Kuinka 80-luvulla opettajat pärjäsi luokkiensa kanssa ilman mitään koulunkäyntiavustajia?
Nykypäivänä opettajat ovat kiinnostuneita lähinnä lomista ja lyhyistä työpäivistä. Muutama tunti töitä ja niistäkin iso osa jaetaan avustajien kesken.
Kommentit (129)
Silloin oli apukouluja ja tarkkailuluokkia, joihin menivät erityistarpeita omaavat lapset.
Ei koulunkäyntiavustajia enää kouluissa paljon ole. Ei ole varaa palkata.
Vierailija kirjoitti:
Silloin ne ongelmia aiheuttavat oppilaat laitettiin erityisluokalle.
Just näin. Oli ns apukoulu joka sijaitsikin jossain keskellä metsää. Sinne ainakin ala-asteella menivät.
Oppilas käskettiin ulos luokasta. Nykyään oppilasta ei saa jättää ilman valvontaa.
Meidänkin koulusta häiriköt lähetettiin tarkkikselle, tyhmät häiriköt apukouluun.
Silloin kaikki lapset oli yhtä erityisiä ja kasvatuksesta vastasi koti.
80-luvulla kouluissa olivat 70-luvulla syntyneet todella pienet ikäluokat. Kouluja ei oltu vielä rankalla kädellä lopetettu, joten sekä koulut että luokkakoot olivat pieniä tai kohtuullisia. Lapsilla ei ollut keskittymiskyvyn tuhoavia puhelimia, ja oppimateriaaleina olivat kirjat. Oppimismenetelmänä oli kirjoittaa paperille asioita käsin, ja se on tunnistettu tehokkaaksi oppimismeneyelmäksi.
Yhteiskunta oli erilainen, kouluympäristö oli erilainen ja koululaiset olivat erilaisia.
Silloin opiskeltiin luokassa, ei ollut avoimia tiloja.
Opetus oli opettaja vetoista.Lapsilla oli lapsuus, heille ei luotu itseoppimis/tiedonkeruuta vaan ope opetti.
Lapset eivät kykene, muutamia voi olla jotka tuohon pystyy,
Häiriköt laitettiin tarkkikselle ja pidettiin siellä kurissa. Nykyään kaikki käytöshäiriöiset ovat "nepsyjä", joita pitää ymmärtää ja nähdä siinäkin pelkkää kauneutta. Kodin kasvatusta tai sen puutetta ei saa arvostella eikä yrittää siihen puuttua.
Oli meillä 80-luvulla muutakin henkilökuntaa esim. kiertävä lukiopettaja jonka luona heikosti lukevat välillä opiskelivat.
80-luvulla kakrut olivat koulussa kurissa ja herran nuhteessa, siksi opettajat pärjäsivät heidän kanssa ilman apuvoima.
Silloin ei ollut eritaustaisia oppilaita
Opettaja laittoi joskus pitemmälle ehtineen oppilaan auttamaan hitaammin eteneviä. Inhosin tuota tehtävää yli kaiken. Voitte arvata että minusta ei tullut opettajaa.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla kouluissa olivat 70-luvulla syntyneet todella pienet ikäluokat. Kouluja ei oltu vielä rankalla kädellä lopetettu, joten sekä koulut että luokkakoot olivat pieniä tai kohtuullisia. Lapsilla ei ollut keskittymiskyvyn tuhoavia puhelimia, ja oppimateriaaleina olivat kirjat. Oppimismenetelmänä oli kirjoittaa paperille asioita käsin, ja se on tunnistettu tehokkaaksi oppimismeneyelmäksi.
Yhteiskunta oli erilainen, kouluympäristö oli erilainen ja koululaiset olivat erilaisia.
Silloin keskittymiskyvyn vei televisio ja hevi musiikki. Mun sukupolven keskittymiskyvyn vei pelikoneet.
90-luvulla ja 2000-luvun alussakin opettajaa vielä kunnioitettiin ja/tai pelättiin seurauksia jos Niilo-Petteri rupeaa aukomaan päätään. Ja hyvä niin, onneksi synnyin jo -92
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla kakrut olivat koulussa kurissa ja herran nuhteessa, siksi opettajat pärjäsivät heidän kanssa ilman apuvoima.
Laitettiin lappu käteen ja kotiin missä isä otti vyön. Kumma miten pelossa oli hyvätkin puolensa.
Oli perhe millainen tahansa, niin oli maailmanloppu, jos opettaja soitti kotiin.
Sanktiota huonosta käytöksestä tuli kotona ihan varmasti. Niin suuri häpeä tuo oli.
Nykyään vanhemmat eivät kunnioita opettajia yhtään, päinvastoin kaikki on näiden syy.
Vapaan kasvatuksen saaneet lapset kasvattavat nyt omat lapsensa samoin kuin heidät on kasvatettu, eli ei mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Häiriköt laitettiin tarkkikselle ja pidettiin siellä kurissa. Nykyään kaikki käytöshäiriöiset ovat "nepsyjä", joita pitää ymmärtää ja nähdä siinäkin pelkkää kauneutta. Kodin kasvatusta tai sen puutetta ei saa arvostella eikä yrittää siihen puuttua.
Voi, sinä et tiedäkkään näköjään mitään nepsy-aiheesta.
Ne ei ole sama asia, ei, ei ole.Kotikasvatus tai sen puute ja nepsy-diagnoosi.
Ettäs kehtaat.
Ongelmatapaukset olivat erityisluokilla. Lisäksi luokkakoot olivat pienempiä ja luokkahuoneet luokkahuoneita.
Silloin ne ongelmia aiheuttavat oppilaat laitettiin erityisluokalle.