Lue keskustelun säännöt.
Kuinka 80-luvulla opettajat pärjäsi luokkiensa kanssa ilman mitään koulunkäyntiavustajia?
12.11.2023 |
Nykypäivänä opettajat ovat kiinnostuneita lähinnä lomista ja lyhyistä työpäivistä. Muutama tunti töitä ja niistäkin iso osa jaetaan avustajien kesken.
Kommentit (129)
Huonosti. Meidän luokassa oli väkivaltaisia oppilaita ja ei opettajat niitä aisoihin saaneet. Minäkin olin yksi hakatuista. Oli tarkkisluokkia ja tarjokkaita enemmän kun paikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli apukouluja ja tarkkailuluokkia, joihin menivät erityistarpeita omaavat lapset.
Missähän näitä apukouluja ja tarkkiksia on oikeasti ollut? Omassa lapsuudessani 60- ja 70-luvulla niitä ei ainakaan maaseudulla ollut, mutta ei myöskään pääkaupunkiseudulla 90-luvulla kun omat lapseni olivat kouluikäisiä.
Olen käynyt peruskoulun 1986 - 1995 keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa ja ainakin meidän koulussa oli tarkkailuluokka joka oli eri rakennuksessa, sekä ns. harjaantumiskoulu, jossa oli lievästi älyllisesti kehitysvammaisia ja muuten outoja. Sitten oli myös sairaalakoulu, jonne joutui paskansyöjät ja muut sekot.
Huonosti käyttäytyvä lapsi oli häpeä vanhemmilleen. Nythän ne ovat vanhempiensa mielestä kyseenalaistajia ja lumihiutaleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli apukouluja ja tarkkailuluokkia, joihin menivät erityistarpeita omaavat lapset.
Missähän näitä apukouluja ja tarkkiksia on oikeasti ollut? Omassa lapsuudessani 60- ja 70-luvulla niitä ei ainakaan maaseudulla ollut, mutta ei myöskään pääkaupunkiseudulla 90-luvulla kun omat lapseni olivat kouluikäisiä.
Olen käynyt peruskoulun 1986 - 1995 keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa ja ainakin meidän koulussa oli tarkkailuluokka joka oli eri rakennuksessa, sekä ns. harjaantumiskoulu, jossa oli lievästi älyllisesti kehitysvammaisia ja muuten outoja. Sitten oli myös sairaalakoulu, jonne joutui paskansyöjät ja muut sekot.
Nykyään nämä kaikki vellovat samoissa luokissa ja meininki on sen mukaista. Onneksi ei tarvitse olla koululaitoksen kanssa tekemisissä eikä ole lapsia, eihän tuollainen eläintarha ole mistään kotoisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla kouluissa olivat 70-luvulla syntyneet todella pienet ikäluokat. Kouluja ei oltu vielä rankalla kädellä lopetettu, joten sekä koulut että luokkakoot olivat pieniä tai kohtuullisia. Lapsilla ei ollut keskittymiskyvyn tuhoavia puhelimia, ja oppimateriaaleina olivat kirjat. Oppimismenetelmänä oli kirjoittaa paperille asioita käsin, ja se on tunnistettu tehokkaaksi oppimismeneyelmäksi.
Yhteiskunta oli erilainen, kouluympäristö oli erilainen ja koululaiset olivat erilaisia.
Täh? "Pienet ikäluokat"?!
Luokat jaettiin palasiksi, kun porukkaa oli niin paljon.
Kakarat on vain nyt kasvatettu huonosti.
70-luvun alussa syntyneet ikäluokat olivat koko sodanjälkeisen Suomen pienimmät ikäluokat ennen vuosituhannen vaihdetta. Iso osa suomalaisista ei vielä asunut kasvukeskuksissa, joissa toki oli Suomen suurimpia kouluja ( Kangasalla tuhannen oppilaan koulu? Vai oliko 700?). Hyvin moni kävi koulunsa tilanteessa, jossa oppilasmäärät olivat pienet ja luokkakoot pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla kouluissa olivat 70-luvulla syntyneet todella pienet ikäluokat. Kouluja ei oltu vielä rankalla kädellä lopetettu, joten sekä koulut että luokkakoot olivat pieniä tai kohtuullisia. Lapsilla ei ollut keskittymiskyvyn tuhoavia puhelimia, ja oppimateriaaleina olivat kirjat. Oppimismenetelmänä oli kirjoittaa paperille asioita käsin, ja se on tunnistettu tehokkaaksi oppimismeneyelmäksi.
