ap siellä palaverissa miettii? Mies voi mennä sinne miettimään miten hoitaa lapsensa ja ap voi tehdä jotain, mitä nyt lapsettomat tekeekään.
Mihin ap sitten aikoo vetää rajan, että ei aio olla bonusäiti? Siinä sitä onkin sitten matkan varrella miettimistä, etenkin jos yhteisessä huushollissa asutaan. Tosi trendikästä todeta, että on iskän kumppani mutta elämä harvoin on niin mutkatonta, että sitä vaan pystyy tuijottelemaan omaa napaansa läpi elämän. Ap vaikuttaa vähän naiviilta, kannattaa vielä harkita kaksi kertaa sellaisten miesten kanssa seukkailua, joilla on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvappa aikuiseksi nyt ensin.
Tottakai te istutte alas ja vielä moneen kertaan. Sä olet niin vahvasti lapsen elämässä mukana kun jaatte asunnon, että joudut väistämättä istumaan tarpeen vaatiessa vaikka missä palavereissa. Vaikkapa sossun kanssa, kun selvitellään lapsen kotioloja..
Älä kirjoita paskaa. Ap ei ole äiti ja ei joudu mihinkään palaveriin tai sossun kanssa tekemisiin koska ei ole vanhempi.
Olen eri. Ystäväni, johtajatasolla työelämässä, sanoo aina, että moni inhoaa palavereja, mutta kukaan ei ole vielä keksinyt yhtä reilua ja toimivaa tapaa hoitaa asioita ja pitää ihmisiä ajan tasalla.
Ja ei, ei ole toimivaa se, että exä kertoo exälleen ja tämä kertoo nyxälleen jos muistaa. Jos se olisi toimivaa, työpaikoillakin asiat hoidet
Nyxä ei ole töissä exällä. Hän ei myöskään ole lapsen vanhempi. Mitä se exälle kuuluu, mitä lapsen isä uuden kumppanin kanssa keskustelee?
Ex haluaa päästä pätemään ja luennoimaan.
Jos ap vaatisi perhepalaveria niin että saisi rautalangasta vääntää exälle "pelisäännöt", ex saisi raivarin.