Kuinka 80-luvulla opettajat pärjäsi luokkiensa kanssa ilman mitään koulunkäyntiavustajia?

Vierailija kirjoitti:

Huonosti käyttäytyvä lapsi oli häpeä vanhemmilleen. Nythän ne ovat vanhempiensa mielestä kyseenalaistajia ja lumihiutaleita. 

Totta! Jos koulusta kerrottiin että siellä oli sikailtu, sai varmaan kotona rangaistuksen myös.

Vanhemmat pitivät koulua ja opettajia arvossa. Enää kuulemma ei. En kyllä tiedä olisiko siihen aihettakaan. 

Meidän koulusta, 80-luvun alkupuolella, joutui muutama äänekäs ja kiusaava tyyppi koulukotiin kesken vuoden. Aikansa siellä olivat ja takaisin tulivat paljon rauhallisimpina. 

 

Siihen aikaan luokassa häiritsevät poistettiin käytävälle, kunnes olivat rauhoittuneet. 

 

Toisin kuin monet väittävät, silloinkin oli sitä, että vanhemmat eivät halunneet kuulla totuutta lapsestaan ja opettaja saatettiin haukkua, kun tämä huolissaan soitti oppilaan kotiin. Muutama tuttu opettaja kertoi tästä. 

Enimmäkseen vanhemmat ottivat opettajan esittämän huolen vakavasti. 

Ainakin 70-l alaasteella oli heikoille oppilaille yksityistunteja. Oppilaita haettiin tunneilta lukiopetukseen ja puheopetukseen. He lähtivät sinne iloisesti. Siellä oli nähtävästi kivaa ja hyödyllistä. Ja ei, asiasta ei kiusattu. 

Vielä 80-luvulla joutui häiriköidessään ottamaan huomioon, että rajan ylitettyä saattoi joutua niskavilloista kevennettynä lentämään käytävään lopputunniksi. Tunnen edelleen syvää kiitollisuutta tuosta toimintamallista muutamalle vanhalle miesopettajalle.

M48

Vierailija kirjoitti:

Ainakin 70-l alaasteella oli heikoille oppilaille yksityistunteja. Oppilaita haettiin tunneilta lukiopetukseen ja puheopetukseen. He lähtivät sinne iloisesti. Siellä oli nähtävästi kivaa ja hyödyllistä. Ja ei, asiasta ei kiusattu. 

Niin oli, muistan tämän.

Kun maisterit alkoivat kehittämään koulua on tulos nyt nähtävissä, päin pe*settä. Eikä niitä saa pois töistä kirveelläkään.  Hävetkää!

Vierailija kirjoitti:

Ainakin 70-l alaasteella oli heikoille oppilaille yksityistunteja. Oppilaita haettiin tunneilta lukiopetukseen ja puheopetukseen. He lähtivät sinne iloisesti. Siellä oli nähtävästi kivaa ja hyödyllistä. Ja ei, asiasta ei kiusattu. 

Meidänkään koulussa ei kiusattu ketään, jolla oli oppimisvaikeuksia. 

Pihapiirissä oli myös apukoulu, eikä niitäkään oppilaita kiusattu. Joskus joku ajattelematon saattoi jotain huudella heille, mutta siihen se jäi. Lisäksi opettajatkin puhuivat meille, että apukoululaisia ei saa kiusata ja käykää juttelemassa heidän kanssaan. Näin teimmekin.

Muistoni 2 yläkoulusta 80-luvun alusta; Rehtorit ja opettajat olivat välituntisin kuurosokeita ja piileskelivät kahvihuoneissa. Pelkäsivät häiriköitä. Välituntivalvojia ei näkynyt ulkona. Yhden opettajan isokokoinen häirikkö työnsi kaappiin luokassa. Rehtori kävi monesti istuskelemassa luokassa ja haaveili kesälomasta.

Nykypäivän opettajat ovat täysin viherpaskan mädättämiä lällyjä ja soijahomoja.

Vierailija kirjoitti:

Oli usein tukiopetusta koulupäivän päätteeksi. Häiriköistä en tiedä.

Oli sitä pitkin päivää. Noutaja tuli tunnilta hakemaan. Ilmeisesti siitä oli hyötyä niille jotka sitä tartti.

Koulunkäynti oli samalla yksinkertaista, toimivaa ja monipuolista. Pakko ajatella, että oppilaat ja ihmiset ylipäänsä olivat älykkäämpiä, luotettavampia ja aloitekykyisempiä kuin nyt.

Nykyään tehdään olemattomia ongelmia, puuhastellaan joutavia ja hukutaan byrokratiaan, joka vain pahenee. 

Silloin hyväksyttiin paremmin lasten erilaisuus, oli Vaahteramäen Eemelit ja haaveilevat Sarit ja se oli ihan normaalia. 

Eikä lapsilta vaadittu niin paljon, kuin nykyään. Oli ihan ok. oppia lukemaan ekaluokan kevät lukukaudella tai tokaluokalla. Nykyään suurin osaa lukea, jo ennen kouluun menoa. 