Yhteiskunta oli erilainen, kouluympäristö oli erilainen ja koululaiset olivat erilaisia.
Olen syntynyt 1978 ja meitö oli ala-asteella 30 oppilasta samalla luokalla. Yksi opettaja, ei yhtään avustajaa. Hyvin meni. Opettaja laittoi ruotuun, jos meno meni liian villiksi, mutta jokaisesta äännähdyksestä ei otettu vanhempiin yhteyttä. Se oli aikaa, kun ei oltu vielä keksitty, että kaikilla on adhd, autismi tai erityisherkkyys.
Vierailija kirjoitti:
Häiriköt laitettiin tarkkikselle ja pidettiin siellä kurissa. Nykyään kaikki käytöshäiriöiset ovat "nepsyjä", joita pitää ymmärtää ja nähdä siinäkin pelkkää kauneutta. Kodin kasvatusta tai sen puutetta ei saa arvostella eikä yrittää siihen puuttua.
Ei, kaikki käytöshäiriöiset EI ole nepsyjä, joillakin on vaan kurin puute, Mutta oikeitakin nepsyjä on, eikä kuri sitä ratkaise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ne pärjänneet. Käskivät lapsia ulos luokastsa, karjuivat naama punaisena, jahtasivat, istuivat päällä, jättivät mitättömistä asioista jälki-istuntoon ja lopulta passittivat tarkkikselle. Ennen tarkkikselle siirtoa luokissa oli aina hurja sirkus, kukaan ei pystynyt keskittymään ja kiltimmät ahdistuivat opettajan huutamisesta.
Sinä olet selvästi se tarkkikselle siirretty sirkuspelle.
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli apukouluja ja tarkkailuluokkia, joihin menivät erityistarpeita omaavat lapset.
Ne vähemmän erityiset voitiin komentaa ulos luokasta ja istuttaa arestissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Intersektionaalinen inkluusio tuhosi Suomen koulut.
Vierailija kirjoitti:
Huonosti käyttäytyvä lapsi oli häpeä vanhemmilleen. Nythän ne ovat vanhempiensa mielestä kyseenalaistajia ja lumihiutaleita.
Häpeä on sellainen tunne mitä on koitettu karsia pois meidän kulttuurista. Osa hedonistista liberalistista yhteiskunta ideologiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiriköt laitettiin tarkkikselle ja pidettiin siellä kurissa. Nykyään kaikki käytöshäiriöiset ovat "nepsyjä", joita pitää ymmärtää ja nähdä siinäkin pelkkää kauneutta. Kodin kasvatusta tai sen puutetta ei saa arvostella eikä yrittää siihen puuttua.
Ei, kaikki käytöshäiriöiset EI ole nepsyjä, joillakin on vaan kurin puute, Mutta oikeitakin nepsyjä on, eikä kuri sitä ratkaise.
ne on sitten kehitysvammaisia ne.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla kouluissa olivat 70-luvulla syntyneet todella pienet ikäluokat. Kouluja ei oltu vielä rankalla kädellä lopetettu, joten sekä koulut että luokkakoot olivat pieniä tai kohtuullisia. Lapsilla ei ollut keskittymiskyvyn tuhoavia puhelimia, ja oppimateriaaleina olivat kirjat. Oppimismenetelmänä oli kirjoittaa paperille asioita käsin, ja se on tunnistettu tehokkaaksi oppimismeneyelmäksi.
Yhteiskunta oli erilainen, kouluympäristö oli erilainen ja koululaiset olivat erilaisia.
