Kuinka 80-luvulla opettajat pärjäsi luokkiensa kanssa ilman mitään koulunkäyntiavustajia?

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla kouluissa olivat 70-luvulla syntyneet todella pienet ikäluokat. Kouluja ei oltu vielä rankalla kädellä lopetettu, joten sekä koulut että luokkakoot olivat pieniä tai kohtuullisia. Lapsilla ei ollut keskittymiskyvyn tuhoavia puhelimia, ja oppimateriaaleina olivat kirjat. Oppimismenetelmänä oli kirjoittaa paperille asioita käsin, ja se on tunnistettu tehokkaaksi oppimismeneyelmäksi.

Yhteiskunta oli erilainen, kouluympäristö oli erilainen ja koululaiset olivat erilaisia.

Höpsis. Luokkakoot ovat nykyisin ihan erisuuruisia kuin 80-luvulla, jolloin tyypillisesti luokassa oli 28-33 oppilasta. Nykyisin 10 vähemmän.

Aloitin koulun vuonna -73. Koko peruskoulun ajan luokallamme oli 22 tai 23 oppilasta. 

Asuin pikkukaupungissa, vaikuttaa siltä, että isoissa kaupungeissa oli enemmän oppilaita luokkaa kohti. 

1970- ja 1980-luvuilla käytössä oli lapsen henkinen ja fyysinen kurittaminen. Lapsia kuritettiin väkivallalla sekä koulussa että kotona. Oppimisvaikeuksista kärsiviä ja käytösongelmaisia lapsia eristettiin apukouluihin, tarkkailuluokille ja pois tavallisista yleisopetuksen luokista ja kouluista. 

Osalla 1970- ja 1980-lukujen opettajista oli "pedagogisina menetelminä" lapsen alistaminen, julkinen nöyryyttäminen, julkinen häpäisy ja fyysinen kurittaminen.

Vielä 1980-luvulla oli opettajia, jotka huusivat ja kirosivat lapsille. Opettajat löivät lapsia koulussa karttakepillä sormille, repivät hiuksista ja laittoivat luokan nurkkaan seisomaan häpeärangaistuksena. Lapsia laitettiin oppitunneilla pois luokasta käytävälle.

Kodeissa oli paljon ongelmia vanhemmuudessa ja lasten hoidossa ja kasvatuksessa. Perheissä oli lapsen ikätasoisen hoidon ja huolenpidon laiminlyöntiä, lapsen kaltoinkohtelua ja perheväkivaltaa. Nykyaikana monet 1970- ja 1980-lukujen lapsista otettaisiin huostaan vanhemmiltaan. Monilla äideillä ja isillä oli alkoholiongelmia eli lasten vanhemmat olivat siis juoppoja. Kun vanhemmat eivät pystyneet huolehtimaan omista lapsistaan, lapset olivat oman onnensa nojassa. Monet lapset huolehtivat kotona myös pienemmistä sisaruksistaan. Joskus lapset asuivat sukulaisilla.

En lukenut ketjua loppuun asti, mutta kolmella ensimmäisellä sivulla kukaan ei mainitse että kyllähän niitä kouluavustajia oli myös 1980-luvulla. Kaikki vain hokee miten ennen oli auktoriteettia opettajilla ja nepsyt tarkkiksella. No, varmaan niinkin osittain, mutta kyllä meidän koulussa oli alakoulun puolella kouluavustajia. Alakoulusta (silloin ala-aste) on muistoihin jäänyt juurikin monet kouluavustajat, joita kovasti ainakin me tyttöoppilaat ihailtiin ja jotka olivat opettajia läheisempiä oppilaille. 

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla kouluissa olivat 70-luvulla syntyneet todella pienet ikäluokat. Kouluja ei oltu vielä rankalla kädellä lopetettu, joten sekä koulut että luokkakoot olivat pieniä tai kohtuullisia. Lapsilla ei ollut keskittymiskyvyn tuhoavia puhelimia, ja oppimateriaaleina olivat kirjat. Oppimismenetelmänä oli kirjoittaa paperille asioita käsin, ja se on tunnistettu tehokkaaksi oppimismeneyelmäksi.

Yhteiskunta oli erilainen, kouluympäristö oli erilainen ja koululaiset olivat erilaisia.

Mitä ihmettä? Vuonna -83 kolmannella luokallani oli 32 oppilasta. Luokka jaettiin puoliksi kielissä, äidinkielessä ja matematiikassa.

Nykyään opettajat ovat myös sosiaalityöntekijöitä. Opettajat ovat aivan liian kuormitettuja, kohta tulee sama ongelma kuin sairaanhoitajien kanssa, eli pula.

Vierailija kirjoitti:

Häiriköt laitettiin tarkkikselle ja pidettiin siellä kurissa. Nykyään kaikki käytöshäiriöiset ovat "nepsyjä", joita pitää ymmärtää ja nähdä siinäkin pelkkää kauneutta. Kodin kasvatusta tai sen puutetta ei saa arvostella eikä yrittää siihen puuttua.

Nepsyt olivat silloin käytöshäiriöisiä, jotka varastoitiin opetuksen sijaan pois silmistä. Kotona annettiin koivuniemen herraa tai hakattiin hiljaiseksi. Siksi te olette nyt niin katkeria ja yrmyjä vanhuksia.

Ennen vanhaan ei ollu erityisherkkiä eikä muita pelleilijöitä oppilaissa. Mitä nyt muutama pöljempi meni siellä massan mukana.

Silloin kun vassarit oli opetusministerinä, niin keksittiin yhdenvertaisuus. Ja siten jälkeen kaikki spesial-editionit tungettiin normaalien lasten joukkoon.