Kuinka 80-luvulla opettajat pärjäsi luokkiensa kanssa ilman mitään koulunkäyntiavustajia?

menin ylä-asteelle 2000. Tarkkailuluokalla oli ne jotka oli jo poliisin tuttuja ja asuivat laitoksissa.

Oli järkytys kun kuulin hiljattain että tällaiset nykyään mellastaa muiden joukossa siellä luokassa.

Nykyjään vanhemmat haukkuvat opettajan jos heidän lapsestaan tulee neg.palautetta.  Kokemusta on. Ennen koti kasvatti lasta ,nykyjään kaikki työnnetään varhaiskasvatuksen ja koulun harteille. Vanhemmat eivät osaa olla vanhempia,vaan kavereita , eivätkä uskalla laittaa jo pienestä pitäen rajoja ,jottei lapselle tule pettymyksiä.

Tarkkis ja apukoulu, luokassa ei annettu mitään erityistukea tai vapauksia kenellekkään. Opetus oli piirtoheitinkalvosulkeisia ja normaaleja kokeita " paperi jossa kysymykset". Aloitin koulun -83, osa luokalta siirrettiin apukouluun (nimi oli silloin tosiaan apukoulu ja sinne siirrettiin FAS-lapset ja muuten ei pärjäävät, erityisiä häiriköitä ei ollut). Ryhmäkuri esti kiusaamisen, jos joku lähti keulimaan, palautettiin hänet maanpinnalle nopeasti. Yläasteella oli satunnaisia nyrkkitappeluita tms. mutta sellaista ulossulkemista, pahan puhemista tms jatkuvaa en muista. Luokka kulki yhdessä monta vuotta, ainoat erillään opetettavat oli liikunta, ja pari oppilasta istui käytävässä uskonnontunnit. Porukka on yhteistä ja toisia autettiin, oli ns luokkahenki voimissaan. Osa näistä normaalipolun käyneistä on aikuisena saanut ADHD diagnoosit, en tiedä mikä olisi heidän elämänsä tukitoimilla ollut, nyt pärjänneet ihan suhteellisen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Tarkkis ja apukoulu, luokassa ei annettu mitään erityistukea tai vapauksia kenellekkään. Opetus oli piirtoheitinkalvosulkeisia ja normaaleja kokeita " paperi jossa kysymykset". Aloitin koulun -83, osa luokalta siirrettiin apukouluun (nimi oli silloin tosiaan apukoulu ja sinne siirrettiin FAS-lapset ja muuten ei pärjäävät, erityisiä häiriköitä ei ollut). Ryhmäkuri esti kiusaamisen, jos joku lähti keulimaan, palautettiin hänet maanpinnalle nopeasti. Yläasteella oli satunnaisia nyrkkitappeluita tms. mutta sellaista ulossulkemista, pahan puhemista tms jatkuvaa en muista. Luokka kulki yhdessä monta vuotta, ainoat erillään opetettavat oli liikunta, ja pari oppilasta istui käytävässä uskonnontunnit. Porukka on yhteistä ja toisia autettiin, oli ns luokkahenki voimissaan. Osa näistä normaalipolun käyneistä on aikuisena saanut ADHD diagnoosit, en tiedä mikä olisi heidän elämänsä tukitoimilla ollut, nyt pärjänneet ihan suhteellisen hyvin.

Vuonna 1990, kun veljeni siirtyi yleisopetuksesta pois, oli muutettu termiksi mukautettu opetus. Veljeni oli hyvin rauhallinen, mutta kärsi oppimisvaikeuksista lievän kehitysvamman vuoksi. Olin kerran muutaman päivän seuraamassa hänen luokkansa opetusta ja se oli ihan kamalaa

Osa oppilaista teki ihan mitä tahtoi ja terrorisoi opettajan opetusta mm. heittelemällä tavaroita, juoksemalla pitkin pulpetteja ja huutelemalla hävyttömiä. Veljeäni kiusattiin myös paljon luokassa.

Vierailija kirjoitti:

menin ylä-asteelle 2000. Tarkkailuluokalla oli ne jotka oli jo poliisin tuttuja ja asuivat laitoksissa.