Nykyään lapsille asetaan valtavat paineet ja heidän pitää suorittaa pienestä pitäen, eikä ihme, jos eivät jaksa. 

Silloin oppilaina käyttäydyttiin hyvin ja kuunneltiin ja toteltiin opettajaa, myös vanhemmat kunnioittivat. Olin kasarilla ala-asteella. 

Vierailija kirjoitti:

Olin kouluavustajana v 1982. Eli kyllä meitä oli. 

Luokkakoot olivat pienempiä. Esim jakotunneilla vain 10 oppilasta.

Et kovin usein luokassa ollut koska kouluavustajan työnkuvaan se ei kuulunut.

Lapsia kasvatettiin kotona. Oli tosiaan tarkkisluokat ja apukoululuokat. Opettajalla oli auktoriteettia. Vanhemmatkin oli normaaleja ihmisiä.

Opettajana mulla olisi ollut kompetenssiä kommentoida sitä, että eri kulttuureista tulevat oppillaat aiheuttavat omat haasteensa. Vauva.fi päätti kuitenkin ettei sellaista sovi julkaista 😀

Vierailija kirjoitti:

Ainakin 70-l alaasteella oli heikoille oppilaille yksityistunteja. Oppilaita haettiin tunneilta lukiopetukseen ja puheopetukseen. He lähtivät sinne iloisesti. Siellä oli nähtävästi kivaa ja hyödyllistä. Ja ei, asiasta ei kiusattu. 

Yksityistunteja/tukiopetusta annettiin vielä 90-luvulla. Ja läksyt tehtiin suurimmaksi osaksi koulussa, eikä lapsilla ollut toista "koulupäivää" kotona. Ja silloinkin oli suuret ryhmät, kuten lapseni koulussa, parhaimmillaan 35 oppilasta luokassa, myös rajoitteisia lapsia. 

Nykyään tuntuu monen kotona, vanhemmat joutuvat opettamaan lapselle kotona ja on toinen koulupäivä lisää lapselle. 

Ja tosiaan, lapset olivat iloisia ja oppivat ilon kautta, nyt moni lapsi, ihan tutkitusti kokee koulun ikäväksi paikaksi. 

Luokallamme oli todella inhottavasti käyttäytynyt poika, joka ei uskonut ketään. Hän kiusasi toisia, möykkäsi, haistatteli opettajalle ja muillekin. Asiallinen puhe ja pyynnöt ei tehonneet. 

Kerran sitten opettaja hermostui häneen perin pohjin. Hän otti pojasta lujan hartiaotteen ja johdatti hänet rivakasti käytävälle. 

Pojan vanhemmat nostivat tästä suuren metelin ja opettaja sai varoituksen. Meistä muista oppilaista se oli epäreilua sitä opettajaa kohtaan.Hän ei satuttanut poikaa. 



 

Vierailija kirjoitti:

Vielä 80-luvulla joutui häiriköidessään ottamaan huomioon, että rajan ylitettyä saattoi joutua niskavilloista kevennettynä lentämään käytävään lopputunniksi. Tunnen edelleen syvää kiitollisuutta tuosta toimintamallista muutamalle vanhalle miesopettajalle.

 

M48

Lapsen ruumiillinen kuritus kiellettiin jo 1800-luvulla ja 1900-luvulla siitä tuli opettajalle rangaistava teko. Ja ketään ei ole Suomen peruskoulussa lasta otettu niskavulloista tai opettaja on entinen opettaja. 

Tietysti voi aina fanttasioida väkivallasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin 70-l alaasteella oli heikoille oppilaille yksityistunteja. Oppilaita haettiin tunneilta lukiopetukseen ja puheopetukseen. He lähtivät sinne iloisesti. Siellä oli nähtävästi kivaa ja hyödyllistä. Ja ei, asiasta ei kiusattu. 

Meidänkään koulussa ei kiusattu ketään, jolla oli oppimisvaikeuksia. 

Pihapiirissä oli myös apukoulu, eikä niitäkään oppilaita kiusattu. Joskus joku ajattelematon saattoi jotain huudella heille, mutta siihen se jäi. Lisäksi opettajatkin puhuivat meille, että apukoululaisia ei saa kiusata ja käykää juttelemassa heidän kanssaan. Näin teimmekin.

Nykyinen kiusaamiskulttuuri ja vihapuhe tulee kotoa, lapsi ottaa mallin, asenteen ja esimerkin vanhemmiltaan, niin hyvässä kuin pahassa. 

Asiat ratkaistaan vihalla ja väkivallalla, jota monet aikuiset ihannoivat. Se huomaa somessa, eikä asioita edes yritetä ratkaista puhumalla ja rauhan omaisesti. 

Ja se väkivallan ja vihapuhe on vain raaistunut, nyt veit set ja a seet heiluvat 

Nykyiset koulumetodit perustuvat vihervasemmiston anarkistiseen aatteeseen ja harhoissa elämiseen.