Ruotsalaisella TV.kanavalla oli eilen tekstiuutinen, että ihmisen huomiokyky, tarkkaavaisuus, pysyy nykyisin
hyvänä vain 47 sekuntia. Kuvitelkaa kuinka se vaikuttaa koululuokissa. Vuonna 2012 se oli 75 sekuntia
ja vuonna 2004 se oli 150 sekuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häiriköt pistettiin saman koulun tarkkikselle. HC-häiriköt ja muuten loppuelämänsä haastavat laitettiin kokonaan omaan kouluunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli usein tukiopetusta koulupäivän päätteeksi. Häiriköistä en tiedä.
Ei ollut usein tukiopetusta. Tukiopetustunteja lisättiin hyväveljen vaatimuksesta 2000-luvun alussa, että avustajat saisivat lisätunteja pitämällä tukiopetusta.
Enköhän minä tiedä sen asian miten mun koulussa oli silloin? Ehkä landella lisättiin vasta 2000-luvulla.
T. 53v.
80-luvulla lapsia vielä kasvatettiin.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla kouluissa olivat 70-luvulla syntyneet todella pienet ikäluokat. Kouluja ei oltu vielä rankalla kädellä lopetettu, joten sekä koulut että luokkakoot olivat pieniä tai kohtuullisia. Lapsilla ei ollut keskittymiskyvyn tuhoavia puhelimia, ja oppimateriaaleina olivat kirjat. Oppimismenetelmänä oli kirjoittaa paperille asioita käsin, ja se on tunnistettu tehokkaaksi oppimismeneyelmäksi.
Yhteiskunta oli erilainen, kouluympäristö oli erilainen ja koululaiset olivat erilaisia.
Ei ollut pieniä luokkia mun koulussa. (70-80-luvuilla) Oppimisvaikeuksia oli mun aikana.
Meillä ala-asteella ei ollut minkäänlaisia kuriongelmia. Oppilaita käytettiin apukäsinä esim. luokan järjestäjät hakivat välipalan koko luokalle, koulun aulassa ns. vahtimestarina oli koulun oppilaita ylemmiltä luokilta (siis ala-asteikäisiä) jne. Me oppilaat oltiin kilttejä ja kirmailtiin iloisesti. Valitettiin ainoastaan siitä, että ei päästy Fazerilaan luokkaretkelle. Joitakin opettajia pelättiin. Tämän pimeä puoli oli se, että tajusin vasta aikuisena, että yksi meidän luokan oppilas ei oppinut ilmeisesti koko ala-asteen aikana lukemaan. Hänellä taisi olla paha lukihäiriö ym. En muista minkäänlaisia tukitoimia. Yläasteella nämä iloiset kirmailijat muuttuivat järkyttäviksi häiriköiksi. Osa yläasteen opettajista ei saanut minkäänlaista kuria. Ns. fiksummat oppilaat siirtyivät ns. parempiin kouluihin.
Vierailija kirjoitti:
Tavallisissa kouluissa ei ollut wammaisia. Heille oli omat järjestelyt.
Hairikot heitettiin ulos, reksin puheille, tarvittaessa paikalle tuli miesopettaja, joka näytti konkreettisesti, mitä käsky "Ulos" tarkoitti.
Kouluissa ei murhattu ja abinainvaasiota seurauksineen ei nähty edes painajaisissa.
Kouluissa opiskeltiin eikä pelleilty. Opettaja käytti oppilaita avuksi monissa asioissa, kuten käytäväpäivystäjänä.
Vai ei pelleilty? :D
Aikuisten ja lastenkin asenne oli toisenlainen. Aikuiset oli auktoriteetteja, mutta samalla he eivät sallineet valittamista pikkujutuista. Lapset taas oppivat, että koulun pihalla on pärjättävä omin avuin eikä opettajille ruikuttaminen ole hyväksyttävää. Näin syntyi tietty balanssi, jossa opettajat pisti kuriin systeemiä uhkaavat tyypit, mutta samalla pienemmät häiriöt hoituivat lasten kesken. Nykyään opettajia vaivataan joka helvetin asiassa ja samalla lapsista on tullut täysin passiivisia ja aloitekyvyttömiä nynnyjä. Opettajilla pitää olla keinot pistää systeemiä uhkaavat häiriköt kuriin, mutta lapsilla ja nuorilla pitää olla myös taju siitä, että joskus hommat on hoidettava itsekin vaikka turpaan vetämällä.