Oli järkytys kun kuulin hiljattain että tällaiset nykyään mellastaa muiden joukossa siellä luokassa.

Kyllä!

Myös päiväkodissa. Hakkaavat ja tönivät minkä kerkeävät, purevat ja kiusaavat. Ja näitä paljon, eikä päiväkodin henkilökunta ehdi muuta kuin olla erotuomareina.

Säälin kunnollisia, normilapsia kun joutuvat joka päivä viettämään  ja pelkäämään näiden kanssa samassa ryhmässä.

Miettikääs jos teidän työpaikalla olis tälläinen aggressiivinen henkilö teitä tuuppimassa ja hakkaamassa.

 

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla kouluissa olivat 70-luvulla syntyneet todella pienet ikäluokat. Kouluja ei oltu vielä rankalla kädellä lopetettu, joten sekä koulut että luokkakoot olivat pieniä tai kohtuullisia. Lapsilla ei ollut keskittymiskyvyn tuhoavia puhelimia, ja oppimateriaaleina olivat kirjat. Oppimismenetelmänä oli kirjoittaa paperille asioita käsin, ja se on tunnistettu tehokkaaksi oppimismeneyelmäksi.

Yhteiskunta oli erilainen, kouluympäristö oli erilainen ja koululaiset olivat erilaisia.

Lisäksi opettajilla oli suurimmalla osalla vielä auktoriteettia, lapset pidettiin kurissa. Annettiin jälki-istuntoa hyvinkin herkästi. Jos kersa perseili oikein kunnolla, lähetettiin koulukotiin. Meidän luokalta yläasteella yksi lähti jo seiskalla koulukotiin eri kaupunkiin kun ei oppinut olemaan. 

Ei ne pärjänneet. Käskivät lapsia ulos luokastsa, karjuivat naama punaisena, jahtasivat, istuivat päällä, jättivät mitättömistä asioista jälki-istuntoon ja lopulta passittivat tarkkikselle. Ennen tarkkikselle siirtoa luokissa oli aina hurja sirkus, kukaan ei pystynyt keskittymään ja kiltimmät ahdistuivat opettajan huutamisesta.

Silloin oli tarkkikset ongelmatapauksille. Eikä ollut kuin pellavapäitä oppilaissa. Yksi ope oli intialaisen kanssa naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Oppilas käskettiin ulos luokasta. Nykyään oppilasta ei saa jättää ilman valvontaa.

Onko oppilailla siis saattaja joka paikassa? Vai miten tuo valvonta toteutetaan?

Vierailija kirjoitti:

Silloin ne ongelmia aiheuttavat oppilaat laitettiin erityisluokalle.

Nykyaikana erityisluokilla on myös erityisopettajan lisäksi myös avustajat. Ennen vanhaan oli yksi erityisluokka ja yksi erityisope eikä avustajia normaaliluokissa eikä avustajia erityisluokissa. Miten silloin pärjättiin ja paremmin? Koska hyväveli halusi luoda 2000-luvun alussa höpöhöpö työpaikkoja avustajan työtehtäviin normaaliopetukseen sekä erityisopetukseen.

Oli usein tukiopetusta koulupäivän päätteeksi. Häiriköistä en tiedä.

Kyllä 90-luvulla oli m-muuttajia ja paljonkin. Tarkkiksella oli lähinnä pelkästään kanttiksia ja m-muuttajat olivat normaaliluokissa eikä avustajia missään ja ihan hyvin pärjättiin.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmatapaukset olivat erityisluokilla. Lisäksi luokkakoot olivat pienempiä ja luokkahuoneet luokkahuoneita.

Miten isoja ne luokkakoot sitten nykyään on? Olen syntynyt 1979 ja ala-asteella meillä oli 25-27 oppilasta luokassaan, pl ekaluokka jolloin oli 19 oppilasta. Onko nykyään siis reilusti enemmän per opettaja?

Oli häpeä jos käytös ei ollut 10 todistuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Oli usein tukiopetusta koulupäivän päätteeksi. Häiriköistä en tiedä.

Ei ollut usein tukiopetusta. Tukiopetustunteja lisättiin hyväveljen vaatimuksesta 2000-luvun alussa, että avustajat saisivat lisätunteja pitämällä tukiopetusta.

Menin peruskouluun vuonna 1997 ja silloin opettaja ei ollut kaveri vaan määräsi tahdin ja teki päätöksiä, sekoilulla ja toisia häiritsevällä käytöksellä oli sanktioita. Huonosta käytöksestä joutui käytävälle tai jälkkään ja tosisekoilijat laitettiin erityisluokalle jossa oli useampi henkilökunnan edustaja pitämässä jöötä ja antamassa henkilökohtaista huomiota jos sitä tarvittiin. Meille tehtiin siis selväksi erilaisilla tavoilla, miten pitää käyttäytyä ja mitä meiltä odotettiin ja mitä tapahtuu jos ei pysty siihen. Tapana oli esimerkiksi varoittaa ensin suullisesti että seuraavasta lennät pihalle ja sitten myös johdonmukaisesti toteuttaa uhkaukset.

Että ilmeisesti ne nykyajan ongelmat on siinä että lapset eivät ole yhteistyökykyisiä opettajan kanssa ja jostain syystä opettaja ei enää päätä ja määrää tunnin etenemisestä, varmaan ymmärretään vähän liikaa kaikenlaista vammaista käytöstä eikä lapsilta odoteta juuri mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkkis ja apukoulu, luokassa ei annettu mitään erityistukea tai vapauksia kenellekkään. Opetus oli piirtoheitinkalvosulkeisia ja normaaleja kokeita " paperi jossa kysymykset". Aloitin koulun -83, osa luokalta siirrettiin apukouluun (nimi oli silloin tosiaan apukoulu ja sinne siirrettiin FAS-lapset ja muuten ei pärjäävät, erityisiä häiriköitä ei ollut). Ryhmäkuri esti kiusaamisen, jos joku lähti keulimaan, palautettiin hänet maanpinnalle nopeasti. Yläasteella oli satunnaisia nyrkkitappeluita tms. mutta sellaista ulossulkemista, pahan puhemista tms jatkuvaa en muista. Luokka kulki yhdessä monta vuotta, ainoat erillään opetettavat oli liikunta, ja pari oppilasta istui käytävässä uskonnontunnit. Porukka on yhteistä ja toisia autettiin, oli ns luokkahenki voimissaan. Osa näistä normaalipolun käyneistä on aikuisena saanut ADHD diagnoosit, en tiedä mikä olisi heidän elämänsä tukitoimilla ollut, nyt pärj

Ja nykyään nämä on terrorisoimassa normaaliluokilla. Eli sen sijaan että vain osa kärsii, kaikki kärsivät.

Häiriköt ja oppimisvaikeuksiset laitettiin erityiskouluihin.

Muistan, että ala-asteella omalla luokallani oli 12 oppilasta, miehen luokalla 7. Nykyään luokkakoot ovat isompia, ekaluokkalaisen lapseni luokalla on päälle 20 oppilasta ja erityisoppiaat siellä seassa.

Meillä oli 80-luvulla yli 30 oppilasta luokillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmatapaukset olivat erityisluokilla. Lisäksi luokkakoot olivat pienempiä ja luokkahuoneet luokkahuoneita.

Miten isoja ne luokkakoot sitten nykyään on? Olen syntynyt 1979 ja ala-asteella meillä oli 25-27 oppilasta luokassaan, pl ekaluokka jolloin oli 19 oppilasta. Onko nykyään siis reilusti enemmän per opettaja?

Mä ihmettelen myös tätä väitettä pienemmästä luokkakoosta "ennen vanhaan", koska mun aikana 80-luvulla oli aina noin 28-35 oppilasta luokassa. Voi olla paikkakunta kohtaista, mutta näin oli omissa kouluissa Vantaalla. 

Joo ja siis 1.-2. luokilla oli vähemmän, en muista tarkkaan kuinka paljon, mutta veikkaisin että noin 20-24 oppilasta. Oli pienempi koulu kuin 3.-6. ja 7.-9. luokilla. 

Olen syntynyt 1974.